Miten ylläpidätte näyttelyturkkia? Esimerkiksi päätukan ja korvien laitto...

Meillä tukka on paikoin hyvinkin pitkää ja mietin pitäisikö tukkaa niputtaa niskaan asti vai pitää auki, jotta se kasvaisi pidemmäksi. Jos niputtaa, niin laittaako siihen hoitoainetta vai öljyä vai ilman mitään. Päänpäältä olen aina niputtanut tarkasti ja se on pitkää... Korvat paketoin muoveihin, kiva olisi vain niputtaa pötköksi, mutta mun ajatuksissa silloin päät kuluu. Paketit ja pääpompulat tietenkin pitää laittaa sävysävyyn.
Itse availen paketteja säännöllisen epäsäännöllisesti, yleensä silloin kun ovat räjähtäneet. Oiskohan parin päivän välein.

Muuten meillä ei paljoa säästellä turkkia, koirat saa juosta risukot ja kuralammikot halutessaan, nauttia elämästä.

Meillä on aika pitkälti kiinni Kristalla, koska ei niitä raavi irti ja pysyvät siistinä pripäivää jolloin sitten ne irroitan ja laitan uudestaan, jottei pää karva katkeile. Koiran tukan suhkuttelen vedellä. Korvat on nyt ollut vain pompuloilla, mutta nyt on tilattu korva muovit (tulevat viikon sisällä) korvia en suhkuttele.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Myös välillä pidetään auki pää tukka mutta korvat kuitenkin kiinni

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Mutta Cindyllä en voisi edes kuvitella pitäväni tukkaa kiinni, koska raapii pompulat auki ja samalla katkoo tukkaa tietenkin, ehkä sitten kun tukka viellä kasvaa niin saadaan todella löysät pompula.

Riippuu mun mielestä kyllä aika pitkälti turkin laadusta kannattaako pitää auki vai niputtaa Ainakin tällä suppealla kahden keskarin kokemuksella.

Iiriksellä on nuorempana ollut karhea ja kuiva karva, synnytyksen jälkeen pehmeni melkein hötöksi. Mutta tuota karheaa ja kuivaa en olisi voinut kuvitellakaan tornittavani: jokainen ylimääränen kumppari tuntu katkovan turkin. Eli pidin mahd vähän ponnareita (yleensä vaan kaksi, eli tukka niin ettei roiku silmillä), korvakarvoja pidin alkuun kiinni ponnareilla, muovitin tai nyytitin joustositeellä. Kun valioitu niin annoin korvakarvojen olla, eli yleensa vapaana, ja ne yllättäen kasvoi kohisten ja tuuheutu.

Sallilla taas on pehmeäpi, ajoittain jopa höttöinen karva, ja nyt takkuaikana takkuaa aika lailla. Sallin karvan kanssa ei ole pelkoa katkeilusta, ja tornitan sen päivittäin niskaan asti. Karva on pidempää niskasta mitä Iiriksellä ikinä tuon ikäisenä oli. Tornittaessa laitan silkkitippoja ja hoitoainetta vielä latvoihin. Salli riehuu sen verran paljon Iiriksen kanssa (jonka suurinta huvia on ottaa Sallia niskatukasta kiinni ja ravistaa >> tästä huolimatta niskatukkaa siis on) että mun ainakin on pakko vaihtaa tornit päivittäin. Korvakarvat nyytitän muovilla jo ihan senkin takia, että Salli barfaa enkä halua että sen korvat on jatkuvasti mössössä tai kanassa. Kumilenkkeinä käytän nyytitykseen kyllä vain ja ainoastaan lateksisia kumppareita, peruskumpparit kyllä takertuu karvan pintaan ja lopulta hankaa sen poikki. Tai näin ainakin uskon, en mä mitenkään fanaattinen ole Niin ja Sallillekin tornituksesta huolimatta laitan mahd. vähän kumppareita päähän.

Lisäilen päivällä kuvia Sallin tukkasysteemeistä.

Meillä koirat saa kanssa elää koiran elämää, palstaileva Cicci taitaa usein nauraakin että mun koirat näyttää jatkuvasti todella räjähtäneiltä (uskon että se on salaa sisimmässään järkyttynyt minkä näköisiä nää mun rakit on vapaa-ajallaan )

Pupun karva näyttää kuvien perusteella aika lailla sellaselta mitä Iiriksen karvakin on, eli jos vaan pysyy takuttomana, mä hoitelisin niskatukkaa vaan hoitoaineella ja mahdollisimman vähällä ponnareitten laitolla.

