Millä kaikilla keinoilla motivoitte/palkitsette koirianne? Itsellä nyt hakusessa erilaiset keinot motivoida Väinöä, kun välillä tuntuu ettei perinteiset keinot aina toimi Väinön kohdalla. Olisi mukavaa saada mahdollisimman laaja valikoima ja löytää erilaisiin tilanteisiin sopivimmat keinot

Vielä ei ole koiraa kotona, mutta jahka sinne asti päästään niin varmasti päämotivoinjana / palkintona lähdetään liikkeelle namien kanssa. Katsotaan vähän mikä koiralle maittaa ja tietysti mahdollisimman herkullisia nameja pyritään käyttämään (maksa kuulema monien herkkua). Jos koira ei kuitenkaan ole perso ruoalle, eikä siis motivoidu herkuista, seuraava vaihtoehto on hankkia joku lelu, josta koira todella pitää. Mutta kyseistä lelua käytettäisiin sitten vain koulutustilanteissa (/kilpailutilanteissa) palkitsemiseen, muutoin olisi kaapin hyllyllä, jotta lelu pysyisi erikoisena. Tietysti koiran myös täytyy tehdä jotakin esimerkiksi päästäkseen ulos, saadakseen ruokansa, päästäkseen syliin, ennen leikkimisen alkamista jne.
Yksi tärkeä motivointilähde on myös huomion saaminen. Oikein toimimalla saa rakkaan omistajan huomion, väärin käyttäytymällä jää huomioitta.

On myöskin tärkeää, ettei koira pääse kyllästymään. Etenkin pennun kanssa harjoitukset pidetään lyhyinä ja lopetetaan heti kun on yksikin oikein toimiminen. Jonkinmoisen tauon jälkeen voi sitten taas jatkaa. Eikä överiksikään kannata vetää, jos ei koira ymmärrä niin antaa olla ja uusi yritys kun koira on motivoituneemmalla tuulella. Koskaan tottelemisestasi ei saisi seurata pahoja asioita, jotta koiran tekisi mieli totella sinua.

Tällaisia suunnitelmia itselläni on tulevan pennun varalle

Lolita: ruoka- ja lelupalkka. Kun joku liike kaipaa teknistä ja tarkkaa hiomista tai opetan uutta juttua, käytän ruokapalkkaa. Tai silloin kun teen sille jälkeä. Meillä safka toimii yleensä rauhallisten tilanteiden juttuna. Safkatreeniinkin saa tosin puhtia, kun ruokaa heittää ja koira saa itse "saalistaa" sen.

Lolita on saalisviettinen ja paras lelu palkkaukseen on pallo, dami tai keppi. Se ei just tykkää taistella leluista, mutta pakenevan ötikän perään juokseminen ja sen tuominen ovat tosi jees. Jos se joskus oikein kuumenee, se saattaa intoutua taistelemaankin, mutta silloin palkkana pitää olla jotain pehmeää, kuten lapanen tai sukka.

Paavo: RUOKA. Paavo on ruokamies. Paavo syö mielellään. Suomeksi sanoen se on ruoasta suorastaan kuumuva ahne sika.

Mitä oot kokeillut Väinöllä ja missä tilanteessa ja millaisella lopputuloksella?

mun koirat taitaa olla kopioita Tiiperon koirista

Iiris on erittäin saalisviettinen + pallohullu, eli ehdottomasti lelupalkka toimii. Heittäen en vaan voi esim agikentällä palkata, sillä silloin Iiris lähtee kunniakierokselleen, mutta kotioloissa palkkaan pallolla (tuo sen jopa yhden kunniakierroksen jälkeen luo). Vinkuleluilla saan kiinnitettyä huomion. Iiris on myös tosi ahne, eli namipalkallakin tekee suunnilleen mitä vaan, kuten Tiiperokin, niin käytän namia rauhallisempaan opetteluun (esim kontaktit agilityssä), ja samoin jos agissa haluan palkata koiran viereen (esim valsseissa tai nyt kun yritän saaada kurveja tiukemmiksi).

