Waldo teki niin katalan tempun Se osaa avata ovia ja tuulettelin pikkueteistä, väliovi oli vain kiinni. Seisoin ihan siinä vieressä, kun yhtäkkiä waldo pomppasi kahvaan ja lähti täysiä pinkomaan pihalle. Minä lähdin perään ja huudan, mutta ei ota kuuleviin korviinsa. Päälläni oli kotivaatteet (trikoinen minihame ja järkyttävä siivous napapaita) Ilman kenkiä juoksen, waldo menee tielle, pysäyttää liikenteen ja minä sydän kurkussa pujottelen ja karjun sille autojen välissä.

Lopulta joku nainen pysähtyi jalkakäytävällä, kyykistyi ja kutsui waldoa luokseen ja sehän meni. Sain sen kiinni, nostin syliin ja ehdin kiittää naista avusta, kunnes muistin, että ulko-ovet jäi kaikki auki ja Puffalo yksin kotiin. Lähdin täysiä pinkomaan kotiapäin waldo kainalossa ja onneksi puffalo vain istui pihassa ja tuijotti, että mitä ihmettä me tehdään.

Samalla huomasin kiinnittää huomiota itseeni Trikoohame oli noussut rullalle vyötärölle ja olin juossut alushousut näkyen pitkin pihoja. En kehtaa edes ajatella missä vaiheessa hame oli noussut näin ylös, oliko se jo silloin kun poikkelehdin takapuoli pitkällä autojen välissä Jokatapauksessa paljastin kaikille näkyvillä oleville HOPEISEN väriset alushousuni, joissa oli vaaleanpunaisia röyhelöitä. Ei ole kyllä ikinä hävettänyt näin paljon.

AHAA!!! Olenkin ihmetellyt miksi JKL:n maalaiskunnassa kupsahtelee niin usein rekkoja nurin...

Eipä saisi nauraa näin makeasti, mutta tunnetusti vahingonilo on sitä aidointa iloa . Tervetuloa kylähullujen autuaaseen joukkioon.

Hehe, kannattaa siis miettiä millaisiin vaatteisiin kotonakin sonnustautuu, että on valmiiksi villakoiranjahtausvaatteet päällä

Puffalo kanssa teki sellaisen tempun viikko sitten Ei sille kyllä äkänen voinut olla, kun oli itsekin ihan ihmeissään tapahtuneesta.

Nukkui mun vieressä kainalossa. Olin just nukahtamassa kun kusta lentää naamaan. Uskokaa tai älkää. En tajunnut edes tehdä mitään, makasin vaan paikoillani ja ihmettelin, että häh mitä ihmettä. Kokeilin puffaloa jonka maha ja korvat on ihan märät. Laitan valot ja katson ympärilleni. Puffalokin herää yhtäkkiä säpsähtäen ja haistelee itseään, luikkii nopeasti pois sängystä. Minä lähdin yöllä sitten vielä pesulle, vaihdoin lakanat ja pesin koiran. Oli ilmeisesti nähnyt unta, että on pissillä tai jotain En tiedä. Oli ensimmäinen kerta kun näin tapahtui.

Alkukesästä Lolitalla juoksi taas järki, en kyllä tiedä missä. Melko kovasti lintuihin fiksautuneena se bongasi tuon läheisen lentokentän metallisen berkkoaidan sisäpuolella variksia, jotka liihottivat siivet leyhyen matalalla maata myöten. Yksi perskeles päättikin lennähtää aivan meidän ylitsemme kamujen joukkoon, Loltsi lähti jahtiin... ja törmäsi päätä pahkaa verkkoaitaan, että helähti.

