Edesmenneiden koirien kanssa oli muutama näyttelyssä käynti (villakoiria) ja lopun elämänsä ne elivät enemmän tai vähemmän kaljuina. Pupua ottaessa otin kotikoiraa ja suuntana oli tokokehät. Menin pelkästää hälinäharjoituksena Pupun kanssa ekaan pentunäyttelyyn, sillä menestystä ei pitänyt tulla. Mutta kuinkas sitten kävikään, Pupu oli VSP ja näyttelyissä käynneille ei näy loppua. Lisäinnostus näyttelyihin tuli ymmärtäväisen kasvattajan takia sekä Pupun Peppi siskon emännän myötävaikutuksella sekä ystäväni painostuksella turkin pitämiseen ja oikeaan laittoon. Ilman näitä, olisi meillä varmasti kalju villakoira
Meillä oli alkuaikoina hyvä tiivis porukka joiden kanssa kierrettiin näyttelyitä pitkin poikin. Koirien häviöt ei niin painaneet, kun oli hyvä porukka, jonka kanssa heittää läppää pitkän päivän. Koiratuttujen ja ystävien asiantunteva avustus turkin kanssa kotona ja sekä näyttelyissä on kyllä auttanut. 30 kriisi ja oman elämän rakentaminen lasten jälkeen on ollut myös iso sysäys, Nyt 1,5v näyttelyitä kierreltyä, se onnistuu jo yksin käydenkin
Uni kasvaa, joten näyttelykiertämiselle ei loppua näy.
