Ajattelin aloittaa vaateketjun, kun tuli tänään ommeltua kasa vaatteita. Tilasin Myllymuksuilta kankaat

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

ja eikun surruttelemaan...



Kurahuput PUL-kankaasta.



Kuratöppöset


Kotihuppuja trikoosta suojaamaan Pupun korvapampuloita Unin iskuilta.


Päivän saldo: 6 kotihuppua, 8 töppöstä, 2 kurahuppua ja vetolelu…

Hienoa työtä.
Haluaisitko myydä minulle tuommoiset kurasuojat neljälle tassulle?

Sorry suorasukaisuuteni
Mä vaan aina jaksan hämmästellä miten jotkut osaavat omilla pikku kätösillään tehdä tuollaisia. Kunpa itsekin osaisi.

Minä olen vähän huono ompelemaan mutta neulominen on sitten huomattavasti enemmän mun juttu (>

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Hyvään saumaan sattui tämä aloitus sillä koitin juuri perustella itselleni miksi Utu aivan välttämättä tarvitsee itselleen neulotun haalarin... aloitin jo huvikseni pienen koiran villapaidan mutta jäi huonojen värien vuoksi kesken (ja kenelleppä minä sitä teen kun ei omaa ole) ja rupesin sitten miettimään että kunpa voisi jotain Utulle tehdä.

Lääkäri lupaili sille erittäin todennäköistä nivelrikkoa tuohon leikattuun jalkaan joten, eikö se silloin tarvitsisi kaiken varuille sellaisen neulotun haalarin, joka lämmittäisi jalkaakin? Villakoirallahan ei omasta takaa tuota villaa olekaan...


edit: olipa hyvä käydä tuota blogia vilkaisemassa. Minnehän ihmeeseen on tuosta kadonnut kuvia muutamasta kirjoituksesta. Voihan tekniikka taas.

^Hienoja käsitöitä sinullakin ja ei voi kuin ihailla.
Tuo on hieno taito tuo kädentaito ja mikä parasta sitä ei voi pois ottaa ja se kulkee mukana minne vaan

	Lainaus:
	Lääkäri lupaili sille erittäin todennäköistä nivelrikkoa tuohon leikattuun jalkaan

No voihan kurjuus
Sitä välillä pistää mietityttämään miksi kaikkea tällaista ikävää tapahtuu ja ei aina ei voi ymmärtää.

Upeita käsitöitä ja pieni-puudelin-poikanenkin edustettuna blogissa!!! Minulla on kaveri, joka tekee koruja (viimeksi mielettömän upean hopeakäädyn ) ja Helicoterum väsää ihania neuleita (rakastan huiveja, saaleja, pipoja, myssyjä, tossuja ), joten minä varmaan alan hieromaan kauppoja heti syksyllä kun lähes-naapurit kotiutuvat Jyväskylään

Toivotaan Utulle pikaista paranemista, että pääsee pian tyttöjen kanssa leikkimään. Nyt se alkaa olla jo sen kokoinen, ettei iso-paha-Vickan sitä enää teilaa Nivelrikko on ikävä vaiva, mutta lievänä tai suhteellisen lievänä sen kanssa elää lähes normaalisti. Siihen on jo hyviä lääkkeitä ja kun ongelmat oppii ennakoimaan, vaivaa ei edes pahemmin ajattele. Ja siis neulehaalari olis kyllä NIIN must-have-asu jokaiselle itseään kunnioittavalle villapojalle!

Vimmaliinin suojat ovat kyllä aivan mun makuun! Ihanan retroja Laitoin nettisivustonkin ylös, jos joskus jotain pientä ja hauskaa haluaa ommella. Minä ompelen ihan sujuvasti, mutta valitettavasti erittäin harvoin ja silloinkin niin kiireellä, että kaikki tekeleet jää kesken

Meillä ei pahemmin vaatteita tai suojia koskaan käytetä, mutta hienot sademanttelit meiltä löytyy:

En voinut vastustaa kiusausta, pakko oli tilata kun näin nuo värit

Hihi, huikeat on kyllä värit tyttöjen takeissa!

