Tätä samaa asiaa olen minäkin pohtinut moneen otteeseen. Muistaakseni tässä jossain vaiheessa oli Koiramme-lehdessäkin juttua kyseiseen aiheeseen liittyen.
Käsitys siitä, että koiran on päästävä tervehtimään jokaista vastaantulevaa koiraa, on hyvin yleinen. Lopulta koira kokee sen oikeudekseen jos se pääsee tekemään jokaisen koiran kanssa tuttavuutta.

Meilläkin päin asuu eräs vanha nainen jolla on papillon ja tiibetinspanieli. Hänellä on juuri tämä edellä mainittu käsitys asiasta.
Olin Jimin kanssa tuttuun tapaan iltalenkillä ja harjoittelimme metsäpolulla vierellä seuraamista. Jimi ei ole koskaan lenkillä ollessaan osoittanut kiinnostusta vieraisiin koiriin. Tämä kyseinen nainen tuli meitä lenkillä vastaan ja hänen koiransa aloittivat kamalan ns. "moikkaamis"-haukunnan ja räksyttämisen ja Jimi ei ollut kuulevinaankaan.

Kävelin pokkana Jimin kanssa ohi, ja Jimi ei edes vilkaissutkaan koiriin päin.
Nainen huusi sitten perääni: "Minkä takia et anna koirien tervehtiä?"
En viitsinyt edes kohauttaa olkapäitäni vaan jatkoin suosiolla matkaani. Nykyään jos näen naisen jossain muuallakin, niin hän mulkaisee minua joka kerta.

Anteeksi jos nostan turhaan vanhaa aihetta.

Mutta meilläpäin on vähän eri meininki. Omaa villaria ei ole, mutta pari kertaa viikossa tulee hoidettua ja ulkoilutettua erästä kääpiövillakoiraa. Porissa asustellaan, ja taajama-alueella jossa tosiaankin näitä koiria piisaa. Täällä mennä porskutetaan ohi vain, vaikka koirat kyllä enemmän kuin mielellään haluaisivat nuuskutella. Muutama tuttu on jo, tai siis ohi mentäessä moikataan ja hymyillään, usein satutaan lenkille samaan aikaan ja samaan paikkaan. Kertaakaan ei ole tullut vastaan sellaisia puupäitä, jotka päästävät fleksin löysälle ja antavat koiran tulla nuuskimaan. Yleensä vaan he kiskaisevat koiransa kauemmas. No, onhan se periaatteessa ihan ok, sillä koira ei tosiaan ole minun ja eipä olisi kiva selitellä omistajalle että toinen koira puri sitä (tai muuta vastaavaa).

Kaksi kertaa on vastaan tullut aika mielenkiintoinen parivaljakko. Syrjäisemmällä tiellä kävellessäni Nemon kanssa vastaan tuli polkupyöräilevä pappa, jolla oli toisessa kädessä koiran hihna. Ilmeisesti se oli sekarotuinen, mutta se oli melkein sen polkupyörän kokoinen. Koira alkoi haukkumaan ja murisemaan Nemolle, ja kiskoikin vielä, niin että pelästyin jo että pappa lentää suoraan ojaan. Onneksi menivät nopeasti ohi, tai pikemminkin menin Nemon kanssa äkkiä ohi. Nemo onneksi esittää machomiestä, mutta tosipaikan tullen se kyllä piiloutuu jalkojeni taakse

Niin ja se toinen pari. Siihenkin liittyi itseasiassa polkupyörä. Tulin juuri kulman takaa, kun lähes päistikkaa päin juoksi musta saksanpaimenkoira, irti. Takaa, jossain viiden metrin päässä tulla sotki pyörällään mummo, joka huusi että "ei se tee pahaa, se on ihan kiltti." Ja kyllä se varmaan paikkansa pitikin, mutta mielenkiintoista olisi tietää että miten hän hallitsee koiransa polkupyörän selästä. No, kaipa koira sitten yksinkertaisesti oli vain niin tottelevainen. Onneksi Nemo ei alkanut sille haukkumaan, vaan seisoi paikallaan kuin naulittuna. Sen hihnakäyttäytyminen ei ole mitään ihanteellisinta, mutta minkäs teet kun itse en ole sitä kouluttanut. Taitaa se nykyään jo hiukan kauniimmin kävellä, ainakin karvakaverit ohitetaan jo nätisti. Monesti auttaa jo se, kun kutsun poikaa nimeltä. Namipaloja en voi käyttää, koska omistajalta niitä en saa mukaan, enkä salaa sitä viitsisi syöttää.

