Tsiisös, sillä on kollega. Joo, sitä se tekee, näköjään.

Meidän nelikuinen villakoiranpentu on huomannut että lenkistä pääsee helpommalla kun hyppää vauvamme vaunujen tavarakoriin. Siellä se sitten ottaa lunkisti. Brion vaunuissa tavarakori niin avara, että pääsee pujahtamaan vauhdista sisään ja ulos. Ohikulkioita välillä huvittaa vauvan vaunuissa vapaamatkustajana oleva hauvavauva. Minulla on siittä kuviakin mutta en osaa ladata niitä tänne?

Äidiltä kuultua:

Eräänä sunnuntaina oli enon perhe tullut vierailulle ja mukana oli heidän hieman alle 1,6 vuotias kääpiövillakoirapoika. Noh, pojat olivat siinä keskenään leikkineet hyvässä sovussa ja sen jälkeen pojille oli annettu omat putkiluut. Niiden lisäksi myöhemmin annettiin molemmille pala keuhkoputkea ja Hugohan ahmattina vetäisi omansa naamariin alta aika yksikön. Poika oli siinä sitten katsellut kaihoisana vieressä, kun kaveri vielä järsi omaa palaansa. Tämä ei sitten jaksanutkaan syödä omaa palaansa kokonaan, vaan piilotti sen sohvaan omistajansa viereen. Hugohan siinä äkkäsi mihin toinen piilotti aarteensa, odotti kunnes toinen oli poistunut paikalta, kävi ryöväämässä sen paikan ja vaihtoi oman luunsa sen palan tilalle . Eli koira oli tosiaan ottanut oman luunsa, ryövännyt kaverinsa piilopaikan ja laittanut täsmälleen samaan paikkaan oman luunsa tilalle! Äiti ja enon vaimo olivat molemmat olleet ihan äimän käkenä, että näkivätkö he tosiaan ihan oikein . On se fiksu koira, kun tajuaa tehdä vaihtokauppaa . En sitten tiedä, miten kaveri oli suhtautaunut tajutessaan, että piilopaikka oli ryövätty ja hänen rakkaan aarteensa tilalle oli vaihtunut vähäinen luu.

Systeri voi korjata, jos tarina ei ihan mennyt oikein.

Noinhan tuo meni. Ja henkitorvenpalaset oli operaatio sinänsä. Hugo oli heti sen saatuaan sitä mieltä, että kaverilla on parempi, kävi nappaamassa sen ja kaveri otti sitten sen Hugon hylkäämän, tismalleen samanlaisen palan.

Työteliäs koira meillä. Olin yövaatteet piilottanut huolellisesti peiton alle, ettei Hugo niitä keksi lähteä kantelemaan ja kuolaamaan. Kävin asioilla, tulin kotia ja koira tulee talon toisesta siivestä iloisesti pomppien vastaan ja hyppää vasten, silmät loistaen ja muutenkin koko koira oli itse aurinkoisuus, minä ihmettelin että mitähän tuo taas touhuaa. Lähti pomppimaan takapuoltaan heitellen takaisin sinne siipeen ja kohta tulee takaisin. Mun yöpaita suussa. Sain paitani takaisin ja kun sängyn luo pääsin, huomasin että peitto oli kaivettu syrjään (sen kanssa oli saanut hetken ahertaa). Äidiltä kysyin että mitä se oli taas touhunnut. Oli kuulemma tuonut paidan näytille sinne ihan toiseen päähän taloa, nakellut sitä jne ja jätti sitten käytävälle lojumaan kun kuuli että tulin. Sitten pitikin tuoda tuo mulle näytille, notta katso mitä mulla on.

Tuo erottaa myös, että milloin avataan jääkaapin ja milloin pakastimen ovi (ainoa ero on jääkaapin oven narahdus, pakastin aukeaa liki äänettömästi). Kun pakastin aukeaa, on koira melkein samantien vieressä odottelemassa, josko hän saisi jotain, jääkaapista ei välitä. Pakastimessa kun on sille luita.

HYI että tota koiraa! Ja vielä puhdasverinen puudeli luulee olevansa! Tuossa se vielä haisee kun päätti sitten lenkillä pyöriä oikein olan takaa jossain hevosenlannassa, tai ei tuo kyllä siltä haise, vaan joltain tuhat kertaa kauheammalta paskalta, suoraan sanottuna... YÄK, Nasta, YÄK.

