^Maaningalla, missä Elmerikin testattiin järjestetään tänä kevä-syyskautena 4 kpl MH testejä. Elmerin nyt testannut tuomari on ensimmäisiä suomessa joka on virallinen MH-testituomari. Nämä ilmoittautumista koskevat tiedot olivat Kennelliiton sivuilla, mutta minä huomasin ne turhan myöhään ja kuulin että on turha enää ilmoittautua, paikat täyttyivät salamana. Nuorelle, nyt vajaa 2 vuotiaalle Signelle varsinkin testi olisi ollut sopiva, koska Ruotsissa se suositellaan tehtäväksi mieluiten heti 12 kk iässä ja ennen 2 vuoden ikää, Suomessa ikäraja on valitettavasti 18 kk jostain kumman syystä

On totta, että Luonnetesti kartoittaa enemmän kovan linjan palveluskoirilta vaadittavia ominaisuuksia. Esimerkiksi tuo puolustushalu ja kovuus eivät ehkä ole tarpeen villakoirilla ja tuskin niitä koskaan, edes on suosittu jalostuksessa. Varsinkin tuo puolustushalu on jotain, mitä miellän enemmän joillekin rotikoille tarpeelliseksi. Meillä Elmeri puolustaa omaa reviiriään kyllä haukkumalla, mutta siis jos joku tulee mun tai Elmerin päälle niin en voi todella odottaa, että se käy vastarintaan silloin. Kyllä Elmeri vetäytyy taka-alalle ja sehän nyt nähtiin käytännössä ja on videollakin ikuistettuna

Elmerin terävyys on pieni, siis se reagoi asioihin nopeasti ja on erittäin tarkka ja kontrolloi ympäristöään, mutta sen kynnys suhtautua vihamielisesti yllättävään ärsykkeeseen on pieni ja vielä pienempi on kynnys, että se todella purisi, edes näykkäisi ihmistä, joka sitä uhkaa. Ja tämä on erittäin hyvä asia kyllä!

^^ Mä tykkään Suomen LT:ssä nimenomaan tosta tietystä "vaativuudesta" (eli siitä, ettei sitä ole pehmennetty seurakoirille sopivaksi), tällöin jo esimerkiksi tieto siitä, onko koira suorittanut hyväksytysti luonnetestin kertoo jotain koiran ominaisuuksista.

Itse miettisin kyllä pariin kertaan ennen kuin ottaisin pennun koirasta, joka ei saisi luonnetestistä hyväksyttyjä pisteitä. Ei se kuitenkaan niin vaativa ole, vaikka tosta, että seurakoira pitäisi tarpeen vaatiessa palauttaa PK-koiraa paremmin oonkin samaa mieltä.

(Ja Hennille oli siis tarkoitettu tämä. )

johva...
Mä nu***n pilkkua
Mutta se että Elmeri haukkuu pihalla, ei varsinaisesti ole puolustamista vaan vahtimista/vartioimista.
Ja siis jossain (peräti joku sata vuotta vanha rotumääritelmä?) on jopa ollut mainita että Villakoira vahtii haukkumalla.
Mikä on siis ihan totta. Muttei sillä ole puolustamisen kanssa mitään tekemistä!





OTOT; meil on mökki Maaningalla. Tai kai se on maaninkaa, onkohan se, kai se on?!

^^Kyllä minusta MH-testikin on erinomainen. Haluaisin viedä Signen ensin siihen ennenkuin harkitsen luonnetestiin viemistä. Että saan osviittaa siitä miten käyttäytyy uhkaavissa tilanteissa ja testaajan käsittelyssä. Ehkä kuitenkin vien senkin luonnetestiin, mutta vasta sitten kun se kypsyy. Eli neljävuotiaana vasta, 2 vuotiaana Signe ei ole vielä tarpeeksi kypsä tuohon testiin. Alman voisi viedä jo oikeastaan luonnetestiin, se on paljon kypsempi mitä Signe pääkopaltaan.