Sulo päätti kymmenviikkoisena ihan oma-aloitteisesti alkaa barfaamaan. Mökillä isä oli pyydystänyt hiiriä ja nakkonut ne pihalle. Yleensä kärppä on hakenut kuolleet hiiret nopeasti ruuaksi. Ajoimme mökin pihaan ja Sulo päästettiin vapaaksi. Se löysi heti aarteen, kuolleen hiiren. Minulla meni sisu kaulaan, kun olisi pitänyt kaivaa puolimätä hiiri koiran suusta. Sulo ehti nielaista sen kokonaisena. Isä lohdutti, että ei se ole puolimätä vaan ihan tuore. Soitin sitten kasvattajalle, että mitä teen. Kasvattaja arveli, että ei tarvitse mitään tehdä, ruuansulatus kyllä huolehtii jatkosta. Puhelun aikana Sulo ehti nielasta jo toisen hiiren. Niitä ei pitänyt olla enää enempää, mutta vähän myöhemmin Sulo löysi vielä kolmannen hiiren ja nieli senkin kokonaisena. Sulon maha oli ihan pallona sen illan, mutta ei se mennyt edes sekaisin. Olin kyllä suunnitellut, että alan vähitellen totuttamaan suloa raakaan lihaan. Kun kävimme tyhjäämässä katiskoita, en uskaltanut laskea Suloa maahan, kun arvelin, että kohta se nielee eläviä ahvenia...

Miedän Laku on tosi innokas saunoja. Aina kun sille sanoo, että "mennään naunikseen", niin se juoksee tuli hännän alla ylös ja kävelee kehää oven edessä. Sitten lopulta kun kylppärin ovi avataan, niin se hyppää saunan lauteille ihan onnessaan. Siellä se aina pesee huolellisesti kaikki eikä suostu lähtemään, kun sille sanoisi (nousee vaan istumaan ja nojaa seinään).
Sitten kun Laku saa tarpeekseen, se menee saunan oven alta ja avaa kylppärin oven itse. Kyllä se on fiksu rinsessa. Välillä se menee saunaan, vaikka se ei olisi edes päällä.

Kerran kun eräs tuttu oli meillä kylässä ja Laku kerjäsi jatkuvasti silittelyä, niin äiti sanoi, että "nyt Laku riittää" ja Laku meni pois. Prinsessa Lakutin <33.

Pitää vielä kirjoittaa mun edellisestä koirasta joka oli kylläkin sakemanni mutta kun oli niin hauska tapaus.... Ystävättäreni kanssa syötiin pizzaa olohuoneen sohvalla suoraan laatikosta ja tietysti dana kerjäsi sylki valuen, mutta kielsin kerjäämästä, se sai yleensä reunat lopuksi, no, neiti katteli vähän aikaa ja heitti laatat suoraan pizza laatikkoon, me katottiin hitaasti ettei voi olla tosi, siis jos se ei saa niin mekään ei saada?? dana ei kakistellu eikä mitään, sanoi vaan yöök ja suoraan pizzan päälle. meni vähäksi aikaa pizza halut ja alakertaan just oli avattu kotipizza. se kyllä vieläki naurattaa, miten se osaskin, onhan sakemannit fiksuja mutta että noin?! toinen ikimuistettava tapaus oli kun olin taas sohvalla ja kurkun viipalet naamalla, (mulla on kuiva iho) ja dana kävelee keittiöstä, menee ohi,vilkasee mua, peruuttaa HITAASTI taaksepäin ja istuu oikein hitaasti katse mun kasvoissa, ja jää tuijottamaan korvat täristen ja otsa kurtussa että "MITÄ HELKARIA VARTEN SULLA ON RUOKAA NAAMALLA??" todella kysymysmerkkinä koko koira, siis voi jestas kun oisitte nähneet sen ilmeen! vielä nytkin 15v jälkeen naurattaa että vedet valuu silmistä. sen jälkeen se oli vähän epäluulonen aina kun oli kasvonaamio ettei se vaan ole ruokaa??

Viivin temmellyksistä voisi kirjoittaa kirjan.

Monesti kun olen tullut koulusta kotiin oon löytänyt jonkin roskiksen sisällön eteisen lattialta. Nykyään oon sitte oppinu että pistän vessan ovet kiinnin ku lähen ja oma roskis on aina niin korkealla ettei Viivi yllä siihen.

