Eli oli helppo päättää, että opetan tulemaan suoraan sivulle
Lähinnähän agility on se meidän laji, mutta ajattelin, että jos tokoliikkeetkin saisi heti alkuun oikein opetettua niin ei olisi mikään mahdottomuus osallistua myös tokokisoihin.
Miten nyt fiksuiten opetan tämän sivulle tulon ja miten se liitetään luoksetuloon koska siinä on kumminkin vain se yksi käsky käytettävänä.
Ja koska kyseessä keskari ja tosiaan mielellään pitää sitä hajurakoa niin minkä verran "hajurakoa" on vielä sallittava vai kannattaako edes antaa mitään joustovaraa vaan yrittää opettaa se aivan jalkaan kiinni ja vaatiakin sitä (palkata vain siitä)?
Isovilla tuntuu olevan paljon helpompi tottikseen koonsa puolesta koska se ei jätä mitään rakoa ja seuraamisessakin lähes hinkkaa jalassa kiinni

Ei isovillakaan luontaisesti hajurakoa kuro umpeen. Pieni se on sekin silloin kun nämä liikkeet opetetaan Pikkukoirilla se rako jää helposti suorituksiin myöhemmin myös sen vuoksi, että ohjaajan on helpompi palkita koira hieman kauempana itsestään. Jos itse antaisin summittaisen mitan sekä seuraamispaikan etäisyyteen että perusasennon paikkaan, se olisi noin kämmenen mitta. Isolla koiralla (ja vieläpä isoturkkisella koiralla) kämmenen mitan päässä sijaitsevat perusasento ja seuraamispaikka ovat todella tiiviin näköiset. Pienemmällä koiralla ne näyttävät suhteessa väljemmiltä, valitettavasti... Harvat tuomarit siitä kuitenkaan rokottaa, ellei etäisyyttä tule reilusti enempää. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä lähempänä sen parempi Pennun kanssa kannatta yrittää opettaa että mitä lähemmäs pentu omistajaa tulee, sen parempi vain (tässä on minulla oiva esimerkki, koska 60 senttinen, 24-kiloinen isovillani rakastaa syliin kiipeämistä )

Kun opetat sivulletuloa, opeta pentu ensin seuraamaan kättä tarkasti. Jos olette jo agilityharjoituksia tehneet, se on tuskin ongelma. Sitten ohjaat pennun vasemmalla kädellä oman vasemman jalan ohi taakse. Koira tulisi ensin ohjata noin 1,5 rungon leveyden päästä omasta jalasta, jotta sillä on hyvä tila kääntyä siellä takana. Tee kädellä lenkki tarpeeksi kaukana, niin että koira ottaa ainakin kaksi askelta suorassa linjassa sinuun nähden. Voit ensin palkita pentua sivulla seisomisesta, jotta paikka on oikea. Kun koira alkaa hakemaan itse sitä lenkkiä ja paikkaa, istuta sitä sivulle. Tässä on ensiarvoisen tärkeää, että istuminen on opetettu hyvin suoraan. Jos koira istuu vapaasti istutettunakin vinoon, tässä on tehtävä paljon työtä, jotta perusasennon suunta säilyy oikeana. Vaikka koira olisi varma istuja, anna apuja eli vedä makupala kohtisuoraan koiraa kohti ylös, jotta koiran suunta säilyy istuessa. Luonnostaan koira haluaisi istua sivuun, jotta se näkisi sinut ja makupalan paremmin. Vaikka keskari on melko pieni, ÄLÄ KUMARRU KOIRAN YLLE!! Kumartuminen aiheuttaa painetta ja paine työntää koiraa kauemmas. Harjoitukset jatkuu niin, että kun sivulletulo on melko varmaa, siihen liitetään käsky vasta silloin. Ja apukaarta häivytetään jatkuvasti. Kun koiralla on valmis sivulletulo, se ei tarvitse kaaria takana, vaan villakoiran ketteryydellä saadaan näyttävä perusasento peräpään heitolla. Tähän pystyy myös Nala, mutta valitettavasti se on vähän epävarma suoritus, koska koira saattaa kiihtyä niin paljon että tarkkuus kärsii...

Oikea paikka perusasennolle on etujalkojen varpaat ja ohjaajan kengänkärjet samalla viivalla. Koiran lapa on noin ohjaajan polvien kohdalla, mutta pienellä koiralla vähän edempänä. Kannattaa harjoitella vaikka peilin ääressä ensin, että näkee onko koira varmasti suorassa. Itse sitä ei ensin näe ylhäältä katsottuna! Vielä parempi, jos paikkaa harjoitellessa olisi joku asiaan vihkiytynyt opastamassa. Sen lisäksi ulkopuolinen näkee paremmin ohjaajan asennon. Ryhdin ja rintamasuunnan säilyttäminen on todella vaikeaa, ja se vaatii ohjaajalta paljon keskittymistä. On oikeasti vaikea saada hiottua perusasento oikeapaikkaiseksi, jos itsekseen harjoittelee jatkuvasti. Myöhemmin sen kyllä oppii näkemään itsekin milloin koira on oikeassa kohdassa ja suorassa, mutta siihen tarvitaan kymmeniä jos ei satojakin onnistuneita harjoituksia Kun on kysessä nuori koira, ei haittaa vaikka koira ei oppisi ensimmäisen vuoden aikana muuta kuin hyvän perusasennon, sillä se on tärkein osio TOKOssa. Se on jokaisen liikkeen aloituksessa ja päätöksessä, sen vuoksi se on suurin pommi kokeissa, jollei se ole kunnolla hanskassa.

