Älä huoli, se on se ikä. Nämä puudelit eivät ole kuin normaalit koirat Iiriskin jaksaa nykyään paljon paremmin keskittyä, mutta kyllä silläkin edelleen keittää yli. Salli on selvästi paremmin aina ollut hanskassa kuin äitinsä, ihan jo ton luonteenkin puolesta.

Luulen ettei teidän puudelihepulit ratkea vain parempaa palkkaa hakemalla, vaan sen lisäksi treenejä pitää helpottaa ja sitten kun simppelimmät jutut sujuu, niin vaikeuttaa pikkuhiljaa, eli ei kerralla roimasti lisää häiriöitä, vaan eka niin että koirat samassa tilassa, sitten jotain rauhallista liikehdintää yhdeltä koiralta jne.


Tmaatalta tulikin jo hyviä vinkkejä yhdessä tekemisestä ennen treenejä. Itse aloitan Hiilen kanssa leikkimällä ja jos se onnistuu vapaana, niin sitten juostaan ja leikitään ja vasta jos nämä ovat kunnossa ympäristössä jossa haluaisin treenata, niin sitten tehdään agilityä. Jos on liian vilkasta irtipitoon, eivätkä muut voi pitää sinua varten edes hetkeä taukoa, niin sitten joudut tarvittaessa aloittamaan hihnassa. Sehän on ihan okei, sillä aluksi ei tarvitse tehdä agilityä, riittää että pääsette siihen irti juoksemiseen asti.

Samalla voit aloittaa tekemään jotain staattisempaa, kuten paikoillaan oloa, nenäkosketusta tms. kontaktiesteiden pohjataitoja ja vähitellen vähän vauhdikkaampana hyppytekniikka (ks. Susan Salon eka DVD), jossa voi aluksi tehdä vain kutsuja helpon suoran linjan yli. Näitä koirat yleensä kestää nopeammin irti kuin ihmisen osalta vauhdikkaampia juttuja. Kun pikkupuudeli kiihtyy, niin lähtee mopo helpommin käsistä, joten sun tarttee aloittaa rauhallisemmin irti ollessa ja ruveta sitten harkituilla riskeillä työstämään intoa irtiollessa mahdollisimman pian.

Voisit myös tiedustella kouluttajaltasi / treenikavereiltasi, jos teille voitaisiin rauhoittaa joka kerta vaikka 5 min, jotta voisit tehdä muutaman pikkuasian irti -- kun kerran Väinö toimii hyvin muiden ollessa kiinni. Näin pääsisitte heti nautiskelemaan vähän esteiden / ohjauksen treenaamisesta.

Itse pyrkisin siihen, ettei agilitytreeneissä tulisi villakoirahepuleita. Niitä on varmasti valtaosa meistä kokenut, joten älä tunne itseäsi huonoksi Omat kaikki kolme koiraani ovat niitä vetäneet. Ekan kanssa meni kolme vuotta ennen kuin löytyi yhteinen sävel myös agilitykentällä, Huiman kanssa reilu vuosi ja Hiilen kanssa vain reilu kuukausi, koen että jokainen on opettanut minua paremmaksi kouluttajaksi. Avainasiat ovat olleet riittävän pienissä paloissa (muttei samalla tasolla junnaaminen) eteneminen ja hyvän palkan löytäminen. Olemassa olevia palkkausvaihtoehtoja voi parantaa myös helpommassa paikassa, maailman ihaninta asiaa ei ole pakko löytää. Itse käytin kevätkesän Hiilen kanssa eri paikoissa leikkimiseen ja nyt sitten nautin työn tuloksista: eilen agilitytreeneissä pidin samassa kädessä kuivattua maksaa ja Hiili silti veti sille tarjottua narupalloa samalla kuin hallissa oli vapaana neljä pentua ja kaksi kytkettynä laidalla. Vieläkin sattuu virhearviointeja: vahvistetiheys laskee liikaa tai häiriöt käyvät liian koviksi, mutta puudelihepuli katkeaa jo useimmiten nopeasti luoksetuloon.


ps. ensimmäisen koirani Hepun kanssa meni taannoin noin kauan, koska en ollut kuullut osatavoitteiksi pilkkomisesta ja palkkakin oli aluksi turhan vaatimaton. Niinpä yritin ratkaista ongelmaani mm. lenkittämällä koiraa ennen treenejä väsyksiin ja kaikkihan tietävät kuinka siinä käy Eli suosittelen sinua suosiolla vain helpottamaan harjoitusta, jottei tartte loputtomasti hakata päätä seinään ja odottaa että koirasta tulee rauhallinen aikuinen. Jotkut aikuistuvat vasta eläkkeellä...

Riikka puhuu asiaa,
tuo treenien helpottaminen on kyllä kanssa tärkeää, kannattaa miettiä onko esteet varmasti sisäistetty ennen kuin siirrytään ratoihin. Ja smaoin onko ohjaaminen sisäistetty Meilläkin näitä hepuloiteta tuli Iiriksen kanssa enemmän alkeiskurssilla (eri kerho kuin nykyinen), siellä keskityttiin ratoihin ja myös koiran suorittamiseen mutta en muista että yhtään vinkkiä ohjaajan toiminnasta olisi tullut. Iiris hepuloitsi tosiaan jatkuvalla syötöllä. Nykyisessä seurassa olikin ihan ihmeellistä, kun koulutus keskittyi siihen mitä MINÄ teen, eli miten ohjaan ja mitä signaaleita vietsitän vartalollani. Hepulit selvästi vähenee kun karkeat ohjausvirheet vähenee. En nyt väitä että tämä olisi teillä ongelmana, mutta itselläni tämä aivo-kroppa yhteistyö tuntuu todella vaikealta

