Laitetaas vähän uusia kuviakin näistä hengissä selvinneistä "klönteistä"

Tässä siis Meg, ihan saman näköisenä mitä ylemmässäkin kuvassa, mitä nyt karva kasvanut hiukan:



Tässä epätarkassa kuvassa esiintyy Flora ja Floran kita (johon tulee tulevina vuosina uppoamaan PALJON ruokaa verrattuna vaikka äityliinsä ) :



Ja lopuksi pikku (edelleen pesueen pienin) Emil ja ihanat silmäluomet räpsyripsineen, just samanlaiset mitä Etalla ja Elmerilläkin on :

Ihania . Tulispa jo meillekkin

^Odottelehan nyt rauhassa

Tosin ongelmia ei varmaan sulle noidenkaan pentujen kanssa tule, mä luulen, että mä olen se villiskasvattaja, joka ahkerasti tilastojenkin vastaisesti kerää ne probleemit kaikkien muiden puolestakin puoleensa, mitä nyt Ritvallakin oli ollut vähän samantapaista ongelmaa mitä meillä.

Tossa Florassa on vaan jotain Ihana! Ottaisin vaikka heti

Kiva, että pennut voivat kaikesta huolimatta hyvin ja emokin toipumassa. Kyllä ovat suloisia, harmi vaan kun kasvavat niin nopeasti. Tuo Emil kyllä vei sydämeni mennessään, aivan ihana urosmainen ilme jo niin pikkuisena.

^^Ethän sä ole nähnyt siitä kuin pelkän kidan

No mut se se vasta on vaikuttava Flora näyttää tuossa kuvassa ihan siltä ku protestois kovaan ääneen joko kuvaamista tai sitten haluaa lisää ruokaa

^Lisää ruokaa on oikea vastaus

Hämmästyin äsken kun katsoin vauvoja. Tyttöjen silmät on auenneet. Muutama tunti sitten eivät vielä olleet. Nopeeta toimintaa.

Signekin syö jo paremmin ja paremmin. Verrattuna tilanteeseen viikko sitten, niin tuohan juo jo piimää (sekoitan siihen aina myös hunajaa ja kananmunaa) kupista ihan itse Viikko sitten tällaisesta ei voinut edes haaveilla . Kyllä varmaan tuo huono syöminen johtui ensisijaisesti sairaudesta. Kyllä tulee niin hyvä mieli kun koira on pirteä ja syö ja pennutkin kasvavat ja voivat hyvin

Joo, nyt täällä Signe syö sitten jo "liikaakin". Erityisesti kun se pääsi noiden Hill's A/D purkkien makuun. Ostin eilen kymmenen purkkia ja heti meni kuusi...Hieman turhan kalliit sapuskat typyllä tällä hetkellä. Toki se siis saa muutakin, mutta mutta....

Pennut voivat erinomaisesti . Ripuli oli varmaan johtuvainen tuosta ab-stä eli kun perjantaina rupesin antamaan niille myös Hill'S A/D:tä niin ripuli loppui saman tien kuin seinään. Nyt kaikki on hyvin ja normaalisti vauvojen masujen kanssa ja ne ovat pulleita ja tyytyväisiä. Poika kasvaa tyttöjä hitaammin, mutta on terveen ja pirteän oloinen. Jospa siitä tulee pienempi kaveri mitä isästään. Tänään annoin pennuille turvotettua nappulaa sekoitettuna kermaviiliin, sellaista mössöä. Meg sylki kaiken suustaan ulos. Emil ja Flora söivät ihan mielellään. Meg on selvästi tullut emoonsa eli kallis makutottumuksiensa suhteen

Otukset ovat todellakin pulskassa kunnossa. Eilen punnittuna Flora oli reilusti yli 1300g ja Meg reilusti yli 1200g. Pentujen vanhemmat ovat samassa iässä painaneet 1100g ja 1090g (Elmeri ja Signe, tuossa järjestyksessä). Ainoastaan Emil on pienempi isukkiaan ja äityliään eli rikkoi vasta kilon painorajan. Muutenkin ovat hyvin kehittyneen oloisia ikäisekseen. Äsken kuulin Megin jo haukkuvan ja ihan hämmästyin . Siis se haukkui kuin oikea koira innostuessaan leikkimään. Tähän asti pennut ovat murisseet ja Meg lisäksi osaa karjahdella kuin leijonanpentu kimmastuessaan Pennut ovat nyt 26 vrk vanhoja. Eli 3,5 viikkoa siis. Painot ja kehityksen nopeus ehkä jotuvat juuri tuosta, että niitä on noin vähän. Signe ja Elmeri molemmat ovat kuuden pennun pentueesta. Yhtään eivät viihtyisi enää laatikossa ja protestoivat aika kimakasti, jos heille ei pidä seuraa Aika vilkkaalta vaikuttaa tilanne tällähetkellä, vaikka ajattelin, että tulee olemaan rauhallista kun on vain kolme pentua.

Laitetaampa vielä kuvat kaveruksista. Tässä ne ovat 23 vrk:n ikäisiä eli kuvat on otettu muutama päivä sitten.

Ensimmäisenä Meg



Sitten möhömaha Flora



Ja pikkuinen Emil

Kaikki päättyi, tai ainakin näyttää päättyneen pentuprojektin osalta hyvin tältäerää .

Signen kohtutulehdus alkoi näyttää uusimisen merkkejä (yllättävää veristä vuotoa) kun pennut olivat 6-viikon ikäisiä, johon se söi vielä yhden 10 päivän kuurin antibioottia. Nyt pennut täyttävät jo kohta 10 viikkoa ja Signe vaikuttaa terveeltä. Toivon todella parasta ja minulla on positiivinen tunne asian osalta, että voimme nyt unohtaa tulehdukset . Signe on käynyt ekoissa agilityharjoituksissakin jo ja on aivan täpinöissään (sukat ihan sekaisin siis ), alussa otetaan kyllä varovasti, ettei revi lihaksiaan kun on ollut nyt näin pitkä taukokin.