Sitten suorituksesta vähän muuten: Kun perusasennon ottaminen on hanskassa muuten, aletaan koiralta vaatia vähän enemmän. Koiran tullessa asentoon, sen on otettava kontakti. Ensin kontaktista palkitaan välittömästi ja vapautetaan. Myöhemmin kontaktin pituutta lisätään ja koiraa voidaan myös palkita useammin. Pyritään saamaan koiralle niin vahva mielleyhtymä perusasennosta, että silloin ei ole ulkopuolista maailmaa olemassakaan!! Koiran tulisi olla rento ja rauhallinen perusasennossa, ikäänkuin se odottaisi mitä sitten tehdään. Vaihtoehtoina on liikkeen suorittaminen tai vapautus. Vapautuksen jälkeen voi riehua ja leikkiä, mutta ei liian kiivasta leikkiä ettei koira saa hepulia jokaisen perusasennon jälkeen. Sellaisen koiran kanssa on vaikea saada kaunista liikkeellelähtöä perusasennosta. Täytyy löytyä balanssi, että koira on intensiivisesti mukana kaikessa mitä tehään, mutta ei niin että tekeminen näyttää hektiseltä tai hutiloivalta. Tämä on vaikea laji, vaikka idealtaan onkin hyvin yksinkertaista saman asian jankkausta!!

Kukaan muu ei näköjään ole minun viestien jälkeen kysynyt neuvoa No minä jatkan.
Ongelmaksi on tullut seuraaminen....
Myönnetään, en ole sitä ihan kamalasti hinkannut, mutta toisaalta luulisi, että juuri silloin siitä ei ole tullut tylsää.
Ihan innoissaan tulee sivulle (kädellä ja makupalalla yhä avittaen), mutta kun pitäisi seuraamaan lähteä niin jestas mikä matelija koirasta tuleekaan. Ensinnäkin pitää aivan liian suurta hajurakoa ja tosiaan tulee perässä.
Pentuna aloitin seuraamisharjoittelut todella helposti. Palkkasin ihan paristakin askeleesta kun jalat pysyi maassa ja oli tiiviisti "jalassa kiinni". Vaikutti ihan hyvältä, vaikka tietty välillä intoutui hyppimään, mutta siitä ei vain herunut palkkaa.
Silloinkaan ei mitään pitkiä harjoitteluita tehty.
Nyt on ollut jonkin verran taukoa tokossa ja kun taas treenailin niin tämä ongelma oli ilmestynyt.
Olen yrittänyt pitää makupalaa eri korkeuksissa ja eri paikoissa, mutta ei auta.
Olen opettanut katsekontaktia ja nyt vaadin sitä ensin sivulla ollessa ja siitä parin askeleen verran seurausta ja pitikin sen, mutta silti jätättää.
Nyt on kyllä sekin ongelma, että oman jalan murtuma vaivaa edelleen ja kävelen linkuttaen ja hitaasti ja ehkäpä se on nyt se joka vaikuttaa liikaa. Olenkin ajatellut jättää treenin kokonaan kunnes voin taas kävellä normaalisti, mutta miten kannattaisi sitten aloittaa opettaminen?
Vaadinko sitä katsekontaktia? Yritänkö välillä lelulla eikä makupalalla niin tulisi vauhtia, mutta jos yhtään intoutuu niin alkaa jojohyppiminen.
Pysynkö alkuun tasavauhtisena (reipas kävely) enkä ota vielä eri nopeuksia? Nyt kumminkin tuo hitaampi kävely aiheuttaa ihmettelyä.
Vaadinko sitä katsekontaktia vai pidänkö vain katseen edessä ja oletan, että sieltä se koira tulee?
Huoh, kamalasti vaihtoehtoja.

Minä täällä jälleen äänessä

	Villans kirjoitti:
	Ongelmaksi on tullut seuraaminen.... Myönnetään, en ole sitä ihan kamalasti hinkannut, mutta toisaalta luulisi, että juuri silloin siitä ei ole tullut tylsää.Ihan innoissaan tulee sivulle (kädellä ja makupalalla yhä avittaen), mutta kun pitäisi seuraamaan lähteä niin jestas mikä matelija koirasta tuleekaan.

Ensinnäkin seuraaminen on vastaava liike tokossa kuin pujottelu agilityssä: se vaatii hinkkaamista enemmän kuin mikään muu liike

	Lainaus:
	Pentuna aloitin seuraamisharjoittelut todella helposti. Palkkasin ihan paristakin askeleesta kun jalat pysyi maassa ja oli tiiviisti "jalassa kiinni". Vaikutti ihan hyvältä, vaikka tietty välillä intoutui hyppimään, mutta siitä ei vain herunut palkkaa.

Seuraaminen on vaikea opettaa koiralle HYVIN. Moni koira osaa tulla omistajan vieressä "vähän jotenkin sinnepäin". Sillä voi jopa läpäistä pari luokkaa tottiskisoissa Mutta oikea seuraamisliike, jos koiralle sen haluaa opettaa kunnolla, se on jo aivan eri kaliiberia kuin rivitottisharjoituksissa neuvottava pari askelta ja palkka -tyylinen seuraaminen. Koira oppii parin askeleen seuraamisessa sen missä seurataan, mutta väittäisin että huonosti se oppii miten seurataan.

