Villis vetää 1.sijaa, mutta tähänkin ykkös sijaan liittyy tiedyt vaatimukset. Nimittäin se harmaa väri. Olen menettänyt sille värille täysin sydämeni ja pidän väriä ehdottomasti kauniina. Iso-harmaa olisi ihana joskus omistaa, mutta en ole varma kykenisinkö ison koiran omistajaksi. Mutta mistä sitä sitten kaukana tulevaisuudessa tietää, kun eihän tässä vielä ikääkään ole paljoa .

Jos muista roduista puhutaan, niin kaikki persoonallisen näköiset sekarotuiset ovat mahtavia. Juuri sellaiset mitä tietää ettei kadulla tule vastaan samanlaista. Meidän seropilta sekä muilta mitä tiedän löytyy luonnetta niin hemmetisti että ei mitään jakoa. Ja sitten jos rotukoiria ajattelee, niin saksanpaimenkoira on aina ollut pieni unelma huh, mutta tässä on semmoinen henkinen ongelma tai kaksi. A) Minua puri pienenä tämmöinen ja jahtasi takaa, oli vaikea ottaa edes ensimmäistä koiraa. B) En pidä nykyisestä jalostuksesta, kun niiden takapäät roikkuu niin *piip* alhaalla. Eli voisin ottaa seefferin mallia 50-luku, laatikkomallia kiitos.

Ja ja irlanninsusikoira voi että siinäpä olisi mahtava otus mulle. Voisin jo nytkin kuvitella jos oikeasti saisin sellaista "silittää", niin se menisi siihen että tuijottaisin järkyttyneenä sekä halvaantuneena sitä miten upea se on. Nehän on lyhytikäisiäkin ja en tiedä voisinko sellaiseen sitoutua. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä minkään lemmikin kohdalla, että jos se sairastuu vakavasti. Luopuminen on aina se isoin pelko.

Sitten pikkuisiin eli lyhytkarvainen mäyräkoira ja värinä tämä musta/keltainen (?). Siihen olen ollut myös ihastunut jo pitkään. Tätä rotua en kuitenkaan tiedä osaisinko omistaa, sen lyhytjalkaisuuden vuoksi. En sitten sen vertaa tiedä onko se vain yleinen käsitys vai onko tällä koiralla oikeasti mahdollisuuksia esim. hypätä sohvalle. Onkohan näillä selkävaivojakin paljon? Listaa voin jatkaa joskus...

Faaraokoira.
Lyhyesti ja ytimekkäästi. Sellainen mulla joskus tulee olemaan, piste.

Muitakin ihastusrotuja on olemassa, mutta kovinkaan moni niistä ei ole sellainen jollaisen voisin oikeasti kuvitella omistavani puudelien lisäksi. Esim. portugeesi, irlanninvesispanieli, saluki, afgaani jne. on hienoja, mutta tuskin mulla yhtäkään niistä tulee koskaan olemaan. Toisaalta mitäpä sitä vielä sanomaan. Pitihän mullekin tulla alunperin nahkacollie eikä mitään "fifipuudelia", kunnes eksyin scarpebox-kennelin (terveisiä vaan ) sivuille tiirailemaan ruskeita villoja, ja koin valaistuksen.

mulla on ykkösenä yllätys yllätys kanssa villakoira, ja tällä hetkellä ehdottomasti keskari mutta aina aika ajoin mielessä vilahtelee että entä jos toy/kääpiö/iso Sinänsä hauska, kun villakoira ei ollu mulle mitenkään pitkän ajan haave, päinvastoin pienenä koirafriikkinä olisin halunnut tanskandogin tai landseerin, ison "oikean" koiran jokatapauksessa, ja ainut koirarotu mistä en pitänyt (ja usein julistin että tälläistä en ottaisi IKINÄ) kun koirakirjoja selasin oli villakoira

kakkosena mulla nykyään on bostoninterrieri, ihan pelkästään jo ulkonäön perusteella, mutta oma allergia taitaa olla esteenä tälle haaveelle.

	hasta kirjoitti:
	Faaraokoira. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Sellainen mulla joskus tulee olemaan, piste.

Kiitos Katja muistutuksesta! Tuollainen tännekin Portugeesihaaveet on jo ehkä haudattu... Mutta faaraokoira ja saluki

Jännä, miten kovin monella villisihmisellä tuntuu olevan haaveissa vinttari. Itse mieltäisin ainakin keskariuroksen luonteeltaan eniten terrierimäiseksi, tai ainakin Jarosta on moni (terrieri-ihminenkin) sanonut, että siinä on jossain määrin paljon samaa kuin ärriereissä. Unohdinkin tosta äskeisestä viestistä kokonaan bedlarin ja kerryn, joista tosin beduhaave on kaatunut näillä näkymin lopullisesti rodun kamalaan terveystilanteeseen. Bedu oli varmaan ensimmäinen koirarotu, jonka opin kersana tunnistamaan, hyvillä perhetutuilla oli sellainen, eli 16-vuotiaaksi (oon myöhemmin katsonut yllätyksekseni KoiraNetistä, että ko. koira oli tittelirimpsultaan mm. EUV, mutta eihän tuollaisia asioita siinä iässä ajateltu ).

