Robin on nyt 6kk ikäinen ja alkaa heti haukkumaan ja ulisemaan kun lähtee ulko-ovesta. Ollaan harjoiteltu niin että lähdetään ulos ja tullaan ihan lyhyen ajan päästä kotiin - josko haukkua ei kuulu. Jos haukkuu, niin odotetaan että lopettaa. Opetuksista ja harjoituksista ei nähtävästi ole ollut mitään hyötyä.
Nyt on ollut pieni tauko harjoituksissa ja haukku alkoi 42 sekunnin kuluttua lähdöstä. Tai no, ulvomista se lähinnä oli - itsellä tuli mieleen vihikoira, josko tiedätte millaista metakkaa ne esim. jäljestäessä pitävät.
Ongelmaa ei olisi jos asuttaisiin omakotitalossa, mutta kerrostalossa kun tuppaa olemaan naapureita.
Kotiin tullessa Robin ei hauku tai mitään, mutta en tiedä kauan se haukkuu lähdön jälkeen. Kuinka nopeasti koira väsyy haukkumiseen? Vai onko kyse siitä, että koira hiljenee heti kun rappuun tulee joku kävelemään koska se tietää että silloin se joku tulee nopeammin sisään? o_o
Mutta siis, miten opettaa koira olemaan haukkumatta ja vonkumatta yksin ollessaan? Tiedän, että nyt lukion tokana vuonna mulle tulee useampia pitkiä päiviä ja koira joutuu olemaan yksin paljon. Otan kyllä koulusta vapaata ja ramppaan ulos rappukäytävään ja takaisin vaikka kolmen sekunnin välein, jos on pakko. Toivottavasti en kuitenkaan joudu sitä tekemään.
Ideoita?

Kun ensimmäisen kerran jätin Kikkaa yksin asuntoon niin se jäi ulvomaan Mutta kun tulin takaisin kymmenen minuutin kuluttua, oli kämpässä hiirenhiljaista ja koira oli painunut nukkumaan Ehkä kolmisen kertaa se jäi huutamaan, mutta se loppui kyllä siihen ja sen jälkeen se on yksinollessaan aina nukkunut kiltisti kuin enkeli.

Sinuna kokeilisin olla poissa vaikka vartin ja sitten mennä katsomaan onko jo hiljaista. Jos seisot oven takana odottamassa ja menet sisään kun meteli alkaa niin pahimmassa tapauksessa koira keksii, että sai sinut kutsuttua takaisin huutamalla... Tiedät varmaan itsekin, että siitä ainakin seuraa vain lisää huutoa.

Me harjoteltiin Hipsun kanssa vähän kerrallaan. Ensin pistettiin ulkovatteet päälle (sillon oli talvi kun Hipsu tuli meille) ja avattiin ovi mutta ei menty mihinkään. Toistettiin monta kertaa niin ettei koira ollut moksiskaan. Sit käytiin oven toisella puolella ja ovi kiinni ja samantien takas sisään sit. Sit vaan rapussa, sit jo raput alas ja sit hiljalleen pitkitettiin sitä aikaa, mut silleen vähän kerrallaan et päivän aikana oli useempi toisto aina sitä mihin oli päästy. Ja meillä kans odoteltiin et on hiljaa, jos alko huutamaan, ja vasta sit mentiin takas sisään.
Ei myöskään tehty lähtemisestä mitään numeroo, sanottiin vaan et heippa Hipsu ja lähettiin, et ei mitään halipusutteluja. Tää autto meillä, mut onhan se vähän koirakohtasta.

Harjoteltiin kans (ja harjotellaan vieläkin) sitä et pistetään oviaukkoon joku este josta koira kuitenkin näkee läpi (joku portti tms.) ja harjoteltiin sitä et koira oli eri huoneessa kun me.
Nää kaikki löytyy ihan Tuire Kaimon Pennun koulutus -kirjasta, sieltä sai hyviä vinkkejä. En tiiä oliks näistä neuvoista mitään hyötyä, mut meillä ne toimi.