On tietysti lukemattomia eri tyylejä, miten koiralle seuraaminen opetetaan, mutta itse koen tuon parin askeleen seuraamisen vähän hankalaksi. Minä käytin sitäkin opetuksessa, mutta nyt en varmasti käyttäisi lainkaan jos minulla olisi uusi koira koulutettavana.

	Lainaus:
	Olen opettanut katsekontaktia ja nyt vaadin sitä ensin sivulla ollessa ja siitä parin askeleen verran seurausta ja pitikin sen, mutta silti jätättää.

Minä neuvoisin nyt palaamaan uudelleen ihan alkuun. Eli paljon palkkaamista perusasentoon, lyhyitä pätkiä ja välillä sekunnin, parin tauko palkkojen välissä. Voit myös kokeilla, voitko palkata koiraa lelulla niin, että joko heität sen piilosta tai jätät lelun vähän kauemmas ja koira saa liikkeen päätyttyä hakea sen. Kun koira on hyvin perusasennossa sano sille käskynä SEURAA. Koiralle yritetään saada mielleyhtymä kontaktista ja SEURAA-käskystä. Kun perusasento ja kontakti ovat vahvat, ota pieni askel eteenpäin (pienellä koiralla riittää 10cm) ja anna käsky SIVULLE. Nyt koiran pitäisi välittömästi ottaa perusasento. Eli idea on siinä, että koira assosioituu pysähdyksissä istumaan välittömästi, kun taas seuraamisessa tärkeintä ei ole liike vaan se kontakti. Hankala selittää lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta palaan vielä tähän MINUN mielikuvaani seuraamisliikkeestä

	Lainaus:
	Nyt on kyllä sekin ongelma, että oman jalan murtuma vaivaa edelleen ja kävelen linkuttaen ja hitaasti ja ehkäpä se on nyt se joka vaikuttaa liikaa.

Minä en usko tuohon. Jos koira ymmärtäisi liikkeen oikein, sillä ei pitäisi olla mitään eroa sillä mennäänkö satasen pikasprinttiä vai askel minuutissa. Tärkeintä seuraamisessa ei ole eteenpäin vievä liike, vaan se että koira ymmärtää pitää paikkansa ohjaajan vierellä. Periaatteessa koiranhan voisi opettaa seuraamaan takaperin, sivuttain tai vaikka ympyrää tekemällä... Kannattaa tutustua korkeampien luokkien liikkeisiin, siellä tulee todella hitaita siirtymäpätkiä sekä sivuttaisaskelia, joiden suorittamisessa on ehdottoman tärkeää että koira ymmärtää seuraamisen oikein.

	Lainaus:
	Olenkin ajatellut jättää treenin kokonaan kunnes voin taas kävellä normaalisti

Ei missään nimessä!! Nyt kova treeni päälle vain!! Monta kertaa päivässä pieni pätkä, niin sieltä se lähtee luonnistumaan.

Muuten, jos lelupalkkaus ei ole koiralle tuttua, sitä kannattaa harjoitella muuten vain eikä näiden harjoitusten yhteydessä. Tässä nopeasti ylöspistettynä mitä minulle tuli mieleen!

Tulikin heti mieleen jatkokysymys tämän kaiken tiedon perään
Eli kun kyseessä on pieni koira niin kuinka tiivis seuraaminen pitäisi vaatia? Onko "liikaa" vaadittu, että on ihan jalassa kiinni? Kyllähän kaikkea voi opettaa ja nyt koulutus alussa niin pitää mennä heti oikein. Meinaan sitä, että kun on sallittua pitää se pieni hajurako, mutta olisiko aina parempi, että kumminkin olisi aivan jalassa kiinni (ei niin, että joutuu tieltään potkimaan, mutta sopivan lähellä).
Itse pidän tuon ison seuraamisesta. Se on ihan jalassa kiinni ja pitää paikkansa. Ymmärrän kumminkin, että pienellä koiralla on vaikeampaa saada samaa tulosta. Tuntuu vain, että jos "sallii" sen tietyn hajuraon niin pikkuhiljaa se voi lepsahtaa isommaksi jos ei koko aika ole tarkkana.

Vielä tuosta sivulletulosta piti kysäistä. Kun nyt asiaa opetettu sillä pyörähdyksellä viereen. Mutta kun käsken sivulle ja teen sen harjoituksen, että menen vain vähän eteenpäin ja käsken sivulle niin mistä koira voi ymmärtää, että siinä kohdassa ei kuulu tehdä pyörähdystä vaan se sivulletulotapa on oikeastaan vain luoksetulossa?
Teen asioista varmaan vain liian vaikeita tämän tokon suhteen
Saa vääntää rautalangasta

Niin ja aina olen ihastellut sitä liikettä kun omistaja peruuttaa perusasennosta ja koira osaa hienosti heilauttaa peppuansa taaksepäin ja takaisin sivulle. Jos yrittäisin tätä vaikka Tytille niin eihän se tajuaisi siinä peruuttaa vaan kääntyisi ja tulisi selän takaa takaisin sivulle
Eli onko siinä liikkeessä koiralle erikseen opetettu peruutus vai onko tosiaan mieltänyt sivullaolon niin tiiviiksi, että automaattisesti vain lähtee peruuttamaan?

