No niin. Eli totuus on lähimpänä tuota tmaatan ensimmäistä kuvaa, muttei koko totuus.

Homma aloitetaan yhdellä keppiparilla ja koira sheipataan menemään sen läpi. Oleellisinta on heti alusta asti linja, jolle vahviste heitetään. Tämä linja kertoo koiralle mihin suuntaan "kepit" tulee suorittaa, kun pian siirrytään harjoittelemaan vaikeampia kulmia. Kuvittele tai piirrä maahan viiva keppiparin keskeltä suoraan eteenpäin. Koiran lähdettyä liikkumaan kohti keppiparia/mentyä sen läpi (mikä sitten onkaan kriteerisi), merkkaat onnistumisen (jes!) ja heität vahvisteen (Oli se sitten lelu tai namitasku tms. Tasaisella alustalla voit alussa heittää myös nameja, jotka erottuvat alustasta.) linjalle kepeistä n. 2-3 metriä eteenpäin. Jokin selkeä kohde auttaa tähtäämään, itse kuvittelen linjan jotain kauempaa olevaa puuta, tolppaa tai agilitykentän estettä päin. Myöhemmin tämä linja toimii ikään kuin kellon keskipisteenä ja keppipareja käännetään niin, että keskikohta pysyy samana, mutta kulma muuttuu.

Tärkeää on koiran oman oivaltamisen (koiran annetaan oivaltaa ja kun se tarjoaa kriteerin mukaista käytöstä, vahvistetaan. Kriteeriä pääsee nostamaan aika usein. Ei siis houkutella koiraa namin tai käden perässä. Sheippaamisen perussäännöt pätevät, perehdy niihin (DVD:llä kyllä ohjeistetaan), jos ne eivät ole ennestään tuttuja.) lisäksi vauhti. Pidetään latenssi pienenä ja palkitaan hieman kiihdyttävällä palkalla, ollaan itse valmiita seuraavaan toistoon, eikä jäädä haaveilemaan. Pidetään sarjat lyhyinä niin, että sekä ihminen että koira jaksaa keskittyä täysillä. Sarjoja kannattaa toki tehdä pienen tauon (itse pidän noin minuutin) jälkeen lisää.


En enää muista tehtiinkö kahdella vierekkäin olevalla kepillä kulmia, vai käännettiinkö kepit heti kulmaan: vasemmanpuoleinen kasin ja oikean puoleinen kahden kohdalle kuvitteellisen kellon mukaan. Vahviste heitetään yhä tuolla kuvitteelliselle linjalle, eli koira joutuu jo taipumaan. Pian edetään erilaisiin lähestymiskulmiin (kuvittele ympyrä keppien ympärille ja tee sen kehältä eri paikoista), ensin helppoa sitten yhä vaikeampaa.

Kun edellinen sujuu, lisätään samalle linjalle toinen keppipari noin 15 jalan (kätevä mitata omilla jaloilla, ei se niin tarkkaa ole, ihan pikkuihmiset voi lisätä pari ekstraa) päähän, myöskin kello kasiin ja kahteen käännettynä. Tarkoituksena on vahvistaa 2/3 osaa toistoista ensimmäisen keppiparin jälkeen (kuten vain yhdellä parilla aiemmin), jotta koira haluaa tehdä ensimmäisen parin kunnolla, ja 1/3 osaa toistoista niin että koiran annetaan mennä myös toisen keppiparin välistä. Keppiparien välistä kulkeminen on koiralle tässä vaiheessa jo niin palkitsevaa, että ainakin meidän Huima säntäsi heti toiselle, kun sen näki ensimmäisen tehtyään. Koira kuitenkin helposti lintsaa muutaman toiston jälkeen ekan parin, jos vahviste tulee vain tokan jälkeen. Siksi aloitetaan 2/3 ja 1/3 palkkauksella. Muista heittää palkka yhä linjalle niin, että koira joutuu taipumaan, palkkasit mihin väliin vain. Koita välttää selkeää rytmiä vahvistekohdan vaihtelussa, eli palkkaa epäsäännöllisesti heti ensimmäisen keppiparin jälkeen ja sitten kahden. Tätä tehdään taas eri lähestymiskulmista siltä kuvitteelliselta ympyrältä. Kulmien lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota omaan sijaintiinsa, liikkumiseensa, etäisyyteen ja haastaa koiraa myös muuttamalla näitä. Muista kuitenkin, että vain yksi kriteeri muuttuu kerrallaan.