Tsemppiä yksinolon totutteluun! Me kans asutaan kerrostalossa ja tiiän miten ihnottavaa on jos koira haukkuu ja naapurit alkaa valittaa. Villurit on vielä niin sosiaalista porukkaa et ne haluis koko ajan olla vaan vieressä nyhjöttämässä.

Minulla ei ole onneksi omakohtaista kokemusta yksinjäämisen kankeudesta. Nala katseli pentuna vaan, et "hitto, sinne se meni" ja alkoi touhuamaan omiaan Olen kuitenkin nähnyt eroahdisteisia koiria sekä hankalasti yksinopetettavia perus-sessejä.

Kun suunnitelet yksinjäämisen harjoittelua, kannattaa vähän kartoittaa tilannetta. Vaikuttaako Robin sinusta hermostuneelta tai jopa panikoivalta? Reagoiko se sinun lähtöaikeisiin, vai vasta siihen että avaat oven ja poistut toiselle puolelle? Seuraako Robin sinua kotona joka paikkaan? Miten Robin reagoi ylipäänsä uusiin tilanteisiin? Jos kyse on varsinaisesta eroahdistuksesta, siihen on olemassa myös kokeilemisen arvoinen lääke, Clomicalm. Sen reseptin saa eläinlääkäriltä, mutta silloin pitää tietää että kyse todellakin on eroahdistuksesta eikä vain nuoren koiran kapinoinnista yksinjäämistä vastaan. Jos eroahdistus on lievää, tai kuten toivotaan ettei se ei olisi sitä lainkaan, silloin pitää suunnitella hyvä taktiikka opetteluun. Helpointa on, jos koiran kanssa voisi suorittaa vain onnistuneita harjoitteita eikä niin, että harjoitellaan kovasti yksinjäämistä ja jatkuvasti harjoitusten välillä koira joutuu jäämään moneksi tunniksi yksin huutamaan ja stressaamaan. Se vie pohjaa onnistuneilta harjoitteilta.

Minusta ensimmäinen asia on se, että jos koira tykkää seurata omistajaa joka paikkaan, se estetään. Tiedän, että moni koira seuraa vessaankin istumaan ja odottelemaan. Koiralle opetetaan että omistaja saa liikkua kotona niin, että ovet suljetaan ja koira jää toiselle puolelle ihmettelemään. Tämä on helppo harjoitella ja yleensä ei tuota ongelmaa. Samaan aikaan voi opetella koiran kanssa lähtötilannetta ilman varsinaiseta lähtöä. Heiluttele ulkovaatteita, vedä kenkiä jalkaan ja käy eteisessä kääntymässä ja palaa takaisin olohuoneeseen. Missään tapauksessa koiraa ei saa huomioida, ei kehua eikä kieltää, vaikka se riehaantuisi. Mielummin helpotetaan harjoitusta hieman. Tavoitteena on saada koira pysymään rauhallisena, koska ilosta riehaantumisesta on vain pieni harppaus yksinjäämispaniikkiin. Kun lähtöaikeista tehdään jokapäiväinen juttu, niitä toistetaan kymmeniä kertoja päivässä, koira alkaa nopeasti tottumaan ettei kenkien jalkaan vetäminen ole mikään iso juttu. Harjoitusten keskellä lenkityksetkin kannattaa yrittää sulauttaa osaksi harjoituksia eli tee samanlaista lähtöyritystä kuin muulloinkin mutta kutsutkin koiran eteiseen ja lähdette yhdessä. Monesti lenkillelähdöstä tehdään aivan erilainen suoritus kuin omistajan yksinään lähdöstä, siksi koirakin tunnnistaa helposti milloin joutuu jäämään yksin ja alkaa jo ennen kenkien laittoa protestoimaan sitä vastaan. Pikkuhiljaa voi käydä ulkona pyörähtämässä ja palata rauhallisesti takaisin. Postin hakeminen, roskien vieminen tai mattojen kopistelu on hyvää treeniä, kun jättää koiran siksi aikaa sisälle. Olettaen, että se varmasti on siellä rauhallisesti. Nopeasti koira oppii tunnistamaan näitä usein toistuvia rituaaleja. Pikkuhiljaa koiran yksinolemaa aikaa voi pidentää.