Vastasinki sulle jo s.postiin.

Mut muistetaa et koira on todella nuori vielä.
Eli lyhyitä lyhyitä pätkiä ja sitä viettiä ja palkkaa!
Viettiä ei voi koskaan olla liikaa. Zimiltä löytyy varmasti saalista ja jonkin verran taistelutahtoakin!
Käytä niitä hyväkses, ja sitä makupalaa.

Palkaksi käytä sitä mistä koira sekoaa eniten

Itse oon sitä mieltä että perusasento perusasentona ja seuraaminen seuraamisena.
Älä yhdistä niitä vielä. Seuraamisen pitää olla vietikästä ja kivaa. Perusasento tappaa sitä viettiä kun ollaan näin alkuvaiheessa.
Eli ihan vaan "jostain" annat seuraa käskyn ja lähdet seurauttamaan koiraa. Älä tee sitä perusasennosta vielä.
Jos sulla on erillinen sivulle-käsky, treenaat sitä erikseen. Jos käsky on sama kuin seuraa-käsky, Otat sen kuvaan sitte vasta myöhemmin. Ja kun seuraaminen on muuten kunnossa, paikka kontakti yms, sitte vasta otat pysähtymiset, istumiset ja "perusasennot" mukaan itse seuraamiseen.
Koskaan älä treenaa seuraamista pitkiä pätkiä, se tappaa myös vietin.
Mutta vaihtelevuutta pitää olla että koira ei opi siihen et 5 askelta palkka jne..
Välillä palkka yhden askeleen jälkeen välillä muutama enempi jne. Mut ei liikaa, max 10-15 askelta näin alkuun.
Kulmia voit alkaa treenaa kans, otat ne mukaan tohon vaihtelevuuteen ja yllätyksellisyyteen.
Älä keskity nyt liikaa siihen kontaktiin. Se tulee myös myöhemmin sitten. Kontaktia sä treenaat tässä vaiheessa vielä muualla kuin seuraamis treenissä.
Älä tee treenistä koiralle liian hankalaa. Leikit palapeliä ja rakennat sitä hi-taas-ti!

Ja vietistä sen verran et mitä enempi sen parempi. Ilman viettiä koira ei tee mitään, ja se on vissi se!

ja vielä, PALKKA AINA OIKEA-AIKAISESTI! Se onki täs vaikeinta, ja palkkaat VAIN silloin ku koira tekee just niin kuin sinä haluat.
Muuten se ei opikkaan tekemään niin kun sä haluut. Muta palkkaa PALJON!!

	Villans kirjoitti:
	Eli kun kyseessä on pieni koira niin kuinka tiivis seuraaminen pitäisi vaatia? Onko "liikaa" vaadittu, että on ihan jalassa kiinni?

Minun henkilökohtainen mielipide on se, että aivan kirppukokoisen koiran kannattaa antaa seurata pienen matkan päässä. Ihan koiran turvallisuuden vuoksi, sillä pikkukoiran kanssa vahingossa potkaiseminen tekee paljon pahempaa hallaa kuin ison koiran kanssa. Siihen voi oikeasti sattua pienikin töytäisy kovasti, ja sellaisen koiran luottamus on vähäksi aikaa (ehkä herkimmillä lopullisesti) mennyttä. Mutta kontakti on vaadittava!!! Keskarin voi kyllä opettaa seuraamaan jalassa kiinni. Kuitenkin pentuvaiheessa, kun seuraamista harjoitellaan, matkan pituus kun on korkeintaan muutamia askeleita, todennäköisyys koiran potkimiseen on häviävän pieni

	Lainaus:
	Vielä tuosta sivulletulosta piti kysäistä. Kun nyt asiaa opetettu sillä pyörähdyksellä viereen. Mutta kun käsken sivulle ja teen sen harjoituksen, että menen vain vähän eteenpäin ja käsken sivulle niin mistä koira voi ymmärtää, että siinä kohdassa ei kuulu tehdä pyörähdystä vaan se sivulletulotapa on oikeastaan vain luoksetulossa?

Jos tarkoitat tuota harjoitusta, minkä selitin viime viestissä, taisin vain selittää sen huonosti Idea on se, että otat koiran kanssa sen pienen askeleen eli tehdään minimiaalinen 10 cm seuraamispätkä! Vedä makupalalla tai ohjaa kädellä koira tulemaan mukaan ja ohjaa koira välittömästi istumaan pysähdyksen jälkeen. Ideaalitilanne on se, että koira ottaa askeleen ikään kuin peppu jo puoliksi maassa. Toki se voi tehdä jojoistumisia eli istuu-askel-istuu-askel-istuu -malliin, eikä se ole ollenkaan väärin. Ennakoiva ja älykäs villakoira taas yleensä tarjoaa nopeasti istumista ihan niin, että peppu laahaa joka askeleella puolitangossa

	Lainaus:
	Teen asioista varmaan vain liian vaikeita tämän tokon suhteen Saa vääntää rautalangasta

No hei, koko homma on pelkkää rautalangasta vääntämistä! Sen lisäksi se on saman toistoa toiston perään, pilkun viilaamista ja omien hermojen testaamista Mutta asiaan...