Tässä vähän aikaa sitten tätini oli meillä kylässä ja hän oli vahingossa jättänyt suklaalevyn johonkin niin että Viivi oli saanut sen ja syönyt. Minä tietysti olin ihan paniikissa että Viiville tulee siitä jotain mutta onneksi ei ole tullut mitään.

Kun Viivi oli pentu heräsin kerran yöllä että miten on niin ihmeellinen olo niin huomasin että Viivi oli pissannu päälleni. Kiva herätys siinä neljältä aamuyöllä. Viivi on myös oksentanut minun ja toisen koiramme päälle että tosi reilu kaveri. : DD

On niitä temmellyksiä varmasti ennemmänkin mutta ei nyt vaan muistu mieleen. : DD

Aina kun menen seisomaan parvekkeen oven eteen ja laitan kädet vasten lasia niin meidän jade tyttö tulee viereen seisomaan kahdella jalalla ja laittaa tassut lasiin

Hitto mä oon hekottanut täällä maha kipeenä Suville ja Suvin kivoille koiruuksille.

Katsoin tossa eilen Hauskoja kotivideoita. Siellä oli tällanen huvittava villakoiratapaus.
Villa painoi kokoajan vastaajan nappulaa josta kuului ilmeisesti omistajan viesti.
Siinä se sitten ulvoi samalla kun viesti kuului

Pertsa teki juhannuksena mökillä katoamistempun. Sitä etsittiin ja huudettiin, kunnes viimein poika löytyi:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Oiskohan sille pitänyt antaa ruokaa, kun oli NOIN nälkäinen?

No pistetään tämä tänne vaikka ledi ei täysin villakoira olekaan, mutta Ledillä on pienestä pitäen ollut ihmeellinen tapa. Nimittäin fleece-takkien vetoketjujen pureskelu. Mitkään muut vetoketjut eivät ole saman kuntoisina löytynyt.

Nasta tekee melkein joka kerta näin, kun sen päästää pihalle: Alkaa juoksemaan ylt'ympäriinsä, trampoliinia ympäri ja ison kuusen alta, käväisee terassilla ja sitten taas sama kierros. Joskus se sitten pysähtyy sinne kuuseen ja alkaa kaivamaan maata.
Kun tytön sitten huutaa sisälle niin jalat on ihan mustat siitä mullasta mitä tonkii siellä
Kerran (ensimmäisiä kertoja) kun näin kävi, pikkusiskoni (5v.) päätti kai puhdistaa sitä tai jotain, mutta kutakuinkin kohta Nastan selässä oli saippuakuplapurkillinen fairya
Siinä oli kiva peseminen

Lisää temppuilua:

Juostiin kaverilta kotiin mutkaista mäkeä alas; ajattelin että kohta käy huonosti kun Nasta vetää edellä niin että heittelehtii hihnassa ja kompuroi muutenkin, niin päästin hihnasta irti. No, tyttöpä jatkaa juoksuaan vielä alhaalla. Ei reagoi mitenkään epätoivoisena huutavaan omistajaan.
Sitten keksin kääntyä ympäri, ja lähteä vain kävelemään tyynesti pois päin. Se tepsi, hetken aikaa ainakin ajattelin niin. Mutta Nastapa juoksee ohi hippulat vinkuen, ja kohta neiti tulee taas takaisin ja ohittaa uudestaan.
Sopivasti huomasinkin että joku ukko tuli toisesta suunnasta collien kanssa, ja minullekin tuli aika kiirus saada oma koira kiinni... Vanha kunnon "Kato, mitä täällä on! Nami nami!" -temppu tepsi viimein, ja sain litimärän hihnan kouraani.
No, jatkoin matkaani rauhassa kävellen, ja ukko sanoo ohittaessa: "Onpas suloinen pentu. Kuinka vanha se on?" "5 kuukautta kohta täyttää..." "Onpas se vikkelä! Siinä on varmaan aika kova paimentaminen!" "No joo, onhan se juu aika nopea, on siinä kyllä vahtimista "