Tällainen ikävä uutinen löytyi,

Espanjan kulkukoirat Ry tiedottaa erään paikallisen villakoirakasvattajan hylänneen kennelinsä koirat IBI: tarhalle. Nyt viisi tämän kohtalon kokeneista koirista etsii uutta kotia suomesta espanjan kulkukoirien kautta, ja osa niistä onkin jo varattu. Kuitenkin kaksi valkoista villakoirapoikaa on edelleen tarhalla uutta kotia vailla, joten jos teiltä lähipiiristä voisi löytyä ihmisiä joita kiinnostaisi antaa mahdollisuus uuteen parempaan elämään näille puudelipojille, pistäkäähän sana kiertämään! Uskon että rotua jo ennestään tuntevat ihmiset olisivat ihanteellisia vaihtoehtoja tämänkaltaisille tapauksille, sillä nähtävästi nämä koiraraukat ovat kasvaneet koko pienen elämänsä häkissä.

Tässäpä linkki:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Jos koira on kasvanut ikänsä häkissä siitä tuskin tulee normaaliyhteiskunnassa pärjäävää lemmikkiä. Vastassa on todennäköisesti paljon käytöshäiriöitä ja sellainen koira on arka ja pelokas ja kärsii, sopeutuminen uuteen elämään on pitkällinen ja tuskallinen prosessi, joka tuskin tulee edes onnistumaan. Ja prosessin aikana koira kokee suunnatonta stressiä.. Armeliainta olisi nukuttaa reppanat ikiuneen.

Niin, ei ole kai tietoa miten paljon koirat ovat olleet ihmisten kanssa tekemisissä. Moni rescuekoira on elänyt esim 2 ekaa elinvuottaan häkissä tarhalla, mutta silti niistä on tullut yhteiskuntakelpoisia.

^ ^ Täysin samaa mieltä!
Itselleni tuli vuoden ikään asti kennelissä kasvanut kääpiökoira, jonka kanssa sai tehdä melkoisesti töitä että sen sai uskomaan miksi maan päällä liikkuu myös 2-jalkaisia olioita ja luottamaan ettei kukaan tee pahaa eikä maailma lopukaan koira-aitaukseen... Sisäsiistiksi en usko ihan hevillä minkään kenneloloissa saati häkissä eläneen oppivan helpolla jos koskaan.
Itsellänikin vain kokemusta seurakoiran "kesyttämisestä" perheenjäseneksi. Mitä se olisikaan jonkun hieman vaativamman rodun kanssa...

^^Koskaan ei voi tietysti sanoa mitään satavarmaksi, mutta rescuekoirilla on usein paljon ongelmia riippuen tietysti koiran taustasta. Usein koira halutaan ottaa, koska on muotia pelastaa koira tai halutaan olla armollisia ja jalomielisiä kärsinyttä luontokappaletta kohtaan. Kuitenkin harvoin tullaan ajatelleeksi kaikkea sitä stressiä minkä eläinparka joutuu läpikäymään aloittaessaan ns. uuden elämän. Usein koirat kärsivät eivätkä koskaan täysin sopeudu yhteiskuntaan. Miksi muuten tarhalla pidetään häkissä kaksikin vuotta koiria? Eikö ne kannattaisi panna ikiuneen, sillä on aika julmaa elättää eläintä häkkioloissa noin pitkiä aikoja! Varmaan perimmmäinen ajatus ja tarkoitus on hyvä (elämän kunnioittaminen), mutta koirat ja kissat eivät tällaisia abstrakteja, ihmisen päänsisäisiä ideologioita ymmärrä vaan niille merkkaa tässä ja nyt hetkessä se, että niillä on paha olla..

Minusta tuntuu, että tästä rescuetoiminnasta on tullut itsetarkoitus. Ajatellaan ylimaallisesti pelastavansa koiria ja halutaan vaalia elämää kaikin tavoin, mutta harvemmin tullaan ajatelleeksi sitä, mikä lopultakin koiran kannalta on parasta. Koira ei ymmärrä elämänsä pituutta kuten ihminen ja viisaampi olisi lopettaa useimmat näistä rescuekoirista kuin antaa niiden kärsiä enempää. Uuden elämän opetteleminen nimittäin usein on suurta kärsimystä koiralle.