Lainaus:

Niin ja aina olen ihastellut sitä liikettä kun omistaja peruuttaa perusasennosta ja koira osaa hienosti heilauttaa peppuansa taaksepäin ja takaisin sivulle. Jos yrittäisin tätä vaikka Tytille niin eihän se tajuaisi siinä peruuttaa vaan kääntyisi ja tulisi selän takaa takaisin sivulle. Eli onko siinä liikkeessä koiralle erikseen opetettu peruutus vai onko tosiaan mieltänyt sivullaolon niin tiiviiksi, että automaattisesti vain lähtee peruuttamaan?

Ensinnäkin se pepun heilautus vaatii koiralla hillittömästi koordinaatiokykyä, oman takapään hallintaa ja yllättävää kyllä, hermorakennette Jos koiran koordinaatiokyky on heikko, koiran joutuu ensin kouluttamaan käyttämään omaa takapäätään. Olen seurannut miten vaikeaa se on, jos koira on yleisesti kömpelö ja vähän heikkoliikkeinen. Mutta mahdotonta se ei ole! Kun koira osaa käyttää takapäätään, sen jälkeen aletaan harjoittelemaan.

Ensimmäisenä kannattaa harjoitella käännöksiä paikalla eli ihan makupalalla imuttaen käännöset vasemmalle, oikealle ja täyskäännökset. Kun koira osaa ne, voi opettaa sivuttaisaskeleet. Sen jälkeen jos opetellaan peruuttaminen, helpoin harjoitus on ottaa askel vähän takaviistoon. Näissä erikoisaskelluksissa tärkeää on harjoitella ensin pienillä askelilla ja antaa koiralle vain pieni siirtymä. Jos takaviistot tuottaa tuskaa, koira ei liiku sujuvasti tai säheltää, kannattaa jankata helppoa kulmaa ja onnistumisten myötä alkaa tiukentamaan kulmaa. Kun molempien suuntien takaviistot on hallinnassa, voi ottaa pienen askeleen taaksepäin ja imuttaa makupalalla koira seuraamaan. Näissä harjoituksissa heikompihermoinen koira pimahta, nimim. Kokemusta on

Nalalle sivuttaisaskeleet ja peruuttaminen oli helppo opettaa, koska sille on alusta lähtien jankattu paikallaankäännöksiä. Ja pitkästä kropastaan huolimatta, se käyttää takapäätään ilmiömäisen hienosti. Kun seuraaminen on liikkeenä koiralle selvä, sitä on helpompi taivutella erilaisiin variaatioihin. Nala on muuten siitä erikoinen koira, että se oppi suorittamaan myös sivuttaisaskeleet vasemmalle samalla tavoin suoraan vasemmalle asekellettuna kuin vastaavat askeleet oikealle. Monesti vasemmalle suuntautuvat sivuttaisaskeleet suoritetaan niin, että tehdään ensin paikallaan käännös vasempaan, seurautetaan vaaditut askeleet ja tehdään paikallaan käännös oikealle.

Treenin ja pätkien pituudesta..

Mulla on 3 vuotias koira. Jonka treenasin ekan vuoden namipaloilla (ahnein ikinä) ja nostain viettiä samalla muualla.
Nyt kun koira jo OSAA en siltikään ikinä seurauta pitkiä pätkiä.
Kerran ennen koetta teen kaavion kokonaisuudessaan ihan vain oman mielenrauhani vuoksi.
Mä teen edelleen lyhyitä lyhyitä vietikkäitä treenejä ja se toimii.
Ja uskon et toimii kaikilla.

Mainittakoon et tän hetkinen harrastuskoira on hiukka erilainen kuin villakoira. Mut niitäki tässä pyörittelen kun kerran jaloissa juoksevat
Eli siis tiedän myös miten villikset toimii jne.. Mä vaatisin keskarilta TIIVIIN seuraamisen. Mut mä olenki pilKun viilaaja

Täytyy sen verran kommentoida lausetta "Perusasento tappaa sitä viettiä kun ollaan näin alkuvaiheessa." Jos perusasento tappaa intoa tekemiseen, silloin ollaan hakoteillä. Koiran mielekkäin temppu pitäisi olla perusasennon ottaminen. Jos palkkaus ontuu, eikä koira innostu perusasennosta, täytyy katsoa itse peiliin ja arvioida koulututyyliä uudelleen. Entinen seurakaveri, Satu T., joka edelleen edustaa Suomea TOKOn maajoukkueessa, vannottaa AINA pennun ollessa kyseessä, että koiralla ei tule olla MITÄÄN parempaa kuin ohjaajan vasemmalla puolella istuminen. Samoin kuin pk-koirien turva- ja asemapaikka on ohjaajan edessä.

Perusasentojen ottaminen, pienten siirtymien tekeminen ja kontaktin ottaminen pitäisi sytyttää pentua. Jos näin ei tapahdu, pitää vain keksiä uusi tapa palkata koira niin että tekeminen muuttuu mielekkääksi. Toinen vaihtoehto on se, että koiralle perusasennon ottaminen ei ole vielä auennut tarpeeksi hyvin.

