Mulla ei ole juurikaan kokemusta uroksista, mutta onko Väinölle ikinä kukaan tyttö antanut takaisin? Useinhan narttu-uros talouksissa uros kyllä on rauhallisempi, kun nartut pitääsen kurissa ja herran nuhteessa.

Kemiallinen kastraatio kuulostaa jotenkin aika extreme toiminnalta, mutta toisaalta uskon että tilanne voi olla todella hankala. Toisaalta Väinö on kuuluissassa "siinä iässä" eli hajut kiinnostaa ja hormonit toimii kuin murrosikäsillä pojilla...

Meidän tytöt voisi tulla ainakin opettamaan miten narttujen kansa ollaan (jos asuttais lähempänä Molemmat on sen verran suuria siveuden sipuleita, ja antaa kyllä kuulua jos joku selkään yrittää pompata. Tosin agikentällä Iiris viehätty ahdistelevaan portugeesiin (luuli ilmeiseksi komeaksi isovillakoiraurokseksi) ja ei sanonut mitään vaikka ko. uros kentältä karkaili Iirikse luo. Siinä meillä kaksinaismoralisti.

Signen veli Taavi on 2 v ja juuri siinä vaiheessa, että pää menee sekaisin nartuista. Mutta Taavin omistaja on taitava koirankouluttaja ja Taaville on pienestä pitäen vahvstettu intohimoa tiettyihin leluihin ja omistajan kanssa tehtäviin asioihin. Tällatavalla Taavi pysyy hallinnassa myös sellaisilla paikoilla missä on kinnostavia narttuja. Teille väinö on aivan ensimmäinen koira, joten oppirahat tulee maksettua nyt. Seuraavan uroksen kanssa osaatte olla jo taitavampia kouluttajia jo ennen sukuvietin puhkeamista. Itse nyt panostaisin sinuna koiran motivointiin ja hallitsemiseen. Itse olen suhtautunut tähän asti varauksella koirakorjaamoon (järvenpäässä), mutta nyt suhtautumiseni on positiivisempi. Oma kasvattini on käynyt siellä saamassa käytännön neuvoja arkeen omistajansa kanssa. Kyseinen uros on hyvin omaehtoinen ja vaativa persoonana ja omistaja on ollut ihmeissään koiran kanssa (ei johdu koiran sukupuolesta vaan persoonasta). Käytännön työkalut, joita kädestä pitäen annetaan ja opetetaan omistajalle koirakorjaamolla ovat kuitenkin kuulemma auttaneet tilanteiden hallintaan ja suhteen luomiseen. Itse kun minun on mahdotonta täältä "susirajalta" asti heitä auttaa käytännön tasolla. Ehkä teillekin olisi tällaisesta koirakouluttamosta enemmän pitkänajan hyötyä mitä jostakin pisoksesta/implantista, jonka vaikutus hälvenee ajan kanssa. Itse en menisi pistelemään kemiallisia aineita koiraan ilman akuuttia tarvetta (esim. eturauhastulehdus), jolla tarkoitan selkeää sairautta.

Itse olen kokenut uroksen omistamisen pelkästään positiivisena asiana. Ainoa ongelma mikä on tähän mennessä tullut vastaan on tuo eturauhastulehdus. Toivotaan ettei se uusi. Minusta uros on narttuja huumorintajuisempi ja hauskempi tietyllä tavoin.

Noppa83: No jopa onkin ankara kielto! Soitit siis kennelliitton ja sieltä näin sanoivat? Tässä tapauksessahan ei sitten Väinölle tuo käy missään nimessä!

Minulla on Tardakista sellainen kokemus, että en ikinä pistäisi moista viheliäistä ainetta ilman vakavaa syytä koiraani. Hormoni vaikuttaa mielialaan niin voimakkaasti. Ja koira silti voi astua nartun ja saada pentuja sen kanssa. Ajatellapa jos ihmiseenkin pisteltäisi lupaa kysymättä hormoneja, jotka aiheuttaisivat usean viikon, jopa parin kuukauden mittaista masennusta. Henkinen paha olo ei tunnu hyvältä, varsinkaan kun siihen ei ole ulkoista, käsiteltävissä olevaa syytä vaan se syntyy kemiallisesti. Itse tuolla toisessa ketjussa kerroin jo lääkeaineen (kortisonikuuri) aiheuttamasta masennuksesta ja sehän oli aivan kamalaa. Olla nyt masentunut ilman mitään ulkoista syytä, sellaista en toivo kellekään ihmiselle enkä koiralle. Tietysti kaikki on yksilöllistä, kaikille ihmisille kortisoni ei aiheuta masennusta eikä kaikille koirille Tardak. Mutta riski on aika suuri.