No, nivelrikko on ehkä koko tämän projektin pienin paha, jos kaikki vaan nyt sujuu hyvin loppuun saakka. Se ei kuitenkaan siihen automaattisesti pamahda, joten voin ainakin yrittää ennaltaehkäistä sitä hoitamalla vaivaa jo etukäteen ja eikös sitä sitten ole kaikkea hauskaa alkaen vihersimpukasta ja muista mömmöistä . Ja villahaalarit tietenkin!

Villapojan villahaalari pääsi jo tänä aamuna puikoille heti kun sain kaupasta lisää lankaa. Yritin samalla käydä Mustissa ja Mirrissä neuvottelemassa meidän Hurtan sadetakista, jonka ostin jo joku kuukausi sitten hyvästä alennuksesta (uudempaa mallistoa siis ja ihanan sininen <3), mutta olivatkin kiinni (yllättävää, juhannus, mikä se on? viettääkö sitä joku oikeasti? ). Takin kanssa oli käynyt sellainen pikkumoka, että sen piti olla kokoa 65 (joka varmaan on sekin liian suuri, minkä pituisia selkiä teidän isovilloilta löytyy?) ja rupesin sitä vasta eilen kunnolla sovittelemaan Utulle kun aiemmin se oli toki ihan liian suuri. No, ihmettelin eilen illalla että ei kai tästä koirasta nyt näin isoa voi kasvaa kun takki oli aivan valtava ja pienellä tutkailulla selvisi että se olikin kokoa 70. Pussin kyljessä siis lukee eri koko kuin takissa.

Ja arvatkaapa onko kuitti tallessa? Pussissa lukee kuitenkin Musti ja Mirri ja kaikki laput on vielä kiinni, että käyn ehkä kuitenkin yrittämässä vaihtoa...

Meiltä löytyy takit, mutta arvaa onko niitä käytetty

Nalalla muistaakseni kokoa 60 ja Vickanilla kokoa 55. Ja siis 70 on ihan liian suuri, ei siitä niin jättikokoista saa tulla

^ Mistä oot Elina tilannut noi sadetakit? Pakko saada Jarolle tommonen pinkki...

	DEMI kirjoitti:
	Hienoa työtä. Haluaisitko myydä minulle tuommoiset kurasuojat neljälle tassulle? Sorry suorasukaisuuteni Mä vaan aina jaksan hämmästellä miten jotkut osaavat omilla pikku kätösillään tehdä tuollaisia. Kunpa itsekin osaisi.

Kyllä se onnistuu. Pitää vain tilata materiaalit laita vaikka postia jos kiinnostaa: johannay00 (at) hotmail.com

Takit on tilattu Jyväskylän Reporangasta. Valmistaja on T:mi Dog Wear. Ei ollut pahan hintaisia, muutoksia sai pyytää ilman eri maksua ja mikä tärkeintä, värivaihtoehtoja oli varmaan 50

Vimmaliini, ihania nuo sun ommellukset.
Kävin kurkkaamassa tuota saittia josta kankaat oli tilattu. Siellä oli kosteussulkukankaissa Villit Nakkikoirat kangas, on Tiia Vanhatapion suunnittelema. Tunnen Tiian hyvin, ja hänellä on Nakki niminen mäyräkoira. Taidan tilata tuota valkoista ja ommelle Siirille sadeasun. Nakki on ihana tyyppi.