Perusasiat, mihin heti alusta lähtien kannattaa kiinnittää huomiota ja tehdä ne alusta asti oikein, on nimenomaan kontakti, perusasento ja seuraamispaikka. Seuraamispaikkaa ei saa oikeaksi, jos kontakti ei ole kunnossa. Liian pitkät pätkät tappavat mielenkiinnon, se on totta. Mutta minusta kannattaa tehdä rinnakkain sekä perusasentosiirtymiä, että muutaman asekeleen seuraamispätkää lähtien "ihan jostain vain". Molemmat oikein tehtynä parantaa kontaktia ja paikkaa. Kuka tahansa TOKOa harrastanut voi allekirjoittaa sen, että alusta saakka epämääräisesti opetettu perusasento, seuraamispaikka tai heikko kontakti ovat vaikeimmin korjattavia virheitä. Liikkeiden hienosäädön saa hiottua myöhemmin, kun perusasiat on kunnossa.

Mutta samoin kuin Henni sanoi, harjoitukset on suunniteltava niin että koira niistä suoriutuu. Paljon lyhyitä pätkiä ja oikealla palkkauksella tuottaa hyvää tulosta. Koulutustapoja on monia ja niistä kannattaa ammentaa omimmilta tuntuvat vinkit itselleen!

No mä seliltin ehkä hiukan huonosti.

Tarkoitin sitä että jos koiran vire menee kokonaan perusasennon treenaamiseen niin se ei enää opi seuraamista.
Mutta oon edelleen sitä mieltä että perusasento ja seuraaminen on kaksi eri liikettä joita ei vielä tässä vaiheessa yhdistetä. Ainakaan joka kerta. Hyvin pian kyllä voi ajoittain jo yhdistääkkin. Osaahan se siinä sivulla istua kun kerran seuratakkin osaa

Ja itse oon opettanu koiran patoamaan perusasennossa. Mutta se on oppinut seuraamisen ensin. Ja itse kontaktin otin seuraamiseen mukaan vasta yli vuotiaalle. Tein sen ensimmäisen vuoden seuraamista namilla. Niin että mulla on koura koko ajan koiran nenän edessä. Eihän koiralla silloin katse ole minun silmiini vaan siihen käteen.

Ja jos totta puhutaan niin mä en tiedä TOKOsta mitään. mä oon PK-harrastaja enkä edes veivaa kansallisia.
Ja TOKO-ihmiset tuntuu olevan ihan periaatteesta erimieltä kuin PK-ihmiset. En nyt Elina tarkoita sinua!
Mun kanssa saaki vääntää asioista Ja pitääki

	Lainaus:
	että koiralla ei tule olla MITÄÄN parempaa kuin ohjaajan vasemmalla puolella istuminen. Samoin kuin pk-koirien turva- ja asemapaikka on ohjaajan edessä.

Tää onki aivan totta. Oon samaa mieltä!
Mutta SILTI treenaisin nämä kaksi, perusasennon ja seuraamisen kahtena eri liikkeenä.
Ton perusasennon kun voi tehdä esim vaikka ruokakupilla. Toki seuraamisenki voi, tai minkä vaan jos oikee tarkkoja ollaan

Minä olen erikoinen TOKO-harrastaja, koska meidän ryhmäharjoituksista 99 % on pk-kerhon järjestämiä En ollut pari vuotta sitten tyytyväinen Jyväskylän silloiseen tottistoimintaan, mitä paikallinen yhdistys järjesti. Siksi hakeuduin pk-kerhon treeneihin wanna-be-palveluskoiran kera Pk-puoli on tullut tutuksi TOKO-puolen ohella vuosien varrella, vaikken pk-koiraa vielä olekaan omistanut. Koska nämä kaksi harrastajaryhmää eroaa monelta osin, minusta oli antoisaa treenata toisenlaisten koirien ja toisenlaisten treenaajien kanssa. Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, että niistä kymmenistä koirista, mitä kentällä näin, vain muutama jäi mieleen OIKEASTI hienosti toimivina pakkauksina. Suurin osa on sitä keskivertosakkia, mikä ei paljon villasta eroa kuin ulkonäkönsä puolesta. Monilta pitkänlinjan pk-harrastajilta sai kuitenkin kullanarvoisia oppeja esim. pakotteiden käytöstä ja niiden toimivuudesta /toimimattomuudesta.

Nykyään pk-puoli ja TOKO-puoli ovat ilmeisesti hieman lähentyneet toisiaan. Tottispuolella kiinnitetään minusta aiempaa enemmän huomiota koiran toiminnan intensiteettiin, eikä vain viilata pilkkua perusasentojen oikeellisuudella. Pilkunviilaustahan se on koko laji, mutta enää ei luokkia selvitetä pelkällä robottimaisella esityksillä, vaan koiran on myös osoitettava tekemisen iloa. Toisaalta monet pk-harrastaja ovat huomautelleet harjoituksissa, että osa tuomareista on alkanut arvostelemaan myös pk-tottiksen liikkeitä liian tokomaisesti, eli liikkeiden hienosäätöä vaaditaan aiempaa enemmän. Tämä tosin on vain kuulopuhetta

