Pöytä pelastaa selän ja hyvä työskentelyasento tekee hommasta miellyttävämpää

Mutta ei villakoira siinä kyllä automaattisesti pysy, meidän koirilla ei ainakaan olisi mitään ongelmaa hypätä pois siltä. Teen konetyöt vieläkin lattiatasolla Huimalle ja Hiilelle, joiden mielestä naaman ajelu on mälsää touhua.

meillä oli trimmaus alusta asti taistelua,huutoa pennusta lähti.vielä johtaja tyyppiä pentueen.
selällään sylissä ei millään saanut pidettyä.tämä villis on mun neljäs koira.tosin toisen eivät villiksiä roduiltaan olleet.siis kokemusta koirista on.en mä kuitenkaan arvannut,että trimmaus olisi tälläistä tappelua.
mies auttoi kovasti ensimmäisien kuukausien ajan; kaksi ja jopa kolme kertaa päivässä pikku hiljaa vähän kerrallaan hoitotoimenpiteitä.eikä periksi kannata antaa.pentu aikana meillä oli keittiö remontti käynnissä,kompura huusi ja naulapyssy paukkui;silloin ajoin siinä metelissä ensimmäisen kerran koko koiran trimmi pöydällä.pennulla ikää tuolloin n.4 kk:tta. siitä lähtien ei paljon apua olla tarvittu. jos tämä pikkuinen olisi ollut arka ei meillä remonttia olisi aloitettu. mutta jotain hyötyä tuostakin koettelemuksesta.6 viikkoa ilman keittiötä ei ihan heti haluaisi ottaa uusiksi.
t.maria

tuosta pöydästä vielä',mäkin olen ostanut peten koiratarvikkeesta tai mikä se nyt olikaan ja muovinhaju oli aluksi aivan hirveen voimakas,mutta on nyttemmin jo laantunut.
t.maria

Eilen sain ajeltua Fannin kuonon jo kohtalaisesti! Väsymys ja nakkipalkkiot on todettu hyväksi apukeinoksi. Tästä se lähtee

Hienoa, onnittelut Siitä se lähtee, hyvillä kokemuksilla pennunkin on helpompi tajuta koko juju. Carloshan oli myös penskana aikamoinen riiviö trimmatessa (varsinkin kun oli tottunut että edellinen koira oli kuin patsas..) mutta nopeasti sitä tottui toimimaan pennun kanssa. Nyt trimmaaminen sujuu hyvin, mitä nyt välillä kutittaa niin pirusti että on aivan mahdoton pysyä paikalla

Musse pitää ihan kamalaa ääntä trimmatessa Huutaa ku syötävä, joten välillä ihmettelen ettei naapurit ole soittaneet eläinsuojeluviranomaisia paikalle Olen trimmannut tassut aina sylissä pitäen, muuten pöydällä. Pyllyn ja tassujen saksiminen saa aikaan kamalan kutinan ja rimpuilun, mutta muuten tuo saksiminen onnistuu aikas hyvin. Mitä nyt sen kuonon pitää olla aina välissä ja koko koira kuin spagetista tehty

Meillä on mennyt hirveän hyvin nuo opettelut. Alussa mieheni oli apuna pitämässä kiinni jos yritti venkoilla (ei oikeestaan ees yrittänyt), mutta yhden ainoan kerran, vuotiaana otettiin ihan kunnon matsi sen kanssa, eikä meinattu kahestaankaan saaha sitä pysymään pöydällä kun föönasin. Se oli siis aivan hulluna. Se onkin ainut kerta. Nykyisin (1,5 vee) kaikki hoitotoimenpiteet onnistuu yksinkin hyvin. Minulla on ollut se linja, että hoitotoimenpiteiden kanssa ei venkoilla eikä niistä saa palkkaa, ne vaan tehdään ja ne tehdään sillonkun minä niin päätään ja piste. En ala neuvotella koiran kanssa perusasioista. Koko homman (vaikka pesu, föönaus, trimmaus) jälkeen sitten voi saada jonkun pikku herkkupalan.

Sirun kanssa trimmaus sujunut alusta asti hyvin. Ainoa mikä ei suju on korvien nyppiminen, mutta siitä kirjoitinkin jo toiseen ketjuun. Itselläni tosin ei ole minkään laista kokemusta touhusta aikaisemmin, joten ensimmäisen kerran naamaa ajellessani lähti karva pitkältä otsasta asti, vain päälaella ja korvissa oli kiehkurat. Koira näytti hullunkuriselta pitkän aikaa

Hillan kanssa trimmaus koneella sujuu jo aika hyvin,tietenkin vähän pistää vastaan tassuja trimmatessa,mutta kukapa siitä tykkäisi.uuden tulokkaan kanssa,ikää 13vk,en ole vielä edes kokeillut.Ajattelin viikonloppuna testata kuin paljon siitä lähtee ääntä,kasvattaja nauroi,että trimmatessaan pennun ennen meille tuloa,se oli huutanut kuin pieni palosireeni,että paljon temperamenttia pennulta siis löytyy.Ja ehkä vaikeutta tuo se,että mitä nyt olen vuoden trimmannut keskaria,en ole kääpiö,tai edes kääpiöpentua.
Pidättekö te kääpiötäkin vain kuonosta kiinni,tai kun pentua trimmaatte,niin miten pidätte pentua,pöydällä,vai olisiko sylissä paras?