Tapasin muuten eilen ensimmäistä kertaa viiriäiskoiran, sellainen oli kaverilla hoidossa, ja se oli kyllä ihan mainio rokkitukka!

^Joo, vinttikoirissa vaan on sitä jotakin ja se juokseminen on jotain hemmetin hienoa katseltavaa.
Meillä Metka välillä hetkellisesti muistuttaa vinttaria ylväällä totisella olemuksellaan tai siis näin meille on sanottu ja olenpa samaa itsekin joskus miettinyt. Mutta kylläpä tuo koko pienen ikänsä peuhasikin venäjänvinttikoirien kanssa. Reppana yritti pysyä vauhdissa mukana vaan ei se oikein onnistunut. Muutoinkin yritti kovasti olla vinttikoira, seisoa törötti asennossa ja jumaloi kavereitaan. Ihaillen tuo vieläkin katselee vinttikoirien perään. Tosin kun Metka saa rallivaihteen ja hepulin päälle niin sitten siinä ei ole pisaraakaan vinttaria
Mutta joo en mä voi vinttaria ottaa ja ei ne ole minun koiria, mutta tyydyn niiden ihailemiseen.

Metka ja Metkan suuri rakkaus. Vanhat kuvat mutta laitetaan nyt silti.

Mie ottaisin leon jos en olisi koira-allergikko ja jos kestäisin sitä karvanlähtöä Mutta kyllä ne ihania mussukoita on, semmoisia nallekarhuja jotka rakastavat omistajaan suurella lempeällä sydämellä! Tosin luonteeltaan aika tallukoita villakoiraan verrattuna. Villakoira siis lienee minun rotuvalintani! tosin epäilen että seuraavaksi meille muuttaa isovillakoira Olen niihin tällä hetkellä täysin rakastunut ja sitten kunhan saan tuon kouluni käytyä ja asutaan omakotitalossa niin sitten voisi olla semmoisen aika! Siihen asti nämä keskarit saa riittää

Mäyräkoirat ovat myös aivan mahtavia luonteeltaan, samoin corgit. Niitäkin voisin harkita, jos ei tätä allergiaa ei olisi. Jostai syystä olen myös ihastunut ulkonäöllisesti valkoiseen paimankoiraan. SAksanpaimenkoirista olen aina tykännyt, mutta jotenkin minusta tuntuu että ne ovat vuosien varrella muuttuneet niistä komeista isoista arvokkuuden ilmentymistä pieniksi ja ruipeloiksi Valkoinen paimenkoira muistuttaa rakenteeltaan aj kooltaan sitä mitä sakemanneissa ennen arvostin. Väri vaan on eri

Joo, mullakin on ykkösenä ehdottomasti villakoirat, kokoina iso ja keskari. Toy ja kääpiö on liian pieniä. Jännä muuten että mullakin oli villakoiraan kauheita ennakkoluuloja. -06 messarissa kun ryhmäkehissä villat sijouttuivat hienosti, olin ihan että mitä ihmettä! Mutta kun myöhemmin tutustuin rotuun se vei sydämeni ihan täysin! yllättävää..

Naapurissa asuu aivan mielettömän ihana saluki uros, toivon että joskus mullakin olisi saluki, siinä on sitä jotain! Faarakoirat on kanssa mielettömän ihania!

Mutta seuraava rotu, jos ei siis villis ole mikä on tosi epätodennäköistä, on luultavasti kelpie, mihin olen nyt ihastunut ihan täysin, luonne, käyttöominaisuudet ja ulkonökä, kaikki kohdallaan! Muutenkin käyttöpuolen koirat kiehtoo, toko kun on lähellä sydäntä, ja suurta kiinnostusta on myös pk-puolelle!

Minulle kaksi koiramaailman ykköstä ovat Bullmastiffi ja Isovillakoira! Tanskandogeja olen joskus ihaillen katsellut ja ehkä salaa haaveillutkin.
Villakoira on kumminkin ominaisuuksiltaan se mikä miellyttää, ehdottomasti iso ja keskikok.villakoirat.

