Hei kaikille!

Pitemmän aikaa olen foorumia selaillut ja vihdoin päätin rekisteröityä.

Koirakuume on hirmuinen ja villuri rotuvaihtoehto nro 1! Tässä nyt "ääneen" mietiskelen ja makustelen pennun hankkimista...Pieni koira, iso päätös. Ja kallis.
Aikaisempaa kokemusta on kult.noutajasta, mutta niin isoa/pitkäkarvaista en enää halua. Mukava rotu muuten, oppi helposti ja oli joka paikassa mukana. (Tai sitten aika on kullannut muistot )

Miten nyt sitten ensinnäkään valita kääpiön ja keskarin välillä?? 28-senttinen kääpiö on liian pieni ja toisaalta, 45-senttinen keskari alkaa olla iso? Etsin pääasiassa puhtaasti seurakoiraa, joka touhuaa mukana tallilla, pihalla, mökillä, missä nyt ollaankaan. Luullakseni villuri jaksaa perässäni myös 10 kilsan juoksulenkit Näyttelyihin minulla ei ole minkäänlaisia intressejä. Asustelen yksin, muita lemmikkejä ei ole. Harmaa olisi ehkä suosikkiväri, tai sitten aprikoosi...tai ruskea....? Tärkeintä kuitenkin luonne; reipas, muttei ADHD.

Mistä/keneltä oppii trimmauksen perusteet? Löytyykö foorumilta pohjois-suomalaisia villiksen omistajia? Mistä aloittaa?? Apua...

Kun kirjoitit että et halua enää pitkäkarvaista koiraa, miksi haluat villakoiran?
Sehän on juuri trimmaamattomana sellainen..!?
En halua nyt pilata onneasi, tai masentaa mitenkään, mutta villakoiran turkinhoito vie paljon aikaa pitkällä turkilla ja vähän lyhyemmälläkin.
Toki jos pidät sen aivan kaljuna asia on eri, mutta kuitenkin silloin kuluu aikaa sen lyhyenä pitämiseen...

Juu, turkin hoitoon saa kulumaan aikaa, rahaa, ja hermoja kyllä ihan yli omien tarpeiden.. heheheh

Mutta kyllä se sitten palkitsee kun oma mussukka on kuosissa!

Ei minua trimmaaminen häiritse eikä turkin hoitamiseen menevä aika. En vaan halua enää 30-kiloista PITKÄkarvaista koiraa. (Noutajia ei juuri trimmailla!?) Tarkoitus siis oli, että pidän koiran siistissä lyhyessä karvassa. (En kaljuna!!) Ei palloja, tupsuja, ponnareita, pompuloita eikä pampuloita.

Minä pidän Wandan kotiturkissa --> ei ponnaria tai mitään ylimääräisiä mollukoita Jaloissa on vielä melko pitkä karva, ajattelin niitäkin hieman vielä lyhentää. Muuten on kyllä melko lyhyttä karvaa. Minusta ei ole mitenkään työläs tuollaisena (on ollut isossakin turkissa). Kunhan on valmis pesu ja kuivausrumpaan n. kerran kuussa. Filonalla on ns. näyttelyturkki vaikka ei näyttelyissä käydäkään Neiti on vielä niin nuori, että karva tuosta vielä vähän karhenee ja takkuilu alkaa pian (meneehän se onneksi ohi sitten taas jossain vaiheessa). Mutta on se vaan niiin ihanaa kun ei kotona ole joka paikka täynnä irtokarvoja, noutajat taitavat karvoittaa aikalailla?
Tuo kokoluokka on hyvä mietinnän aihe, kääpiöllä ja isolla keskarilla on todellakin kokoeroa! Wanda on jättihirmukeskari, niin kyllä kaikki kääpiöt ja pienet keskarit ovat niin pikkuisia sen rinnalla. Ja luonnollisesti turkkia on valtavasti enemmän. Ja pentuna Wanda oli kaiketi suht normaalinkokoinen, että ei niistä aina voi varmaksi sanoa, millaiseksi kasvaa...

Kultsu oli todellakin oikea "joka kodin karvoittaja"..!

Mitenpä tuon koon kanssa sitten osaa toimia..? Pitäisikö kääpiöpentueesta valkata suurin, tai keskaripentueesta pienin? Ei taida olla taikaa siinäkään.

Itse ajattelin heti niin, että etsisit joko pentueen, jossa on suuret kääpiövanhemmat, ja ottaisit niistä pennun. Toinen vaihtoehto olisi sitten se, että etsisit pentueen jolla on pienet keskari vanhemmat.. Ja ottaisit pennun. Isojen kääpiöiden pentu, voi kasvaa keskikokoiseksi. Ja voisit jopa ottaa uroksen, jotka ovat yleensä suurempia kuin nartut...

No sopivan pennun valinnassa pitää tietysti miettiä muutkin asiat kuin pelkkä koko. Mutta koska et etsi esim. kaveria agilityyn tai näyttelyyn niin se toki helpottaa asiaa. Mutta siis uskoisin, että kasvattaja osaa jonkin verran arvioida suuntaa, minkäkokoinen pennusta mahd. aikuisena tulee. Joskus pentuina kokoerot ovat paljon suuremmat kuin mitä ne aikuisena sitten ovat. Mutta ehdotuksesi (iso kääpiöpentu tai pieni keskaripentu) ei kuulosta huonolta vaihtoehdolta

Missäpäin Lapin lääniä asustelet? Täältä Pohjois-Pohjanmaalata eli Oulusta löydät varmasti jonkun joka osaa opastaa trimmauksen saloihin tosin eiköhän vielä pohjoisemmastakin löydy vilurin omistajia. Minä itsekin osaan kyllä neuvoa konetöiden teon ja turkin leikkuun/hoidon vaikka miun saksikäsi ei ole kovinkaan vakaa Mutta löytyy täältä ihan kunnon trimmaajiakin.