Muoks: minulla ei näkynyt jotkin väliin tulleet viestit, siksi kaksi peräkkäin näitä.

Juu, no itse en olisi tätä kemiallista kastraatiotaa keksinytkään, mutta Väinön kasvattaja siitä puhui. Ja siis ei Väinön käytös nyt niin mahdotonta ole, ei siis ole koko ajan kaikkia narttuja nylkyttämässä tai mitään. On vain hyvin kiinnostunut kaikista hajuista ja nartuista. Ja sekin vielä eilisestä, että nartulla (10kk ?) josta Väinö oli yli-kiinnostunut, ei ole ollut vielä juoksuja ja niitä odotellaan. Että jos olisivat nyt juoksut alkamassa... Näin koiran omistaja ainakin toivoo. Olemme siis tavanneet tätä narttua aiemminkin, eikä Väinö ole vielä koskaan ollut noin kiinnostunut toisesta, että ei jätä hetkeksikään rauhaan.

Ja koulutukseen panostetaan kovasti, olemme esimerkiksi nyt lokakuussa menossa Heiluvan Hännän Itsehillintä- ja kontaktikurssille parantamaan yhteistyötämme ja samaan kontaktia paremmaksi. Agi-kurssillamme eräs bordereita kasvattava nainen sanoi, että Väinön käytös kurssilla ja ylipäätään voi johtua juuri siitä ettei kukaan narttu ole vielä antanut Väinölle palautetta sen astumis-yrityksistä. Ja että kun Väinö on ainoa koira, niin sen mielenkiinto toisia koiria kohtaan on ihan erilainen, kuin jos sillä olisi kotona kaveri. Tai näin hän ainakin kokenut omien koiriensa kohdalla...

Minä luulen, että Väinö ei vielä ymmärrä sitä milloin narttu on astutuskelpoinen ja milloin ei. Vain kokemuksen kautta uros oppii milloin narttua kannattaa lähestyä ja milloin ei. Esim. hyvin kokenut uros ei kiinnostu astumispuuhista kuin juuri tärppipäivinä ja jättää nartut jopa juoksun aikana muuten rauhaan. Väinön pitäisi siis olla tekemisissä enemmän narttujen kanssa oppiakseen mistä kulloinkin on kyse. Sulonkin omistaja sanoi, että Sulolla lieveni se hajuhulluus yms. paljon sen jälkeen kun se pääsi tositoimiin oppimaan, että milloin narttu astutaan ja milloin ei. Eli Sulo pääsi 1,5 vuotiaana astumaan ekan nartun ja sille selvästi selkisi, että mistä ommassa kyse on. Ei se ainakaan pahentanut pään sekoittumista, ennemminkin päin vastoin, eli mitä olen ymmärtänyt, niin Sulo on nimenomaan rauhoittunut.

Meidän Elmeri ei ole koskaan ollut hirmuisesti hajujen perään kuten Sulo. Ekan juoksunarttunsa se tapasi ollessaan reilun vuoden ikäinen. Kaverini villakoiralla oli juoksut ja hän astutti sen pari päivää myöhemmin. Elmeri ei ymmärtänyt nartun päälle yhtään mitään ja naureskeltiin, että aika kehnolta näyttää pojan jalostusura. Vasta 1,5-2 vuotiaana Elmeri alkoi kiinnostua juoksuisista nartuista ja ennen hormonipistosta se oli sellainen, että jos sen nenän eteen saapasteli juoksunarttu se heti yritti hypätä selkään, mutta muutoin Elmeri ei etsimällä etsinyt ja nuuskinut narttuja eikä tee sitä nytkään. Elmeri ei varsinaisesti edes pidä nartuista, ainoastaan juoksuaikana se niille on ystävällinen, muuten irvistää. Nyt kun Elmeri pääsi astumaan niin luulen sen oppineen, että juoksunarttua ei kannata kosiskella parhaiden päivien ulkopuolella. Itseasiassa toivoisin että Elmeri olisi suopeampi ja ystävällisempi nartuille juoksuajan ulkopuolellakin. Elmeri vain ei ole, sen mielestä nartut ovat sontaa, jos ne eivät ole valmiita astuttaviksi.

