Ei isovillakaan luontaisesti hajurakoa kuro umpeen. Pieni se on sekin silloin kun nämä liikkeet opetetaan
Pikkukoirilla se rako jää helposti suorituksiin myöhemmin myös sen vuoksi, että ohjaajan on helpompi palkita koira hieman kauempana itsestään. Jos itse antaisin summittaisen mitan sekä seuraamispaikan etäisyyteen että perusasennon paikkaan, se olisi noin kämmenen mitta. Isolla koiralla (ja vieläpä isoturkkisella koiralla) kämmenen mitan päässä sijaitsevat perusasento ja seuraamispaikka ovat todella tiiviin näköiset. Pienemmällä koiralla ne näyttävät suhteessa väljemmiltä, valitettavasti... Harvat tuomarit siitä kuitenkaan rokottaa, ellei etäisyyttä tule reilusti enempää. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä lähempänä sen parempi
Pennun kanssa kannatta yrittää opettaa että mitä lähemmäs pentu omistajaa tulee, sen parempi vain (tässä on minulla oiva esimerkki, koska 60 senttinen, 24-kiloinen isovillani rakastaa syliin kiipeämistä
)
Kun opetat sivulletuloa, opeta pentu ensin seuraamaan kättä tarkasti. Jos olette jo agilityharjoituksia tehneet, se on tuskin ongelma. Sitten ohjaat pennun vasemmalla kädellä oman vasemman jalan ohi taakse. Koira tulisi ensin ohjata noin 1,5 rungon leveyden päästä omasta jalasta, jotta sillä on hyvä tila kääntyä siellä takana. Tee kädellä lenkki tarpeeksi kaukana, niin että koira ottaa ainakin kaksi askelta suorassa linjassa sinuun nähden. Voit ensin palkita pentua sivulla seisomisesta, jotta paikka on oikea. Kun koira alkaa hakemaan itse sitä lenkkiä ja paikkaa, istuta sitä sivulle. Tässä on ensiarvoisen tärkeää, että istuminen on opetettu hyvin suoraan. Jos koira istuu vapaasti istutettunakin vinoon, tässä on tehtävä paljon työtä, jotta perusasennon suunta säilyy oikeana. Vaikka koira olisi varma istuja, anna apuja eli vedä makupala kohtisuoraan koiraa kohti ylös, jotta koiran suunta säilyy istuessa. Luonnostaan koira haluaisi istua sivuun, jotta se näkisi sinut ja makupalan paremmin. Vaikka keskari on melko pieni, ÄLÄ KUMARRU KOIRAN YLLE!! Kumartuminen aiheuttaa painetta ja paine työntää koiraa kauemmas. Harjoitukset jatkuu niin, että kun sivulletulo on melko varmaa, siihen liitetään käsky vasta silloin. Ja apukaarta häivytetään jatkuvasti. Kun koiralla on valmis sivulletulo, se ei tarvitse kaaria takana, vaan villakoiran ketteryydellä saadaan näyttävä perusasento peräpään heitolla. Tähän pystyy myös Nala, mutta valitettavasti se on vähän epävarma suoritus, koska koira saattaa kiihtyä niin paljon että tarkkuus kärsii...
Oikea paikka perusasennolle on etujalkojen varpaat ja ohjaajan kengänkärjet samalla viivalla. Koiran lapa on noin ohjaajan polvien kohdalla, mutta pienellä koiralla vähän edempänä. Kannattaa harjoitella vaikka peilin ääressä ensin, että näkee onko koira varmasti suorassa. Itse sitä ei ensin näe ylhäältä katsottuna! Vielä parempi, jos paikkaa harjoitellessa olisi joku asiaan vihkiytynyt opastamassa. Sen lisäksi ulkopuolinen näkee paremmin ohjaajan asennon. Ryhdin ja rintamasuunnan säilyttäminen on todella vaikeaa, ja se vaatii ohjaajalta paljon keskittymistä. On oikeasti vaikea saada hiottua perusasento oikeapaikkaiseksi, jos itsekseen harjoittelee jatkuvasti. Myöhemmin sen kyllä oppii näkemään itsekin milloin koira on oikeassa kohdassa ja suorassa, mutta siihen tarvitaan kymmeniä jos ei satojakin onnistuneita harjoituksia
Kun on kysessä nuori koira, ei haittaa vaikka koira ei oppisi ensimmäisen vuoden aikana muuta kuin hyvän perusasennon, sillä se on tärkein osio TOKOssa. Se on jokaisen liikkeen aloituksessa ja päätöksessä, sen vuoksi se on suurin pommi kokeissa, jollei se ole kunnolla hanskassa.
Sitten suorituksesta vähän muuten: Kun perusasennon ottaminen on hanskassa muuten, aletaan koiralta vaatia vähän enemmän. Koiran tullessa asentoon, sen on otettava kontakti. Ensin kontaktista palkitaan välittömästi ja vapautetaan. Myöhemmin kontaktin pituutta lisätään ja koiraa voidaan myös palkita useammin. Pyritään saamaan koiralle niin vahva mielleyhtymä perusasennosta, että silloin ei ole ulkopuolista maailmaa olemassakaan!! Koiran tulisi olla rento ja rauhallinen perusasennossa, ikäänkuin se odottaisi mitä sitten tehdään. Vaihtoehtoina on liikkeen suorittaminen tai vapautus. Vapautuksen jälkeen voi riehua ja leikkiä, mutta ei liian kiivasta leikkiä ettei koira saa hepulia jokaisen perusasennon jälkeen. Sellaisen koiran kanssa on vaikea saada kaunista liikkeellelähtöä perusasennosta. Täytyy löytyä balanssi, että koira on intensiivisesti mukana kaikessa mitä tehään, mutta ei niin että tekeminen näyttää hektiseltä tai hutiloivalta. Tämä on vaikea laji, vaikka idealtaan onkin hyvin yksinkertaista saman asian jankkausta!!