Salli kyllä kanssa riehuu lelun kanssa, ja saalistaa myöskin, mutta ahneus voittaa. Eli jos se tietää, että mulla on mukana syötävää, niin katsoo lentävää lelua kuin halpaa makkaraa "joo ihan kiva, mutta missä on mun nakit?". Olenkin heittänyt sille namipussia palkaksi, siis niissä tilanteissa missä palkan pitää lentää. Muuten palkkaan kehuilla ja nameilla, lisäksi agilityssä alkumotivoinnit teen lelun kanssa.

Meillä on Dicon kanssa vähän samanlainen tilanne kuin yllä mainituilla koiruuksillakin. Namipalkalla Dicon saa aina toimimaan, ja sen koen hyväksi palkkaustavaksi juurikin agilityssa (lelun kanssa alkaa hillua, jos siitä todella innostuu, jolloinka kuulolaite menee pois päältä ) ja tokossa, jossa vaatii rauhallista liikkeiden opettelua ja hiontaa.

Lelupalkkaus on aina ollut vähän ongelma. Dico kun on aika kyllästyväistä sorttia. Se on melko nirso lelujen suhteen. Pallot ja narulelut jaksaa kiinnostaa hetken (etenkin jos ne on jonkun muun leluja kuin sen omia), mutta hetken päästä niillä palkkaus on toivotonta. Koira jää odottamaan sitä "oikeaa palkkaa".

Tiiperoa komppaan tossa lapas- ja sukkajutussa. Ne on ainoita "leluja", joilla Dicon kiinnostuksen saa pidettyä yllä. Mutta niillä en palkkaa kuin kotona, jos ei muuta satu juuri löytymään tai jos aloitan jonkun tosi uuden jutun opettamista.

Minulla on ns. erilainen villakoira...Signe. Jos sille tarjoaisi herkkua palkinnoksi se luulisi sitä varmasti rangaistukseksi . Tosin innostuksissaan saattaa syödä herkkujakin, mutta jos tietää, että on vinkupallo taskussa se ei ota edes sisäfilettä.

Lisätään nyt vielä, että olen miettinyt lelupalkkaa Paavollekin. Syy, miksen hyödynnä sen tämän sortin moottoria on se, että kypsään seitsemän vuoden ikään mennessään se ei ole oppinut leikkimään ns. oikein tai pitkäjänteisesti ja sen motivaatio namilla palkattaessa on tarpeeksi suuri ja siitä riittää potkua ihan eri tavalla kuin jos palkkaisin Loltsia vain ja ainoastaan namilla.

Meillä on koirille leluja aina tarjolla ja koirat saavat kaivaa niitä avonaisesti kopasta miten tahtovat. Lolita on noista kahdesta ainut, joka niitä omaehtoisesti tarjoaa minulle. Paavo kiinnostuu vain, jos akkapuudeli on jättänyt tavaraa lojumaan ja silloinkin se leikkii yksin, valesyöksyilee kohti lelua ja mälvää sitä, mutta aina vain pienen hetken ajan, jonka jälkeen touhu loppuu kuin veitsellä leikaten eikä ala kovinkaan pian uudestaan. Yhteisiä leikkihetkiä meillä on ollut tosi harvoin, vaikka mielestäni leikitän/leikittäisin sitä ihan oikein (saalis eli lelu liikkuu jännällä tavalla poispäin koirasta eri variaatioin, myös muuta olen kokeillut enkä kumartele koiran ylle tai muuta).

Onneksi Paavo tosiaan palkkautuu namilla lois-ta-vas-ti eikä lelupalkalle ole edes tarvetta. Loltsilla taas joko lentävä lelu tai nami on liikkeen tai tempun näyttävän ja iloisen lopputuloksen kannalta ihan elinehto. Lelulla on sille merkitystä siis nimenomaan loppusilauksen ja vireen kannalta, en opeta käytännössä koskaan mitään uutta käyttäen lelua palkkana.

	johva kirjoitti:
	Tosin innostuksissaan saattaa syödä herkkujakin, mutta jos tietää, että on vinkupallo taskussa se ei ota edes sisäfilettä.

Tää on muuten jännä. Useimmiten se menee just näin, että koiralle jompikumpi palkka on selkeästi ykköspallilla ja sen vaihtaminen toiseen vähemmän mieluisaan kesken treenisession saattaa hämmentää koiraa. Lolitalla tuollaista käytöstä ei esiinny. Se ei ala hämillään kyylätä, jos tarjoan sille pallonheiton jälkeen palkkana kinkkua. Tätä tapahtuu kyllä tosi harvoin, meillä ei ole just koskaan tarvetta vaihtaa palkkaa ihan lennosta, mutta.