Molossirodut ovat aina kiehtoneet ja monesti nämä kaikista "rumimmat" koirat herättävät huomioni ja ihailun
Silti niiden terveystilanne on se huolestuttava asia mikä askarruttaa. Onni oli myöden, kun sain itselle luustoltaan terveen Bullmastiffin. Sitä linjaa on hyvä jatkaa

Allergia täälläkin rajoittaa rotuja.

Mutta haaveissa kyllä on montakin erilaista rotua, osa myös sellaisia mitä en luultavasti ottaisi vaikka en olisikaan allerginen, mutta ainahan unelmoida saa .

Vinttarit viehättävät minuakin todella kovasti, erityisesti greyt, galgot ja whippetit. Ovat vaan niin kauniita ja sulavalinjaisia. Kiniä muuten luultiin pentuna muutamaan otteeseen afgaanipennuksi..

Sitten ovat myös kiinnostaneet portugeesi, belgianpaimen malinois ja bordercollie(sellainen käyttöluikero kuten joku aiemmin tuolla kuvaili ). Dobermannit ovat myös upeita koiria, kuten isot perunkarvattomatkin. Pienistä koirista bolognese ja sheltit.

Villakoirat ovat tietysti ihan asia erikseen , luultavasti seuraava koirakin on villakoira, toivottavasti iso sellainen, mutta mistäs sitä ikinä tietää..

Vinttikoirista en ole koskaan erityisesti pitänyt, mutta mutta Borzoi. Siinä vasta on upea koira, sillä on hyvin klassinen ja tanssahteleva kävely tyyli jota voisi seurailla päivät pitkät. Pidän tämä koiran kuonosta, koska kuonoa pitää koiralla olla. Sellainen kaunis, pitkä ja linjakas kuono hmm. Jos omistaisin borzoin tai jonkun muun vinttikoiran niin en haluaisi käyttää sitä radalla. Nimittäin näillä koirillahan on jalat huonoina vanhempina ja sitä en sitten taas ymmärrä :/.

Mulla on kyllä monta rotua mielessä mitä vois joskus ehkä villakoiran lisäks ottaa. Ne ykköset villan lisäksi on kyllä sileäkarvainen noutaja, saluki tai afgaani tai portugalinvesikoira(love them!).
Noi bordercolliet pyörii mielessä aika paljon, mutta en ehtis niin aktiivista koira ottaa. Irlanninvesispanielit ja cockerit on kans sulosia! Ja kaikki kanakoirat/lintukoirat
sitten myös..
Joo aikamoiseks listaamiseks meni.. Mut kyllä villakoirat on ihan parhaita!
Minkäs teet kun noi koirat on niin ihania!!

Mutta ne mitä en missään nimessä voisi ikinä ikinä ikinä ikinä ikinä ottaa on kaikki bulldogit, LABRADORINNOUTAJA (never!!!!), mopsi yms. muut kuolakoneet, ruttunaamat..
Sori niille jotka tykkää!
En tiedä, mutta ulkonäkö noissa ei viehätä sitten yhtään!! Kyllä sen koiran on kaunis oltava!

No, mä en voi kuin antaa tällä hetkellä jaetun ensimmäisen sijan villiksen ja käyttölinjan malinoisin kanssa.
Niitä mulle tulee aina olemaan. Mutta haaverodut joskus ehkä..

* Mustaterrieri (yksi sellainen jo ollutkin)
* Irlanninsusikoira
* Kerrynterrieri
* Bracco Italiano

Mulla on yksi rakkaus ylitse muiden, villakoirien lisäksi:



Mutta koska isäni vannoo, että hänellä on seisoja hautaan saakka (tällä hetkellä heillä siis on kaksi, yllä oleva on vanhempieni nuorempi koira), niin minulla ei varsinaisesti ole tarvetta itselle sellaista ottaa. Lisäksi en ehkä pystyisi tarjoamaan sille riittävästi metsästyskoulutusta, kun en ole siitä niin innostunut. Näin sivusta seuraajana rotu on minulle mitä mieluisin

Seisojista tosin kuolaan aktiivisesti weimaria, joten eihän sitä koskaan tiedä... vanhempanihan suorastaan välttämättä tarvitsisivat lisäkoiran metsästysreissuille...

Muutoin ihastelen kovasti linjakkaita ja ylväitä rotuja, toisinsanoen vinttikoiria, doggeja ja niitä faaraokoiria olen kanssa katsellut sillä silmällä Mutta itselleni villakoiraa sopivampaa rotua en ole vielä oikein löytänyt. Ja nyt kun on vielä ehtinyt tottua tähän irtoamattoman karvan ihanuuteen. Talouteni rotuvalikoiman laajentuminen ei kuitenkaan ole missään nimessä mahdottomuus, en ole vielä ehtinyt aivan niin pahasti villaantua

Taidan olla ainut joka ei aijo ottaa rotukoiraa.