Signe kun on varautunut vieraita kohtaan, niin en halua, että se nuorella iällä kokee uhkaavia tilanteita kun tarkoitus on, että se oppisi enemmän luottamaan ja avautumaan vieraita kohtaan (esim. tärkeää näyttelyssä) eikä sen epäluulo vieraita kohtaan kasvaisi. Kehitystä on tapahtunut koko ajan tuon epäonnisen sosiaalistamiskauden jälkeen (liian vähän sosiaalistamista ja vielä sairastuminen siihen päälle). Signe oli tosi hienosti viimeisessäkin näyttelyssä. Ei yhtään väistänyt pöydällä vaikka tarkka täti tutki sen läpikotaisin ja tyytyi vain mulkoilemaan tuomaria halveksivasti

Elmerin veli ei saanut testiä läpi hyväksytysti. Eli jäi sen pisterajan alle. Vaikka nämä ovat pentueveljekset, niin jo ihan paaperona niistä näki, että ovat hyvin erityyliset koirat luonteeltaan. Pentueen ääripäät tavallaan. Haluaisin kovasti nähdä veljen testivideon, että minkä meni "vikaan", samoin tietyst isän ja sisarenkin. Elmerin isä sai paremmat pisteet mitä kaikki jälkeläisenä, muistaakseni 171.

^Niin ja totta, vartiontiahan se tuo pihalla räkyttäminen tosiaan on "oikeammalla" termillä kuvailtuna

	johva kirjoitti:
	Elmerin veli ei saanut testiä läpi hyväksytysti. Eli jäi sen pisterajan alle.

Tiedätkö yhtään, mistä testi jäi kiinni? Kuinka paljon pisteitä jäi uupumaan?

En oo koskaan (ainakaan tietoisesti) tavannut luonnetestissä hylättyä koiraa, mutta mun on vaikea uskoa, etteikö se näkyisi myös jokapäiväisessä elämässä negatiivisesti.

Tässä kun villiksiä testataan useampi samasta pentueesta, nähdään just se että ei kasvateta luonnetta.
(jalosteta w'e) Kun yhden pentuees sisällä voi olla kaikki ääripäät. Ja nimenomaan epätasaisuus monestikin näkyy luonteessa, ei ulkonäössä.


Ja joo, 2 vuotias koira on (siis villakoira) on täyson epäkypsä luonmnetestattavaksi hyvin monessa tapauksessa.
Mä meinaan nyt testauttaa kaks vuotiaan tuonnin. Ja vielä kaiken lisäks sillä on edellisestä kodista hiukka huonoja kokemuksia jotka peilaa suoraan sen luonteeseen.
Mut, nou kän duu.. Haluan sen testauttaa nyt.

^^En tiedä tarkalleen ja en ole nähnyt pisteiden erittelyjä mistään. Jokatapauksessa pisteitä oli 65 eli käsittääkseni tuo virallisen hyväksytyn raja on 70 pistettä (korjatkaa jos olen väärässä) ja silloin testin saa uusia. Esim. Elmeri ei luonnollisestikaan näillä pisteillä ole oikeutettu uusimaan testiä.

Omistaja kuitenkin tykkää juuri sen tyyppisestä koirasta mitä veli on eikä hänelle sopisi Elmerin tyylinen koira ja päinvastoin. Eli saimme jo pentuna kasvattajan opastamana omiin tarkoituksiimme ja toiveisiimme sopivat pennut luonteeltaan . Elmerin veli on tavallinen helppo perhekoira. Lapsiperheeseen sopiva harrastuskoira. Elmerin aktiivisuustaso on huomattavasti korkeampi, samoin dominanssitaso, kovuus (vaikka nyt olikin hiukan pehmeä) ja erityisesti sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus mikä ei ole näissä tapauksissa riippuvaista pennun puuttellisesta sosiaalistamisesta. Kaikki villakoirat nyt eivät vain ole sellaisia, jotka kiipeävät väkisin vieraan syliin ja vaativat huomiota näiltä intensiivisesti . Elmerillä on todella kova moottori kaikkeen tekemiseen ja mitä tapahtuu, jotain mitä kaikki eivät vain jaksa. Mutta se on juuri sitä mitä minä haluan.