.. se vielä tuli mieleeni että useat nuoret nartut on sellasia että antaa uroksen astua selkään vaikka se kuinka ärsyttäis. Tosin Salli pentueen ärhäkkänä komentoorana, on pienestä asti ärähtänyt kyllä uroksille, kai oppinut veljensä kanssa leikkiessään. Iiris ei pienempänä sanonut muille koirille mitään, vaikka näki kuinka se oli kertaalleen esim koirapuistossa ahdingossa kun isokokoinen pystykorvauros koko ajan kiipesi selkään. SIllon se vaan vinku ja yrittti päästä piiloon/pakoon ja itse jouduin käymässä kiskomassa urosta pois. Nartun omistajana se oli ärsyttävää, etenkin kun uroksen omistaja ei tehnyt mitään asialle (ja tosiaan kun Iiris paino 7kg, uros varmasti lähemmäksi 30kg). Nykyään kyllä hampaat välähtelee (vaikkei pure) ja tietää oman ja takapuolensa arvon Kuitenkin Salli on edelleen paljon jämptimpi ja rähähtää uskottavasti kun sitä ärsyttää, Iiris vaan esittelee hampaita ja kiljuu.

Jos tosiaan lähipiirissä olisi, mielellään synnyttänyt tai muuten täpäkkä narttu, niin mä ehkä mielummin suosisin tätä "luonto opettaa" linjaa Väinön kanssa. En usko että teillä on koulutuksessa nyt vika, sen verran kovasti taidatte Väinön kanssa treenata (ja jos ei ole jatkuvasti ihan kuutamolla) vaan näissä hormoneissa.

Mä vielä kommentoin tohon synnyttäneen nartun syömiseen.
Mä en ole yhtäkään narttua ikinä pakottanut syömään!
Ja usko vaan niin kyllä ne on syöneet ihan itse melko nopeasti sen jälkeen kun synnytys on ohi.

Ja jos narttu on tiineysajan ruokittu hyvin, pakkoruokkimisella ei ole mitään tekemistä maidonnousun kanssa.
Toki jos narttu on leikkauspotilas ja siksi halugton syömään , ravinnon saanti pitää turvata muilla keinoin .
Mutta itse en ainakaan ala pakkoruokkimaan tervettä koiraa käsin ja ruiskuin.

^En minä ole muita narttuja joutunut "pakottamaan" mitä Signeä, mutta pakkohan ne muutkin on kädestä ollut ruokkia laatikkoon (siis narttu syö vain jos antaa kädestä ruokaa, mutta syö silti vapaaehtoisesti). En minä anna nartun imettää omista kudoksistaan ja kuivua vaan kyllä sen on saatava laatikkoon tarjoiltuna nestettä ja ravintoa. Se on koiran omistajan velvollisuus. Harva tervekään narttu tulee laatikon ulkopuolelle syömään ja juomaan jos imettää pentujaan vaan kyllä se safka on tarjottava suoraan sinne. Nyt on ollut merkkejä siitä, että Signe syö oma-aloitteisestikin kädestä ja jopa kupista pikkuisen ja ruiskusta juo vapaaehtoisesti. Epäilen, että superheikko syöminen on ollut tuosta klöntistä kiinni. Pakolla on olen välillä Hills A/D-vesimössöä ja nesteitä antanut ruiskusta sille, ettei kuivu ja käpristy koira käsiin.

noppa83:

Mä oon kyllä ollut siinä luulossa, että kemiallisen kastraation dopingvaroaika olisi 183 vrk ( 6kk) . Mutta tiedä häntä.

Enkä mä IKINÄ tarjoa ruokaa emälle myöskään pentulaatikkoon.
Kaiken varalta.
Kyllä se itse tulee syömään pentulaatikon ulkopuolelle kun nälkä tulee Ja kun ruokaa tarjotaan!

Olemme puhuneet Väinön veljen omistajan kanssa tästä samaisesta aiheesta. Väinö ja hänen veljensä ovat kuin kaksi marjaa, joten useimmat ongelmat ovat yhteisiä. Heillä siis kaksi aikaisempaa koiraa (nekin uroksia) ja sanovat että ovat jo harkinneet varsinaista kastraatiota koska pojan hormoonit hyrrävät niin pirusti. Eli siis ongelma on lähinnä siinä etteivät nämä pojat osaa hallita itseään, vaan menevät hormoonien mukana. Veljen omistajan kanssa on keskusteltu paljon siitä, että mitä luultavammin kyse ei ole nyt koulutuksen puutteesta, vaan poikien luonteesta ja hormooneista.