Kun edellinen sujuu, on aika siirtää keppiparit lähekkäin. Helpoiten tämä onnistuu niin, että laitat ne peräkkäin todellisella välillä normaalien keppien tapaan ja käännät sitten kello kahdeksan ja kahden kulmiin pitäen keppiparien keskikohdat samoina. Nyt koira menee molempien läpi ja palkitaan taas linjalle. Taas työstetään koko ympyrän lähestymiskulmat. Tässä vaiheessa huomaa viimeistään, jos koira ei oikein hallitse kroppaansa eikä osaa koota ja taipua myös toisen parin ympäri. Anna koiralle mahdollisuus oivaltaa. Onnistumisprosentin tippuminen alle 70%:n kertoo myös siitä, ettet ole ehkä tehnyt tarpeeksi huolellista pohjatyötä.

Sananen kropan hallinnasta, kokoamisesta ja taipumisesta. Jos pystyy harjoittelemaan 2-3 kertaa päivässä ja tekemään vaikka viisi sarjaa joka kerta, tähän pisteeseen asti pääsee parissa päivässä ellei nopeamminkin. Itselläni meni kauemmin, sillä harjoittelemme turhan harvoin ja Huiman nopeutta & leikkisyyttä on joutunut työstämään (nyt näyttää jo paremmalta ). Tämän vuoksi keppien harjoittelua on ihan turha aloittaa nuoren koiran kanssa! Helen Kingin (Garrettin ystävä ja villakoiraihminen -- tällä hetkellä kolme isoa ja yksi keskari, joka kisaa vaikka lonkanpää poistettu) mukaan niin pienien kuin isojen koirien pehmytkudokset ovat valmiita rasitukseen vasta n. 18kk iässä. Jos koiran on vaikea hallita kroppaansa, voi mm. opettaa koiransa peruuttamaan askelkerrallaan pää normaalisti tai hieman alhaalla, kiertämään etujalkojensa ympäri jne.


Lopun muistan hieman kehnosti (ollaan Huiman kanssa kahdessa lähekkäin olevassa 8-2-kulman keppiparissa), joten voisin palata siihen parin päivän päästä, kun olen katsonut DVD:n uudelleen. Loppu siis mutua:

- kun edellinen menee hyvin (eri kulmat jne), aletaan keppejä kääntää suoremmiksi askel askeleelta. Koko ajan työstetään kulmia jne.
- dadaa, koira osaa pujoitella neljä keppiä mistä kulmasta vain. En muista lisättiinkö tässä vaiheessa jo hyppyä ym. haasteeksi.
- lisätään kolmas keppipari. En muista, mutta kuvittelen että takaperinketjuttamisperiaatteen mukaisesti kahden jo treenatun keppiparin eteen ja kahdeksan & kasin kulmaan. Työstetään kulmia ja vähitellen suoraksi.
- dadaa, koira osaa kuusi keppiä miten päin vain. Tässä vaiheessa viimeistään tehtiin jo hyppyjäkin.
- voidaan käyttää jo tavallisten keppejä kuuden satseissa. Laitetaan linjalla kuusi keppiä, 15 jalkaa väliä ja toiset kuusi keppiä. Palkataan 2/3 osaa välissä ja 1/3 annetaan tehdä toisetkin kuusi.
- en muista miten lähentäminen meni

Mutta siis ranskalaiset viivat vahvaa mutua Suosittelen tarkistamaan DVD:ltä.



ps. En suosittele naksutinta, jos koira kokee sen niin tarkkana työkaluna kuin miksi sen on tarkoitettu. Itse kokeilin itsepäisesti naksutinta ensimmäisillä toistoilla (vastoin Garrettin neuvoa) ja koira jäi säätämään keppiparin väliin ja kokeilemaan mikä takajalan liike tms. nyt naksauksen saakaan aikaan. Sen sijaan käytän suullista ehdollista vahvistetta (vaikka: jes!) ja heitän samalla palkan eteenpäin. En käytä aikaa ehdollisen vahvisteen luomiseen tässä tapauksessa. Jos joku tykkää tehdä ehdollistamisen erikseen, niin sitten kannattaa sanoa jes ja heittää palkka eteen ihan tasaisella maalla ilman keppejä. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole tarpeellista, vaan koira oppii sen ehdollisen vahvisteen (jes, jota seuraa heitetty palkka) ihan varsinaisen kouluttamisen lomassakin.