Core sai 171 (Elmerin isä), Mortti 65 (veli) ja Tatsi 108 (sisko) Yks aprikoosi keskariuros sai 186 pistettä eli toiseksi "parhaat" koko testistä. Ainoastaan yksi corgi uros sai enemmän. Tämä aprikoosiuros olikin aivan ihana luonne tosin kuulemma oli ollut varsin työläs nuorempana juuri tuon luonteen takia Kaksi villakoiraa sai alle tuon 65 pistettä. Sinällään minulle oli kuitenkin yllätys että villakoirat keksimääräisesti pärjäsivät testissä paremmin kuin lapinkoirat ja pari collieta

Olin siis sihteerinä tuolla Oulun luonnetestissä ja pakko sanoa että mielenkiintoista oli! Olen siis ehdottomasti mukana kun seuraavan kerran järjestetään Videota testistä en ole vielä nähnyt kun en sitä itselleni tilannut mutta pitää pyytää pikaisesti se joltakulta muulta lainaan niin saan katsoa. Oli jännä miten omat arvaukset koirien luonteesta meni aivan päin metikköä kun yritti katsomon puolelta arvella. Niin kuin joku sanoi, kaikkia noita ominaisuuksia mitä testataan tarkkaillaan koko testin läpi, eli yksi osio ei kerro vain yhdestä ominaisuudesta. Muistelisin, että esim. tuo taistelutahto tulee hyvin esiin juuri noissa hyökkäystilanteissa eikä pelkästään siinä vetoleikissä.

Niin ja sitähän tuomarit koko ajan korostivat ettei pisteet kerro kuinka hyvä koira on tai kuinka huono. Jollekin rodulle/yksilölle se 65 pistettä voi olla juuri passeli sillä sillä koiralla voi olla juuri ne ominaisuudet jota on toivottu. Esim. jollekin lapsiperhepuudelilla kova taistelutahto voi olla kaikkea muuta kuin hyvä asia Ei ne pienet pistemäärät tee koirasta siis huonoa

Niin ja edelleenkin pitäisi AINA nähdä kaikki pistealueet eikä vain loppupisteitä.
Ja tosiaankin LTssähän kukaan ei voita. Eli pisteden suuruudesta ei kilpailla. Eikä se kerro juurikaan mitään kuinka suuret loppupisteet koira on saanut, se ei tosiaankaan ole sen koiran mittari.

Ja mä en yhtään ihmettele enkä edes epäile sitä etteikö villakoirat sais "parempia" pisteitä kuin lapparit ja colliet!!!

Oulun paikallisosaston nettisivuilta löytyy muuten luonnetestin tulokset eli osoiteesta

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Toiminta- ja ajankohtaista sivun alareunasta. Jostain syystä en saa sinne suoraa linkkiä toimimaan Meidän sihteerillä on varmaan tallessa luonnetestin tarkemmat tulokset, samoin koirien omistajilla. Pitää siis heiltä tiedustella haluaisivatko laittaa tänne koiriensa tulokset näkyville

Minä olisin luullut että colliet saa paremmat tulokset, onhan luonnetesti heille pakollinen, jos aikoo valioksi päästä (tai näin olen ymmärtänyt). Ja kyllä mie lapsena sain käsityksen että Lassie on maailman paras ja rohkein ja viisain koira

Collie onkin ollut täysin eri rotu ("") esim 20 vuotta sitten ja vielä pidemmän ajan takaa.
Nykyään ne on ihan lapasia. Nahkacollikoista VOIT löytää muutaman ihan toimivan pelin mutta pehkoista ei oikein.
Sori nyt jos jollain täällä on collikka.


Eikös sekin kerro jo jotain jos PK-rotuinen koira tarvitsee pelkän luonnetestin valioitumiseen. Moni muu kuin tarvitsee käyttötuloksen, ja monet jopa kakkosluokasta.
Tää tosiaan vaan ei mee ihan niin. Näyttelyporukat on aika ovelia kiertämään näitä juttuja.
Mutta tiedän koiria jotka on monen monen maan valioita ja tiesmitä voittajia, mut silti jostain kumman syystä Suomen muotovalioarvo puuttuu

Elmeriä ennen testattiin yksi Collie, pitkäkarvainen. 90 pistettä sai, kuulemma huippulukemat rotuunsa nähden Jos se koira oli rodun huippua niin antakaa mun kaikki kestää, sellaista löllöä karvapehkoa en ikinä huolisi vaikka maksettaisi maltaita. Mietin välillä onko se edes elossa