Lisäksi tietysti kannattaa käyttää hyväkseen sellaisia leluja, minkä kanssa koira touhuaa niin mielellään, ettei oikeastaan seuraa enää ympäristöään. Puuhastelua yksinolo-ajaksi

Toivottavasti saatte yksinolon kuntoon. Muista vaan, että koiran rauhallinen mielentila on tärkein asia opettelussa. Myös kotiintullessa kannattaa pyrkiä pitämään koira mahdollisimman rauhallisena, ettei koiralle tiedossa oleva hulvattoman hauska leikkihetki vain nosta kierroksia ennenaikaisesti. Jos epäilet, että Robin voi kärsiä oikeasti eroahdistuksesta, siitä kannattaa puhua osaavan eläinlääkärin kanssa.

Kiitosta vastauksista itse kullekin :) Vastaan tässä nyt tarkemmin Elinan kysymyksiin, josko selviäis tämä tilanne vähän että mistä on kyse jne.

Eli siis, ei Robin minusta vaikuta mitenkään hermostuneelta taikka panikoivalta kun alan suunnittelemaan lähtöä (takki ja kengät päälle jne), useimmiten ei edes tule ovelle ennen kuin kuulee lukon äänen. Haukkuminen ja vastaava alkaa vasta kun se on joutunut olemaan vähän aikaa yksin, ei lähtiessä.
Kotona Robin on melko itsenäinen, puuhailee omiaan ja voi nukkua toisessa huoneessa päivällä ihan hyvin (yötä toisessa huoneessa nukkumista en ole kokeillut). Osaa olla myös keittiössä koiraportin takana tai toisessa huoneessa ihan rauhassa jonkun ollessa esim. olohuoneessa. Välillä ilmoittaa olemassaolostaan vinkaisulla, jos joutuu olemaan pitempään kuin 30min. Kuitenkin ihan nätisti, käy nukkumaan tai leikkii, ei hauku tai vaella mitenkään hermostuneen oloisesti. Eli ongelmana vain tuo ulko-ovesta kulkeminen.
Silloin kun tulen takaisin kotiin, Ropsu on tietysti innoissaan ja tulee tervehtimään. Ite odotan sen verran että se rauhoittuu ja vasta sitten saa rapsutuksia. Myöskään lähtö ei ole mielestäni mitenkään erityinen; ulkovaatteet päälle, sanon "Oottele siinä" ja sitten ovesta ulos.

	Elina Intke kirjoitti:
	Nala katseli pentuna vaan, et "hitto, sinne se meni" ja alkoi touhuamaan omiaan

Nastalla sama juttu. (Oli vaan pakko kommentoida kun niin hyvin asian kuvasit )


Ja sitten vaan ammattilaiseen yhteyttä jos ei edellä mainitut neuvot tehoa...

Minusta kuulostaa siltä, että Robin vain tylsistyy yksinollessaan.

Sen täytyy oppia sietämään yksinoloa ja hiljaisuutta. Toisinaan koirille jätetään esim. radio päälle, jotta huoneistossa olisi "elämää". Olisiko huono idea harjoitella "yksinoloa" vaikkapa öisin? Kuulostaa siltä, että Robin on melko rauhallinen kotona..? Monesti hyvin aktiivisilla koirilla on vaikeuksia selvitä tylsästä yksinolosta ja silloin koti pyritään pyhittämään rauhan tyyssijaksi. Silloin koiraa eil leikitetä, riehuteta tai aktivoida koskaan sisällä.