Olimme Juhanuksena Siirin kanssa maalla. Hän sai siellä juosta vapaana kolme päivää milloin halusi ulos, ja sisään. Kylläpä tyttönen nautti.
Veteen hän meni massua myöten mutta juoksi nopeasti kuivalle maalle kun vesi oli vain 13 asteista, liian kylmää meidän likalle.
Siiripä sitten päätti hiukan piristää mamman aamiaista. Se juoksi sisään elävä lintu suussaan..
Meinasi siinä mennä kahvit väärään kurkkuun kun linunpoikaparka vaan sirkutti hädissään Siirin suussa ja Siiri loikki ilpoissaan häntäheiluen ja esitteli hienoa saalistaan.
Saatiin jonkun aikaa sitä maanitella jotta antoi linnun pois, lintu oli kyllä jo siinä vaiheessa kuollut.
Tulipa todistettua että Toyvilliskin on metsästyskoira.
Siinä vaiheessa kun Siiri alkoi tiiraillu uhkaavan kiinnostuneena pihalle rantautunutta joutsenparia suljimme sen sisään.

Varsinaista menoa.

Tämän lisäksi Siiri löysi roskiksesta kalan rippeet, vei ne huomaamatta pihalle ja kieriskeli niissä. Oli muuten ihanan hajuinen pikku puudeli mulla. Hyh Hyh hyh... pesulle.

Kivaa kesää!!

Vaude mitä vaatteita! Voi kun itsekin osaisi tehdä tuollaisia! Mutta mä olen kyllä ihan täydellinen puukäsi mitä tulee käsitöihin..jo ala-asteella tykkäsin enemmän puutöistä kuin käsitöistä. Mutta onhan ne puutyötkin käsitöitä Tuli mieleen tuosta villahaalarista, että olisi todella makea tehdä omalle koiralle mantteli tai haalari koiran omista villoista! Muistaakseni täällä jossain Etelä-Suomen alueella on henkilö, jolle voi lähettää koiran villat ja hän tekee niistä lankaa. Olisi ainakin todellinen luonnontuote

Tsemppiä Siirin pesun kanssa, Hapsu ja Kerttu pyörivät molemmat jossain kakkakikkareissa tänään ja haju oli sen mukainen - ei muuta kun molemmat pesulle. Ei ollut Kertulle kuin vasta kolmas pesu tällä viikolla...

Upeita vaatteita kaikilla.

Itse en ole kuuna päivänä ollut käsityö-ihminen, kun taas äitini on ammatiltaan ompelija.
Tuossa 2 vuotta sitten innostuin käsitöistä itsekin, kun selailin äitini vanhoja käsityö-lehtiä ja löysin lehdestä jos toisestakin kaikenlaisia vaateohjeita koirille yms.

Jimille tein ensimmäisen takin toissa talvena, mutta se oli vain kokeilu ja ompelu jäi minun osaltani sille tielleen.
Itse-tehtyjä haalareita olen ihannoinut Jimille & Hekalle siitä lähtien, kun kyllästyin Hurtan haalareihin jossa lahkeet olivat naurettavan lyhyet.

Nyt minulla on työn alla Hekan mittojen mukaan tehtävä haalari sadekelejä varten. Olen kankaatkin ehtinyt valitsemaan ja leikkaamaan, nyt pitäisi vain ryhtyä ompelemaan.
Jos tämä nyt onnistuu, niin teen myös Jimin mittojen mukaan sillekin haalarin.

Mahtavia vaatteita Ennen mietin että minkä ihmeen takia koirilla pidetään vaatteita, mut nyt kun on oma villis ja turkin hoitaminen niin en todellakaan ihmettele vaan kaipaan kurapukua! Meille on tulossa postissa hieno liekkihuppari (jos nyt sitten lopussa olisi oikean kokoinen), mutta se ei sadetta pidä
Minäkin tykkään ommella ja varsinkin neuloa, mut aika on rajallinen. Onneksi äiti "uhkasi" ommella Ellelle syys/talvi-vaatteita, mutta meiltä puuttuu ohjeet. Onkohan niitä jossain saatavilla?

Ihanan värikkäistä kankaista oot tehny noita töppösiä ja huppuja! Kaupasta kun tuntuu löytyvän vain "tylsännäköisiä" pukuja ym D