Lapsiperheessä taistelutahto on tosiaan hankala. Minulla on tuossa lähimaastossa sijoituksessa alunperin hyvin taistelutahtoinen puudelinpentu. Perhe on kuitenkin joutunut kitekemään siltä taistelutahdon pois, sillä elosta ei tullut mitään kun se roikkui lapsen vaatteissa koko ajan. Ja heillä ei ole niin paljon kokemusta, että pystyisivät yhdistämään sallitut taisteluleikit ja asiallisen olemisen lapsen läheisyydessä. Nyt koira on 7 kk eikä uskalla ottaa suuhunsa mitään eikä kiskoa yhtään mitään. Taistelutahto on koulutettu tehokkaasti pois. Mutta vauhtia taistelutahdon poiskitkentä ei ole vähentänyt. Koira on kuin pyörremyrsky. Hyvähermoiselta vaikuttaa, mutta on kova tekemään tihutöitä kotona, koska on niin aktiivinen. On syönyt jalkalistat, purkanut vaatekaappeja (joihin on ostettu lukot) ja saanut kaapista pudonneesta luistimesta kylkeensä (tikkirivistö), uusimpana variaationa on ollut välioven jyrsiminen eli käytännössä koira on jyrsinyt itsensä sitä läpi (40cm x 20 cm aukko) omistajiensa suureksi "riemuksi" (jo aivan pienenä se tuli 80 cm korkean koiraportin yli kuin tyhjää vain, olikohan vasta 2-3 kk) ja oppinut avaamaan ulko-oveen sarjoitetut uudet lukot ja karannut perheen poissa ollessa 3 kertaa ulko-ovesta ja löytynyt kirmailemasta pitkin maita ja mantuja riemastuneena. Ovi on huolellisesti pantava takalukkoon nyt. Vauhti ei ota loppuakseen ihan vähällä. Isäntä arveli seuraavaksi pellittävänsä ovet, jotta otus ei jyrsiydy niiden läpi. Olen luullut, että sakemannipennut ja aktiiviset palveluspennut saattavat olla tällaisia tihulaisia, mutta että villakoira.

Joo, noista loppupisteistä on tosiaan paha lähteä mitään sanomaan, kun samoilla loppupisteillä varustetut koirat voivat olla osa-alueiltaan aivan erilaisia, kun taas hyvinkin erilaisilla loppupisteillä varustetuilla koirilla voi olla osa osa-alueista identtisiä. Jaron äidin Nessin loppupisteet olivat +97 (osa-alueita en muista, enkä tähän hätään mistään löydä), eli niillä oli Jaron kanssa melkein 80 pisteen ero loppupisteitä tuijottaessa, silti ne ovat usein arkielämässä ja vaikkapa näyttelykehässä kuin kaksi marjaa käyttäytymisensä puolesta, ja väittäisin, että suurimmat erot niiden luonteiden välillä ovat opituista asioista kiinni. Mutta mä en tosiaan koskaan tuijota pelkkiä hyväksyttyjä loppupisteitä, enkä voi tietenkään suorilta sanoa, että "180 pisteen koira on parempi kuin 100 pisteen". Ylipäätänsäkin mun mielestä se, meneekö testi läpi vai ei, kertoo villakoiralla enemmän kuin se, onko pisteitä 175 vai 145.

	tary kirjoitti:
	Jollekin rodulle/yksilölle se 65 pistettä voi olla juuri passeli sillä sillä koiralla voi olla juuri ne ominaisuudet jota on toivottu. Esim. jollekin lapsiperhepuudelilla kova taistelutahto voi olla kaikkea muuta kuin hyvä asia Ei ne pienet pistemäärät tee koirasta siis huonoa

Mä en kyllä näe mitään syytä, miksi heikko taistelutahto olisi lapsiperheessä hyvä asia? Kyllä se lapsien kanssa pärjääminen lähtee mun mielestä enemmänkin koulutuksesta ja "varmuudesta" (hermorakenne varmaan avainasemassa), ja korkeallakin taistelutahdolla tai "työmoottorilla" varustettu koira voi olla kotioloissa äärimmäisen rauhallinen. Tietysti voi kysyä, mitä koira tekee mielettömällä taistelutahdolla, jos se ei pääse ikinä sitä käyttämään, mutta mun mielestä villisjalostuksessa pitäisi suosia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat muunkin kuin 100% kotikoirana olemisen, niitä "kotikoirapentuja" kuitenkin syntyy pentueisiin, vaikka tavoitteena olisi vähän täpäkämpi luonne. Villakoiran ei kuitenkaan missään nimessä pidä olla vaikea koira, eikä mikään äärimmäinen ominaisuus ole mun mielestä hyvä (myöskään äärimmäinen taistelutahto tai kovuus), seurakoirarodusta kuitenkin puhutaan.