Meillä Pablo nyt reilut 3 kk ja paljon on harjoiteltu "trimmausta".. uuden koneenkin ostin . Tassut menee kyllä ihan kivasti ja peräpää mut naamaansa/kuonoaa ei anna ajella vaikka mikä olisi. Olisikohan viisainta käydä ammattilaisen luona siistiytymässä ennekuin pennusta tulee hermokimppu tässä harjottelun tiimellyksessä????Nyt olen tehnyt niin et otan pennun syliin ja ajelen koneen väärällä päällä.. mut ei toi mikään tyhmä laitos ole, heti kun yrittää kääntää teräpään niin jo laittaa sirkuksen pystyy naama on jo kyllä siistimisen tarpeessa joten käännyn kyllä jonkun osaavamman puoleen ja jatkan kyllä kotiharjoituksiakin tietty edelleen.

Meillä oli tuon isovillan pennun kanssa hirmusta taistelua tuo föönaus, kunnes keksin, että en kuivaakaan sitä isoäänisellä Metrolla, vaan otin käsiföönin käyttöön. Kyllä silläkin pentukarvan saa kuivaksi, vaikkakaan ei ehkä ihan suoraksi, ja kestääkin kauemmin kuivaus, mutta sain sen yksin kuivattua eikä juurikaan taistellut vastaan! Siispä jatkamme sillä, ja kokeilemme Metroa taas myöhemmin.
Muuten tuon kanssa ei olekaan ollut mitään ongelmia. Ja, vaikka ei sinänsä olekaan ongelmia, niin on se silti aivan yber paljonmukavamaa puunata Hiroa, jonka kanssa ei ei tarvitse keskustella mistään asiasta, se on niin nätisti aina paikallaan. Ehkäpä tuosta Kapostakin tulee tuollanen kun vaan sitkeesti harjottelee!

Aada on jonkun ihme parannuksen tehny tuossa konetuksessa Ekoilla kerroilla hirvee tuskanhiki ja pentu vaan huutaa ja tappelee, nyt seisoo vaan paikallaan ja saa ite trimmattuu jo. Föönatessakii käy vaan nukkumaan pöydälle, mistä tosin joutuu sit herätelemään eikä leikkauksessakaa oo mitää ongelmaa. Pesu nyt vaan on vähän hankalampi, kun millään ei tekis mieli kastuu niin sittenpä juostaan karkuun

Meillä Roki on nyt 1v1kk ja edelleen meillä trimmaukset on hankalia. Koira, kun näkee et otan trimmerin niin se yrittää mennä piiloon. Trimmatessakin tahtoo olla sellasta, et saa väkisin pitää paikoillaa, et saa trimmattua. Toivottavasti jossain vaiheessa muuttuu helpommaks trimmaukset.

Pablon kanssa käytiin trimmaajan luona jossa kyllä aikaa trimmaamiseen kului kiitettävästi mut suht. hyvin meni. Nyt olen sitten itse siistinyt jopa naamaakin ja todella hienosti poika on antanut konettaa. Tietenkin aikaa kuluu ja yrittää venkoilla mut ei pahasti. Pikkuhiljaa myös korvien karvoja olen yrittänyt nyppiä.. ihan vähäsen kerrallaan jotta tottuisi. Kyllä toi kärsivällisyys ja lempeys/jämäkkyys hoitotoimissa näyttää olevan kaiken a ja o, vähänkin jos kovemmin yrittää poikaa komentaa niin alkaa kyllä itsekkin ärhentelemään. Eipä tullut ainakaan turhaan ostettua trimmauskonetta kun nyt itse pystyy ainakin siistimään. Ihon hilseily, jota oli silloin kun pentu meille tuli, on hävinnyt. Vaihdoin vielä napuset noihin villakoirille tarkoitettuihin napusiin ja toivottavasti ei nyt ainakaan iho tykkäisi huonoo.. senpä näkee sit.

meillä 8viikkoinen pentu rimpuilee pelkkää harjausta vastaan minkä ehtii...sit kun pidän väkisin kiinni ja saan harjauksen loppuun. pentu on ihan loukkaantunut, kun häntä muka rääkättiin!!
miten mun pitäisi toimia???tehdä hommat rimpuilusta huolimatta..pakkohan sen on oppia!