Osaisiko joku kokeneempi villakoiran omistaja vähän valaista, että mistä mahtaa olla kysymys kun 9 kk ikäinen kääpiövilla juoksentelee sisällä sinne sun tänne sisällä ja haukahtelee mennessään? Poika saattaa esim. itsekseen juosta yläkerrassa huoneesta toiseen, vaikka koko muu perhe ja eläimet olisivat alakerrassa. Minusta touhu ei vaikuta hauskalta leikiltä, vaan enempi hermostuneelta. Kyse ei ole siis iloisista pentuhepuleista eikä pissa- tai kakkapaikan kartoittamisesta. Ei myöskään liikunnan tai leikin puutteesta. Ihan kun koira ei osaisi rauhoittaa itseään. Homma yleensä rauhoittuu, jos pistän sen hihnan vähäksi aikaa. Tosin saattaa aloittaa kyllä uudestaan vapauduttuaan. Sylissä ei rauhoitu vaan rimpuilee pois. Tämä tekee perhe-elämää vähän levottomaksi kun ei oikein kukaan osaa olla välittämättä kun yksi ravaa kynnet rapsien eestaas ja räkyttää mennessään. Toinen eteen tullut rasite on miespelko. Kaikki miehet ja miehekkäät naiset on tosi pelottavia. Olen kuullut tätä mieskammoa olevan muillakin villiksillä.
Kyllä on mielenkiintoinen ja monipuolinen rotu tämä kääpiövilla. Turkinhoidon lisäksi saa kyllä opetella monelta kantilta sen mielen liikkeitä ja niiden hoitoa.

Minen kyllä osaa sanoa tuohon mitään vaikka kuulostaa sillain erittäin tutulta touhulta. Hepulikohtaukselta nimittäin. Varsinkin Eve vetää ihan päätöntä rallia vähintään kerran päivässä pitkin huushollia. Yleensä vielä joku lelu suussa kauhean murinan ja ärinän kera..

No kun minusta kyse ei ole hepuleista. Niitäkin tulee pari kertaa päivässä, yleensä iltaisin. Minusta tämä on jotain muuta, levottomuutta ja rauhattomuutta. En vaan ymmärrä miksi. Ei meillä ole mikään erityisen levoton koti tai perhe.

Seuraapa missä oloissa ja kuinka usein näitä hermostuneisuuskohtauksia tulee. Hakeutuuko koira pöydän / tuolin alle mielellään? Pysähytyykö katse jonnekin korkeuksiin?

Epilepsian oireita haeskelen, mutta toivottavasti teillä ei ole kyse siitä, vaan jostakin ihan nuoren koiran hormiinielämän alkuun liittyvästä oireesta .
Toki tuo 9 kk on muutenkin hankala ikä, tulee mörköpelkoja, takkukatta ja kaikkea muuta nuoresta aikuisuuteen muuttavan teinin oireita.

Valitettavasti kallistun Kristiinan kanssa samaan suuntaan... Sairauksiin...
Edesmennyt löwchenini juoksi keittiö-olohuone väliä sekopäisen näköisesti ja "heräsi" aina kun huusi sitä nimeltä. Teki lenkilläkin monia erikoisia juttuja joiden vuoksi koiraa tutkittiin ja tutkittiin. Vasta eptileptisten kohtausten myötä selvisi että koirallani oli aivokasvain, päässä syntynyt paine aiheutti koiralle omituiset juoksentelut ja muut ihmeelliset käytökset satunnaisesti. Muutoin niin ihana, iloinen koira oli päästettävä tuskistaan alle puolivuotiaana.

Tarkkaile koiraasi, pidä kirjaa milloin ja miten koirasi käyttäytyy ja ota ajoissa yhteys osaaviin lääkäreihin esim. Vantaalle Aistiin.

Zemppiä!!