Tästäkin viestistä taisi suuri osa olla aikamoista jaarittelua.

Itselläni ei ole koiraa (vielä ) mutta en tykkää siitä kun ihmiset kulkevat koiriensa kanssa kävelyteillä flexit tosiaan löysällä eivätkä välitä
mitä koira tekee. Pari kertaa olen meinannut sydärin saada kun yhtäkkiä kohdalla koira alkaa haukkua ja pyrkiä kohti. Nykyään vähän varautunut
fiilis kun tälläinen koirakko tulee vastaan. En itse välttämättä halua tutustua jokaiseen koiraan, varsinkin kun usein ovat aika arvaamattomia...
Jos olisin vähänkin koirapelkoinen, niin näiden jälkeen olisin sitä taatusti! Jos koiraa on pakko ulkoiluttaa flexissä, niin että koira kulkee 10m omistajaansa edellä, voisi huolehtia siitä, että koira osaa ohittaa kauniisti ja jättää ulkopuoliset rauhaan.

No meillä tuosta ei ole ainakaan vielä tullu ongelmaa, ku asutaan suht koht maalla niin kaikki koirat jotka tulee vastaan ovat tuttuja. On se musta ihan ok:ta että tutut koirat tulee tervehtimään. Tuntemattomat on sit tietty eri juttu.

Ei tutuissa koirissa olekaan mitään vikaa, mutta kun täällä pääkaupunkiseudulla kun suurin osa on näitä tuntemattomia, joista ei tiedä mitään...
Olen tässä vain miettinyt, että mitenköhän tulee menemään sitten kun oma villa saapuu kuvioihin... Kun nyt jo ihmetyttää ihmisten käytös...
Kun itse ainakin haluan opettaa koiran ohittamaan kauniisti, niin mitenköhän se onnistuu, jos joka toinen koira "saa" tulla tervehtimään näin
ihmistäkin lupaa kysymättä ja mistään välittämättä...

"Ei tutuissa koirissa olekaan mitään vikaa, mutta kun täällä pääkaupunkiseudulla kun suurin osa on näitä tuntemattomia, joista ei tiedä mitään... "

Niinpä, tutut on ihan ok ja kivaahan niitä on tervehtiä jos se vaan heille käy. Mutta aina ei käy (esim ohitustreenit, seuraaminen, koulutustilanne,...) ja silloin ohitetaan nätisti.

"Olen tässä vain miettinyt, että mitenköhän tulee menemään sitten kun oma villa saapuu kuvioihin... Kun nyt jo ihmetyttää ihmisten käytös..."

Jep tiedän tunteen. Ja villakoira on mahdottoman söpö ja varsinkin pentuna äärettömän söpö niin kaikkien on suorastaan pakko tulla tervehtimään. Tai siis näin olen heidän kuullut sanovan tyyliin...meilläkin on villakoira/on niin ihana että on ihan pakko tulla tervehtimään jne. Toiset vaan tulee lääppimään kysymättä yhtikäs mitään, kuten eilen kävi. Olimme pysäkillä seisomassa ja yhtäkkiä rouva vaan tuli taputtelemaan koiriani kun hänellä on kuulemma joskus muinoin ollut ihan samanlainen. No kyseessä oli vanhempi rouva ja en sitten viitsinyt avautua. Onneksi bussi tuli niin pääsin sinne karkuun tilannetta.
Nanican ollessa 9 viikon ikäinen eräs tuntematon rouva tuli kaupassa mun syliin ihailemaan minun pentua. Tilanteita on vaikka kuinka ja paljon. Nuo on varsin epämiellyttäviä, mutta kannattaa sanoa jos ei halua ihmisten tulevan iholle.