Väinö tosiaan ei ole saanut vielä kunnon opetusta nartulta, vaan on selvinnyt lähinnä pienellä murahtelulla ja narttu on yleensä lähtenyt karkuun. Lähipiirissä ei mielestäni ole sellaisia narttuja, joilta tuon opetuksen voisi saada. Tuttujen koirat ovat lähinnä uroksia tai sitten nartut ovat Väinöä nuorimpia (kuten tämä eilisen esimerkki tapaus). Ongelma ei siis ole kokoaikainen, vaan ilmenee silloin tällöin. Esim. agitreeneissä saa yhtäkkiä päähänsä häipyä nartun luokse. Eilenkään ei ollut kiinnostunut muista nartuista, kuin tästä Mai:n koirasta. Yleensä koirapuistossa voimme olla suht. mukavasti, ei ole ensimmäisenä kenenkään selkään hyppäämässä. Mutta jos jollain on juoksut tulossa/juuri olleet, niin Väinö menee ihan sekaisin. Keskittymiskyky katoaa ja poika tulee levottomaksi.

Toivonkin, että Väinö rauhoittuu ajan kanssa ja että erilaisten kurssien ja yhteisten harrastusten myötä löydämme yhteisen sävelen niin, ettei Väinö haluaisi ihan jokaisen nartun luokse lähteä. Sen ultimate-motivaattorin kun löytäisi niin hyvä olisi. Vähän vaikeaa ollut kun ainakaan vielä eivät ole mitkään lelut/namit voittaneet toisten perään lähtemisen tarjoamaa palkintoa...

Muistakaa, että jos harkitsette kemiallista kastraatiota uroksellenne, koira on sitten doping-säännön mukaan doopattuna 183 vuorokautta. Sillä aikaa koiraa ei saa viedä näyttelyyn eikä se saa osallistua agility- eikä toko-kisoihin (lähde Suomen kennelliiton lääkeainelista netissä).

Juu varoaika on tiedossa. Väinön turkki saa kasvaa vielä näyttelyita ajatellen ja agi-kisoihin meillä ei ole vielä pitkään aikaan aihetta, kun olemme vasta aloittaneet kyseisen harrastuksen. Luulen kyllä, että mieluummin yritän kouluttaa Väinöä ja löytää sopivan motivaattorin, ettei lähtisi omille teilleen hyvän hajun saadessaan. En kuitenkaan halua pojan luonteen muuttuvan, on niin iloinen, avoin ja aina täysillä mukana kaikessa. Masentunut ja flegmaattinen koira ei kiinnosta, etenkin kun nyt treenataan agia (olemme siis kurssilla parhaillaan) ja se itsehillintä kurssikin on tulossa. Täytyy vain toivoa että aika auttaa ja jos löytyisi jostain narttu joka sanoisi Väinölle kovan sanan

Juu, tsemppiä vain Kannatan luomumenetelmiä!

Älä lenkeillä anna Väinön nuuhkia pissoja, se kiihdyttää häntä ja nostaa testosteronipitoisuutta veressä - ja kehu häntä aina kun kuono ON NOUSSUT maasta.

Kuononkäyttöä muissa yhteyksissä kannattaa kuitenkin kannustaa, koska kuonon käyttö on koirille TODELLA TÄRKEÄÄ. Sitä kannattaa vain suunnata sallittuihin hajuihin, esim. tekemällä koiralle jäljen 2-3 kertaa viikossa. Tai esine ruutua, jne.

Meillä nartut, varsinkin vanhin näyttäisivät Väinölle taivaan merkit . Harmi että asutte niin kaukana.

Hennille: Tuntuu uskomattomalta, että narttu ekoina vuorokausina jättäisi pentunsa vapaaehtoisesti syödäkseen kupista lattialla. Enpä ole vielä sellaista koiraa nähnyt, tietysti jos emon vaistot on heikommat tulee koira helpommin pois pentujensa luota. Kyllä kaikki nartut mitä minä olen nähnyt on pitänyt ruokkia ihan sinne laatikkoon, itselleni ei edes tulisi mieleen jokin muu vaihtoehto.