Stinky tuo aina "näytille" sille jätetyt ja puuhasteluun tarkoitetut luut ja lelut, kun palaan kotiin ja alkaa sitten vasta syömään niitä. Pienestä asti poika on ollut erittäin touhukas, eikä pentunakaan raaskinut nukkua kun koko ajan piti touhuta jotain. Luulen tämän kaiken olevan pomotusta...

Oletko koskaan jättänyt Stinkyä jonkun toisen ihmisen hoitoon? Ulvooko se silloin samoin jäädessään yksin? Kannattaa kokeilla, liittyykö ulvominen enemmän yksinoloon vai onko se suunnattu ihan vain sinulle.

Ei ole väliä kuka on kotona, kuhan joku edes on. Harva se päivä Stinky on mun vanhemmilla hoidossa omakotitalossa (faija tekee etätöitä), mutta kun niin kovasti haluaisin pitää oman pojan kotona.

Meillä Carloksen kanssa taisteltiin (ja välillä taistellaan edelleen) tuosta yksinolosta. Naapureiden kanssa olen asiasta jutellut, kuulemma ulvoo joku 10min lähdön jälkeen mutta muuten on hiljaa. Välillä on tietysti niitä stressipäiviä esim. loman jälkeen. Kokeiltiin myöskin kaikkia kotikonsteja mitä löytyi, paras tuntui olevan ne tmaatan peräänkuuluttamat rutiinit. On nyt tottunut siihen että herralle sanotaan että "nyt lähdetään töihin, tullaan kohta takaisin", oli kellonaika mikä tahansa. Myöskin se että olen jättänyt erinäisiä tehtäviä nakilla tms. herkulla ympäri kämppää on auttanut + joku vaatekappale että saa haistella tuttuja hajuja. Jollei ole jotain kuskattavaa (siis muiden tavaroita), retuuttaa sitten mitä löytyy, esim. kerran kaikki kengät sänkyyn Sitruunapannalla myöskin oppi nopeasti, tajusi muutaman kerran jälkeen. Jos kaipaat sitruunapantaa, voin sen sinulle myydä edullisesti, meillä se lojuu nyt turhana kaapissa.

Tarkoitin, että jos Stinky on jollakin toisella ihmisellä hoidossa ja tämä jättää sen yksin, niin ulvooko koira silloin samalla tavoin. Eli liittyykö ulvominen yksinoloon vai onko se sinun pomottamista?

Onko Stinky Sulon ja Alman lapsosia? Ikä ja nimi täsmää.

Kurjalta kuulostaa todella. Sillä, että kokeilee huutaako kaverin kanssa tai kyläpaikassa saa poissuljettua sen koskeeko huutaminen sitä eron tuomaa ahdistusta ja yksinäisyyttä sinusta. Siis jos huutaa kuin sireeni, kun sinä lähdet yksin ja jos se henkilö kellä stinky on hoidossa jättää sen yksin ja koira ei pihahdakkaan viittaisi se siihen että stinky tietää saavansa huutamisella jotakin aikaan mm. sen että tulet nopeasti ja jätät yksin mahdollisimman harvoin.

Mä olen huomannut koirani ainakin olevan välillä minua älykkäämpi ja ovelampi

Juu, Stinky on "Kuopion poikia" , mutta nykyään niin Helsingin-äijä. Poika ulvoo vaikka sen jättäisi vanhemmillanikin yksin, vaikka en itse olisi ollut paikalla pariin päivään.

Heidi: missä kohtaa sitruunapannan sensori on? Ilmeisesti Stinkylla pitäisi olla panta jossa sentori tulee suoraan kurkun kohdalle. Muuten ei auta. kun Stinky ei varsinaisesti hauku. Jos on oikeanlainen niin kerro vielä hinta.

