Ensisijaisesti pentua varmasti ruokitaan kuten se on kasvattajankin luona tottunut syömään. Jos tahtoo vaihtaa nappulamerkkiä, miten varovasti homma pitää hoitaa?
Entä voiko pennulle vaan tuikata esim. raakaa jauhelihaa ruoan sekaan, jos se ei ole moista syönyt? Vai kuinka tulisi menetellä? Täytyykö pentu jotenkin totuttaa myös esim. luihin tai possunkorviin yms?
Milloin pennulle aletaan syöttää aikuisen ruokaa? (Onko se puppy > junior > adult vai suoraan puppy:sta adult:iin?) Täytyykö tässäkin kohtaa tehdä varovainen siirtymä ruoasta toiseen, vaikka merkki pysyisi samana?

Sopisiko aikuiselle kääpiökoiralle esim. seuraava:
Aamulla
1dl nappuloita (joku perushyvä merkki)
0.5-1dl kermaviiliä/raejuustoa
1tl lohiöljyä

Illalla
1dl nappuloita
0.5-1dl raakaa jauhelihaa /muuta lihaa

Ja lisäksi päivän mittaan tietty syö koulutusnameja (mahdollisimman lihapitoisia ollaan koetettu hankkia) ja luu/possunkorva (yleensä yksinoloaikana ajankuluksi). Silloin tällöin jotakin muuta makusteltavaa, kuten koiramakkaraa tai mahapullia tms.

Sulo oli tarkoitus totuttaa vähitellen raakaan lihaan, mutta se ehti itse ensin: söi mökin pihasta kolme kuolutta hiirtä 10-viikkoisena. Eikä mennyt maha sekaisin.

	Lainaus:
	Ensisijaisesti pentua varmasti ruokitaan kuten se on kasvattajankin luona tottunut syömään. Jos tahtoo vaihtaa nappulamerkkiä, miten varovasti homma pitää hoitaa?

Riippuu pennusta ja sinusta. Jos kasvattaja on ruokkinut pentuja muullakin kuin vain jonkin tietyn merkin nappulalla eli sisällyttänyt niiden ruokavalioon esimerkiksi lihaa, niin nappulan voi vaihtaa lennosta. Pikkuhiljaa se kannattaa tehdä, jos pentu on herkkävatsainen tai tottumaton.

	Lainaus:
	Entä voiko pennulle vaan tuikata esim. raakaa jauhelihaa ruoan sekaan, jos se ei ole moista syönyt? Vai kuinka tulisi menetellä? Täytyykö pentu jotenkin totuttaa myös esim. luihin tai possunkorviin yms?

Mie tuikkaisin, mutta sovella tuota ylläolevaa. Tosin mielestäni se lihan antaminen ensi kertaa on jo ihan kasvattajan heiniä. Puruherkkuihin sun muihin tarvitsee tuskin niihinkään juuri totuttaa, kunhan muistat, että iso korva kannattaa pilkkoa, kun se jo kooltaan pikkuvillalle aika valtava välipala.

	Lainaus:
	Milloin pennulle aletaan syöttää aikuisen ruokaa? (Onko se puppy > junior > adult vai suoraan puppy:sta adult:iin?) Täytyykö tässäkin kohtaa tehdä varovainen siirtymä ruoasta toiseen, vaikka merkki pysyisi samana?

Siinä tavarassa ei ole niin suurta eroa, että tuollaisia varovaisia siirtymiä pitäisi tehdä, ellei satu kohdalla huonovatsainen koira. Ikäkausiruoat on mainoskikka.

Noita aikuisen ruokavalioita en murehtisi vielä, vaan vasta sitten, kun koira on käsissä. Plussaa kyllä siitä, että lihaa on kivasti.

Kiitoksia Tiiperolle kattavasta vastailusta

Minkäikäisinä koirille yleensä aletaan sitä ns. aikuisten ruokaa syöttämään?