Kontaktista ja perusasennosta tuli muuten mieleen yksi juttu, mitä Nalan kanssa tein paljon nuorena Minä opetin Nalalle, että aina kun se haluaa rapsutteluja ja silityksiä, sen piti tulla vasemmalle puolelle. Yleensä minulla oli myös kaikkien housujen, takkien ja paitojen taskuissa pieniä nameja, joita annoin aina palkaksi kun pentu tuli jalan viereen odottamaan huomiota. Siitä on muistona lukematon määrä syötyjä taskunpohjia, kun namit unohtuivat taskuihin ja vaatteet pennun ulottuville Mutta toimiva tapa se oli, kaiken liiketreenauksen lisänä se vahvisti vasemman puolen vetovoimaa huomattavasti. Nykyäänkin, vaikka koira on jo kolmevuotias, ja ollut kisavalmis melkein pari vuotta eikä vasenta ja oikeaa puolta enää erotella samalla tavoin kuin aiemmin, niin lähes aina Nala lähestyy minua vasemmalle puolelle. Sille vasen puoli on oma puoli, oikea on ehdottomasti väärä puoli. Agilityssä sen varsinkin huomaa miten puoliorientoitunut ötökkä se onkaan Se sai alkuun hirveitä slaageja, jos yritin ohjata sitä väärältä puolelta. Edelleen "väärän" puolen ohjaus on meillä heikkoa.

Tässä se meidän upea tottisvideo on

Ensin vähän alustusta. Video on varsin piiitkä. Koittakaa kestää. Ja seassa on pätkä harjoittelusta "eteen" ja "tässä" jotka ovat kyllä tarkoitettu agilityyn.

Tein sitä seuraamista nyt niin, että pidin makupalaa koiran tasalla, mutta silti tekee jojoliikettä. Pitäisikö herkkua pitää vielä alempana ja itse seisoa kyyryssä (se asento ei tunnu kovin kiehtovalta koska kumminkin pitäisi pyrkiä kävelemään hyvällä ryhdillä kilpailuissa..)?

Sivulle käskun harjoittelussa otin tuossa liian pitkiä askeleita. Olen sitä kotosalla tehnyt ihan minimaalisella liikkeellä, eli sitä kymmentä senttiä. Olen myös vähän tehnyt kaarrosta oikealle ja vasemmalle. Yllättäin se oikea sujuu paremmin.

Sitten oli istumista, maahanmenoa ja seisomista. Tuossa annoin kyllä vähän väärää käskyä, koska olen ajatellut seisomisen opettaa sanalla "seiso" eikä se "asento", koska sitä käytän näyttelyissä. Minusta kivempi, että eri käskysana eri tilanteessa. Mutta sen harjoittelu pitää aloittaa ihan alusta uudella sanalla. Vinkkejä miten sen nyt sitten opettaa oikein?
Entäpä mitä mieltä olette käsimerkeistä? Kun tuppaa käymään niin helposti, että koira ei enää tottele jos ei tule käsimerkkiäkin. Eli siis vuoronperäänkö käsimerkillä ja käskyllä?
Huomasin tuota videota katsoessa, että Zimihän osaa näköjään ihan uuden tempun kun peruutti maassa ollessa
Ei mitenkään tarkoituksenmukaista, mutta olisi pitänyt äkätä laittaa siihen joku oma käskysana niin voisi moistakin temppua hyödyntää.
En tiedä miksi noin peruutteli. Aavistelen kyllä, että johtui lumesta ja pallit jäätyi koska ei ole tehnyt sisätiloissa tai nurmikolla moista.
Lisäksi nuokaan käskyt ei vielä näytä olevan kovin vahvoja kun niin helposti bongaa heti ylös eikä ollenkaan malta olla aloillaan.

Niin ja nyt ei tuolla kerralla ollut lelua käytössä koska koulutuksen aloitin ihan tuosta vain. Lelulla olisi ollut vielä kuumakallempi. Mutta siihen seuraamiseen kaninkarvapötkö sopii todella hyvin.

Sitten itse video vihdoin:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Tämä on kyllä kätevää, kun voi sitä mukaa antaa palautetta kun video etenee toisessa ikkunassa

Ensimmäinen asia, mikä tuli mieleen seuraamisesta oli kävelytyyli ja -asento. Suorista selkä, koska myöhemmin se suorana kävely, katse tiukasti eteenpäin luotuna on todella vaikeaa opetella!!! Minä jos kuka sen tiedän Tuolla tyylillä voi lisäksi paineistaa koiraa.

Ja pysähdykset ehdottomasti pois minun mielestä! Seuraamisessa yksi tärkeimmistä asioista ja kisoissa suurimman syynin alla olevat perusasennot voivat "kärsiä" tuon tyyppisistä harjoituksista. Teillä on kuitenkin päämääränä saada koiralle se tuntuma, että VÄLITTÖMÄSTI vauhdin pysähtyessä sen tulee ottaa perusasento eikä miettiä ensin tuleeko nami vai ei. Ideaalitilanne on se, että koira tarjoaa perusasentoa joka välissä, kun vauhti hiipuu. Eli vedättää vähän takapuolta matalalla, jos vauhti on hiljainen. Jos te harjoittelette niin, että pysähdyt palkkaamaan koiraa paikalleen, sille iskostuu mieleen että pysähdys on yhtä kuin seisomalla saatava palkka. Palkan pitäisi tulla koiralle liikkeessä, kun seuraamista harjoitellaan. Jos pysähdyt, ehdottomasti vapauta koira ja aloita seuraava harjoitus niinkuin aloitit videon alussakin seuraamisen.