Kyllä maar niitä sisäsiistejä koiria tulee häkkikoiristakin.

johva kirjoitti:

^^Koskaan ei voi tietysti sanoa mitään satavarmaksi, mutta rescuekoirilla on usein paljon ongelmia riippuen tietysti koiran taustasta. Usein koira halutaan ottaa, koska on muotia pelastaa koira tai halutaan olla armollisia ja jalomielisiä kärsinyttä luontokappaletta kohtaan. Kuitenkin harvoin tullaan ajatelleeksi kaikkea sitä stressiä minkä eläinparka on joutuu läpi käymään aloittaessaan ns. uuden elämän. Usein koirat kärsivät eivätkä koskaan täysin sopeudu yhteiskuntaan. Miksi muuten tarhalla pidetään häkissä kaksikin vuotta koiria? Eikö ne kannattaisi panna ikiuneen, sillä on aika julmaa elättää eläintä häkkioloissa noin pitkiä aikoja!

Suomessa toimivat yhdistykset tekevät tarkan kotiselvityksen juuri siksi ettei olisi näitä sääliottajia. Espanjassa on tappotarhoja jossa koirat lopetetaan kahden viikon päästä kun ovat tarhalle tulleet. Sitten on yksityisiä tarhoja jotka pitävät koiria niin kauan kunnes saavat kodit. Monet yksityiset tarhat hakevat koiria tappotarhoilta.

Niin ja yksi mitä en ole yleisestikään koskaan ymmärtänyt on tuo ulkomailta kotikoirien rahtaaminen Suomeen. Suomessa on ihan varmasti jokaiselle koira tarjolla, ei tarvitse hakea yhtään kauempaa sitä rakasta perheenjäsentä. Pelkään aina että ulkomailla turvaudutaankin muihin maihin, kuten Suomeen, kyllä pelastajia löytyy maailmalta ja koiria voidaan surutta heittää kadulle siinä uskossa että joku päivä koira asuu ulkomailla ihanassa varakkaassa perheessä
Onneksi meillä Suomessa koirat hoidetaan pääsääntöisesti hyvin ja jopa ylihoidetaan vanhaksi asti.

Qluwa kirjoitti:

Niin ja yksi mitä en ole yleisestikään koskaan ymmärtänyt on tuo ulkomailta kotikoirien rahtaaminen Suomeen. Suomessa on ihan varmasti jokaiselle koira tarjolla, ei tarvitse hakea yhtään kauempaa sitä rakasta perheenjäsentä. Pelkään aina että ulkomailla turvaudutaankin muihin maihin, kuten Suomeen, kyllä pelastajia löytyy maailmalta ja koiria voidaan surutta heittää kadulle siinä uskossa että joku päivä koira asuu ulkomailla ihanassa varakkaassa perheessä Onneksi meillä Suomessa koirat hoidetaan pääsääntöisesti hyvin ja jopa ylihoidetaan vanhaksi asti.

Suomesta löytöeläintaloista löytyy 90% vain isoja koiria. Moni haluaa pienen koiran.

Garfield: Mikä muu syy eläimen pelastamiselle voi olla kuin että käy sääli hylättyä eläintä ja sellaiselle halutaan tarjota koti, juuri siksi että se reppana on hylätty ja koditon?

^Pienen koiran pystyy ostamaan luotettavalta kasvattajalta oloista, joissa pentu on varttunut puhtaassa ja rakastavassa ympäristössä ja sosiaalistettu hyvin. Sellainen on paras pohja lemmikin ja ihmisen yhteiselle taipaleelle . Ei kai vain mielessä ole rahan säästäminen näiden pienten rescuekoirien kohdalla?

	garfield kirjoitti:
	Suomesta löytöeläintaloista löytyy 90% vain isoja koiria. Moni haluaa pienen koiran.