hmm...pistäpä edes aloittaisin.. Meillä musta keskari Stinky-herra 11kk, joka ei ota oppiakseen olemaan yksin! Pentu tuli taloon 8 vkosena ja n 3 vrk kuluttua aloin "ramppaamaan" ovella, laittamaan takkia päälle ja pikku hiljaa menemään oven taakse. Tätä jatkui lähes 4 kk eli vein roskia, tamppasin mattoja, kävin alakerran kaupassa, kiersin taloa, kävin ullakolla jne., mutta EI, itku oli aina vain korvia huumaavaa, joka kuului 5 kerroksesta aina ala-aulaan saakka. Kuulostaa selkeältä eroahdistuskoiralta! Piilotin herkkuja, jätin telkkarin päälle, annoin herkuilla täytetyn vessapaperirullan, luita jne, mutta koira ei kiinnostunut mistään kun mamma lähti ja ulvoi "laumaansa" takaisin KAIKIN voimin. Clomicalmista ei ollut mitään apua, Dap-haihdutin oli aivan turha, positiivisesta koulutuksesta ( Rakkaat Haukut ) ei tapahtunut mitään. Kertaakaan kuitenkaan poika ei ole rikkonut mitään (hieman vain raapinut väliovea) vaikka mitä olisi ollut tarjolla. Videokameralla kuvatusta materiaalista tulee ilmi, että poika ulvoo vaikka 2 h putkeen kun ketään ei näy. Koira ei ole kuitenkaan hätääntynyt missään vaiheessa, saattaa maata ulko-oven edessä ja välillä käydä olkkarissa. Yritin sulkea poikaa makkariinkin, mutta fiksuna-villiksenä oppi avaamaan oven. Pojalla on oma vuorattu häkki jonne hän pääsee turvaan, mutta sekään ei ole auttanut tässä asiassa. Koira ei nuku sängyssä, eikä pääse sohvalle.

Osallistuin Koirakorjaamon ( koirakorjaamo.com ) yksityisille tunneille ja ensin luonnetestissä tuli esille se kuinka pirun rohkea, ja kova koira tämä herra oli-olen erittäin ylpeä mamma! Joten tämä kaikki on jotain AIVAN muuta kuin eroahdistusta. Jätkä pomottaa minkä kerkiää. 3 kerran/vkon jälkeen alkoi näkymään tuloksia, mutta edelleenkään tämä kovapää ei opi olemaan yksin huutamatta. Suoraan sanottuna... HERMOT MENEE!!! Olen aivan loppu. Koira ei joudu olemaan kuin 1-4 h yksin työni takia, mutta silti kaiken kokeilun, koulutuksen ja kiroilun jälkeen elän elämääni koiran armoilla.

Koiran hankinta tulisi olla kivaa, mutta tämä on ollut yhtä helvettiä vaikka Stinky onkin valloittavin koira ikinä.

Laittakaa kommentteja ihmeessä!

Liisa Ja Stinky

Voi olla ihan tyhmä idea, mutta onko teillä ketään koira kaveria tai muuta paikkaa johon voisit alkuun jättää koiran tai jonka kanssa koira voisi jäädä ja katsoa mitä tapahtuu jos lähdet?

Kiitos vinkistä. Mulla ei ole autoa, eikä tässä ihan lähellä asu ketään tuttua, jolle voisin koiran viedä. :/

Stinkyn emäntä kirjoitti:

Kertaakaan kuitenkaan poika ei ole rikkonut mitään (hieman vain raapinut väliovea) vaikka mitä olisi ollut tarjolla. Videokameralla kuvatusta materiaalista tulee ilmi, että poika ulvoo vaikka 2 h putkeen kun ketään ei näy. Koira ei ole kuitenkaan hätääntynyt missään vaiheessa, saattaa maata ulko-oven edessä ja välillä käydä olkkarissa. Yritin sulkea poikaa makkariinkin, mutta fiksuna-villiksenä oppi avaamaan oven.