Taistelutahtoa suuremmat kertoimet on toimintakyvyllä, hermorakenteella, temperamentilla ja luoksepäästävyydellä, ja nää kaikki ominaisuudet on mun mielestä myös ihan seurakoiraksi jalostetulla rodulla äärimmäisen tärkeitä. Elmerillä saattoi vaikuttaa toimintakykyyn testitilanteessa tuo pimeän pelko (miten se kelkka muuten?), mutta miinuksille menevä koira voi olla vaikkapa sellainen, joka ei palaudu kelkasta ollenkaan, eikä suostu menemään sitä tutkimaan, vaan säpsyy sitä koko lopputestin ajan aina sen näkökenttään ilmestyessä (meillä se ainakin jätettiin keskelle kenttää juuri tästä syystä), ja tällainen koira varmasti asettaa tiettyjä haasteita myös normaalielämässä. Esimerkiksi terävyyden ja puolustushalun molempien kerroin on vain yksi, koska nämä ominaisuudet on helppo kouluttaa koiralle, joten yhdenkään villakoiran luonnetestin läpäisyn ei pitäisi jäädä kiinni siitä, puolustaako se itseään tai omistajaansa. Yleensä niillä yli 200 kokonaispisteen koirilla on kyseessä nimenomaan loistavat hermot yhdistettynä sopivaan kovuuteen ja aisoissa pysyvään vilkkauteen - ei kuulosta mun mielestä villakoirallakaan hassumalta yhdistelmältä.

Mutta tietenkään "huonot" pistemäärät eivät tee koirasta yhtään sen huonompaa, kaikki koirathan ovat omistajilleen maailman parhaita, mutta jos itse tietää pentua ostaessaan, mitä hakee, on vanhempien luonnetestituloksista paljon hyötyä. Moni koira käyttäytyy kotioloissa eritavalla kuin testissä, ja jos on sekä tavannut koiran "normaalioloissa" että nähnyt sen luonnetestin osa-aluepisteet (ja ehkä kuullut jotain selostusta, että millä perusteella ne tulivat), voi koirasta muodostaa lyhyenkin tuntemisen perusteella jonkinlaisen mielikuvan. Ei sillä, jos olisin ottamassa pentua nartusta/uroksesta, jonka olen tuntenut pennusta saakka ja muodostanut sen luonteesta hyvän kuvan (sellaisen, josta haluaisin itselleni pennun), ja se ei jostain syystä läpäisisi luonnetestiä, painaisi se käsitys, joka mulla oli koirasta ennen testaamista, tietysti enemmän. Mutta ymmärtäisin toisaalta myös, jos joku muu ei ko. koirasta enää pentua haluaisi, vaikka mä kuinka vakuuttelisin, että on sillä kiva luonne. En usko, että itsekään ottaisin pentua tuntemattomasta, luonnetestissä hylätystä koirasta.

No, nämä olivat nyt ihan tällaista yleispohdintaa yhteenkään palstalaisen tai palstailemattoman koiraan viittaamatta (miinus ne, joiden omistajista tiesin, etteivät pahastuisi). En lue luonnetestituloksia kuin piru Raamattua, eikä "hyvä" tulos (miten sen nyt kukin haluaa määritellä) tee koirasta automaattisesti upealuonteista tai "huono" ikäväluonteista. Kuitenkin niillä koirilla (myös muilla kuin villiksillä), jotka tunnen hyvin ja joiden testituloksia olen kuullut, ovat lt-pisteet kulkeneet todella hyvin käsikädessä koiran omistajan oletuksien kanssa, joten kai näilläkin pisteillä jotain tekee jalostusta ajatellen. Jaro oli ainakin testissä niin 110% oma itsensä (myös karkaustilanteessa), että voin hyvällä omatunnolla esitellä videota mahdollisille pennunostajille (ja olen niin tehnytkin).

Mä en saana ehtiny lukeen sun kirjoitusta.

Mutta olisipa mielenkiintoista kuulla, miten se taistelutahto/-halu liittyisi huonosti lapsiperheeseen?

