Johva osta pohjalle Tenan kroonikkovaippoja. Ovat hygienisiä, imu kykyisiä, pitää kosteuden sekä hajut poissa, ja ei päästä nesteitä lävitseen. Apteekin säästöpakkaus ei paljoa maksa, ja koiraemokin varmaan hyväksyy sen sillä ei ole liian pehmoinen ja kuuma.
Koko on muistaakseni 60x90cm eli aika hyvä koko. Jos haluaa jotainmuuta ja imukykyistä, on vuodepotilaille käytetty alus suojakin ihan ok, ei ime nestettä yhtä tehokkaasti... ja voi olla hiostava kun muovin päällä oleva eriste on ohuempi.

Onnea pentujen ja emän kanssa. Pidän teille peukkuja että kaikki menee lopulöta hienosti!

Siiriltä terkkuja myöskin.

^Signe on kovasti piristynyt. Perjantaina näkyi ultrassa, että mystinen klöntti oli pienentynyt huomattavasti ja toivotaan kovasti ettei koiraa tarvitsisi nyt leikata. Kävelytän Signeä muutamia satoja metrejä silloin tällöin katua pitkin ja annan sen hyppiä takajaloillaan katsoen kädessä olevaa palloa, jota se rakastaa. Toivon, että takajaloilla hyppiminen liusuttaisi mönttiä oikeaan suuntaan eli kohti emätintä. Se oli liikkunutkin eteenpäin eläinlääkärin mukaan ti-pe välillä, mutta kyllä minua silti edelleen jännittää ja pelottaa miten tässä käy. Signe on ruvennut syömään paremmin ja syö jopa ihan halukkaasti pieniä määriä ja on kiinnostunutkin ruuasta. Hyvä mielihän tästä edistyksestä tulee. Möntti pisti meidän elämän ihan sekaisin, pentujen hoito lähtikin ihan liian mutkattomasti käyntiin, pitihän se arvata että tulee kohta jotain takatuupparia, sehän kuuluu useimmiten asiaan aina kun minusta on kyse Pentujen mahakipukin on hellittänyt, vielä kun saataisi kakka kovettumaan niin olisin tyytyväinen. Työläs ja uneton viikko on takana. Täytyy kyllä sanoa, että Signe pentuineen on tuonut paljon enemmän harmaita hiuksia kuin Alma viimevuonna, vaikka pentuja oli peräti 7 kappaletta. Luojan kiitos Signellä on vain kolme pentua.

^ Toivotaan kovasti, että Signe säästyy leikkaukselta.

Kokemusta on sekä uroksista että nartuista. Molemmat ovat mukavia. Luonne-erot ovat enemmän yksilölliset kuin sukupuoleen liittyvät. Tällä hetkellä minulla on kotona kolme narttua, enkä sen vuoksi ota urosta lähiaikoina. Jos asuisin yksin voisin ottaa uroksen narttujenkin sekaan, mutta useamman hengen huushollissa ovia ei aina muisteta sulkea silloin kun pitäisi On nimittäin kokemusta siitä, että olen joutunut juoksemaan talvipakkasilla pelkissä alusvaatteissa pihalle, kun joku päästi nartun, jolla oli H-hetki, ja tämän nartun oman isän pihalle yhtaikaa... Onneksi ehdin väliin!

Dominoiva käytös omistajaa ja/tai muita ihmisiä kohtaan on sukupuolesta riippumatta mielestäni osoitus väärästä ja/tai puutteellisesta koiran tapakoulutuksesta. Reilu, ystävällinen ja johdonmukainen koiran kohtelu ja säännöistä kiinnipitäminen pikkupennusta alkaen johtavat hyvään ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen, jossa kummankaan osapuolen ei tarvitse olla dominoiva toista osapuolta kohtaan. Yhtälailla nartusta voi tulla dominoiva kuin uroksesta.

Eli meillä ongelmana Väinön yli suuri kiinnostus tyttöihin. Esimerkiksi tänään villakoira-tapaamisessa meni hermot minulla ja varmaan myös Mai:lla kun Väinö ei jättänyt hänen Hipsuaan yhtään rauhaan vaan oli koko ajan tytön takapuolessa kiinni ja yritti selän päälle aina kuin mahdollista. Jouduimme pitämään jomman kumman koiran koko ajan sylissä, että Hipsu sai edes hetken rauhaa herran ahdistelulta. Jos Hipsu oli sylissä, Väinö pyöri siinä ympärillä, ei lähtenyt mihinkään eikä suostunut leikkimään muiden kanssa juuri ollenkaan. Jos Väinö oli sylissä, herra pyristeli pois sylistä, itki ja yritti päästä Hipsun luokse...