Edit: selkeytin paria tulkinnanvaraiseksi jäänyttä lausetta

No mä itseasiassa laitoin DVD:n tilaukseen Ajattelin pärjätä noilla irtokepeilläni, sen verran pihi olen, saahan niistäkin väännettyä "portteja". Ahdistuin nimittäin eilen vielä lisää, helpotin nimittäin huimasti harjoitusta (palasin melkein alkuun) eli laitoin kohtuu leveän kujan. Onnistumisprosentti oli Iiriksellä jotain 40% kieppeillä, Sallilla 50%, eli aivan järkyttävää Ohjasin vielä helpoista kulmista, ja lopulta masennuin ja ohajasin suoraan kujalle, siitä huolimatta noi prosentit. En ymmärrä mikä molempiin koiriin on iskenyt (onko joku tehny niille lobotomian??), ja ahdistuneena noista kepeistä meni illan agitreenitkin ihan penkin alle. Molemmat oli kuin suossa kahlaavia nahjuksia, ja eivät muka enää tajunneet hypätä yms. Syynä pidän tätä omaa hermmostumista keppeihin, noi lukevat niin hyvin mun mielialoja eteteivät sitten tee mitään jos itse olen pinna kireällä (vaikka yrittäisin esittää pirteää). Melkein jo uhkasin lopettaa koko touhun, sen verran kamalalta eiliset treenit tuntui. Eli nyt odotan Garretin DVD:tä, jos vaikka sais kokonaan uuden innokkaan alun meille kaikille.

	tmaatta kirjoitti:
	No mä itseasiassa laitoin DVD:n tilaukseen

Mahtavaa Mä ainakin saan treeni-intoa, kun katselen videolta uusia ajatuksia ja on ihanaa, kun joku tekee välillä ison palasen treenisuunnitelmaa mun puolesta. Parempaa fiilistä seuraaviin treeneihin! Odota, että saat sen DVD:n, älä tee pelkästään mun neuvojen mukaan, niin menee sitten kerralla oikein.

joo, nyt olen jo ihan innostunut tästä 2x2 systeemistä, sillä Riikan selostus kuulosti kovinkin järkevältä. Itse uskon tohon sheippaukseen, vaikka muitakin menetelmiä käytän näiden koulutuksessa. Agilityssä enemmän kyllä palkkaan juurikin hihkumalla josta noi jo tietää saavansa hetken päästä palkan, eli uskon että tuo sanallisesti vahvistaminen toimii kyllä. Nyt kun saa ensin heittokätensä kuntoon ja Iiriksen vielä tuomaan heitetyn lelun takaisin. Namin heittäminen voisi Iiriksellä toimia, hitto kun ois tarkempi heittokäsi niin sais heitettyä jollekin erilliselle alustalle (treenaan pihanurmikolla niin nami hukkuu sinne tehokkaasti).

Katsoin just että dvd:ni ei ole edes lähtenyt vielä matkaan (tilasin agi.fi sivuilta)... tulis jo.

Irtokepeillä saat taatusti ihan yhtä hyvin opetettua myös tuota 2x2 tekniikkaa. Jos onnistut, lainaatko minullekin DVD:tä? En raatsi sitä kyllä tilata, olen sen verran pihi . Itse varmaan koulutan seuraavankin koirani tuolla kuja->vinot->verkot systeemillä, mutta jos tuo 2x2 menetelmä onnistuu tmaatalla voisin esitellä sitä joillekin kurssilaisille, jotka haluavat kokeilla erityylistä menetelmää.

Riikka: Minä opetan kujan ja vinot nimenomaan irtokepeillä. Tämän vuoksi opettaminen onkin niin helppoa ja se voidaan tehdä asteittain eli kepit eivät ole missään raudassa kiinni.

