Jostain syystä blogi ei hyväksynyt nyt minun kommenttiani edes google-tilin kautta eli kommentoin nyt sitten tänne. Katsoin innolla videoita, mutta jostain syystä Sallin eka video (yhdellä keppiparilla) ei auennut vaan se ilmoitti, että video on privaatti eikä sitä näkynyt myöskään youtube-tililläsi sitä videota. Omituista

No, täytyy kyllä sanoa, että nostan hattua sinulle kun jaksoit aloittaa tuollaisen suuren keppiprojektin . Vähän aikaa videoita katsottuani tulin siihen tulokseen, että tuo olis tällaiselle malttamattomalle ihmiselle kuten minä aivan liian hienosyinen ja hidas projekti toteuttaa...ainakaan jos en ole omin silmin ensin nähnyt jonkun tutun saavan tulosta eli täydellisen pujottelun tuolla tyylillä . Odottelen siis mahdollisimman pian näkeväni Sallin ja Iiriksen kipittävän innolla kahtatoista keppiä hakien ne jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta kulmasta ennen kuin täysin vakuutun tämän 2 x2 keppiopetustyylin erinomaisuudesta . Pieniä paineita siis sinne suuhtaan laitetaan

Heh paineita tosiaan. Mun ois pitänyt vertailukohdaksi videoida meidän kujakeppitreenejä, niin oisit nähnyt mikä ero niissä on. Mä tykkään tästä metodista sen takia, että koira saa itse pohtia (tosin mä avustan pohdiskelua toisin kuin Susan neuvoo) ja pähkäillä suoritustavan ja kepit on koko ajan pystyssä, minkä takia kun sais koirat siihen vaiheeseen että 4 keppiä on jonossa, opettamisen pitäis olla helppoa. Tänään ois tarkotus päästä jo keppien kanssa lähemmäksi oikeaoppista pujottelua, saas nähdä miten käy.

Korjaan ton sallin videon.

Olipa kiva, että olit laittanut videoita! Sallin ekan keppiparin video ei ollut julkinen, niin sitä ei päässyt ihmettelemään. Mäkin kommentoin tänne, kun en pysty tekemään sitä blogiin.

Mietin tuota sun ajoitusta, nyt noilla videoillasi tahattomasti hieman vahvistat Sallin kanssa keppiparin välissä seisoskelua vasemmalta lähestyessä. Mä laskisin sen virheeksi ja jättäisi palkkaamatta. Ihan ekoja kertoja yhden keppiparin välistä menoa voi palkata vaikka koira vähän harkitseekin ja kokeilee väliin pysähtymistä. Nopeasti kannattaa kuitenkin tarkistaa oma ajoitus, eli että palkka lentää, kun koira vielä liikkuu. Eli jos koira jää ihmettelemään, otat vain uusiksi ja tällä seuraavalla toistolla heität palkan heti, kun koira lähestyy oikeasta suunnasta keppejä -- tuskin se enää ihan vierestä jättää menemättä läpi, jos palkka lentää oikeaan kohtaan. Kun saat tällä tavalla vahvistettua liikettä seisomisen sijaan, voit alkaa sitten odottamaan koiralta keppien läpi menemistä. Jos siis seisoskelu / keppiparin väliin hidastaminen on vielä ongelma, niin paluu yhteen keppipariin ja siitä taas pian takaisin kahteen

Mites, onko teillä vauhti tuota luokkaa koko ajan? Auttaisiko jos vähän ensin leikit koiran kanssa ja sitten päästät kepeille? Meillä Huima saa ensin katsoa, kun ihanat tytöt tekee radanpätkää, jonka jälkeen kierokset ovat sopivasti nousseet Yksin treenatessa luotan leikkimiseen ja otan vähemmän toistoja. Tauot yksin kiinni kytkettynä. Voisit miettiä mikä teillä hieman (ei kamalasti, että koira kykenee vielä ajattelemaan) kiihdyttää koiria, niin saataisiin vähän säpäkkyyttä jo tässä vaiheessa.

Palkan paikka sulla on oikein optimaali ja tykkään miten neutraalisti otat aina uudet toistot.

Kiitos kommenteista Itsekin huomaa tosta videolta että noin ei ois pitänyt tehdä, senkin takia täytyykin jatkossakin videoida (tosin naapurit pitää mua jo ihan sekopäänä kun raahailen kameraa ja jalustaa ja kasaa keppejä / koiria ympäri pihamaata).