Lukee siinä pussin kyljessä. Käsittääkseni tässä on valmistajakohtaisia eroja. Pentu- ja aikuisruoan ainut ero on käytännössä rasvan ja proteiinin eli energian määrässä. Pentuhan kaipaa kasvuun ylimääräistä. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että siinä vaiheessa, kun nuori koira alkaa kerätä penturuoasta liikakiloja, se joko saa liikaa tai liian rasvaista ruokaa, jolloin joko ruoan määrää tai sen energiaa pudotetaan (vaihdetaan aikuisen nappulaan).

Pieni varoituksen sana siankorvista.
Itse en niitä antaisi kun koira on ns. ilman valvontaa, ainakaan ekoja kertoja.
Oma äärimmäisen ahne bichonini söi pari vuotta sitten siankorvaa kauheeta vauhtia (niin kuin aina),
jäljellä oli enää n.2x2cm palanen, minkä se onnistui vetämään kokonaisena kurkkuun.
Köhi ja hengitti vaivalloisesti muttei itse saanut sitä ulos.
En aivan ylettänyt siihen itse suun kautta, soitettiin lääkärille joka neuvoi siirtämään ulkopuolelta sitä alemmas (todettiin sen olevan ruokatorven puolella, painoi henkitorvea) ja syöttämään jotain herkkua että koira saisi sen nieltyä alaspäin pois ahtaimmasta kohdasta.
Se onnistui ja koira selvisi hieman aralla kurkulla ja me säikähdyksellä.
Hirvittää vain ajatella että jos tämä olisi käynyt koirien ollessa keskenään kotona.
Onko muilla käynyt jotain vastaavaa?

Meillä käytetty oscarin liha- ja välillä mahapullia suoraan pakasteesta ruoan kanssa. Käteviä ja aika edullisia Ja meidän koirat rakastaa niitä, etenkin kun ne saa jäisenä suoraan pakastimesta

Tiipero> Ok, kiitoksia

Niksu> Ohhoh No hyvä kun sanoit, täytyypä katsella miten tuo niitä siankorvia lähtee mässäilemään ja pilkotaanko tarvittaessa tms. Täytyy olla tarkkana!

^Kannattaa myös puruluita ostaessaan ostaa solmuttomia ja mälvätyt, kuolaiset purupalanjämät kannattaa kerätä suosiolla pois ja antaa uutta rullaa/pötköt/mitä ikinä tilalle. Yleensäkin noissa koirille vartavasten tehdyissä pureskeluviihdykkeissä kannattaa valita aina se vaihtoehto, jossa on vähiten pieniä osia -puruluurulla on tosiaan solmuluuta parempi ja purukenkä on ihan sympaattinen, mutta veemäinen niiden nauhojensa takia.

Mä varmaan hommaisin pennulle pakastettuja putkiluita (yrittäisin valkata pussin, jossa olisi mahdollisimman pieniä luita) ja antaisin niitä kuin muita puruluita. Meillä ei Hugo oppinut niitä ikinä syömään "oikein", vaan sai mässyttyä niitä kitalakeensa kiinni eikä ne oikein kelvanneetkaan. Oikeat luut ovat olleet mieleisiä ja hampaat ovat oikein puhtaan valkoiset.

Meillä nykyisin syöty niitä kovia eläinkaupan hammasluita, lähinnä koska ne on ton puudelin suurinta herkkua ja kestää yks kroko pari päivää. Tuo vanhus saa aina jonkun ihan pikkuisen niin ei tule paha mieli, ei onneksi huomaa kokoeroa javascript:emoticon('')
Poron luut on kans ollu hyviä kun niistä ei tähän mennessä oo irronnu ku vähän kerrallaan eikä sotkekaan paljoa. Ja riista kun on vielä kevyt herkku veteraanillekin harvoin annettuna. Putkiluut kyllä kelpas mutta toi puudeli ei sitä halunnut syödä vaan piilotti tai säilöi yli vrk:n lämpimässä ja sithän se oli pakko heittää pois kun löysin siivotessa sängyn alta.
Joskus oon antanu siankorviakin mutta valinnut niistä suht. isot korvat ja ottanut pois kun eivät jaksa kokonaan syödä. Silloin ei jää sitä pientä kurkkuun sopivaa palaa.