Nyt DVD tuli! Innoissani katsoin jo alkua, nyt pitää vaan malttaa mielensä ja tehdä päivän pakolliset touhut ensin, sit jos pääsis treenailemaan

*edit* jäi Iiiksen pesu kun innostuin tosta DVD:stä niin. Musta tuli kertarytinällä Garret fani Kauanko te Riikka olette treenanneet sitä "intoa" (en osaa sanoa mitä se ois suomeksi) tuon yhden keppiparin kanssa? Tossahan Susan treenaa vaan sen päivän, käsittääkseni muutaman minuutin vaan sen päivän aikana ja siirtyy jo seuraavana päivänä eteenpäin. Musta tuntuu että haluaisin panostaa tohon ekaan vaiheeseen enemmän, niin että se on varmasti hallussa eikä vaan sattuman summaa. Toinen ongelma on alusta, treenasin nyt hiekka-jalkapallokentällä, jonne kivien väliin kaikki heittämäni namit katosi ja hidasti tota etenemistä. Taidan siirtyä seuraavalla kerralla jo ruohikkoon ja lelupalkkaan, tosin lelussa on se ongelma etten saa sitä Iirikseltä takas jos ensin lietson sille kierrokset päälle. Susan taisi tossa sanoa että leluun silloin vois laittaa narun kiinni, joten ehkä testaan sitä keinoa. Tai sitten viritän kepit tohon juuri asfaltin ja nurmikon rajalle, jolloin palkan voisi heittää asfaltille (josta se löytyy helpommin)... Jos osais hitsata niin niin vois tehdä itselleen noi keppiparit, mutta tumpelo mikä tumpelo.

Olipas nopea toimitus ja hyvä että olet tyytyväinen. Tuohon hintaan saa kyllä luvankin olla nopeaa toimintaa. Minusta sinun kannattaa harjoitella yhtä vaihetta vähän pidempään, sinähän tunnet omat koiraksi. Lisäksi varsinkin nyt, kun koirilla on jo harjoitusta yhdellä tekniikalla takana, niin joudut häivyttämään sen edellisen tekniikan niiden mielestä panostamalla nyt hieman enemmän aikaa kuhunkin vaiheeseen tässä uudessa tekniikassa.

tmaatta kirjoitti:

*edit* jäi Iiiksen pesu kun innostuin tosta DVD:stä niin. Musta tuli kertarytinällä Garret fani Kauanko te Riikka olette treenanneet sitä "intoa" (en osaa sanoa mitä se ois suomeksi) tuon yhden keppiparin kanssa? Tossahan Susan treenaa vaan sen päivän, käsittääkseni muutaman minuutin vaan sen päivän aikana ja siirtyy jo seuraavana päivänä eteenpäin. Musta tuntuu että haluaisin panostaa tohon ekaan vaiheeseen enemmän, niin että se on varmasti hallussa eikä vaan sattuman summaa. Toinen ongelma on alusta, treenasin nyt hiekka-jalkapallokentällä, jonne kivien väliin kaikki heittämäni namit katosi ja hidasti tota etenemistä. Taidan siirtyä seuraavalla kerralla jo ruohikkoon ja lelupalkkaan, tosin lelussa on se ongelma etten saa sitä Iirikseltä takas jos ensin lietson sille kierrokset päälle. Susan taisi tossa sanoa että leluun silloin vois laittaa narun kiinni, joten ehkä testaan sitä keinoa. Tai sitten viritän kepit tohon juuri asfaltin ja nurmikon rajalle, jolloin palkan voisiheittää asfaltille (josta se löytyy helpommin)... Jos osais hitsata niin niin vois tehdä itselleen noi keppiparit, mutta tumpelo mikä tumpelo.

Jos sulla on innokkaat (jeejee, vauhtia ja roikkuvia kieliä tms ), leikkivät koirat, joita saat palkattua tehokkaasti ja sheippaaminen on tuttua, niin kyllähän se eka vaihe mene parilla viiden minuutin sessiolla. Huima on hyvin operantti ja olen sheippaillut eri asioita heti siitä lähtien kun se tuli meille pikkupentuna, joten se kyllä oivaltaa nopeasti ja muuttaa käyttäytymistään sen mukaan mistä saa palkkaa ja mistä ei. Mitä meillä ei ollut, oli vauhdikas liikkuminen ihan ilman keppejäkin, joten kepit odotteli mulla vuoden varastossa ennen kuin olin melko tyytyväinen meidän "pohjataitoihin" (=innokkuuteen ja vauhtiin mun kanssa leikkiessä), enkä enää malttanut lykätä keppien kouluttamisen aloittamista. Mutta nyt kun keppipareja on tehty lukuisia toistoja, alkaa niillä olla arvoa niin paljon, että olin viime treenikerran meininkiin tosi tyytyväinen myös vauhdin osalta. Toki mun täytyy muistaa pitää myös treenituokiot riittävän lyhyinä -- Huima jaksaa kyllä kauan, mutta vauhti putoaa.