Vauhti riippuu. Ajoittain etenkin Salli on tuota huomattavasti nopeampi, aina kun otan uuden jutun niin vauhti hidastuu yhden treenin ajaksi. Sallin kanssa hankalaa on juuri se, että vaikka se riehuu ja vetää vetoleikkejä, niin ei silti yhdistä lelua palkaksi, toisin kuin Iiris. Toi namipussukka selvästi hidastaa, tosin nyt olen alkanut senkin kanssa riehuttamaan ja revityttämään. Iiris on hidas. En tiedä mikä siitä on tehnyt noin varovaisen, sillä vaikka kentällä saan siihen vauhtia niin tää keppihomma on ajanut sen jollekin ihan hidastetulle vauhdille, vaikka riehun ennen treeniä sen kanssa ja palkkaan juurikin vetoleikillä, en namilla. Tämäkin on päivästä ja vuorokauden ajasta riippuvaista, viikonloppuna esimerkiksi treenit meni ihan penkin alle. Salli ei ymmärtänyt keppejä enää lainkaan, Iiris ymmärsi mutta kulki kuin tahmeassa suossa. Tosin oli erittäin lämmin päivä ja puolen päivän aikaan treenattiin, eli lämpö selästi hidastaa ja kyllästyttää Iiristä. Viikonloppuna jätinkin kepit siihen ainoaan treenikertaan, kun mikään ei sujunut ja hemrostuin kun Salli haukku koko sen ajan kun treenasin Iiriksen kanssa. Olen nimittäin pitänyt niitä kotona sen aikaa kun treenaan toisen kanssa pihalla (eli aina yksi treeni - koiran vaihto - yksi treeni - koiran vaihto) juurikin sen takia että Salli kuumenee täysin kun näkee että teen Iiriksen kanssa mutta se ei pääse (muuten se oiskin hyvä, mutta naapurisovun kannalta en viitsi pitää räksyttävää koiraa hihnassa pihalla). Nyt kun vaihdoin treenipaikkaa niin kotiin on sen verran matkaa, ettei toi kotona pitäminen onnistu.

Jos tänään ei sada, voisin videoida meidän 2x2 keppejä, tänään pitäisi vihdosta viimein lähentää niitä ja alkaa laittamaan enemmän suoraan.

Naapureille viihdettä vaan! Ja kyllä ne pari kertaa päivässä kestää 5-10 min haukkumista, kunhan treenaa ennen yörauhaa Ja joo, pitäisi itsekin videoida tekemisiään, niin karu totuus paljastuisi nopeammin ja voisi jopa muuttaa toimintaansa.

Se on ihan normaalia, että vauhti hidastuu vaikka yhden tai kahden sarjan ajaksi, kun koira pähkää uutta asiaa. Tuossa videolla ei vain ollut minkäänlaista esileikkimistä, leikillä tauottamista tai bileitä onnistuneen toiston jälkeen, niin ajattelin nostaa asian esille. Käsien taputus ei näyttänyt juurikaan innostavan koiria? Bileillä tarkoitan, että sen sijaan että vain antaisit namin, voit välillä vaikka juosta koiran kanssa kilpaa pussille, kaapata sen, vähän pyöriä, tökkiä ja öristä (tai mikä Sallista/Iiriksestä onkaan kivaa) ja sitten antaa syödä. Jonka jälkeen juostaan keppien alkuun sopivaan kulmaan ja tehdään uudelleen. Toistetaan jokusen kerran riippuen siitä mikä on kyseiselle koiralle sopiva määrä.

Jos treenaa jotain asiaa, johon haluaa nopeutta, se kannattaa ottaa huomioon jo koulutuksen varhaisessa vaiheessa. Vain yhtä kriteeriähän nostetaan kerrallaan, mutta kun käytöksen on saanut aikaiseksi, myös vauhtia voi työstää yhtenä kriteerinä. Onneksi sitä pystyy parantamaan myös treenaamisen ohessa, kun miettii palkkaustapoja ja koiran "viretasoa" (en tiedä miksi sitä kutsuisin).