Meidän Aboistop Compact-pannassa tuo sensori on kurkun kohdalla. Ja meillä ei tunnu oikein edes (yhden tyhjän täyttöpurkin kokemuksella) tehoavan pippuri siihen, että Hugo ei haukkuisi vahtiessaan. Tai ei se ainakaan tunnu oppivan, että kun haukkuu, tulee nenälle paha haju. Tuntuu unohtavan hetikohta tuon ja kohta on taas haukkumassa ja taas saa suhauksen. Sitruunalla ei ollut mitään vaikutusta alun jälkeen, lähinnä hermostui tuohon ja louskutti ärsyyntyneenä pannan tyhjäksi.

Toivottavasti ei ole veljenpoika-Stinky yhtä jästipää.

Stinky oli äänekäs jo pentulaatikossa. Se oli paljon vähäunisempi mitä muut pennelit ja Stinky alkoi yöllä pitämään kovaa meteliä heti kun jalat alleen sai, koska muut pennut nukkuivat eivätkä leikkineet sen kanssa, Stinkyllä ei tullut uni silmään samalla tavalla mitä muilla pennuilla ja se nukkui vain lyhyitä jaksoja kerrallaan. Muun ajan olisi viettänyt raastaen sisaruksiaan. Protestoi tätä puutosta turhautuneena. Emo kävi sen usein rähisemässä hiljaiseksi (ei jaksanut sekään kuunnella Stinkyn ääntelyä) ja sitten Stinky piti suunsa kiinni noin pari tuntia kunnes aloitti elämöinnin taas. Lopulta siirsin pennut olohuoneeseen, koska en pystynyt nukkumaan edes korvatulppien kanssa. Stinky oli myös muuten vaatelias ja piti kovaa ääntä vaatiessaan huomiota minulta ja meillä käyviltä vierailta. Viimeiset viikot ennen luovutusta tarkoituksella kiinnitin Stinkyyn vain vähän huomiota, sillä jos se sai mitä halusi (esim. pääsi syliin) se vaati tätä heti kovalla äänellä seuraavassa hetkessä sinnikkäästi uudestaan. Stinky olisi halunnut kaiken sen huomion mitä muut pennut saivat, ihan yksin. Ja käytti ääntään vaatiessaan haluamiaan asioita. Luovutusikäisenä Stinky oli jo oppinut, että se ei saa huomiota silloin kun haluaa ja itsepintainen ja rasittava ääntely huomion vaatimiseksi oli loppunut. Ratkaisevaa yöllisen ääntelyn lopettamiseksi oli siirtäminen pois makuuhuoneesta. Ja se, että en antanut Stinkylle sen vaatimaa huomiota. Tällainen pentu olisi ollut helppo hemmotella piloille jo ennen luovutusikää. Sehän oli niin hurmaava ja ihastuttava ja sosiaalinen heti kun sai huomiota.

Ensin tosiaan epäilin Liisan kanssa, että Stinkyllä on eroahdistustaipumus, mutta ilmeisesti kyseessä ei ole perinteinen eroahdistuskäyttäytyminen ollenkaan . Olisihan siihen silloin useamman kuukauden kestäneen eroahdistushoidon ja lääkkeen täytynyt ainakin jollain tapaa tehota. Lisäksi Stinky ei vaikuta hätääntyneeltä tai ahdistuneelta esim. tehdyn videoinnin perusteella. Epäilen minäkin nyt, että tämä on jotain muuta. Silloin pentuna kun Stinky metelöi (esim. kun muut pennut nukkui ja hänellä ei ollut leikkikavereita) ei Stinky ollut hätääntynyt ja pelästynyt/ahdistunut vaan ääntelyä ja olemusta olisi voinut enemmänkin kuvata kiukkuiseksi, jopa vihaiseksi turhautumiseksi siitä, että hän ei saanut mitä halusi. Stinky oli pentuna luonteeltaan hyvin vaativa persoonaltaan. Heti kun se huomasi, että ääntelyyn reagoitiin jotenkin (esim. minä ärähdin sille sängystä käsin) se suorastaan riemastui, että ääntely tuotti jonkinlaista tulosta ja kyseessä oli vasta 4- viikon ikäinen pentu. Sinnikäs kuin mikä. Normaalistihan pennut nukkuvat paljon, eli suurimman osan ajastaan, mutta Stinky ei nukkunut yhtä paljon kuin muut pennut. Sikäli on hyvin ymmärrettävää, että se pitkästyi.