Meillähän on 1v lapsi. Ja monta koiraa joilla äärimmäinen taistelutahto.
SILTI kappasvain, ne tulee kaikki toimeen lapsemme kanssa, erittäin hyvin ja jopa ilman erillistä koulutusta siihen tai hallintaa! Eikä yksikään niistä revi ketään yhtään mistään.

Meillä on ollut 4 malinoisia, tällä hetkellä kaksi, käyttölinjaisia sellaisia olleet kaikki.
Ja yksikään ei ole tuhonnut paikkoja, mulle se on yhtäkuin HERMORAKENNE enemmäin kuin kunnossa. Ne on AKTIIVISIA koiria isolla Alla. Mutta niillä kestää hermot myös himassa löhöämistä ilman että mitään tuhoamista on tapahtunut. Samoin kuin monet muut tuttuni jotka kasvattavat käyttölinjan saksanpaimenkoiria ja malinoiseja, ei niiden koirat (tai hyvin harva), tuhoa kotona.
Ja sellainen yliaktiivisuus ja hektisyys peilaa usein hyvinkin suoraan hermorakenteeseen. Me täällä suomessa puhutaan kiltisti hektisestä koirasta, mut kappas vaan kun mennään käyttölajien mekkaan, Belgiaan ja Ranskaan. Ne puhuu hermostuneesta koirasta

Ei sellainen koira jolla on hermot rautaa tarvitse mennä kuin sähköjänis ympäriinsä ja tuhota paikkoja hakien itselleen toimintaa. Hyvähermoinen koira on ja löhöää, silloin kuin mitään ei tapahdu. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei se osaisi toimia kovalla vietillä kun tarve vaatii. Kova vietti ja hermorakenne on kaksi eriasiaa Eikä ne välttämättä kulje käsi kädessä.


Mutta taistelutahto lapsiperheessä ei mielestäni ole lainkaan ongelmallista. Ei edes sellaisessa perheessä jossa ei ole ennen koiria ollut. Ne käytösmallit mitä se tekee sitten lapsen kanssa tms, ei kyllä mielestäni peilaa milläänlailla taistelutahtoon, vaan ihan muihin asioihin.


Villakoira jalostuksessa pitäisi vaalia koiria jotka EIvät olisi teräviä (siksi että niin monet mielellään käyttää niitä hampaitaa), rohkeita sekä ystävällisiä niin ihmisille kuin koirillekkin. Myöskään liian kova villakoira ei ole hyvä.
LT arvosanoin hieman pehmeä on mitä parhain villakoira, varustettuna keskiverto (tai hyvällä) itsevarmuudella sekä edes jonkin asteisella rohkeudella.
Muuta ei villakoira tarvitsisi. Jopa sellainen villakoira jolta puuttuu taistelutahto kokonaan, on suhteellisen helppo kouluttaa mutta tokikin toimintakykyä tulee olla sen verran ettei koira passivoidu täysin kun tuleekin ensimmäinen seinä vastaan.

No joo, nyt mie perun sanani tuosta taistelutahdon huonoudesta lapsiperheessä. Ehkä se terävyys oli se luonteenpiirre mitä hain. Esim. meidän Roksu on vissin varsin terävä luonteinen nimittäin on käyttänyt hampaitaan pennusta asti varsin hanakasti. Vielä nytkin aikuisena kun en ole osannut sitä pois kitkeä (tosin ei minuun, mutta varsinkin vieraisiin) . Sen lisäksi neiti on arka ja säikkyy helposti eli voisi puhua pehmeydestä ja hermostuneisuudesta vissiin. Nuo piirteet ovat minusta sellaisia, jotka ovat huonompia lapsiperheessä kuin taistelutahto Kun meillä kaatuu tuoli on Roksu aika varmasti sängyn alla alle sekunnissa ja välttelee sitä tuolia seuraavan kuukauden ajan Musse taas ei nuoruudestaan huolimatta näytä edes huomaavan koko tuolin kaatumista vaikka se tapahtuisi ihan vieressä Roksu ei siis ole mikään lapsiperheen ihannekoira ja ollaankin monesti mietitty pitäisikö se antaa rauhallisempaan kotiin, mutta eihän me siitä olla raskittu luopua vaan ollaan mahdollisimman paljon tehty työtä, jotta kaikki lapsiperheeseen liittyvät asiat muodostuisivat sille mukaviksi.