Meidän Huimakaan ei juuri koe leluja palkintoina, vaikka sen jo jossain tilanteissa saankin niillä leikkimään ja jopa vetämään. Sen sijaan voi miettiä muita keinoja nostaa hitusen vireystasoa ja bondata koiran kanssa. Näitä voi treenata / testailla ihan erikseen eri tilanteissa ja tutustua siihen mikä saa oman koiran syttymään missäkin tilanteessa. Niinpä palkkaan Huiman namitaskulla, jonka Huima nostaa käteeni. Välillä vain avaan namitaskun samantien, välillä Huima saa jahdata sitä. Tietty äänensävy ja hokemat ovat myös vähitellen ehdollistuneet kiihdyttäviksi, joten niitäkin voin käyttää. Huima ei kestä kovin suurta painostusta "leikkiin kutsunkaan muodossa", mutta jossain määrin rintaan ja kylkiin tökkiminen on sopivasti innostavaa -- näihin olemme luoneet pohjaa myös sillä että olemme juosseet yhdessä, välillä Huima minun perässä ja välillä, mikä Huimasta on ihan parasta, minä Huiman perässä. Toki saatan kutsua Huiman milloin vain luokseni. Jostain vastaavasta voisi olla iloa Sallin kanssa?


Mutta jos vauhti on pysyvästi aika hidasta/meno empivää, niin kannattaa tarkistaa lisäksi pari asiaa:
- Ymmärtääkö koira mitä sen tulisi tehdä saadakseen palkkion? Onko syytä uudelleen arvioida vaikeustasoa ja sen nostotahtia? Kun on kepeistä kyse, niin tarvittaessa voi pysyä samalla tasolla vähän kauemmin, mutta vaihdella tehtävää vaikka hieman lähetyskulmaa varioiden. Näin koira ei leipäänny ja jumiudu samalle tasolle liian helposti.
- Ajoistus?
- Vahvistetiheys? Saako koira palkkaa niin usein, että homma kannattaa ja muuttuu vain hauskemmaksi koiralle, kun vahvistehistoriaa kertyy? Jos epäilet, vahvistetiheyden olevan liian alhainen, helpota hieman kriteeriä ja tai ainakin tsemppaa oman ajoituksen ja palkkion toimittamisen nopeuden kanssa. Myös nopeat siirtymät toistojen välillä auttavat sekä se, että kun treenataan, niin siihen keskitytään satasella ja tauolla voi sitten nollata aivojaan.
- Ethän vahingossa käytä positiivista vahvistetta ja positiivista rankaisua sekaisin? (epäilen ettet, kun oli niin nättiä touhua, jos jotakuta epäilyttää, niin sitten vain googlettamaan "poisoned cue")
- Riittävästi taukoja?

Myös nuo ympäristötekijät, kuten lämpö, olivat sinulta hyviä huomioita.

Mä olen tälläinen liian miettijä, ettei kannata huolestua, hienostihan te olette jo edenneet! Ole teidän aiemman keppihistorian vuoksi erityisen huomaavainen tuon selkeyden, ajoistuksen ja hauskanpidon suhteen, jottei mene teille kaikille tylsäksi ja hitaaksi

Esi leikitys ei näy videolla, kun laitoin sen vasta sen jälkeen pyörimään Eli aina kun haen koiran sisältä, riehun matkan kepeille. Toi palkkauksesa riehuminen kuulostaa kyllä hyvältä, miksi ihmeessä en sitä keksinyt lainkaan. Blondi minä. Täytyykin tänään kokeilla. Sen myös huomaan itsessäni, että kun olen kouluttanut Iiristä (joka on enemmän leikille innostuva ja samoin herkästi kierroksia ottava, tosin synnytyksen jäljiltä tähän asti se on ollut sellanen rauhallinen ja hidas, vasta nyt viileämmillä ilmoilla se on alkanut olla oma sekopää itsensä) etten osaa Sallia innostaa tarpeeksi. Salli yleensä innostuu älyttömästi jos iitä ajatuksesta että saa olla mun kanssa tekemässä jotain, mutta toisaalta sitä ei saa leikillä riehaantumaan niin kuin Iiriksen. Iiriksen kanssa riittää että lelua rieputtaa niin se on jo ihan fiiliksissään, Salli tuntuu kyllästyvän nopeammin. Lisäksi huomaan että tämä oma mieliala yleensä on se mikä tuntuu joko treenit pilaavan tai pelastavan: jos olen laittanut kamalasti odotuksia esim Iiriksen edistymisen suhteen ja tuntuu että se takkuaa, ahdistun ja silloin Sallin ollessa vuorossa en juurikaan kehu enkä innosta sitä. Ja päin vastoin. Pitäisi tehdä mielenhallinta harjoituksia ennen varsinaisia treenejä

