Meillä syödään pitkin päivää, mutta ruokakuppia käytetään vain kasvissose & öljy -seoksen tarjoiluun. Toisin sanoen pyrkimyksenä on käyttää kaikki ruoka kouluttamiseen ja niin tehtiinkin silloin kun Huima söi vielä nappuloita. Nyt barffatessa en ole jaksanut alkaa kanansiipiä pilkkomaan ja isommilla luilla/rustoilla se kävisikin tosi työlääksi. Niinpä käytän kaiken jauhelihan (välillä myös kuivatun mahalevyn palasia) koulutukseen, tarjoan kasvisoseöljyseoksen kerran päivässä kupissa (sen eteen tehdään paikallaoloa tms) ja yhden luuaterian Huima saa kerran päivässä kädestä (tai sitten jaan luuaterian kahtia -- puolet aamulla, puolet illalla) ja senkin eteen tehdään jotain. Vaikka kyllä tuntuu että broiskun siivet menee aika ilmaiseksi

Jauheliha siis jakautuu pitkin päivää: harjoitellaan yhä nätisti lenkillä kulkemista, joten saatan ottaa tuubillisen (jep, jauhelihaa vain 50 ml ruiskuun...) mukaan ulos ja ulkona käydään kuitenkin useita kertoja. Välillä käytän kuivattua mahaa, kun sekin on siistiä mukaanotettavaa, muttei niin superpalkka kuin jauheliha. Lisäksi tuubista on kätevä annostella pieni määrä kerrallaan kun treenataan jotain pienempää liikettä, jossa toistoja tulee parissa minuutissa kymmeniä.

Erikseen sanomattakin varmaan selvää, että mun mielestä avoin baari on ruuan ja koulutusmahdollisuuksien hassaamista

Meillä syötiin ennen pitkin päivää. Ennen oli myös aina raksuja tarjolla. Heta on tavan kuikka koponen, joten siksi ruokaa tarjolla. NYt se ei enää onnistu kun toisella koiralla on allergiaruokavalio, joten ruokailut pitää vahtia. Ja ton p*skomisen takia ois kiva kuitenkin olla joku rutiini. Minäpäs nyt kokeilen niin että annan iltaruuan vasta ennenkö talosta valot sammuu, eli aika myöhään.

Meillä raksuja aina tarjolla. Ei kuitenkaan syö muuta kuin silloin kun itse syön, paitsi jos mun syömisessä on tooosi pitkä tauko. Silloin riittää sekin, että istun ruokapöydän ääreen lukemaan lehteä.
Muiden perheenjäsenten ruokailulla ei samaa vaikutusta.

Ainoastaan ennen tokoa ja agilitya otan yleensä kipon pois. En tosin ole huomannut mitään eroa työskentelyinnossa, vaikka olenkin joskus unohtanut kipon ja tyttö on syönyt ennen lähtöä.
Neiti kun tekee mitä sanon - oli maha tyhjä tai täysi. Mutta kyllä sinne mahaan nyt aina herkkuja mahtuu!

Eri asia, jos koiruus olisi ahmatti. Edellisen koiran kanssa joskus kokeilin kaikki temput saadakseni sen syömään enemmän. Nyt alusta asti olen antanut olla - kyllä koira syö jos on nälkä - ja kas vain, ylenpalttinen kranttuuskin on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Mutta ks. alku - ahmattia tuosta ei saa. Ei edes silloin, kun tarjolla on nappulan sijasta esim. kana-vihannes-riisiä. Syö mahan täyteen, ja loput jää odottamaan.

Ja sitten herkkujen eteen pitää tehdä töitä. Ei se tosin raksujakaan ihan ilmatteksi saa... Mikä tahansa tehtävä loppuu aina siihen, että mua on katsottava silmiin, minkä seurauksena mettässäkin mm. tänään neiti vänkäsi kapealla polulla vähän väliä vierelle, jotta pääsi tuijottamaan silmiin .

Meillä Nita oli todella nirso ennen Monan tuloa. Kokeiltiin erilaisia ruokia, ruoka-aikoja ja tuota 'ruokaa aina tarjolla'/'säännölliset ruoka-ajat'. Mutta eipäs vaan syönyt kunnolla ja laiha oli kun mikä, kun kaikki päivät kuitenkin kirmaili vapaana pihalla. Aktiivisen koiran ruuat toivat jonkin verran helpotusta, niistä kun saa paljon energiaa pienestä määrästä. Sitten tuo pikku ahmatti tuli taloon ja vanhalle mammallekin alkoi ruoka maistua siinä samalla.