^

Hei!

Mulla on valkoinen keskaripentu ja hänellä on kyllä jos jonkinlaisia tempauksia! Tässä linkki Sändin blogiin; jos on mielestänne hauskaa tekstiä, heittäkää kommentilla! Saa linkittää

terv. kaisa turusta

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Aamulla olin lähdössä asioille kun huomasin eteisessä, että kaikista kengistäni puuttui pohjalliset. Hetken mietin mitä ihmettä.... kunnes tajusin että kääpiövillikseni Onni on ollut poissa näkyvistä jo hyvän aikaa. Menin katsomaan Onnin lempipiilopaikasta, saunan lauteiden alta... siellähän herra oli tyytyväisenä kasa kengänpohjallisia vieressään samalla löytyi myös hiusharja ja lusikka

Nyt kyllä oli paras. Kiitos miiwii, nauran täällä. Ihanat tempaukset.

Olimme yhtenä päivänä kävelemässä Sörnäisten metroasemalla. Mörkö oli hyvin iloisella tuulella ja yritti kovasti söpöillä kaikille vastaantulijoille saadakseen huomiota. Joku mies, joka käveli takanamme, sai Mörkön sydämen ilmeisesti sykkimään kovin lujasti, koska se tepsotteli korkein askelin ja häntä heiluen katsoen samalla taaksepäin. Eipä aikaakaan kuin tuo pieni otus oli törmännyt mainostauluun! Onneksi ei käynyt pahasti, mutta se oli melko pölmästynyt kyllä. Ohikulkijoita hymyilytti kovasti.

Mörkö on oikea konnankoukkuilja. Jos en anna sille tarpeeksi huomiota, se kyllä keksii keinoja, joilla huomiota voi saada. Teen usein töitä kotoa käsin ja koira ei tietenkään ymmärrä, että tarvitsen rauhaa keskittymiseeni vaikka olenkin samassa tilassa sen kanssa. Parhaita tapoja saada huomiota:
1. Hypätä sängylle, jonka kautta hypätä pienelle pöytätasolle, jonka kautta hypätä monistuskoneen päälle ja jonka päältä hypätä suoraan tietokoneeni näppäimistölle! Kuvitteleekohan se olevansa kissa?

2. Roskakaapin avaamisäänet.

3. Vessan oven avaamisäänet.


Lisäksi aina öisin tuo pieni suloinen otus kömpii saman peiton alle kanssani. Se käpertyy aivan ihoa vasten nukkumaan ja lämmittää mukavasti. Mutta
se vie aina kaiken peiton lopulta. Sillä on ilmiömäinen kyky kietoa peittoa ympärilleen ja alleen siten, että minulla on lopulta vain kaistale jäljellä. Meillä on aika kylmä sisällä, joten olen usein kylmissäni. Ajattelin kuitenkin korjata peitto-ongelman ja ottaa sänkyyn kaksi peittoa. Menimme molemmat nukkumaan taas saman peiton alle, ja kun yöllä Mörkö rullasi peittoa itselleen, minä nappasin varapeiton. Mutta! Aamulla heräsin saman peiton alta Mörkön kanssa ja kuinka ollakaan olin jälleen kylmissäni, toinen peitto oli myllättynä ja kasattuna vieressä, minulla oli vain kaistale yhteistä peittoa ja prinsessa Mörkö nukkui tyytyväisenä lämpöisessä kerässään kera "peittomakuupussin". Nykyisin meillä on sängyssä kaksi peittoa ja kolme vilttiä. Nyt tarkenee! Kerroin tästä ystävälleni, joka sanoi: "Mutta Suvi, Mörköhän on vain koira, miten voi olla niin vaikeaa saada peittoa öisin?". Mutta öisin kaikki on toisin, silloin emäntä on niin uninen ja väsynyt, että pieni koira on iso vastus.

Niin ja Mörkö on useimmiten tosi ihana ja kiltti - ehkä kuitenkin vähän konnailija.

Hyvä että kaikilla muillakaan villureilla ei aina onnistu ympäristön huomioiminen ja jonkin muun tekeminen samaan aikaan Utu juoksi kanssa onnellisena kerran keskellä muuten aakeaa pihaa olevaan lipputankoon niin että jysähti... lisäksi on törmäilty puihin ja kiviin. Nykyään huudankin jo valmiiksi että pliiis varo sitä tolppaa tai katoppa miten iso kivi!