Ompa huolestuttavaa. Noita Kristiinan mainitsemia oikeita en ole kyllä havainnut. Enempi käytös on sellaista hermostunuttta ravaamista, johon kuuluu haukahtelua ja kylläkin läähätystä myös (en tosin tiedä tuleeko läähätys ravaamisesta). Välillä koira kaluaa esim. patteria tmv. Mutta oireileeko epilepsia jo näin nuorella jos se sitä olisi? Olen luullut, että oireet ilmaantuvat myöhemmin. Tietenkin aivokasvaimesta johtuva epilepsia on eri juttu.

Meilläkin nyt kohta 9kk ikäinen kääpiötyttö on välillä, varsinkin iltaisin, tosi hermostunut ja ei osaa rauhoittua lepäämään. Se kuulee kaikkia ääniä ja näkee esim. ikkunoista heijastuksia ja pelkää/vahtii sitten niitä buffaillen matalalla äänellä. Pahimmillaan tilanne oli tossa kesällä, nyt ollaan hiukan rauhoituttu. Koira pelkäsi myös ulkona iltaisin, kuunteli vaan kaikkia yön ääniä eikä pystynyt keskittymään esim. pisulle. Tämäkin on siis paranemaan päin.

Mä tein niin, että laitoin kaikki ikkunat ja partsin oven kiinni (ei ääniä) ja suljin joskus sälekaihtimiakin eli yritin tehdä kodin turvallisemman tuntuiseksi. Aikeissa oli myös dap-haihduttimen hankkiminen, mutta se jäi, kun tilanne alkoi itsekseen (iän karttuessa?) parantua.

Mitä jos estäisit mahdollisimman paljon koiran ravaamista, sulkisit ovia muihin huoneisiin ja mahdollisesti koko yläkertaan? Ja kokeile ihmeessä sitä haihdutinta, sillä on kuuleman mukaan hyviä vaikutuksia stressaantuneelle koiralle.

Vai olisiko koiralla vain mörköikä? Kikka myös tuntui näkevän ja kuulevan omiaan siinä reilu puolivuotiaana. Mörköikään liittyvän hermoilun pitäisi mennä ohi itsestään, mutta tietysti jos kyseessä onkin sairaus niin vaiva ei mene ohi tai vain pahenee.

Minä ensinnäkin minimoisin mahdollisuudet juoksenteluun eli pitäisin kaikki väliovet kiinni yms. Lisäksi keskeyttäsin juoksentelun heti sen alkaessa. Lähde koiran kanssa lenkille, yllytä se leikkimään tai treenaa jotain temppua/tottelevaisuusliikettä, anna luu tai mitä nyt keksitkin mikä vie sen huomion muualle.

Jos "mörköikää" mietitään, niin onko koira kaikkialla muualla rauhallinen ns. normaali ja saa vain kotona niitä ns.pelkojuoksenteluita? Miten koira ulkona käyttäytyy? Tai kyläpaikoissa?

Itselleni tulee mieleen, että onko iltaisin esimerkiksi joku ääni, joka voisi saada koiran tolaltaan, siis sellainen mitä ihminen ei kuule. Joskus Anders Halgrenin kirjasta luin koirasta joka sekosi olikohan se joka torstai. Sitten selvisi, että torstaisin tuli jäteauto, joka pelotti koiraa ja sai sen tolaltaan. Edesmennyt isovillamme pelkäsi pyykkikonetta, kun munuaissairaus oli pahimmillaan, ilmeisesti siitä tuli jotain korkeita ääniä.

Yhtenä vaihteehtona tulee mieleen hiirikarkoittimet, semmoiset missä yliäääni. Ei pakkausten mukaan pitäisi häiritä koiraa, mutta tiedän koiria, jotka on samassa tilassa seonneet äänestä hyvinkin pahasti.