Signen heikko syöminen ja älytön nirsoilu oli suorastaan hermoja raastavaa ennen kun pennutusprojektiin ryhdyttiin. Ja syöminen tyssäsi kohtutulehduksen alettua täysin viikoksi-pariksi, mikä oli todella ikävää. Mutta sitten ruokahalu kääntyi kasvusuhdanteeseen, joka ei ole vieläkään taittunut ! Yhtenä etukäteistoiveenani oli, että äitiys opettaisi Signen syömään normaalin koiran tavoin kuten Etankin aikoinaan (anorektikosta tuli ahmatti!). No, nyt vaikuttaa siltä, että tämä tavoite on saavutettu . Signelle ruoka alkoi pentujen myötä todella maistumaan ihan eri malliiin ja maistuu edelleen. Massaa on kertynyt mukavasti (mitä myös toivoin pennutusprojektin koiralleni tuovan). Nyt on mukava lähteä suunnittelemaan näyttelyitäkin kun koiraa ei taatusti enää tuomita laihaksi ruipeloksi. Tämän vuoden puolella näytelmiin ei tosin lähdetä, sillä karva on hieman kuivahtanut ja mahasta vielä tosi lyhyt. Mutta ensivuoden puolella aletaan sitten jälleen kokeilla onneamme kehissäkin .

Signen pentuprojekti vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin meillä Fantan pennutus. Meilläkin Fantan ruipelovaihe ja ruuasta nirsoilu loppui tähän ekaan pentueeseen, nyt Fantsu on aika pulska ja tarvitsee varmasti pienen dieetin ennen näyttelyitä. Turkki meni aika huonoksi pentueen seurauksena, joten menee varmaan ensi kevääseen ennen kuin näyttelykehiin päästään, ehkäpä lisäkilotkin ovat karisseet sitten ihan itsekseen pois (toiveajattelua?). Meille jäi kotiin kaksi tyttöpentua Fantan pentueesta, kun en raaski niistä luopua, ovat niin söpöjä ... joten Fanta saa liikuntaa kotonakin pentujen kanssa peuhatessaan.

^Mainiota, että narttu teilläkin voimistui ja alkoi syömään paremmin

Itse pidän nirsoutta ja huonosyöntisyyttä yhtenä degeneratiivisena ominaisuutena, joka sikäli ei ole jalostuksen kannalta mikään meriitti, päin vastoin. Toisaalta, Signen kohdalla ei ainakaan toistaiseksi ole tullut esille mitään muita jalostuksen kannalta negatiivisia ominaisuuksia, joten päätin uskaltaa teettää pennut tästä huolimatta ja katsoa, että josko Signe oppisi syömään projektin myötä (kaikki muut keinot on jo kokeiltu) ja samalla toivoin kovasti, että ominaisuus ei periytyisi pentuihin (varoitin kuitenkin pentujen ostajia, että emo on sitten nirsokerttu). Tärkeää mielestäni myös oli tässä tapauksessa, että ko. yhdistelmässä uros on sitten kova syömään, eli lieviä broilerinominaisuuksia jopa tuossa pentujen isukissa eli toiveena oli, että uroksen ominaisuudet kompensoisivat nartun heikkoa ominaisuutta syönnin osalta. Missään nimessä nirsoa narttua en haluaisi astuttaa huonosyöntisellä uroksella koska koen, että se on perinnöllinen taipumus.

Olen oikein tyytyväinen pentuihin . Jokainen niistä syö uudessa kodissaan normaalisti eli erittäin hyvin aivan kuten isänsäkin pienenä teki eikä ole nirsoillut. Pentujen emollahan nirsous on ollut ihan alusta asti voimakkaana enkä saanut millään ilveellä sitä parempisyöntiseksi (kokeilin juuri nämä perinteiset konstit jo pentuna sille että annan toisten koirien hotkia ruuanjämät Signen nenän edestä jne., mutta sillä kun ei ole minkäänlaista kilpailuviettiä, niin eipä ollut paljoa apua). Nyt pennut täyttävät perjantaina 11 viikkoa ja syöminen sujuu edelleen loistavasti ja omistajat ovat olleet tyytyväisiä ruokahaluun. Ovat onneksi selkeästi perineet isänsä makuhermot mistä olen todella onnellinen. Toki ne voivat kuitenkin geeneissään kantaa tätä "anoreksiataipumusta".


MUOKS:
Mikä parasta, pentujen emo painaa oman vaakani mukaan nyt 10 kg (pennut tänään 12 viikkoa) . Silloin kun aloitettiin näyttelyt, painoa oli vain jotain vähän reilut 7 kg. Takkiin tuli ankarasti kun koira oli niin laiha (korkeus 41,5-42 cm). Kun käytiin tiineysultrassa se muistaakseni painoi 8,6 kg. Eli painoa on tullut rutkasti lisää . Nyt kultamussukka on pehmoinen ja pyöreä eikä luut kolise. Juuri sellainen kun olen aina toivonut sen olevankin, mutta vasta pennutusprojekti toi tuon toivotun massan. Olen siis todella tyytyväinen kehityksestä mitä Signelle pentujen mukana tuli vaikka alkutaival "klöntin" takia olikin hankalaa. Sellaista voi sattua kelle tahansa. Jos Signe, Elmeri ja pennut pysyvät terveenä niin ehkä projekti uskalletaan vielä jonain kauniina päivänä uusiakin .