Ulvooko siis Stinky koko ajan sen kaksi tuntia VAI aina silloin tällöin (jos siis käy olkkarissa yms). Varmaan olettekin kokeilleet kaikki tehtävät yms, että koiralla on aktiviteettia kun on kotona.
PIenempään tilaan ja kauas ulko-ovesta rajaaminen yleensä toimii. Meillä noi ei nyt ääntelehdi yksin ollessaan, mutta toi ADHD-nuorimmainen keksii itselleen viriketoimintaa (mm kenkien syömistä) jota keksii siis kun olen kotonakin, mutta pystyn ne paikalla ollessani estämään. Nykyään koirat on yksin ollessaan keittiössä, ja ne menee ihan tyytyväisinä sinne vilteilleen nukkumaan kun lähden töihin. Jos stinky avaa ovet niin ovenkahvat voi kääntää ylöspäin niin ettei se saa niitä enää auki tai sitten ottaa koko kahvan ja tietysti silloin sen "lukko"osankin pois ja teljetä oven jollain raskaammalla tavaralla. Veikkaan että teille on neuvottukin että ennen yksin oloa koiraa ei huomioida juurikaan, ja tietysti aina samat rutiinit (itse sanon aina koirille "hei hei, Tiina lähtee kouluun, tytöt jää tänne" vaikken kyllä enää minnekään kouluun mene, mutta toi hokema on siis aina sama ja siitä ne tietää ettei saa tulla mukaan JA että tulen vielä takaisin.)

Lainaus:

Osallistuin Koirakorjaamon ( koirakorjaamo.com ) yksityisille tunneille ja ensin luonnetestissä tuli esille se kuinka pirun rohkea, ja kova koira tämä herra oli-olen erittäin ylpeä mamma! Joten tämä kaikki on jotain AIVAN muuta kuin eroahdistusta. Jätkä pomottaa minkä kerkiää. 3 kerran/vkon jälkeen alkoi näkymään tuloksia, mutta edelleenkään tämä kovapää ei opi olemaan yksin huutamatta. Suoraan sanottuna... HERMOT MENEE!!! Olen aivan loppu. Koira ei joudu olemaan kuin 1-4 h yksin työni takia, mutta silti kaiken kokeilun, koulutuksen ja kiroilun jälkeen elän elämääni koiran armoilla.

Oletteko kokelllut haukkupantaa? Alakerran koira ainakin oppi olemaan ulvomatta kun käytti sitä, sekään ei tuhonnut mitään mutta sydäntä riipivästi vain ulvoi ja haukkui jopa sen 8h kun omistaja oli töissä.

Jotenkin musta tuntuu, että vaikka kuinka Kaimiota ihailen, niin en ole sen kanssa samoilla linjoilla tosta yksinolon harjottelusta. Mulla on ainakin koirat oppineet olemaan ilman ihmistä ihan julmasti, jätän ne yksin ja palaan joskus takaisin. Alkuun kyllä yritin Iiriksen ollessa pentu lähteä kun se nukkuu, mutta pakko sitä oli töihin ja kouluun lähteä, ei mulla ollu mahdollisuutta montaa kkuukautta sitä opettaa siihen. Toisaalta silloin mun malaisjärjen mukaan kun pennusta asti jättää koiraa yksin, niin koiralle onkin luonnollinen asia että omistaja ei ole 24h/7 siinä rinnalla (ja sitten kun joutuu jäämään yksin se tulee järkutyksenä) ja palaa kyllä ajallaan. Jos taas ensin muutaman kuukauden olekellaan jatkuvasti pennun kanssa (ja opetetaan tollai vieressä seisomalla "yksin" jäämistä) niin sille tulee hirveä shokki kun sitten omistaja häviääkin muutaman kk:n kuluttua tunneiksi pois. Etenkin tuohon klo 8-16 rytmiin omat koirat on tottuneuta (eli ne rutiinit) , jos sitten työpäivän jälkeen lähden jonnekin ja jätän ne yksin, silloin kuuluu enemmän protestointia. Lisäksi olen huomannut että mun pitää toimia niin, ettei ne missään vaiheessa ajattelekaan tulevansa mukaan, eli laitan ne omaan huoneeseen, sanon monta kertaa ton fraasin, en koske niiden hihnoihin yms. Jos taas ne saa jostain ajatuksen että ne pääseekin mukaan, niin silloin kyllä alkaa kamala ulvonta kun ne huomaa asioiden oikean laidan.