Mitä olen teistä ymmärtänyt, nyt teillähän on tuo leikkiminen ja vauhti oikein hyvässä kunnossa? Kuten videoltakin huomasit, niin on kätevää, jos koira palauttaa lelun. Niin pääsette nopeammin heiton jälkeen vetoleikkimään, eli olemaan vuorovaikutuksessa keskenänne. Se vaikuttaa myös huomattavasti treenaamisen tehokkuuteen, sillä jos lelua joutuu metsästämään takaisin, kestää yksi toisto kauan. Naru voisi toimia, testaa vaikka muutamia kertoja ilman koiraa, ettei jää jumiin keppeihin tms. Tarpeeksi raskas lelu on varmaan helpompi heittää, kun on häntä. Sen lisäksi voit erikseen treenata vaikka tavallisten lenkkien lomassa lelun palauttamista, niin etenette siinä pikkuhiljaa ja voit jossain vaiheessa ruveta käyttämään narutontakin lelua

Asfaltilla/kovalla ei pysty treenaamaan kuin aluksi, joten hitsaaminen toisi sulle vain hetken ratkaisun, eli jos noi irtokepit on tukevat, niin ei ehkä edes kantsisi Nimittäin jos koira alkaa töniä niitä keppejä, ne pitää laittaa koukuilla tms. maahan kiinni, jottei koira oppi puskemaan niitä altaan pois. Se olisi vähän kropalle kestämätön pujoittelutyyli... Tosin jossain mattohallissa voisi varmaan käyttää jeesusteippiä niiden ankkurointiin.

Miksi sitten on hyvä, että koiraa on sheipattua aiemmin? Sheipatessa koiran käytöstä muokataan pala kerrallaan haluttuun suuntaan merkitsemällä ja vahvistamalla käytöstä joka täytti sen hetkisen kriteerin (=määritellyn tavoitetason, joka koiran on mahdollista saavuttaa. Onnistumisprosentti n. 80%). Lopullinen tavoite jaetaan osatavoitteiksi (=kriteereiksi) ja pikku hiljaa edetään valmista käytöstä kohden. Oleellista on se, että koira joutuu itse miettimään ja yrittämään. Ensin tulee siis koiran käytös ja sitten ihminen vasta palkkaa. Homma käy jouhevasti, kun ihminen on määritellyt osatavoitteen sellaiseksi, että se on mahdollista saavuttaa. Ei ole tarkoitus istua ja odottaa, että koira tekee jonkun ison kokonaisuuden, vaan aloittaa vaikka pään liikkeestä ja käyttää palkan suuntaa/paikkaa hyväksi, jotta seuraavalla kerralla koira ennakoi ja tarjoaa enemmän liikettä. Jos homma menee odottamiseksi, ei koiraa kiinnosta meidän typerät leikit. Sen sijaan jos vahvisteita sataa alkuvaiheessa vaikka n. 5 sekunnin välein, on meidän touhut koiran mielestä yhtä äkkiä älyttömän innostavia ja kivoja. Kun koirasta tulee kokeneempi oppia, voi sen antaa yrittää ja epäonnistua (jolloin ei reakoida, eli koira jää ilman palkkaa, mutta epäonnistumisesta ei seuraa muuta ikävää) enemmän ja se on silti vielä innoissaan pelissä mukana. Toki oppiminen tapahtuu sitä nopeammin mitä useammin pääsemme vahvistamaan oikeasta käytöksestä, sananmukaisesti lusikoimaan tietoa koiraan . Eli ihan perusoppimisteoriaa operantteine ja klassisine ehdollistumineen.

Jos aihe on vieras, niin noudata vain Garrettin DVD:en selkeitä ohjeita, kyllä sekin voi olla koiran ensimmäinen sheippauskokemus. Tällöin vain saattaa kestää hetken kauemmin ennen kuin koira oivaltaa, että sen on toimittava ensin, jos on tottunut vaikkapa houkutteluun aiemmin. Olet valmis etenemään seuraavalle tasolle, kun edellinen on hanskassa n. 80 prosenttisesti. Jos olet epävarma, tee hieman enemmän, mutta älä hinkkaa enää vaikeuttamatta jotain jossa koira saa pari sarjaa 100%, sillä jos sheipatessa treenaa jotain välitavoitetta (lopullinen tavoitehan 12 suoraa keppiä) kovin sujuvaksi, eikä nosta koko ajan, mutta riittävän vähitellen, vaatimustasoa, saattaa tuo aiempi vaihe tulla turhan vahvaksi ja koira palata siihen herkemmin, kun tuntee olonsa vaikka uudessa ympäristössä epävarmaksi. 2x2 keppien tapauksessa on tosin se hyvä puoli, ettei kisoissa ole kahden kepin porttia, joten vastaava tilanne ei toistu siellä Toisaalta ei haittaa vaikka onnistumisprosentti huitelisi sadan tienoilla, kunhan muutat treeniä jotenkin (etenet ), etkä hinkkaa samaa.