Olen Riikan kanssa samoilla linjoilla, että vauhtia pitäisi nyt saada jostakin lisää. Omaan opetustyyliini kuuluu se, että kaikki mitä harjoitellaan tehdään alusta asti maksimaalisella vauhdilla, jotta koira oppii liittämään vauhdin heti suoritukseen. Vaikka Suzannen ohjaus junnaakin 90-luvulla vuodesta toiseen , niin Suzannella on kuitenkin selvästi tämä motivointipuoli hanskassa, ja tästä pidän Suzannen kohdalla paljon eli tässä vähän rimaa ylemmäs Sallille ja Iirikselle vauhdin osalta :

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Kyllä nekin tuota vauhtia menevät kunhan saadaan motivointi kohdalleen. En tiedä varoitko videota, mutta ääntä ja kannustausta saisi olla enemmän ja tosiaan riehuntaa heti suorituksen onnistuttua, itse en riehuta koiraa koskaan ennen suoritusta juurikaan vaan vasta suorituksen jälkeen. Tosin noita ei koskaan ole tarvinnut juuri sytytellä (paitsi Elmeriä tänä kesänä sen hormonipiikin jälkimainingeissa) eli lelu on piilossa taskussa ja sen saa vasta suorituksen onnistutta .

Ainakin Kikka tajusi kepit heti paljon paremmin kun aloin opettamaan 2+2-tyylillä (kirjasta "Agility - träna och tävla med din hund"). Nyt se osaa jo aika hyvin mennä kepit ihan itse, mutta sisäänmenopaikan löytäminen on vielä vaikeaa. Meillä on ongelmana pikemminkin liika kuin liian vähäinen vauhti, Kikka missaa keppejä sinkoillessaan into piukassa sinne tänne tai ei malta katsoa mistä nyt pitikään mennä sisään Kepit sujuvat paljon paremmin treenien loppupuolella kun pahimmat höyryt on saatu ulos.

Koen itsekin kauheaa tarvetta höpistä meidän 2x2-keppien etenemisestä, sori tmaatta, että tungen teidän ketjuun


Me ollaan Huiman kanssa yhä kahdessa kello kahden ja kasin kulmassa olevassa keppiparissa, sentään jo normaalilla etäisyydellä toisistaan. Ollaan nyt treenattu huikeat kaksi kertaa viikossa, joten toki tämä vie aikaa. Mennään viikonlopuksi mökkeilemään, jos vaikka saisin aikaiseksi videoida siellä.

Olen tosi tyytyväinen siihen, mitä Huiman vauhdille on tapahtunut viimeisen parin viikon sisällä kepeillä, eli kyllä se arvon rakentaminen vain kannattaa! Treenataan kepit valmiiksi ja sitten pitää vain laittaa sama vaiva muihin esteisiin sekä ohjauskuvioihin, niin eiköhän meidän Huimasta vielä suht vauhdikas agilitykoira tehdä

Huomasin oliko se nyt kaksi viikkoa sitten, että tuin Huiman linjaa kepeille lähettäessä ihan liikaa kädellä (ei se ihminen heti tajua mitä raajoillaan tekee...), niinpä otettiin hieman takapakkia ja vain sanallisesti vapautin Huiman kepeille, että se varmasti oppii itsenäiset lähestymiskulmat. Aluksi Huima ei kyennyt kokoamaan itseään toiseen keppiväliin itsenäisesti, jos kulma oli jyrkempi. Mutta ihanaa, että kepeistä on toistojen myötä muodostunut niin ihanat, että vaikka epäonnistumisia olisi tullut 3-4 putkeen, innokas eteneminen säilyi ja saatoin vain poimia sieltä onnistuneet suoritukset. Toki tähdättiin siihen, ettei noin paljoa epäonnistumisia tulisi, mutta mun ei enää tarvitse helpottaa tehtävää motivaation varmistamisen vuoksi (jos siis itse on alunperin tehnyt virhearvioinnin sopivasta vaikeustasosta), vaan välillä voi antaa yrittää enemmänkin.