Miksi koiran pitää olla juurikin löytöeläintalosta hankittu? Säälin vuoksiko?
Kotia vailla on monia monia pikkukoiriakin tällä hetkellä, kyselemällä kasvattajilta voi saada hyviäkin vinkkejä "kodittomista" suloisista perheenjäsenistä, joilla jopa peruskoulutus tehtynä..

Minä itse en ole tiennyt että Suomessa kasvattajilla on paljonkin koiria odottamassa uutta kotia. Paitsi tietysti pentuja, joista pyydetään kova hinta. Monet ihmiset eivät halua rotukoiraa. Itse en sekarotuista ostaisi Suomesta. Varmasti on paljon ihmisiä, jotka ottavat/ottaisivat säälistä kodittoman koiran. Mutta tiedän varmaan 200 ihmistä jotka eivät ole säälistä koiraa ulkomailta ottaneet.

johva kirjoitti:

Garfield: Mikä muu syy eläimen pelastamiselle voi olla kuin että käy sääli hylättyä eläintä ja sellaiselle halutaan tarjota koti, juuri siksi että se reppana on hylätty ja koditon? ^Pienen koiran pystyy ostamaan luotettavalta kasvattajalta oloista, joissa pentu on varttunut puhtaassa ja rakastavassa ympäristössä ja sosiaalistettu hyvin. Sellainen on paras pohja lemmikin ja ihmisen yhteiselle taipaleelle . Ei kai vain mielessä ole rahan säästäminen näiden pienten rescuekoirien kohdalla?

Meinas mennä kokonaan ohi sun kirjoitus.
Mä en koskaan puhu eläimen pelastamisesta. Sen on mielestäni tehnyt se, joka sen koiran on kadulta noukkinut ja vienyt tarhalle. Moni haluaa tarjota kodin koiralle, eivätkä tosiaan halua sitä rotukoiraa. Kun on mahdollisuus adoptoida koira, niin ei siinä tarvitse tuntea sääliä. Sääli on sairaus. Jokainen koiran adoptoinut varmaan tietää sydämessään, miksi on adoptioon lähtenyt. Se joka haluaa säästää rahaa, ei varmaan kuuna päivänä ottaisi koiraa jonka taustasta ei tiedä, eikä ole mitään "terveystakuuta".
Tästä asiasta saa paisutettua ison, kuten monilla keskustelupalstoilla. On meitä jotka ei ole vastaan ja on teitä jotka olette. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen.

En minä nyt näiden koirien ottajia ole syyttämässä ja sormella osoittelemassa. Ajattelen asiaa vain hyvin eri näkökulmasta eli koirien kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta. Toki tiedän, että osa koirista, varsinkin nuorena pelastetut saattavat kotiutua hyvin ja elää terveen ja aktiivisen elämän, mutta kun ajattelen kokonaisuutta, niin nään paljon kärsimystä. Suuri osa koirista on hankalista ja epämääräisistä oloista ja ne kokevat stressiä, pelkoa ja huonoa oloa siksi, että niitä edelleen halutaan ylläpitää ja totuttaa uuteen elämään. Ihminen ei näe metsää puilta, ei sitä koiran kärsimystä. Sama koskee kissoja, vieläkin suuremmassa mittakaavassa. Kissa on vähemmän domestikoitunut eläin mitä koira ja se on vapaana liikkuva solitäärinen pienpeto ja reviirieläin. Oi voi sitä stressiä, tuskaa, naukumista ja vääriin paikkoihin pissailua kun ulkoa loukulla pyydystettyä kissaa yritetään sitten sopeuttaa nuorten hyväsydämisten naisten opiskelijabokseihin ja yksiöihin sisäkissoiksi.

Itse olen rescuetoiminnan vastustaja, koska yksittäistapauksia lukuunottamatta se mielestäni lisää näiden pelastettujen eläinten kärsimyksiä ja pitkittää niitä. Mielestäni kodittomiksi todetut ja epämääräisistä taustoista peräisin olevat, potentiaalisesti sopeutumisvaikeuksista kärsivät kissat ja koirat olisi parhainta lopettaa eikä pitkittää niiden elämää turhaan.