"Kun itse ainakin haluan opettaa koiran ohittamaan kauniisti, niin mitenköhän se onnistuu, jos joka toinen koira "saa" tulla tervehtimään näin
ihmistäkin lupaa kysymättä ja mistään välittämättä..."

Minä otan koirat sivulle ja seuruutan niitä. Sanon kuuluvasti NÄTISTI OHI ja hyvä tytöt. Teen aikeeni jo hyvissä ajoin selväksi. Joillekin on sitten pakko sanoa, että me ei tervehditä vieraita koiria tms.

Eilen oltiin kaverin kanssa lenkillä ja koirat tietenkin mukana. Edellämme käveli pariskunta koiransa kanssa. Yktäkkiä tää rouva päätti pysähtyä koiransa kanssa tervehtimisaikeissa keskelle kapeaa jalkakäytävää. Siinä sitten yritettiin ja onnistuttiinkin ohittamaan kolmen koiran voimalla ja erittäin hienosti sujuikin ja emäntä koirineen jäi siihen hieman hölmistyneenä.

Välillä oikeasti ihmetyttää miksi hitossa jotkut toimivat noin tai siis mitä ne oikein ajattelevat. Miksi sen koiran kanssa jämähdetään paikalleen ja keskelle tietä. Tuollaiset mä ohitan ihan saletisti.

Ja nää jotka sanoo tää on ihan kiltti ja tää niin haluaa tutustua yms ohitan myös ihan sata varmasti.

Mutta siis kärsivällisyyttä ja omat aikeet kannattaa tehdä varsin selväksi niin kyllä se siitä sitten alkaa sujumaan.

	DEMI kirjoitti:
	Niinpä, tutut on ihan ok ja kivaahan niitä on tervehtiä jos se vaan heille käy. Mutta aina ei käy (esim ohitustreenit, seuraaminen, koulutustilanne,...) ja silloin ohitetaan nätisti.

No, toivottavasti koiralla on ko. tilanteisiin oma käskynsä ... mistä ihmeestä se koira muuten tietää, milloin ohitetaan ja saa tervehtiä, ja milloin on "ohitustreenit". Koiran näkökulmastahan tilanne on sama.

Minäkään en pidä näistä tää on ihan kiltti - tyypeistä. Tulin äsken töistä, ja kävelin pimeässä parkkipaikalta kotiovelle. Koira oli mukana, se sipsutti irti muutaman metrin päässä. Yhtäkkiä jostain kuuluu hyvin itsevarma murina. Karjaisen jotta PERRR.... ja näen 10m päässä naapurin kohti tulevan dalmatialaisen. Dallu hidastaa ja kääntyy, mutta pitää matalaa murinaa. Ehdin jo miettiä, että millä hutkaisen kun se tulee päälle. Naapuri huikkaa tähän väliin "ei se tee mitään, se on leikattu uros!" Jaaha, palleillako ne koirat puree? Totean siihen vain että jaa, tämä ei ole ..

Me asustellaan pystymetsässä, jotenka meidän kohtaamisharjoitukset ovat olemattomat. Joskus ja jouluna, kun joku tulee vastaan poitsu räksyttää kunnes ollaan menty ohi. Varsin raivostuttavaa, mutta tiedän itseni olevan syyllinen.

Lauantaina kuitenkin köpöteltiin rauhassa meidän mökkitiellä kunnes yhdeltä pihalta hyökkäsi räksyttävä mastiffi. Mulla meinas tulla löysät housuun, Lola meni mun jalkojen taakse piiloon ja Zoco se vaan räksytti takas. Mastiffilla kuola lensi ja mä jähmetyin täysin. Sen isäntä vähän ajan päästä löntysteli rööki suussa ja totesi: "Teillä kävi hyvä tuuri, että oli aita välissä, muuten olisi tullu pahaa jälkeä." Se laittoi koirallensa kettinkii kaulaan ja tökkäs sitäkin vielä röökillä kuonoon. Uskomaton tyyppi! Olisi pitänyt todeta, että sen koiralla vasta tuuri kävi
Jatkettiin matkaa ja huomasin, että heillä oli portti auki. Noh, taisihan se onni olla, ettei mastiffilta löydy villakoiramaista viisautta

röökillä kuonoon? sairasta.