Susan vetää kauhealla vauhdilla kepit läpi, harvan koira jaksaisi noin paljoa aivojumppaa 12 päivän rykäyksessä, jos ei ole aiemmin kauheasti moista harrastanut. Ja harva ihminen jaksaa raahata keppejä kolmesti päivässä jollekin sopivalle aukiolle... Se on ainakin meidän suurin hidaste, nyt kun autokin on menossa romuttamolle Nimim. oma piha ois kiva.

Me tehtiin kahta vierekkäistä keppiä muistaakseni noin kaksi kahdeksan sarjaa (2 x 8) ja niistäkin heti parin toiston jälkeen lähestymiskulmia, kun Huima oivalsi homman yhdellä toistolla, olihan se mennyt jo esteiden siivekkeiden välistä ja kiertänyt niitä sun muita satunnaisia tolppia. Sitten väänsin keppiparin kulmaan ja treenattiin vauhtia, lähestymiskulmia, etäisyyttä ja mun erilaista liikettä (yhtä kerrallaan!) aikas monta toistoa monien eri treenikerralla käytien aikana. En ole pitänyt kirjaa (pitäis kyllä!), joten en osaa sanoa, mutta veikkaan, että käytettiin reilu vartti yhteenlaskettua treeniaikaa tähän vaiheeseen. Mutta treenattiin harvoin ja halusin Huimaan vauhtia. Veikkaan, että hommaan olisi mennyt 1/3 ajasta jos vauhti ei olisi ollut yksi treenattava asia.

Kahteen keppipariin 15 jalan etäisyydellä käytettiin kolme treenikentällä käyntiä (noin 120-150 toistoa). Ja viimeksi vedin sitten kaksi keppiparia normaalille etäisyydelle kulmaan ja niitä ollaan tehty nyt n. 20 toistoa. Katsotaan jaksaisiko tänään köpötellä treenaamaan. Ei ole tarvinnut tehdä tuon yhden keppiparin vauhdin työstämisen jälkeen juurikaan samanlaisia toistoja, vaan olen vaihtanut vähintään lähestymiskulmaa koko ajan.

Teen yleensä asioita kymmenen sarjoja (helppo laskea samalla onnistumisprosentti), mutta kun tuossa menee enemmän aikaa kuin jossain pikkutarkassa näpertelyssä ja koska viiden sarja tuntuisi niin lyhyeltä, niin olen päätynyt tekemään n. kahdeksan toistoa ja sitten pitämään ehkä minuutin tuumaustauon ennen seuraava sarjaa. Tehdään putkeen (eli yhden periodin aikana) 3-4 sarjaa ja yhden treenikentällä käynnin aikana 2-3 periodia keppejä.

	johva kirjoitti:
	Minusta sinun kannattaa harjoitella yhtä vaihetta vähän pidempään, sinähän tunnet omat koiraksi. Lisäksi varsinkin nyt, kun koirilla on jo harjoitusta yhdellä tekniikalla takana, niin joudut häivyttämään sen edellisen tekniikan niiden mielestä panostamalla nyt hieman enemmän aikaa kuhunkin vaiheeseen tässä uudessa tekniikassa.

Ainiin, melkein unohtui Johvan kommentti. Toki treenaat niin kauan kuin sinusta tuntuu tarpeelliselta. Edellisen tekniikan häivyttämistä ei tarvitse mielestäni murehtia, sillä nyt tekemäsi näyttää koiralle ihan erilaiselta kuin kujat/vinot.