Agitreeneissä myös todettu Väinön yliseksuaalisuuden aiheuttavan häiriöitä, kun poika ei pysty keskittymään treenaamiseen kun mielenkiinto karkaa herkästi muihin koiriin. Herran takia joudumme pitämään myös agitreeneissä hallin ovia kiinni, koska Väinö ei pysty keskittymään jos seuraavan ryhmän koirat tulevat oven lähettyville odottamaan. Väinö siis karkaa ulos hallista ja aiheuttaa vaaratilanteita, sillä autot kulkevat hallin ohi...

Muutenkin Väinö väsymättömästi yrittää kaikkia tyttöjä vaikka ne yrittävät viestittää, että jo riittää. Väinö ei vaan luovuta ja jatkaa ja jatkaa... Koiran käytös nolottaa ja häiritsee. Kastraatiota en kuitenkaan haluaisi vielä, kun tarkoituksena olisi käydä näyttelyissä ja harrastaa muutenkin. Nyt olemmekin miettineet kemiallista kastraatiota siksi aikaa kun Väinön turkki kasvaa näyttelypituuteen, koira hieman aikuistuu ja rauhoittuu.

Onko kenelläkään kokemusta kemiallisesta kastraatiosta? Miten auttanut/vaikuttanut? Tai muutenkin saa laitella kokemuksia nuorten urosten yli-viriilisyydestä ja sen vaikutuksesta käytökseen.

^Ainakaan Tardakia ei kannata kokeilla kemiallisena kastraationa, vaikka sitä sellaiseksi väitetään ja mainostetaan. Meillä se ensinnäkin masensi Elmerin täysin, mutta ei vienyt siitoskykyä. Elmerillä on nyt kolme 9 vrk:n ikäistä pentua pantuna alulle 5-6 viikkoa "kemiallisen kastraation" jälkeen. Toki alussa, joskus jopa vielä kuudennenkin viikon jälkeen koira voi olla niin masentunut että ei suostu astumaan (yleensä vaikutusajaksi mainostetaan yhtä kuukautta). Meillä Elmeri ei ensin ryhtynytkään puuhiin, mutta virkistyi sitten nartun juoksun loppua kohden ja muuttui entisenlaiseksi seksipedokseen kun kerran astuminen oli onnistunut . Viimevuonna Elmerin veli, joka oli Tardakilla "kemiallisesti kastroitu" tuotti 7 jälkeläistä tasan 8 viikkoa piikin jälkeen ja astui nartun muistaakseni 5-6 kertaa. Elmeri astui vain 2 kertaa. Mutta viikoissa oli eroja, veljen hormonitaso oli jo paremmalla tolalla kun oli kulunut pidempi aika piikistä. Molemmat urokset saivat Tardakin eturauhastulehduksen takia, eivät sukuvietin alentamiseksi. En siis suosittele.

Lisäksi olen kuullut sellaisesta kuin Suprelorin implantti, joka olisi tehokkaampi kemiallinen kastraation aikaansaaja. Sinuna harkitsisn kokeiletko. Entäs jos Väinöstä olisi siitokseen? Siten ei olekaan mukavaa jos joku tuollainen implantti panee pilalle koiran siitoskyvyn lopuksi iäksi (en tiedä onko näin, kun en ole tutustunut valmisteesen, mutta varuillaan kannattaa olla jos ei tunne tuotetta).

Suprelorin vaikuttaa tietyn ajan (oisko ollut min. 6 kk, koiran koosta riippuen), jonka jälkeen siittiöiden tuotannon pitäisi palautua ennalleen. Näin ainakin olen lekurilta kuullut. On tehokas tuote,sillä voi kokeilla millainen oma uros olisi kastroituna. Miinuksena piiitkä dopingvaroaika. Ja on ihan eri luokkaa teholtaan kuin Tardak.

^Ilmeisesti jos on kiinnostunut näyttelyssä käynnistä kuten kysyjä, niin sitten tuo tuote ei käy varoajan takia?

Joo, ei kovin hyvin. Mutta, onhan Tardakillakin varoaika? Ja koska se ei meillä ainakaan auttanut tommoiseen käytökseen pätkääkään, niin vaihtoehdot on rajatut..