Lisäksi aika moni nykyään vannookin tähän pilkkomiseen, olen kuullut että moni koirakko treenaa vaan pieniä juttuja (lyhyitä ohjauskuvioita, yksittäisiä esteitä) ja hyvin harvoin tekee treeneissä rataa. Väinökin taitaa olla ADHD-puudeli (kuten juurikin Iiris on, vaikka Salli on kahjo, niin sen keskittymiskyky on selvästi emoaan parempi ), joten lyhyitä toistoja, missä ohjaaja ei saa itsekään turhautua (ainakin mun koirat lukee mun mielialaa niin hyvin, joskus kun mua ei kiinnosta lainkaan ja asiat ei kulje, niin treeneissä koirat ei osanneet edes hypätä yksittäistä estettä). Yritä ottaa noi hepuloitsemiset ja karkailut huumorilla (vaikka vaikeaa se on), sillä koira kyllä aistii jos ahdistut eikä halua sitten tehdä mitään (ja suuntaa toimintansa sijaistoimintoihin).

Tuli muuten mieleen, että ainakin meillä toisen koiran kansasa asiat helpottuu. Iiris kun oli ensimmäinen koirani, "aavistuksen" lellitty ja odotettu tapaus, niin sen käytös on paljon saman kuuloista kuin Väinön. Salli, myös villi ja sekopäinen koira taas tuli tilanteeseen, missä johtajuus on jo selvä (Minä, Iiris ja kaukana alimmaisena Salli), ja missä se ei todellakaan saa jakamatonta huomiota. Miellyttämisen halu on Sallilla huomattavasti suurempi kuin Iiriksellä, vaikka kovakalloinen toikin on luonteeltaan.

Kieltämättä tuntuu ADHD-puudelilta tuo Väinö Rauhallisessa ympäristössä Väinö osaa suorittaa esteet ja pysyy hallinnassani. Torstaisin siis harjoitukset kurssilla jossa 4 muuta koirakkoa treenaa samaan aikaan ja lauantaisin Väinön veljen omistajan ja hänen koiriensa kanssa jokainen vuorollaan. Lauantaisin sujuu hyvin, mutta torstait ovat kaaosta. Välillä huomaan, että karkaaminen johtui omasta huonosta ohjaamisestani, välillä taas siitä, että muut tulevat koiriensa kanssa liian lähelle. Nyt kävimme viime lauantaina itsehillintäkurssin luento-osuuden, josta saimme jo paljon vinkkejä. Torstaina sitten nähdään, ovatko jo tuottaneet tulosta

Mutta myönnän kyllä, että osa ongelmista johtuu myös omasta taitamattomuudestani. Eikös se niin mennyt, että ensimmäisen koiran kanssa tehdään kaikki virheet? Nyt sitten yritetään korjata noita asioita kurssien ja kirjallisuuden avulla. Toista koiraa on suunniteltu n. 2 vuoden päähän (valmistujaislahjaksi itselleni), kun Väinökin on saatu paremmin hallintaan ja ikäeroa kasvatettua riittävästi (Väinö tuolloin n. 3,5 vuotta). Jos sitten oma kaveri rauhoittaisi vähän menoa.

Lohduttavaa kuulla että muillakin on kokemuksia näistä ADHD-puudeleista agi-kentällä Carloksen kanssa ollaan nyt treenattu ja palkkaa itsensä kyllä sillä hepulilla ja toistenkoirien kiusaamisella heti kun silmä välttää. Viimeksi lauantaina päästeli yksin rallia omalla kenttäpuoliskolla silkasta juoksemisen riemusta mun hävetessä silmät päästä. Minkäänlainen palkkaaminen ei kiinnosta Carlosta jos vaan näkee puudeleita tai tyttöjä jossakin.

Yleensä ollaan tehty rataharjoitus viimeisenä ja muuten harjoiteltu kontaktiesteitä, jotka Carlos on sisäistänyt hämmästyttävän hyvin. Ottaa niin kovat kierrokset tuosta rataharjoituksesta että kontaktiesteistä ei tulekaan enää mitään. Treeni lopetetaan kuitenkin johonkin helppoon juttuun, esim. putkeen tai pariin esteeseen (kunhan sen ensiksi saa kiinni riehumisen jälkeen ) ettei opi hepuleita palkaksi. En tiedä onko tämä oikea tapa, mutta on selvästi vähentänyt mun ja muiden kanssatreenaajien päänsärkyä.

Jes!! Uusien taktiikoiden ja uuden lelun (tekokarvaa oleva "häntä") avulla treenit menivät mielettömän hyvin! Väinö karkasi vain kerran, mikä oli ihan huippusuoritus viime kertaan nähden (luku lähenteli varmaan 10 kertaa). Eli helpotin harjoituksia ja pidin enemmän taukoja eri osuuksien kanssa. Leikittiin ja otettiin hieman tokoa välissä. Mielenkiinto pysyi paljon paremmin yllä ja kontaktikin oli varmaan 100x parempi kuin aiemmin. Tietysti yksi kerta kerro vielä kaikkea, mutta nyt on kyllä niin hyvä mieli. Rataosuudetkin suoritti älyttömän hyvin! Asiaa auttoi myös se, että tilanne rauhoitettiin Väinön rataosuuksien ajaksi. Eli kyllä se osaa kun itse vain muistan ohjata oikein ja pitää kontaktia yllä

Gekko, aivan mahtavaa!