"No, toivottavasti koiralla on ko. tilanteisiin oma käskynsä ... mistä ihmeestä se koira muuten tietää, milloin ohitetaan ja saa tervehtiä, ja milloin on "ohitustreenit". Koiran näkökulmastahan tilanne on sama."

No, mitäpä luulet...Tokikin meillä on käskysanat...NÄTISTI OHI. Ja tuo on myös opetettu koirille Tuo pätee kaikkiin ohituksiin ja tuon kyllä kirjoitin jo aiemminkin. Siksi toisekseen eiköhän tuo nyt ole _itsestäänselvää_ tai ainakin minulle on.

Olen kouluttanut koirani siten, että ne eivät ryntäile toisten koirien luokse ellei siihen ole annettu erikseen lupaa. Joo vanhempi osaa tuon taitavasti, mutta tuon junnun kanssa treenataan koko ajan ja varsin mallikkaasti jo sujuukin.

Jos ja kun näen treenavan koirakon (esim.kentällä, tien laidassa, pellolla,...) niin kierrän kaukaa jotta heidän treeninsä ei häiriinny. Samaa toivoisin myös muilta. Ohitustilanteet yleisesti ottaen taas otan treenitilanteena meille ja varsinkin jos vastaan tulee rähisijä/haukkuja/riuhtova... tyyppi, tuolloin suorastaan nautin tilanteesta koska parempaan treenitilannetta saa hakea.

Meillä tuli uusi onkelma kun naapuriin muutti vähän yli vuoden ikänen kultsu uros, ja aivan reikäpää vielä. Eivät ole nähneet kun aidan läpi haistelleet ja riehuneet ja nyt sitten ticostakin on tullut kammaoamani uroksille räkyttäjä. Eilenkin illalla tuli monesti nähty kiltti sakemanni uros vastaan ja neiti aloitti välittömästi kamalan matalan varoitus haukunnan, ettei se vaan tule pyllylle. no hyvähän se on että puolensa pitää montaakin urosta vastaan mutta kyllä mua hävetti. sakemanni asuu aika lähellä ja ollaan nähtykin monesti ja juteltu rauhassa, ja tico yleensä rakastaa sakemanneja, ja sen emäntäkin ihmetteli että mikä ticolle on tullu... Ihan tutuille se ei rähjää, kait se luottaa että ne tietää ettei pyllylle mennä... illalla se käy aidan luona tarkastamassa ja näyttämässä hampaitaan tyhjälle pihalle, mekin ollaan aina eri aikaan liikkeellä että jos yrittäis tutustuttaa ne toisiinsa. pitää yrittää vaan sopia joku aika, jos ne tottuis... mutta tuo muille uroksille komentohaukunta on kyllä karmiaa, tiiä tässä mitähän sille keksis? namuilla se menee kyllä hyvin ohi kun komennan seuraamaan, pitää vissiin sitä harjottaa. ticolla on varmaan trauma uroksista nyt?? olisko hyviä ideoita?? ja mikähän tico oikeasti nyppii?? vain se että se on uros??? höh.

DEMI kirjoitti:

nanne kirjoitti: "No, toivottavasti koiralla on ko. tilanteisiin oma käskynsä ... mistä ihmeestä se koira muuten tietää, milloin ohitetaan ja saa tervehtiä, ja milloin on "ohitustreenit". Koiran näkökulmastahan tilanne on sama." No, mitäpä luulet...Tokikin meillä on käskysanat...NÄTISTI OHI. Ja tuo on myös opetettu koirille Tuo pätee kaikkiin ohituksiin ja tuon kyllä kirjoitin jo aiemminkin. Siksi toisekseen eiköhän tuo nyt ole _itsestäänselvää_ tai ainakin minulle on.

Nojoo, luin näköjään vähän huolimattomasti. Olen vain törmännyt koiriin, jotka eivät tervehdi, ja koiriin jotka tervehtivät/koittavat tervehtiä/poukata luokse riippumatta siitä sopottaako taluttaja "noniin sesse, nyt mennään ohitse, OHITSE, sesse nyt seuraa! nyt ei sesse mennä, sesse mennään ohi!" vai ei. Hyvä juttu jos omasi ovat fiksuja (ja emäntä myös).