Niin ja se vielä, ettei pituus kyllä ole aina tavoteltava, vaan karvan pitäisi olla tuuheaa ja hyväkuntoista loppuun asti. Turha niitä muutamia pitkiä haivenia kasvattelemaan >> tässä kyllä Sallin kanssa on työsarkaa, tuo tukka kn on muuttunut kesän aikana ihan hassuksi kaksi karvaa ristissä...

Komppaan tmaattaa tukanhoitovinkeillä Carlos on perinyt Iiriksen kuivan ja karkean päätukan, jota nyt sitten hoidetaan tunnontarkasti ja hartaudella Tuntuu että kasvaa niin hitaasti.. Toisaalta laadusta ei tingitä eli pääasia että karva on hyvälaatuista Vaihtelen tilanteen mukaan tuon tukan laittamista, välillä tornitan laittaen alle silkkitippoja ja hoitoainetta sekä harjaan muutenkin aina harjausnesteen kera. Välillä taasen laitan vain parilla kumpparilla kiinni ettei roiku silmillä, riippuen lähinnä aina kuinka paljon ollaan remmissä tai vapaana (mitenkään fanaattinen ole niskatukan kanssa, vaikka pannat olisivat kuinka silkkipantoja kyllä ne tuollaista kuivaa tukkaa kuluttaa..). Vaihdan ponnarit joka päivä, remuaa nimittäin sen verran paöjon kavereiden kanssa sekä lelujensa kanssa. Pääasia on että kumpparit ovat lateksikumppareita ja alla on aina jotakin hoitoainetta. Syväpuhdistavat shampoot ovat aivan luksusta siis tässä taloudessa.

Meillä pysyy niska parhaiten kunnossa kun laitan niskaturkkiinkin muovit. Kestävät hyvin seuraavaan pesuun ja niska ei ole ollenkaan takussa =)

Minä pitäisin varmaan niskan aina auki, jos vain ei tarvitsisi käyttää pantoja koirilla. Oikeastaan uskon, ettei pannan käytölläkään ole vaikutusta niskan turkiin jos koira ei revi ja riuhdo hihnassa. Nalan niskaturkki säilyy oikein hyvin tornittamatta, koska se kävelee kauniisti hihnassa. Vickan taas välillä hyppii, kiskoo, riuhtoo, huutaa ja kapinoi hihnassa ja sen vuoksi niskavillat on pidettävä visusti kiinni ja poissa pannan ja hihnan lukon ulottumattomissa... Ja ihan oikeasti, kyllä se kulkoo jo paljon paremmin kuin puoli vuotta sitten

Tornitukseen laittaisin kyllä jonkun suoja-aineen karvaan. Meillä puretaan tukkalaitteet kahden-seitsemän päivän välein riippuen millaista keliä on pidellyt. Kastumisen jälkeen puran aina tukat ettei missään tapauksessa vettä jää muhimaan ponkkareitten sisään. Kuitenkaan en sateisena päivänä viittä kertaa pura vaan illalla viimeisen ulkoilun jälkeen tarkastellaan tukkatillannetta. Mitään suojia en arkena käytä korvissa, koska en rehellisyyden nimissä usko sen olevan mikään ihmeitä tekevä pelastus huonoihin korvakarvoihin. Harkitsisin niitä siinä vaiheessa, jos koiralla olisi tapana pureskella omia karvojaan.

Tmaatan kanssa samalla linjalla siinä asiassa, että mahdollisimman vähän ponkkareita kuluttaa mahdollisimman vähän karvaa. Kuitenkin niskassa pyörivä panta ja hihnan lukko takuulla tekee enemmän tuhoa karvalle kuin kuminauhat joilla karvaa sidotaan.