Minulla ei ole omien koirien kanssa ulvomisongelmia ollut muuten kuin vanhus Etan kanssa, jolla ulvominen liittyy dementoitumiseen ja kuuroutumiseen ja on melkein jokapäiväistä tiettyihin tilanteisiin sidonnaista hätääntymistä. Elmerillä oli ekaa kerrtaa elmässään ulvomista kun se oli masentunut hormonipiikin vaikutuksesta ja joutui viikoksi hoitoon kesäkuussa naapuritaloon (Signen juoksujen takia). Se on ollut siellä aiemminkin hoidossa, ulvomatta, mutta nyt ulvoi yöt ja päivät, vaikka hoitaja olisi ollut kotonakin. Naapureilta tuli heti valitus. Jotta hoidossa olo olisi voinut jatkua pantiin Elmerille sitruunapanta ja siihen ulvominen silläkertaa loppui, kuin seinään. Uskon ulvomisen johtuneen siitä, että hormonihoito masensi Elmeriä, sehän ei meinannut Signeä edes astua aluksi. Niin surkeana oli. Elmerillä tehoaa panta myös turhaan louskuttamiseen niissä tilanteissa joissa louskutuksen kohde ei ole toinen koira. Silloin se ei piittaa suihkeesta pätkän vertaa. Nyt valitettavasti panta on rikki. Harmillista. Nuo pannat hajoavat todella helposti. Eli jos ostat sellaisen pidä kuitti ja takuulappu visusti tallessa.

Meillä on samanlainen kun Malilla eli tuollainen Aboistop Compact jossa sensori tosiaan on kurkun kohdalla. Sitruunantuoksu on kyllä aika voimakas, sai nimittäin itsenikin aivastelemaan. Ehdollistui aluksi juuri tuohon hajuun eli oppi kun haju tuli (esim. tiputtaessani täyttöpullon lattialle) tajusi että nyt pitää olla hiljaa. Panta on vajaa vuosi sitten ostettu, myyn hyvin edullisesti. Laita vaikka yksäriä jos kiinnostut kokeilemaan tätä.

Noissa pannoissahan suositellaan ensin aloittamaan ilmanpainesuihkeesta, sitten jos sen teho loppuu, siirtymään sitruunaan ja sitruunan jälkeen kovin pommi on pippurisuihke. Minäkin aloitin ensin ilmasuihkeella Elmerin kanssa ja sitten oli pakko siirtyä sitruunaan. No, nyt panta on siis rikki. Jos Liisa et osta tuota pantaa olisin kyllä kiinnostunut minäkin uuden pannan ostamisesta eli minäkin olen kiinnostunut Carloksen pannasta. Elmeri on aloittanut taas louskutuksen oikein urakalla. Syynä tietysti nyt se, että pikkupennut ja Signe ovat saaneet niin ylenpalttisesti huomiota, että Elmeriä rupeaa kyllästyttämään ja se louskuttaa ihan kiusallaaan kun ei saa huomiota (katselee ikkunasta toisia koiria jne.).

Luffiina: mielelläni olen ainakin valmis kokeilemaan tai jopa ostamaan pannan sinulta! Kaikki on kokeiltava ja apua on saatava nopeasti.