meillä on saatu kepit sujuviksi ja varmoiksi ilman pleksejä, verkkoja tai vinokeppejä. Ollaan vaan tehty keppejä alusta saakka molemmin puolin tasapuolisesti. Ollaan aloitettu 3 : lla kepillä, ja lisätty keppi kerrallaan siten, että treenin lopuksi on menty kaikki kepit. Näin on saatu paljon palkkauksia ja onnistumisia. Paljon on tehty siis yhden keppitreenin aikana, silloin kun niitä opeteltiin. Harvan villakoiran pää kestää kerralla noin pitkää saman treenausta, joten tämä ei sovi kaikille puudeleille tai kaikille koirille. Meille se on sopinut, koska Bali ei kyllästy, sillä on siinä kohtia kyllä ihmeellinen pää villakoiraksi. Nyt on kepit todella itsenäiset ja menee niihin vaikeistakin kulmista oikein. Samaa systeemiä toteutan Balin tytön Ulpunkin kanssa, joka on nyt vähän yli vuoden ja opettelee alkeita. Mutta tapansa kullakin, pääasia, että se toimii.

mä näin jälkikäteeen olen miettinyt että mulla varmaan sen takia ei onnistunut noi muut opetukset, että olin jostain saanu päähäni että kaikki 8-12 keppiä pitää heti mennä, (eli ei osissa, ettei koira opi karkaamaan kesken pujottelun).

Mä olen onneksi sheipannut näitä molempia (tosin sallia vähemmän), joten jollainen pohja on molemmilla aivotyöskentelyyn, ja se olenkin todennut molemmilla toimivammaksi ja pitkäkestoisemmaksi oppimiseksi kuin houkuttelun. Kirjottelin treeniblogiin tosta eilisestä treenistä, eli onnistumisprosentit oli molemmilla 95% ja vaikeutin aika nopeasti tehtävää niin että seisoin itse kaukana ja vaihtelin paikkaa ja asentoa etten vahingossakaan tukisi keppien välistä meno päätöstä omalla toiminnallani. Viimesill kerroilla molemmat kisko hihnassa kun yritti niin innokkana päästä keppien väliin, tosin en teidä tajusko ne että palkka lentää niille vai ajatteliiko ne vaan että keppien takana on taivas jossa kasvaa kivien seassa makupaloja. Taidan siirtyä lelupalkkaan, olen huomannut että ruokapalkka hidastaa molempien työskentelyä. Tosin salli ei ole ihan yhtä aggressiivinen leikkijä kuin Iiris on, eli sille pitää lelun jälkeen antaa vielä syömistäkin että into pysyy mukana.

Vauhtia molemmilla on, mutta huomasin että uuden idolini Susanin kommentti pätee tässäkin: eli kun koira miettii niin vauhti putoaa alkuun. Se oli ihan totta, alkuun eteneminen oli hyvinkin hidasta, mutta loppua kohti nopeni kun saivat itseluottamusta. Just ton vauhdin takia aattelin vielä yhden päivän junnata vaiheissa 1-3 eli kahden kepin kanssa ja kokeilla tänään myös vaikeampia sisäänmenoja. Viikonlopulle tulee näyttelyiden ja töiden takai pakollinen tauko, joten jos maanantaina pääsis jo kahteen keppiin Vai mikä se vaihe neljä olikaan...

Sallilla sheippauksessa joutuu alkuun tukemaan noita pieniä eleitä (katsetta ja pientä nytkähdystä keppien suuntaan), mutta onneksi se on niin nopea oppija, ettei sitä joutunut tekemään kuin kahdesti. iiris kokeneempana sheippauksen uhrina ilmeisesti vahingossa käveli ensimmäisen kerran oikein ja sitten ymmärsi jo jujun...

Hitto tää on hauskaa ahdistus on ainakin vielä poissa

Hitsi, kävin lueskelemassa blogia ja hyvältä kuulostaa!

Blogi on tosi hauska . Vielä kun saisi kuva ja videomateriaalia höysteeksi. Tiinan naapureilla on varmaan hauskaa ikkunasta koirien harjoituksia seuratessa. Salli ja Iiris kuulostavat hyvin erilaisilta oppijoilta mitä Signe ja Elmeri ovat.

Naapurit jo kommentoi Iiriksen kertausharjoituksia "ei tainnut onnistua" vaikka Iiris hienosti suoritti 80% tehtävistä oikein Huudankohan mä jotenkin Iiriksen onnistuessa niin ettei ne ymmärrä sen olevan palkkaus vaan toru

Pitäis viritellä vielä videokamera kuvaamaan, onhan mulla toi kameratuki että ois se mahdollista, sitten ne naapurit ainakin pitäis mua kajahtaneena.

^ Huudankohan