Jep, KOKO 2 h pitää ääntä videolta, kun olen katsonut. Oikein huvittavalta näyttää "äijä", kun ulvoo. Olen kokeillut, että jos jätän koiralle tekemistä ja jos en jätä koiralle tekemistä. Kongit, lelut, herkut, luut, piilotukset ei kauaa pidä poikaa hiljaisena. Hermot on vaan niin riekaleina! Alussa luultiin oikeasti, että Stinky kärsii eroahdistuksesta ja sen takia "ravattiin" pikkuhiljaa (ja liian kauan) ovella ja rapussa. Mutta kun Clomicalm ei toiminut mitenkään yksinharjoitusten yhteydessä, koira ei ollut paniikissa, ei tuhonnut eikä tehnyt tarpeitaan sisälle yksinollessaan niin luovuttiin tästä ajatusmallista.

Silloin kaikkialla luki ja kaikki varoittelivat ettei eroahdistus-koiraa saa MISSÄÄN nimessä jättää yksin. Nooh, vaikka sitten jätettiinkin koira päivittäin "kylmästi" yksin niin siltikään tämä Kuningas ei tajua, että omistajat tulee kyllä takaisin ILMAN kutsumistakin. Koira on erittäin fiksu, kiltti, iloinen, ei rähise (yrittää kuitenkin ehkä pikkusen pomottaa muita koiria), kävelee hihnassa nätisti jne.

Sitruunapanta on nyt harkinnan alla. En haluaisi luopua koirasta mistään hinnasta, mutta kohta on valitettavasti aloitettava ajattelemaan muita vaihtoehtoja, sillä kohta on keinot lopussa. Jos tämä ulvominen on koiran hermorakenteessa, niin poika tarvitsee kodin missä on koko ajan joku kotona. Itse en vielä 26 vuotiaana tähän kykene-valitettavasti!

.. tai kodin jossa naapurit ei häiriinny... Koska ei nyt mielestänni kenenkään tarvi olla jatkuavsti kotona, ulvokoon koira jos on ulvoakseen (siis jos asutaan keskellä metsää ja naapureita ei kuuloetäisyydellä) Kokeilkaa nyt sitä haukkupantaa ensin, siitä on monella hyviä kokemuksia

Juu, mun luonne ei anna periksi, että luovuttaisin ennen kun KAIKKI keinot on kokeiltu! Elävää olentoa ei voi ottaa hetken mielijohteesta ja sitten luovuttaa kun ei enää kinnostakkaan... Ei tässä perheessä!

Sulon kanssa ei ainakaan "totutteluharjoitukset" toimi. Jos sitä yrittää totuttaa uuteen asiaan, kuten vaikkapa fööniin tai agilityssä keinuun, runsaiden kehujen ja makupalojen kanssa, niin se arvelee heti, että tässä on jotain mätää. Uusista asioista ei välttämättä siis kannata tehdä numeroa. Jos Stinky muistuttaa Suloa yhtään, niin se on ehkä hoksannut, että yksinjäämisharjoitukset eivät ole osa normaalia arkea, vaan jotain erikoistoimintaa. Ulvominen voi olla osittain pomotusta. Toisaalta pomotus tuskin riittää syyksi tuntikausien ulvomiseen. Hankalalta tilanne kyllä kuulostaa, enkä oikein osaa keksiä hyviä neuvoja.

Sulo oli pentuna hirmuisen toimintatarmoinen yksin jäädessään, eli ihan normaali yksilö siis . Lopulta se piti teljetä pieneen tilaan yksinolon ajaksi, ettei tekisi tuhoja ja loukkaisi itseään. Suunnilleen puolitoistavuotiaasta saakka Sulo on saanut olla talossa vapaasti yksin ollessaan, eikä se enää tee tuhoja. Jos sille jättää vaikkapa siankorvan, niin se syö sen vasta kun ihmiset tulevat takaisin kotiin. Voi siis olla, että Stinkyllä on vielä sellaista nuoren koiran toimintatarmoa, jonka se ilmaisee ulvomalla.