Tällä hetkellä ollaan niin pitkällä, että jos kuvittelette keppien alkupään (noh, näiden parien välistä menevän suoran linjan, joille kepit sitten jossain vaiheessa käännetään) kello kuuteen ja loppupään kello kahteentoista. Niin pystyn lähettämään 2-4 metrin etäisyydeltä kulmista, jotka kattavat kellon ajat 3-9, kun taas kahden ja kympin kulmista puskeminen lisää vielä toiston onnistumisen epävarmuutta. Voin olla paikoillani tai juosta mukana. En ole vielä lisänyt nykivämpää tai linjalta poispäin / lähemmäksi suuntautuvaa liikettä tai treenikavereita (koirakkoja) ihmeempiä häiriöitä. Kepit laitan milloin mihinkin kohtaan treenikentällä, mutta elokuussa ei olla treenattu muualla kuin siellä. Sitten kun saat itsenäiset lähestymiskulmat työstettyä koko kellon alueelle, alan sulkea keppien kulmaa. Ja pitäisi katsoa DVD:kin uudelleen, sillä en enää muista miten siinä edettiin.

Jee, lisää 2x2 keppeilijöitä Ja ei tämä ole mun ahdistelu ketju, pitäisköhän vaihtaa otsikoksi 2x2 kepit??? Eli muutkin jakamaan mietteitään

Mulla on aika lailla sama vaihe kuin Riikalla. Nyt on meidän treeniosaamienn kääntynyt päälaelleen: Iiris on edellä, Salli tahmaa perässä. Se mulla taitaa erota että kaks keppiparia on edeelleen klo 2-8 ja noin 4 jalan päässä toisistaan. Mäkin olen ajatellu, että tärkeintä on ensin hioa oikea keppien sisäänmeno ja samoin olen huomannut että kun arvoa ei ole vielä tarpeeksi niin vauhti hidastuu. Ja toisin päin: kun vauhtia lisään niin virheet kasvaa. Viime treeneissä riehutin noi molemmat ihan kunnon vauhtiin, niin Salli alko juoksemaan pelkästään 2 viimeisen kepin välistä (oikein kauniilla kaarella ohitti ekan keppiparin), Iirikselläkin virheet aiemmasta kasvo mutta ei niin paljon kuin Sallilla. Eli Iiriksen kanssahan mä tein pohjatyötä kauemmin kuin Sallin, nyt se kostautuu. Sallin kanssa tänään pompataan askel taaksepäin, mietin edelleen että palaanko ihan alkuun (yksi keppipari) muutaman toiston ajaksi VAI siihen että 2 keppiparia on edelleen, muta että ne on n. 10 askeleen päässä? Ohjauskulmat meillä edelleen toimii niin, että nyt vasen puoli on varmempi, siellä kuvitteellisessa kellotaulussa paikat klo 6-10, mutta oikealla vaan noin klo 4-5 - 6. En tiedä muuttuuko eka keppipari oikealta "ylhäältä" (eli klo 1-4) lähestyessä näkymättömäksi, vai onko houkutus vaan liian suuri varastaa toisen keppiparin väliin? Kummallista ettei sitä tule lainkaan niin paljon vasemmalta keppejä lähestyessä.

Vaikka Susan sanookin ettei saisi antaa koiran sheipata mua, niin olen sortunut siihen. Kun salli toistuvasti tekee mokan vasemmalta tullessa niin olen 4 peräkkäisen virheen jälkeen helpottanut ja ottanut tuolta klo 6-5 muutaman onnistuneen toiston. Perustelen sitä itselleni sillä, että Sallin into laskee kuitenkin lopujen lopuksi siinä 4-5 peräkkäisen virheen kohdalla, jolloin se kiinnostuu ruohosta, hajuista, oksista yms enemmän (siis stressaantuu ja siirtyy sijaistoimintaan, kerran alko piehtaroimaan maassa kun ei muutakaan keksinyt), eikä tarjoa innokkaasti edelleen uutta toimintaa, kuten Iiris tekee. Iiris kestääkin enemmän virheitä, ja silti oli viime treeneissä edelleen into piukassa "ai ei edelleenkään näin, no mitä me nyt tehdään *pomppu pomppu*". Tän innon toi tuo leikitys, kiitos Johva ja Riikka kun avarsitte mun tietoisuutta

Susan itse ottaa aika helppoja lähestymisiä edelleen tossa vaiheessa, mitä DVD:tä katsoin, mutta ohjekirjassa kyllä näytetään että pitäisi ottaa kaaren kaikki osiot läpi. En tiedä onko videota leikattu sitten niin, kun treenin määrästä huolimatta koira dvd:llä on kuitenkin loppujen lopuksi TODELLA varma kepeillä ja millä sisääntulolla tahansa. Toisaalta toi videon koira on bortsu, huomaan ettei nää mun lellikkipuudeit oo lähellekään niin työmotivoituneita kuin bortsut. Nytkin oikeissa treeneissä eilen huomasin sen taas että muutama toisto riittää noille, sitten kiinnostus katoaa ja vauhti vähenee (etenkin Iiriksellä, salli taas lähtee hajujen perään).