Ja se tärkein pointti on tietysti pitää pienet puudelityttöset poissa siskon turkista Onnistumisprosentti on heikko, mutta minä ajattelen sen niin, että jokainen puraisu ja riuhtaisu jonka ehdin estämään pelastaa ehkä muutaman karvan... Ja jos oikein fanatismin puolelle vedettäisiin tämä juttu, meillä olisi myös tukan kihnuttaminen seiniin, mattoihin, sänkyyn, sohvaan, sammaleeseen, puiden runkoihin jne. kiellettyä, mutta nyt olen vain vähän käynyt tökkimässä sitä kutiavaa kirsua vähän poispäin kihnutettavista paikoista Yleensä sillä lopputuloksella että se on toinen matto, toinen puu tai metrin päässä oleva kivi, jossa on uskomattoman ihana sammalpeite päällä, johon siirrytään sitä tukkaa kihnuttamaan...

Unin tukka on hyvin kovaa ja tuntuu olevan hitaampi kasvuistakin, ainakin etutukka, jostain syystä se ei tunnu kasvavan lainkaan Suoja-aineena käytän Ice on icea tai Kelcon De Mattia.

Onko kotipesuihin eri aineet kuin näyttelyihin. Meillä pesuaineet on aina samaa mutta hoitoaineet on kotipesuissa hoitavempia. Myöskään föönausta en tee niin suoraksi kotipesujen kanssa, kuin näyttelyyn.


Tässä tukat täystornitettuna. Nyt Usein Pupulla niska vain kahdella lenksulla löyhästi kerättynä.

Meilläkin keskarit repii toisiaan ihan viimeistä päivää, varsinkin vanhempi herra ottaa nuorempaa
niskasta kii ja vetää, tähän olen päätellyt että paketointi on oikesti ainoa keino millä saa karvat suojattua.
Tarpeeksi pienet osiot ( kolme päähän, neljä niskaan ja kaks luonnollisesti korviin) silkkitippoja alle, eikä
ponkkareita alle vaan pelkkä muovi tiukasti ja kaks kumppari päälle. Tällähetkellä ollaan taas maalla ja viikon pysyi, vaihdoin
eilen ja turkki oli kuin vastapestyä ja aivan takutonta...Myös tyvestä. Ja kun kaveri nappaa paketista kiinni, se tuntuu sen varran ikävältä
että meillä ainakin sanotaan paha sana että irti mun tukasta !

Elina Intke kirjoitti:

Tmaatan kanssa samalla linjalla siinä asiassa, että mahdollisimman vähän ponkkareita kuluttaa mahdollisimman vähän karvaa. Kuitenkin niskassa pyörivä panta ja hihnan lukko takuulla tekee enemmän tuhoa karvalle kuin kuminauhat joilla karvaa sidotaan. Ja se tärkein pointti on tietysti pitää pienet puudelityttöset poissa siskon turkista Onnistumisprosentti on heikko, mutta minä ajattelen sen niin, että jokainen puraisu ja riuhtaisu jonka ehdin estämään pelastaa ehkä muutaman karvan... Ja jos oikein fanatismin puolelle vedettäisiin tämä juttu, meillä olisi myös tukan kihnuttaminen seiniin, mattoihin, sänkyyn, sohvaan, sammaleeseen, puiden runkoihin jne. kiellettyä, mutta nyt olen vain vähän käynyt tökkimässä sitä kutiavaa kirsua vähän poispäin kihnutettavista paikoista Yleensä sillä lopputuloksella että se on toinen matto, toinen puu tai metrin päässä oleva kivi, jossa on uskomattoman ihana sammalpeite päällä, johon siirrytään sitä tukkaa kihnuttamaan...

Tuleppa sanomaan se meidän vanhemman tytön tukalle, että mahdollisimman vähän pompuloita, kuluttaa mahdollisimman vähän karvaa . Meillä nimittäin muuten tytön pää on ihan täysin katkeillut, ainakun jättää molemmat kaksin kotio niin pentu pääseekin tukan syömään, mutta pompulat saavat jäädä rauhaan (jos vähän pompuloita niin usein pää tukka auki ja Cindy siellä tietenkin roikkumassa), niin olen todennut, että mielummin paljon pompuloita ja vähän katkenneita karvoja kuin toiste päin.

Tosin korva karvat Kristalla ihan oudot kasvavat erittäin nopeasti verrattuna edellisiin karva turreihin, niin tuohan se vähän vahingon iloa lukea toisten voivotuksia korva karvojen lyhyydestä Pää tukka on sitten aivan eri luokkaa