Ota vieläkin lyhyempiä pätkiä, sillä pomppiminen on saatava pois. Ja monessa kohdassa koira on sivulla vinossa. Tosin kun ainakaan tällä koneella ei kuule käskyjä, en tiedä onko teillä liike menossa vai onko koira vapautettu. Summa summarum: Minun mielestä oikea harjoitus teille on yhden askeleen ottaminen, selkä suorassa ja koiran jalat maassa. Yksi syy miksi minä harjoitutin seuraamista ja perusasentoa niin paljon yhdessä niillä pienen pienillä siirtymillä, oli sekin että siinä saa kontrolloitua koiran asentoa tehokkaammin kuin muissa harjoituksissa.

Videolla oli pari oikein hienoa perusasennon ottoa!! Koira selvästi on hoksannut hienosti mitä pysähdyksen jälkeen tehdään. Hyväksikäytä tuota tyyliä myös perusasennottoman seuraamisen harjoitteluun, koska koiran rintamasento oli nyt oikea!! Yritä vain rohkeasti nostaa päätä ylös ja selkää suoraksi. Ota kuitenkin lyhyempiä askelia kuin mitä videolla otit, että liike olisi ikäänkuin kootumpi. Vaikka Zimi on vasta pentu, sekin osaa liikkua hyppimättä Ja ota joku kaveriksi, joka kertoo sinulle milloin koira on suorassa. Muutama perusasento oli ainakin tuosta kulmasta katsottuna vinoja.

Teillä on hieno alku tottisliikkeissä!!

Nyt täytyy mennä, mutta katson loppupätkän huomenna!

Huomasin itsekin juuri videon kautta, että mokoma on välillä vinossa perusasenossa...

Eli vielä varmistan. Kun otan niitä lyhyempiä pätkiä seuraamista lyhyemmillä askeleilla niin sanonko käskyksi "seuraa" vai "sivulle"?
Ja palkkaan nykyään vain liikkeen aikana ja vapautan lopuksi vaikka lelun perään jos en vielä ota perusasentoa liikkeen pysähtymiseen?
Missä vaiheessa voin yhdistää perusasennon seuraamisen pysähtymiseen ja käskenkö silloin "sivulle" vai "istu"?

	Villans kirjoitti:
	Huomasin itsekin juuri videon kautta, että mokoma on välillä vinossa perusasenossa...

Hei, mutta on myös mahdollista että sinä kuvittelet koirasi olevan vinossa, jolloin korjaat sen suoraan ja huomaat kuukauden päästä korjanneesikin koiran suorasta asennosta vinoon Näin kävi meillä yhdessä välissä. Siispä toinen silmäpari on ehdottomasti avuksi tokotreeneissä!

	Villans kirjoitti:
	Kun otan niitä lyhyempiä pätkiä seuraamista lyhyemmillä askeleilla niin sanonko käskyksi "seuraa" vai "sivulle"?

Jos teette siirtymiä perusasentoon, loogisinta on antaa käskyksi "sivulle". Kun teette yhden askeleen seuraamista, käskynä on "seuraa".

	Villans kirjoitti:
	Ja palkkaan nykyään vain liikkeen aikana ja vapautan lopuksi vaikka lelun perään jos en vielä ota perusasentoa liikkeen pysähtymiseen?

Yhden askeleen aikana on hankala palkata liikkeessä, joten palkkaa siinä lelulla. Pidä lelu piilossa vaikka selän takana ja palkkaa Zimi sillä. Sitten kun Zimi malttaa liikkua hyppimättä, voitte ottaa pidempiä harjoituksia, ja silloin pyri palkkaamaan paljon myös liikkeestä eli käytä nameja.

Ja lelulla palkatessa on tärkeää myös se, mihin suuntaan koiran sillä palkkaa. Jätättävän koiran palkka tulee tietysi eteenpäin, ettei lelun odottaminen ohjaa koiraa vielä voimallisemmin ohjaajan taakse. Edistävä koira taas palkataan nimenomaan taaksepäin. Eteenpäin kiertyvän koiran palkka lentää vasemmalle sivulle. Mutta oikeasti, minä huomasin mikä iso ero on siinä että osaa palkata koiran oikeaan rintamasuuntaan! Satu T. neuvoi joskus minulle oikean suunnan palkalle ja kun koira alkoi odottaa palkkaa tiettyyn suuntaan, sen virheellinen paikka alkoi suoristumaan. Nala siis edisti kierrosten noustessa. Ja meidän uuden ja vanhan palkkaussuunnan ero oli ehkä 20 astetta

	Villans kirjoitti:
	Missä vaiheessa voin yhdistää perusasennon seuraamisen pysähtymiseen ja käskenkö silloin "sivulle" vai "istu"?

Kun molemmat harjoitukset sujuu hyvin, voit yhdistää VÄLILLÄ niitä liikkeitä. Mutta matka siihen, että kannattaa tehdä edes lähellekään valmista seuraamispätkää, on satojen ja satojen harjoitusten päässä. Käsky perusasennon ottamiselle voi olla kumpi vain, mutta usko tai älä, kun nuo molemmat perusharjoitukset ovat vahvalla pohjalla, koiraa hoksaa lähes itsestään mitä pysähtyessä tehdään. Noilla siirtymillä nimenomaan luodaan sitä lihasmuistia koiralle, että pysähdys on yhtä kuin istuminen.