Kannattaa tosiaan kysellä pentueiden vanhempien kokoja, sillä ne antaa vähän suuntaa minkä kokoisia pennuista tulee, vaikka voihan pieneillä vanhemmilla tulla isojakin pentuja ja toisipäin. Itse kun tykkään näistä keskareista ja isoista niin susittelen tietysti ottamaan pienen keskarin

Vanhempien koko ei kerro juurikaan mitään siitä minkä kokoisia niiden jälkeläisistä tulee. Tosiasia kun on, että suurin osa kasvattajista käyttää tuontikoiria jalostukseen ja monien tuontikoirien takana kokoja voi olla niin sikin sokin, että samaan pentueeseen voi tulla minkä kokoista pentua vain. Rekisteröimättämän koiran ottaminen on vielä pahempaa arpapeliä. Varmempi tapa on valita rodun välillä, onko se kääpiö vai keskari. Sitten valkkaa mukavan kasvattajan ja yhdistelmän, josta pennun haluaa ja pentulaatikosta valkkaa mieleisimmän pennun. Sen jälkeen kokoasialla ei kannata päätä vaivata Kääpiö jaksaa ravata 10 kilsaa siinä missä keskarikin. Tallikoiriksi ne minusta ovat liian pieniä, mutta vierailevina tähtinä varmasti talleilla pärjäävät. Trimmausta voi käydä opiskelemassa vaikka SVK:n aluejaostojen trimmauskursseilla.

	Elina Intke kirjoitti:
	Vanhempien koko ei kerro juurikaan mitään siitä minkä kokoisia niiden jälkeläisistä tulee. Tosiasia kun on, että suurin osa kasvattajista käyttää tuontikoiria jalostukseen ja monien tuontikoirien takana kokoja voi olla niin sikin sokin, että samaan pentueeseen voi tulla minkä kokoista pentua vain.

Olin juuri samaa kirjoittamassa. Ja sitten on vielä sekin, että vaikka pentu olisi syntymästä luovutusikään asti isoin, voi siitä tulla minkä kokoinen tahansa. Jos pentu on pentueen isoin, ei se tarkoita automaattisesti, että siitä kasvaa isohko. Esimerkiksi Dico oli syntymästään asti "rotevin" (outoa sanoa kääpiövilluria rotevaksi ) ja isokokoisin, mutta aikuisena jäi pentueen pienimmäksi.

Siksipä kannattaa ajoissa valita, kumman haluaa, kääpiön vai keskarin! Sitten etsii kivan kennelin ja hyvän yhdistelmän, josta haluaa pennun. Ei siis arpapeliä, että kääpiöpentueen isoin tai keskaripentueen pienin!

'Itsekkin olen tuota mieltä, että yleensä pentujen koko ei vaikuta aikuiskokoon. Yleensä melkein päinvastainen...(Vaikka ehkä kirjoitin hieman epäselvästi)
Mutta omasta mielestäni vanhempien koko voi vaikuttaa pentuun, ja tietenkin vanhempien suvun koirat...Että minkä kokoisia ovat...

45cm korkea villis keskari siis, on varmaan aika iso jo,juuri sinä rajoilla,meillä Hillan korkeus on jotain 30-33cm.en ole nyt vähään aikaan mitannut,muttei ainakaan 45cm.Minusta keskari on just hyvä koko,mahtuu syliin,ihanan pieni,mutta sitten on kuitenkin kokoa lenkkikaveriksi.Hillalla on painoa noin 7-8kg.

Ottaessani villistä tiesin että turkissa on hoitamista,mutta siltikin työnmäärä kyllä yllätti.se miten hyvin täytyy föönata,sekä pestä.ja pahimman takkukauden aikana meinasi joskus ihan itku tulla
Mutta takuista huolimatta maailman ihanin koirarotu ikinä.reipas kuin mikä,iloinen pieni sirkuskoira.
Kannattaa käydä näyttelyissä katsomassa vähän eri kokoja ja vertailla.Niissä monesti näkee,kuten narttujen ja urosten eron.Itse olimme näyttelyssä missä oli meitä ennen uros keskari,joka oli huomattavasti isompi kuin Hilla.

trimmauksesta,kasvattajalta saa hyvin neuvoja,ja kasvattajat yleensä saattaa trimmata myös.Oulun seudulla on paljon osaavia trimmaajia,sekä kursseja.oletko katsonut Villakoiran kerhon sivuilta kasvattajien sivuja tai trimmaus-osiota?

	Lillan kirjoitti:
	45cm korkea villis keskari siis, on varmaan aika iso jo,juuri sinä rajoilla,meillä Hillan korkeus on jotain 30-33cm.en ole nyt vähään aikaan mitannut,muttei ainakaan 45cm.

Keskarin rajat 35-45cm, eli jos Hilla keskari on niin toivottavasti on yli 35, muuten on käytännössä kääpiö