Sitä tässä juuri pohdinkin, että aiheuttaako loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä... Onko Väinö nyt vain hormoonimylläkässä (ikää siis 1v 2kk) ja menee itsestään ajan kanssa ohi vai olisiko tuosta kemiallisesta oikeasti apua? Näyttelyissä tosiaan tarkoitus käydä kunhan tuo turkki tuosta kasvaa (riittävässä pituudessa joskus ensi keväänä).

Jalostuksesta en vielä tiedä, kun pojalle ei ole tehty vaadittavia terveystarkastuksia ja näyttelyistä ei ole saanut vielä yhtään virallista arvostelua (helmikuussa tosin oli pentunäyttelyssä vsp). Luonne on mitä ihanin, jos ei oteta huomioon tuota yli-viriiliyttä. Väinö on myös lupaava agilityssa, joten toisaalta Väinössä voisi olla ainesta jalostukseen. Mitä suosittelisitte?

^^Tardakin varoaika on 28 vrk..tiedossa, koska Elmeri juuri ja juuri pääsi agin SM-kisoihin ton puolesta. Mutta poika oli kisoissa silti ihan maansa myynyt , viis siitä vaikka varoaika muka oli mennyt . Tardak siis ei vie siitoskykyä vaan tekee koirasta pahimmassa tapauksessa Zombien. Elmeri palautui normaaliksi vasta onnistuneen astumisen jälkeen. Sen mieli ikäänkuin virkistyi kun se yhtäkkiä taas löysi entisen itsensä (joka on aika viriili, muttei yliseksuaalinen kuitenkaan). Kukaan ei varmaan halua sellaista masentunutta koiraa mikä Elmeri oli ne 6 viikkoa....Ja Elmerin veljen omistaja kertoi samaa, koira masentui tosi pahasti pistoksen jälkeen.

^Jos olisin sinä, panostaisin ennemminkin koulutukseen ja kontaktin luomiseen. En niinkään lähtisi kemialliselle linjalle. Kun saat koiran kiihtymään tiettyihin koulutusjuttuihin ja välineisiin, et tarvitse muita apukeinoja vaan hallitset koiraa itse. Teet tietyistä leluista ja herkuista koiralle niin tärkeitä, että se ei kaikkoa luotasi. Elmerssonkin alkutaipaleella (kun aloitimme agilityn) juoksenteli muualle nuuskimaan, kesti jonkin aikaa kun sain sen syttymään lajiin. Sen jälkeen agility on ollut sen intohimo. Voimme treenata myös juoksunarttujen läsnäollessa vaikka ilman hormonikäsittelyä agilitykentän vierellä Elmeri on sellainen, että se on jokaisen nartun selässä justiinsa, jos vain yhtään haisee juoksulle. Mutta kun tekemisen aika on, se tekee sitä mitä haluan. Agilitystä on tehty sille tärkeämpää kuin nartut.

Väinö on siis kääpiövillakoira (paino 4,7-4,8). Kaunko tuo Suprelor sitten vaikuttaa? Ensi keväänä kun pitäisi olla taas näyttelykunnossa... En siis ole vielä ehtinyt kovin asiaan perehtyä, vasta tunnustellut olisko tuosta oikeasti apua vai meneekö koko yritys metsään...

Kun kerran asut Helsingissä, soita Mevettiin. Siellä ainakin tietävät. On suht uusi aine, luulen, ja monessa paikassa ei ole käytännön kokemusta siitä. Axelsonin Lotta ainakin osaa Mevetissä kertoa.

Veikkaampa, että Väinöllä on vain nuoren koiran kiinnostusta tyttöjä kohtaan. Uskon, että se tasoittuu ajan kanssa. Toki tällainen hormonien hyrräys voi johtaa myös eturauhastulehdukseen, mikäli koira on jatkuvasti "ylikierroksilla". Sulo oli hormonipiikin saatuaan masentunut ja huumorintajuton flegmaatikko - ihan eri koira kuin yleensä.

Kennelliitosta sanottiin, että jos laittaa Suprelorin kapselin ei saa enää koskaan osallistua näyttelyihin. Eli doping kielto olisi elinikäinen. Ainakin tämän hetken sääntöjen mukaan. Tardak injektiosta on myös todella paljon hyviä kokemuksia, toisilla toimii ja toisilla ei. Ilman muuta kannattaa kokeilla miten oma koira hoitoon vastaa. Koulutus on toki tärkein, mutta siihenhän te varmasti panostattekin paljon.