Kaikista harjoituksista huolimatta, on todella tärkeää muistaa miten kohtelee koiraa ennenkuin lähdet pois.
Ekan koirani kanssa oli hieman vaikeuksia,ramppasin koko ajan mieheni kanssa ulkona ja lopulta kun ikää tuli enemmän,tein AINA samat jutut.siitä Hilla oppi että nyt se lähtee,ja tulee takaisin.Kun esimerkiksi käytän koiran ulkona,en puhu sille mitään,enkä katso silmiin.sama homma kun tullaan sisälle.Vaihdan veden,käyn vessassa ja en katso koiraa missään vaiheessa.Siksi sanon tämän koska tiedän tapauksen missä omistaja lällyttää koiralle,ja puhuu "että mamma tulee kohta jääppä oottamaan pusipusi"koira jää nätisti petiinsä mutta sitten ihmetellään miksi se jääkään huutamaan sinne ja tulee naapureilta valituksia?hmm..

Uuden pennun kanssa olen vähän väliä rampannut ulkona.Joskus pentu ei ole edes huomannut asiaa,ja olen aika varma että kaverukset alkavat nukkua.Myös jos käyn toisessa huoneessa laitan aina oven kiinni,että oppisi.Pentu toki huutaa,aluksi huusi jos menin vessaankin,mutta onneksi jo oppinut että ihminen tulee takaisin.Ja saattaapi olla että meillä toinen koira rauhoittaa myös tilannetta että ei se "yksinoleminen" ole niin paha juttu.

Tiedän mitä tarkoitat. Mulla on tapana esim päästää koira mukaan toiseen huoneeseen aina välillä ja sitten toisella kertaa laitan oven kiinni, jolloin koira tajuaa, että aina ei pääse mukaan ja se olen minä, joka päättää koska poika saa seurata minua. Toiset sanoo, että älä sano koiralle mitään kun lähden kotoa ja sitten taas toiset käyttävät "taikalausetta". Itse en huomio koiraa ollenkaan kun lähden kotoa n 5-10 min ennen. Toiset sanoo, että palkitse koira kun tulet kotiin ja toiset taas neuvovat olemaan huomioimatta. Ennen olin huomioimatta (ei apua), mutta nykyään tervehdin koiraa kun tulen (ei tästäkään apua). Kun poika pyytää leikkimään en huomioi, vaan aloitan ja lopetan leikit itse. Jos poika alkaa "uhoamaan" eli näykkii jos istun lattialla niin nousen ylös ja käännän selän ja teen jotain aivan muuta. Kyllähän se sitten lopettaa. Piru vie, että poika pistää mut koville!

Stinkyn emäntä kirjoitti:

Tiedän mitä tarkoitat. Mulla on tapana esim päästää koira mukaan toiseen huoneeseen aina välillä ja sitten toisella kertaa laitan oven kiinni, jolloin koira tajuaa, että aina ei pääse mukaan ja se olen minä, joka päättää koska poika saa seurata minua. Toiset sanoo, että älä sano koiralle mitään kun lähden kotoa ja sitten taas toiset käyttävät "taikalausetta". Itse en huomio koiraa ollenkaan kun lähden kotoa n 5-10 min ennen. Toiset sanoo, että palkitse koira kun tulet kotiin ja toiset taas neuvovat olemaan huomioimatta. Ennen olin huomioimatta (ei apua), mutta nykyään tervehdin koiraa kun tulen (ei tästäkään apua). Kun poika pyytää leikkimään en huomioi, vaan aloitan ja lopetan leikit itse. Jos poika alkaa "uhoamaan" eli näykkii jos istun lattialla niin nousen ylös ja käännän selän ja teen jotain aivan muuta. Kyllähän se sitten lopettaa. Piru vie, että poika pistää mut koville!

Just oikea meininki!!
koira ei saisi minusta huomioida ollenkaan silloinkaan tulet kotiin.Itse yritän (huonon päivän jälkeen joskus vaikeaa,myönnetään!) huomioida vasta sitten kun koirat ovat rauhoittuneet ja minä pyydän niitä leikkiin.
Minä en millään ymmärrä tuota "taikalausetta" jos yhtään on vaikeaa,ni se jos mikä on huomioimista,ja siitä pentu vasta hätääntyy ja alkaa huutamaan oven takana.Olen, nimittäin tehnyt joskus tuon virheen aina silti oppii.