Ja noista ruoka-ajoista. Mona kuuluu tohon samaan läpipaskoporukkaan myös Aamuruoan jälkeen on ulos päästävä heti! Useamman kerran olen lähtenyt jotain tekemään koirien syödessä ja kymmenen minuutin päästä tajunnut, että on jo liian myöhäistä. Tyttö sitten kyykkii onnettomana eteisessä ja ihmettelee miksei mamma päästänyt ulos, vaikka oli aivan KAMALA hätä.

joo se on semmosta se läpipaskon kans elo, mäkin alan pika vauhtia pistään tuulipuvunhousuja,ja takkia päälle heti kun annan ticolle ruoan, ja jos on vaikka väärät vaatteet tai liian vähän vaatetta niin ei kyllä ehdi vaihtamaan, vaan kakalle on päästävä ja heti. hyvähän se on että suoli toimii? nykyään käyn terassilla kattelemassa ilman kun alkaa olla jo aika kylmä ja oon pari kertaa ollut pankko jäässä alkulenkin että on melkeen juostu....

Mä en itse tykkää et koirilla on ruoka koko ajan lattialla. Mä päätän millon koirat syö, jos aamulla ei maistu ruoka tarjotaan vasta illalla seuraavan kerran. Ei noista kukaan ole siitä koskaan kärsinyt eikä laihtumaan päässyt. Tuolla tyylillä nuo koirat on aina syöneet, nappula-aikanakaan ei jätetty tarjottavaa koko päiväks.

Koirat on syönyt vuoden verran NEUta, sitä ei jää kuppiin vaan kaikki viimeisetkin muruset syödään heti. Eikä oikein tässä taloudessa onnistus muutenkaan et pitäs ruokakuppia lattialla, berni ja kääpiövilla pitää huolen et kupit on puhtaat.

Meillä on ruokaa aina kupissa (kuivia nappuloita) ja koirille on jokaiselle tullut oma rytminsä, yksi syö aina yöllä, yksi aamulla herättyään, ja yksi iltalenkin jälkeen. Kukaan ei taatusti ole ylipainoinen ja kun osaavat noin hyvin pitää omaa rytmiään; pitäkööt: (nyt mun välimerkit sekos) lisäksi mua lohduttaa ajatus; etteivät ne näe nälkää kun saavat ruokaa silloin kun haluavat _ itselleni kun tulee aina niin huono olo kun on kova nälkä:

Minä mietin Nalan ollessa pentu, että miten tuon ötökän ruokailut hoitaisi: minun (koulu- sekä) työrytmi on hyvin epäsäännöllistä, joten säännölliset ruoka-ajat ei meillä toimisi mitenkään. Toisaalta Roope on niin huono esimerkki koirasta, joka voi itse valita milloin syö ja mitä syö..

Roope on lellitty piloille antamalla sille joka ruokailulla uusi ruoka, jos edellinen ei ole kelvannut. Parhaillaan Roope voi saada kolmea erilaista ruokaa samalla kerralla, josko jokin niistä maistuisi herralle Roopen nirsous meni aikoinaan niin pitkälle, että kuivanappuloista (joita siis on edelleen tarjolla aina kupissa, ihan vain varmuuden vuoksi ettei vain koskaan nälkä yllätä), Roope söi ainoastaan Nutron puppy-kana-riisiä. Joskus sekoitettiin kuppiin lammas-riisiä, koska kana-riisiä ei kaupassa ollut. Ihmeteltiin viikon kuluttua, kun kuppi ei tyhjene lainkaan ja sitten huomattiin, että vaaleammat kana-riisit olivat hävinneet, mutta kuppi oli puolillaan tummempia lammas-riisejä Ja makupalapallosta Roope myös valkkaa vain häntä miellyttävät nappulat... Roope oli todella hyvässä kunnossa nuoruudessaan, mutta kastraation jälkeen on alkanut vanhalle herralle ruoka maistumaan aivan eri tavalla. Nalan tulon jälkeen Roope lihoi kolmessa viikossa melkein 2 kg!! Aiemmin Roope oli aina itse pitänyt linjoistaan huolen, mutta nykyään ongelmana onkin ettei äippä (ja mummo, jolla Roope on päivähoidossa) osaa arvioida kuinka paljon tuon kokoinen koira tarvitsee evästä. Hirvittää oikein, kun sydänvikainen koira on muodoltaa jo täysi pallo... No, Roopen erikoisuuksiin kuuluu muuten nykyään yöruokailu: Viime vuoden lopulla Roopelta leikattiin polvi ja toipilasaikana äippä kantoi aina makuuhuoneeseen potilaalle herkkuja yöpalaksi ja toipilasajan jälkeenkin Roope jää tuijottamaan ovelle äippää: "Missäs ruoka on??? Tartteis käydä nukkumaan..."

