Vuodatus.net on käyttökatkolla päivitysten vuoksi, joten en päässyt tsekkaamaan tmaatan videoita taas uudelleen, mutta uskon sinua h-core, että videolta löytyy mainitsemiasi parannuskohteita, ehkä vialla olevat asiat voisi tiivistää koiran käyttäytymisen kannalta näin:
- koiran katse liikaa ohjaajassa
- koira hidas
Ohjaajan toiminnassa taas voisi paranstaa seuraavia asioita:
- ohjaajan heiton ajoitus ja paikka välillä hakusessa
- liikaa toistoja ilman taukoja ja vähän trallallaa-meiningillä välillä
Korjausehdotuksista voikin sitten olla eri mieltä
Mielestäni Tiina on jo tiedostanut näitä asioita hyvin, mutta me ihmisetkin tarvitsemme toistoja (tarpeeksi helppoja sellaisia) muuttaakseemme käyttäytymistämme. Ehkä Tiina voisi ilman koiraa
a) kirjata selkeän koulutussuunnitelman kutakin kertaa varten, jossa määrittelee kriteerin ja toistojen määrän. Aluksi vaikka vain viisi toistoaja minuutin, parin tauko, jonka aikana hän vähintään mielessä arvioi miten meni ja miettii muuttaako toimintaansa tai kriteeriä jotenkin. Jos on reipas ja pitää harjoituspäiväkirjaa, niin tauon aikana voi kirjata onnistumisprosentin (viidellä tai kymmellä toistolla se on hyvin helppo laskea). Sitten ennen kuin tehdään toinen sarja, leikitään hieman koiran kanssa, niin että se on sopivassa vireessä ja tehdään taas reippaasti ja kaikkensa antaen seuraavat viisi toistoa.
b) harjoitella heittämistä
Ajoitusta ja tarkkaavaisuuttaan voi harjoitella vaikka telkkaria katsoessaan, päättämällä napsauttavansa sormiaan, kun tietty näyttelijä kääntää päätään vasemmalle tai sanoo jotain. Mutta jo heittämisen harjoittelu auttaa. Toki tätä tulee harjoiteltua koirankin kanssa, eiköhän se mene nyt jo paljon paremmin kuin aluksi. Heittämistä auttaa myös riittävän raskas lelu, kun taas kevyet laaja pinta-alaiset lelut ovat vaikeita heittää tarkasti. Jos toiselle koirallesi käyttämäsi namipussi on liian kevyt itsessään, voi siihen kiinnittää jotain helposti heitettävää. Ja tietty testata ilman koiraa. Itse tykkään pitää namit vyötäröllä ja täyttää vain yhden suupalallisen kerrallaan heitettävään leluun.
Apuohjaajassakin on muuten miinuksensa. Siinä joko tulee liikaa viivettä, kun apuohjaaja voi vasta ohjaajan merkin jälkeen heittää palkan tai sitten ohjaaja on apuohjaajan ajoituksen ja kriteerin ylläpidon (täyttikö kyseinen suoritus kriteerin vai ei) varassa. Lisäksi harvalla on riittävän usein apuohjaajaa käytettävissään. Jos apuohjaaja seisoo keppien päässä tai sillä suunnalla, myös hänet saattaa joutua häivyttämään. Siksi minusta on parasta hioa oma heitto ja ajoitus kuntoon, jotta voi palkata itse.
Tiina jo kommentoikin heiton ajoituksen tärkeyttä, sillä saadaan pää eteenpäin. Toki myös aiempi vahvistehistoria muun koulutuksen yhteydessä vaikuttaa lähtötilanteeseen, joten joillakin huomion eteensaaminen vaatii tarkempaa ajoitusta ja enemmän työtä. Itse onneksi Huima on pienestä pitäen oppinut, että tekemällä saa ja olen huvittanut pentuajan naapureita huomion eteenpäin opettamisella (kävelin ja myöhemmin juoksin asfalttisia kävelyteitä pitkin, sheippasin katsetta eteenpäin ja heitin palkaksi juuston paloja, koska ne erottuivat mustasta tiestä ja pyörivät suht hallitusti metrin pari eteenpäin), joten olen keppien kanssa päässyt helpommalla. Kyllä normikoira suht hyvällä ohjaajan ajoituksella oppii, että lelu lentää nokan eteen, kunhan petaa tilanteen aluksi niin ettei koira vahingossa kuvittele, että ohjaajaa tuijottamalla lelu lentää eteenpäin.
Mitä tulee kuumentamiseen, niin opetusvaiheessa koiraa ei kannata kiihdyttää aivan älyttömästi, sillä jos koira stressaa kovasti se ei kykene oppimaan tehokkaasti. Mutta varsinkin koska tässä kuitenkin haetaan vauhtia, ei apaattisen koiran kanssa kannata treenata keppejä. Operantin ehdollistumisen lisäksi tapahtuu koko ajan klassista ehdollistumista tunnetilan opetettavaan asiaan liittymisen muodossa. Kumpaa tunnetilaa h-core haluat liittää agilityyn, innokkaan kiihtynyttä vai lallallaasunnuntaikävelyfiiliksiä? Mulla on Huiman kanssa kokemusta siitä, että olen tähdännyt yli vuoden agilitytreeneissä rauhoittumiseen, koska kun Huima kiihtyi, se lähti heittämään villakoirakieroksia ympäri kenttää. Veikkaan, että sen vuoksi nyt kun hanskassa pysyminen ei ole enää ollut suurin haaste, on minulla kovin rauhallisesti etenevä koira. Niinpä näissä täytyykin löytää balanssi, se kullekin koirakolle sopiva viretila. Jos tähtää kolmosiin tai sitä ylemmäs, pitää olla valmis työstämään alusta alkaen myös vauhtia.
Ja tietty onnistuneesta suorituksesta seuraa pileet ja epäonnistunut jätetään huomiota. Seuraavalle videolle Tiinakin voi kuvata meille niitä pileitä, niin päästään ihastelemaan palkkaamista