Väinöllä siis käytetty lähinnä nami- ja lelupalkkaa. Kokeiltu erilaisia nameja ja vaihdeltu niitä jottei ole aina samaa. Lelupalkkana on lähinnä erilaisia vinkuleluja (erikseen siis treenejä varten) kun Väinö syttyy niistä. Mutta esimerkiksi agilitreeneissä Väinö karkailee eikä välitä leluista, nameista tai huomiosta, vaan palkitsee itse itseään menemällä toisten koirien luokse (aiemmin myös karkasi hallista ulos, mutta nykyisin ovet kiinni juuri tämän takia). Nyt yrittäisinkin keksiä jotain palkitsevampaa kuin nuo toiset koirat...

Kokeile jäniksen käpälää. Se yleensä toimii loistavasti.

^Tai mitä tahansa muuta ruhonosaa. Siipeä esimerkiksi. Tai sit vaan otat sen koiran hallintaan.

Otan hallintaan? Yritetty on kaikenlaista, herralla vaan tosi paha murkkuikä päällä, joten tottelevaisuus on hakusessa. Nyt 14.10 alkaakin meillä itsehillintä- ja kontaktikurssi, joka vastaa juuri meidän ongelmiin. Ja siellä agilitykurssilla kun ei voi esteitä suorittaa koira kytkettynä...

Niin, otat hallintaan, olet johdonmukainen niiden vaatimusten täyttämisen suhteen, joita sinulla Väinölle on agility-kentällä. Toi kurssi on juuri teidän tarpeisiin, luulisin.

Meidän agiryhmässä muutama pyytää että heidän treenivuorollaan muut koirat on poissa kentän laidalta. Ulkokentällä ainakin tämä on sujunut hyvin, muut koirat on joko metsässä kauempana kävelemässä tai sitten autossa/ parakin takana. Onko teidän treenipaikassa se mahdollista? Lisäksi tietysti jos koira karkaa muiden ihmisten luokse, niin muiden pitää joko kääntää koiralle selkänsä tai hätistää koira tiehensä, ihan kumpi toimii Väinöllä paremmin. Tätä varmaan olettekin käyttäneet.

Ymmärrän karkailun tuskan, Iiris varsinkin oli nuorempana sellanen, että sitä kiinnosti huomattavasti enemmän puudelihepulit ja karkailu kun treenaaminen. Edelleenkin saa hepuleitaan. Lisäksi molemmat mun koirat on kentällä sellasia, että niitä kiinnostaa hajut ihan älyttömästi. Iirikselle autto nuorempana (ainoana koirana ollessaan) se, että odotteluvuorolla mä sidoin sen jonnekin kauemmas odottamaan enkä kiinnittänyt siihen mitään huomiota muuta kuin vasta kentällä. Hepulit väheni tai taisi jopa loppua kokonaan. Nykyään sille toimii se, että se kateellisena katsoo kun mä Sallin kanssa treenaan ensin.

Molemmat lisäksi "lämmitän" ennen suoritusta niin että leikin, juoksen yms koirien kanssa,niin että ne joutuu kiinnittämään huomiota muhunkin, eikä vaan esteisiin.

Niin no ei Väinöä haittaa jos muut ovat kentän laidalla, mutta meillä muut treenaa omiaan siinä vieressä... Jotenka kun Väinö hyppää aidan yli ja näkee samalla kuinka toinen koira juoksee parin metrin päässä, niin silloin ei auta mikään kun poika lähtee paahtamaan kohti toista koiraa. Viimeksi ohjaajamme sitten pyysi muita rauhoittamaan tilanteen, jolloin Väinö pystyi taas keskittymään minuun ja rataan. Se vain on vielä niin häiriöherkkä. Veljensä on ihan samanlainen ja siellä perheessä kuitenkin 2 aikuista koiraa, jotka ovat hyvin hallinnassa. Tätä pientä mustaa vaan eivät saa myöskään haltuun. Ainoa asia, joka lohduttaa ko. tilanteessa Ehkä se on vain tuo ikä ja sitten treenaamisella (ei vain agia vaan ylipäätään) saamme sitten niin kutsutut "riiviömme" hallintaan..