Yksi vaihtoehto on koirien ad/hd , Ei nyt oikeasti, mutta perheessämme on tälläinen isovilla. Pupu jos pääsee pihalle, esim. kesäisin koko päiväksi, se ravaa tuntikausia ympäri pihaa, usein vielä lelu suussaan. Sisällä koira onneksi makaa. Tosin en antaisikaan sen vaellella saati riehua sisällä. Mutta joskus otettiin aikaa, niin kolmetuntia saattoi koira kulkea pihaa ympäri, sitten lepäsi parikymmentä minuuttia ja jatkoi taas pari tuntia... Häiriökäytös lieveni, kun vaihdoimme koiran ruokaa energiamuonasta tavalliseen (kouluttajamme kehotti kokeilemaan).

Toinen erikoinen käyttäytyminen on se, että koira nappailee ilmaa ihan kuin olisi jossain hyttysparvessa. Mitään ei näy minun mielestä, mutta jotain hän on napsivinaan. Nämä molemmat tavat ilmaantuivat samoihin aikoihin.
En usko, että kyse voi olla äänestä kun nämä kaikki sattuvat ihan milloin vaan. Joskus käyttäytyminen ilmenee myös ulkona ja kylässäkin. Väliajoilla hän on iloinen, vähän ehkä epävarma uusille tilanteille, mutta leikkisä sekä meitä ja muita lemmikkejämme rakastava. Olen yrittänyt toimia juuri niin, että rajoitan juoksua mm. sulkemalla via ja ottamalla viereeni hihnaan. Siihen näkymättömien nappailuun on vaikeampi keksiä mitään.

Kuinka usein tuota outoa käytöstä esiintyy? Päivittäin, viikottain vai harvemmin?
Jos vaan asut lähelläkään pääkaupunkiseutua, niin suosittelisin ottamaan yhteyttä tuonne eläinlääkäriasema Aistiin. Aina mielekkäämpää jos sinulla on vakuutus koirallesi, niin ymmärtääkseni se korvaa magneettikuvauksen.
En halua olla pahanilmanlintu, mutta en pidä kuvailemistasi oireista.

Käytöstä esiintyy päivittäin, jopa useita kertoja. Olen vähän hämmennyksessä kun puhuin asiasta kasvattajalle ja hän piti sitä villakoiralle tyypillisenä leikkinä ja rauhoitteli minua. Nyt sitten mietin, että olenko ylitarkka ja hysteerinen, paisuttelenko jotain käytöstä joka muiden silmin on jotain ihan tavallista leikkiä. KUn ei ole kokemusta villakoirien olemisen tavoista. Ehkä voisi kuitenkin olla hyvä idea sulkea pois se vaihtooehto, että jotain todella on vikana. Asun pääkaupunkiseudulla, joten Aistiinkin pääsen.

Samoin suosittelisin Aistia. leikin kyllä erottaa, esim omat koirat juoksee kanssa ympäri kämppää/pihaa/agilitykenttää välillä ihan kahjopäisesti, mutta sen kyllä huomaa että se on riehumista, ei mikään outo kohtaus. Lisäksi ne sekopäisyyskohtauksensakin vallassa varoo eikä törmää mihinkään. Toi patterin pureminen ja ilmasta napsailu kuulostaa kyllä vähän omituiselta

Saapa ainakin itselleen rauhallisemman mielen joskäyttää Aistissa, sillä siellä on käsittääkseni maan parhaat eläinneurologit töissä.

Koiralleni on päädytty aloittamaan epilepsia lääkitys, jolla tutkitaan poistaako se nuo ravaamiset, napsimiset ja pattereiden ja kaapistojen kuolaamiset. Olen tosi huolissani ja surullinen. Jos kyse on epilepsiasta, niin tilanne vaikuttaa huonolta, koska oireet alkoivat niin nuorena ja ovat pahentuneet nopeasti ja esiintyvät niin usein. Olen lukenut nyt netistä epilepsia-sivuja ja yksi mainituista oireista on juuri tuo näkymättömien hyönteisten napsiminen. Ei auta kun suostua katsomaan, miten tässä käy.