Nalaan palatakseni, meillä toimii tällainen järjestely: Nappuloita on aina tarjolla ja oikeaa ruokaa annetaan lisää aina ku huomaan et kuppi on tyhjä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Nala syö ruoan usein vasta joskus tunnin päästä ja annan uutta ruokaa sitten vaikka töistä kotiin tullessa. Jos ruoat ei kelpaa joku kerta, heitän jossakin vaiheessa pöperöt menemään ja annan vasta seuraavana päivänä lisää. Silloin ruoka kyllä taas maistuu Useimmiten yritän antaa pari kertaa päivässä ruokaa, mutta se vaihtelee suuresti sen mukaan miten minä olen kotona. Meillä tämä toimii, tosin koira on hieman laihassa kunnossa (voi syyttää minua, mutta luulen ettei Nalan ruokahalu olisi muillakaan konsteilla yhtään sen parempi). Nala kyllä syö vähän kaikkea, mutta liian vähän vain... Minä en myöskään pidä ahmateista, jotka vetävät ruoat napaansa purematta tai maistamatta, joten tällainen ruokaan hyvin neutraalisti suhtautuva koira on minulle hyvä!

Täytyy vielä lisätä, että meni hermot totaalisesti kaverin keeshondiin niiden majaillessa kuukauden täällä meillä: Kevi on NIIN rutinoitunut saamaan ruoan kello 6.30, pääsemään ulos tasan kello 7 ja sama uudelleen kello 16.00 ja 16.30. Kevi ei siis pystynyt laistamaan ruoka-ajoista minuuttiakaan, mutta meistä Nalan kanssa joka aamuinen herääminen monta tuntia liian aikaisin oli todella ikävää. Nalallakin meni joskus hermot, kun Kevi tuli vinkumaan sängyn viereen ruokaansa... Miten ihanaa on olla, ku koira on tyytyväinen päästessään ulos silloin ku pääsee ja tietää saavansa ruokaa sitten kun saa

Vinku syö aamulla joskus 7-8 välillä ja lenkillä käytän koulutuksessa nappuloita. Illalla syövät 8-10 aikaan isomman aterian, jossa sekaisin nappulaa ja muuta.

Minusta on parempi että on säännölliset ruokinta-ajat. Muutenhan koiran ruuansulatus joutuu tekemään ylitöitä vuorokauden ympäri aina.

Tuttavani kuuluu tahan ruokaa aina tarjolla koulukuntaan perusteella "milta susta tuntuis jos joku muu paattais sun ruoka-ajoistas". Itse pidan koiria koirina, ihmisia ihmisina: Aurinkoisena paivana nappaan mieluummin terassilla oluen ja katkarapusalaatin kuin naapurin kissan tuoreet kakat
Ruoka tarjoillaan 2 kertaa paivassa ihan samasta syysta kuin perheen teinikin jahdataan ennen illallista jaakaapilta. Hanen vakaa uskomuksensa kun on, etta ravintoympyra kuuluu yli kolmekymppisille joilla nyt jokatapauksessa on toinen jalka jo haudassa. Ja Pinon herkuista, kissan jo kertaalleen kayttamista, paatellen ei meidan koiraherran luontaiseen vaistoon valita tarvitsemiaan ravintoaineita voi jarin vankasti luottaa...

	Sindirella kirjoitti:
	Minusta on parempi että on säännölliset ruokinta-ajat. Muutenhan koiran ruuansulatus joutuu tekemään ylitöitä vuorokauden ympäri aina.

Öö, kuinka niin?
Sudethan syö just silloin kun sattuu saalista saamaan eli ei todellakaan joka päivä saati sitten kahta kertaa päivässä säännöllisin väliajoin. Ja vaikka koirat onkin monilta osin eri asia kuin sudet, niiden ruuansulatuselimistö ei ole mahdottoman paljon muuttunut.

Vinku (tänään yks vee!!) on selvästi alkanut jo näyttämään merkkejä siitä, että yksikin ruokailu päivässä riittäisi. Se siis siirtynee melko pian syömään vain iltaisin.

OT

ONNEA Vinku!!

Kyllä minä olen sitä mieltä että antaa ruuansulatuksenkin joskus levätä. ja mistä esimerkiksi tiedät jos koiralla on aina ruokaa kupissa ettei se ole syönyt juuri ennen lenkkiä?

Siitä että ruokaa on vähentynyt? No enivei, en kannata sitä että ruokaa on koko ajan tarjolla ja luulin että tarkoitit tolla lepäämisellä sitä että koiran tulis syödä esim 2 krt päivässä.