Nykymuotoisilla keppiopetustavoilla saadaan koirista keppihulluja. Meillä Signe ja Elmeri ovat menossa kepeille aina kuin mahdollista ja Signe karkaa kepeille ihan luvattakin. Se ei muuta tekisi kuin pujottelisi. Olenkin miettinyt, että onko järjetön pujottelun määrä kehittänyt sille niin piukat vatsalihakset, että pentumasukin on todella pieni (tai sitten pentuja tulee vain kaksi). Signe tuolla odottelee synnytystä. Päiviä on takana 61.

Ainiin unohdin kommentoida, että kyllä se vaan naapureita häiritsi kun koira haukku pihalla: treenattiin takapihalla (kerrostalo) niin eiköhän yhdelle parvekkeelle tullut joku äijä ärisemään Salli kylläkin pitää aivan kamalaa mekkalaa kun se näkee että Iiris pääsee treenaamaan, se ei, agikentälläkin pakko pitää Salli autossa sen aikaa kun olen Iiriksen kanssa kentällä, muuten omatkin korvat halkeaa.

En tajunnut miten noissa Suzannen videoilla se pystyy pitämään toista koiraa vapaana mukana treeneissä. Välillä toinen koira jopa istui kiltisti AVOIMESSA häkissä kun toiselle heiteltiin lelua. Mulla menis ihan pää sekaisin jo heitellessä toiselle toiseen suuntaan lelua siksi aikaa että toisen voi lähettää kepeille. Mun tarvitsee panna keskittyminen kokonaan yhteen treenattavaan kerrallaan. Sitäpaitsi, meillä tosiaan jos toinen koira on toisen harjoituksen aikana kytkettynä, niin se pitää meteliä ja reuhtoo ja riuhtoo. Signe puree hihnansa poikki ja sille on ostettu tätä varten metalliketju. Viimekesänä se oli mukana joskus Elmerin treeneissä ja kytkettynä tuohon metalliketjuun. Kun ketjua ei saanut poikki se yritti kuin ihminen kiskoa irti tolpan maasta etutassuillaan mihin se oli kytkettynä (ihme akrobaattitemppu) ja kun ei tolppakaan irronnut se puri vieressä kulkevan hevosten sähköaidan poikki

Katselin tuossa nuo videot.
Tämä treenausmenetelmä on amatöörien hommaa.

Tuossa on selkeitä virheitä:
- Koiran nenä pitää saada eteenpäin.
- Lelua heitetään kädestä (koira kääntyy ohjaajaan päin)
- Liian paljon toistoa, tekemisessä pitää olla meininkiä.

Korjaus:
- vinokeppitreenit lisätään aina 2 keppiä lisää kun tarvitaan
- palkka ei tule kädestä, eli se on siellä keppien päässä maassa tai joku apuohjaaja heittää sen.
- ennen suorittamista ei kuumenneta koiraa, otetaan koira haltuun ja suoritetaan harjoitus,tämän
jälkeen onnistuneesta suorituksesta kunnon kehut vielä palkan lisäksi.

Tämä on todettu toimivaksi systeemiksi.
Olen tehnyt nämä edellä mainitsemani virheet myös itse omilla koirillani.

^Jos ei ole apuria on palkan pakko tulla heittämällä kädestä. Minulla ei ole ollut muita vaihtoehtoja. Hyvin ovat Elmeri ja Signe silti kepit oppineet. Sen sijaan kontakteilla on ollut Elmerin kanssa ongelmia kun ei ole apuria palkkaamassa (opetan Elmerille uudestaan kontaktit samalla tyylillä mitä Signelle). Signe kävi kontaktikurssin, missä muut avustivat meitä, siis muut kurssilaiset. Kahden apurin kanssa opeteltiin, toisella hihna ja toisella pallo. Oli todella mutkatonta kun ei yksin tarvinnut tahkota vaan saattoi keskittyä vain ohjaamiseen.