"Hyvä juttu jos omasi ovat fiksuja"

Niin, kyllähän villakoirat ovat varsin fiksuja. Mutta kyllä tuo koirieni käyttäytyminen on ihan koulutuksen tulosta.
_Jokainen_ koira, siis myös villakoira, pitää peruskouluttaa. Ja tuohon tarkoitukseen on hyvä esim. tokon alokasluokan liikkeet Alon liikkeillä pääsee kotikoiran kanssa jo varsin pitkälle ja voi turvallisin sekä varsin tyytyväisin mielin ulkoilla koiran kanssa. Niin eikä sitten tarvitse hävetä sen koiran kanssa. Eli juurikin tuota mitä nanne tuossa kirjoittikin...tulehan nyt sesse ja mennään nyt...ja samalla koira poukkoilee/haukkuu/murisee/pyrkii syliin yms ei niin toivottua. Ai että on kurjaa katsottavaa tuollainen ja niin varsin useasti tuollaiseen törmää näitten pikku fifien osalta. Mutta onneksi välillä näkee myös erittäin hyvin koulutettuja fifejä.

Minun molemmat koirat ovat varsin koulutettuja (osaa ne myös olla riiviöitä) ja siis tietysti vaiheessa ollaan tuon junnun kanssa vielä. Mutta siis koulutan koiriani jatkuvasti. Ja rehellisyyden nimissä en voi sietää huonosti käyttäytyviä koiria tai siis ei se tietekään niiden koirien vika ole vaan niiden ajattelemattomien omistajien. Rohkenen väittää, että varsin helposti saa koulutettua koiran kuin koiran jos vaan haluaa. Ja jos kouluttaminen ei omatoimisesti suju niin sitten kannattaa mennä kursseille Niin ja en nyt tietenkään tarkoita että tottelevaisuusvalio pitäisi olla vaan ihan _peruskoulutettu_. Eli peruskäskyt seuraa, istu, sivu, maahan, odota, paikka, tänne,...(tai mitä sanaa kukin sitten käyttää, mutta eiköhän se pointti tuosta selviä) sekä niiden _noudattaminen_ pitää olla jo _koirankin turvallisuutta_ ajatellen hanskassa.

No, meni taas ot:n puolelle, mutta kun tämä koulutus nyt vaan on niin tärkeää, myös pienillä villakoirilla.

Sopiiko muuten tässä välissä kysyä, miksi niin kovin usein näkee että ihmiset kantavat niitä pieniä koiria?
Sitten kun se laitetaan maahan niin samantien se pikkuinen käy rähinällä kimppuun. Joo tiedän kyllä miksi koira käyttäytyy siten, mutta miksi omistajat kantavat koiriaan kun onhan niillä omatkin jalat?

	DEMI kirjoitti:
	Sopiiko muuten tässä välissä kysyä, miksi niin kovin usein näkee että ihmiset kantavat niitä pieniä koiria? Sitten kun se laitetaan maahan niin samantien se pikkuinen käy rähinällä kimppuun. Joo tiedän kyllä miksi koira käyttäytyy siten, mutta miksi omistajat kantavat koiriaan kun onhan niillä omatkin jalat?

No, jos koira on vaikka vasta pesty tms? Aika monesti ihmiset ottaa rähisevän pikkukoiran syliin just sen takia että se ei pääsisi niin riekkumaan. Eikä hävettäisi niin hirveästi. Mistä sitten seuraa että oikein kuumana käyvä pikkukoira saattaa tikata omistajaansa peukkuun.

Meillä otetaan nuorempi syliin koska se karkaa muuten jos ei ota. Tai siis sen kimppuun on käyty kaksi kertaa siis isompi koira. Ja nykyään se ei luota enään ollenkaan ulkoilulla tapaamiin koiriin. Haukkuu ja kiljuu välillä ja yrittää pakoon ja alistuu välittömästi. Ollaan yritelty totutella toisiin koiriin mutta ei vaan onnistu.

Jade ohittaa huolettomasti. Haluaisi tosin tutustua jokaiseen koiraan, mutta ellei omistaja anna lupaa tutustua niin me ei tutustuta.