Kohta 5 kk:n ikäinen pentuni on äskettäin aloittanut kerrostalon äänien vahtimisen. Jokaiselle rappukäytävästä kuuluvalle äänelle sanotaan iso "vuh". Pentu vahtii myös kerrostalomme pihalla (tosin haukkuu vain miehet).

Miten tällaiseen vahtihaukkuun tulisi suhtautua? Asumismuotomme vuoksi haluaisin kitkeä "turhat" haukut heti alkuvaiheessa pois.
Tällaisia neuvoja luin lainaamistani koirakirjoista;

Älä huomioi koiraa mitenkään.

Komenna heti Ei-sanalla (tai kolinapurkilla)

Jossain kirjassa neuvottiin kehumaan koiraa ensimmäisestä "ilmoituksesta" ja toisessa kirjassa sanomaan koiralle aina että "se on vaan tonttu" tai muuta vastaavaa aina kun koira haukkuu. Näin ikäänkuin "kuitataan" ilmoitus.

Olen ajatellut pyytää jonkun kaverin kolistelemaan rappukäytävään jotta koira tottuisi kaikkiin ääniin mutta kysymys kuuluu miten suhtaudun tällaiseen vahtimiseen?

Osa villakoirista on hyvinkin vahtitaipuvaisia. Tällainen on mm. vanhin narttuni, joka oli jo yli vuodenikäinen muutettuani omakotitalosta opiskelijakämppään, jossa se alkoi heti äänille räkyttää, eikä ole loputtanut tapaa vieläkään epätoivoisista yrityksistäni huolimatta, tosin vähän iän myötä vähentänyt. Ovikello kuitenkin on must. Asuimme pitkään, n. 2,5 vuotta nyt kerrostaloasunnossa, jossa oli niin hyvät äänieristykset, että ulko-oven ollessa suljettuna yhteisiin tiloihin (minulla oli kämppiksiä) ja käytävään ei naapurien läsnäolosta tiennyt mitään ja haukkumista ei siellä paljon tietenkään ollut. Siellä kasvanut Elmeri-pentu (nyt 9,5 kk) tottui myös siihen, että asunnossamme on hiljaista kuin huopatossutehtaassa, kun taas yhteisissä tiloissa tulee ja menee porukkaa ovissa ees taas. Eli pentu oppi suunnattoman taitavaksi sosiaaliseksi hurmuriksi joka ei hauku ja ärhentele ovista yllättäenkään tuleville vieraillekaan ihmisille (tai niin luulin kunnes...->seuraa tarinaa alla .

Pennun ollessa reilu 7 kk, eli tässä syksyllä muutimme uuteen asuntoon, missä ei olekaan samanlaiset äänieristykset (ei myöskään opiskelijoille yhteisiä tiloja vaan pelkkä oma yksiö meillä jossa istua kökötämme) eli naapurien elämä kuuluu seinien läpi. Pentu huomasi uudessa kämpässä heti, että hänhän onkin vahtikoira ja rupesi kuulostelemaan uusia ääniä ja niille tuhahtelemaan epäluuloisena ja valitettavasti myös haukkumaan. Asiaa ei mitenkään helpota se, että myös vanhin koira on taipuvainen ihan samaan eli ajankohtaiseksi tuli meillä tavan kitkeminen, jonka tiedän olevan vaikeaa jos vahtitaipumus (jota en pennulla arvannut olevankaan) on koiralla. Esim. Elmerin äiskä ja iskä asuvat saman katon alla kasvattajan luona ja toinen (en muista kumpi) niistä on juuri sisällä äänille haukkuja, vaikka asuvat OMAKOTITALOSSA! Eli sieltä Elmerikin lienee perinyt kammottavat äänenlahjansa, sillä tuota sen ääntä ei parhaallakaan tahdolla voi kutsua miksikään pikkupuudelin räksytykseksi vaan lähinnä kallon liitokset kitisevät ja helisevät tuskallisesti, kun Elmeri kokeilee kaikupohjansa olemassaoloa !!!

Yleensä pennun rauhoitteleminen onnistuu niin kauan kun muori pysyy hiljaa, mutta jos molemmat intoutuvat haukkumaan onkin sitten tekeminen että miten pentu saadaan uskomaan, että ollaan hiljaa, kun molempia pitäisi komentaa ja hiljentää. Pahinta mitä voi tehdä on tietysti rueta karjumaan koirien kanssa kilpaa. Helpointa on saada kuulostelu ja tuhahtelu loppumaan ihan alkuvaiheessaan kun näyttää koiralle, että ei ole mitään hätää, rentoutuu itse ja käyttäytyy kuin mitään kuulosteltavaa ei olisikaan. Yritän ainakin hereilläollessani tällöin suunnata koiran huomion muualle. Puhun sille rauhoittavasti ja kun se lopettaa tuhahtelun ja vuhahtelun ohjaan sen huomion heti johonkin muuhun eli ruokaan tai leluihin, luihin ym. järkevämpään puuhaan. Jos koira on jo innostunut täyteen haukkuun, otan sen tiiviiseen puhutteluun pidän kuonosta kiinni ja päästän koiran irti vasta kun se on uskonut (ja rentoutunut) että haukkuminen loppui siihen.

Ongelmana on tietysti se, että jos koiralla on vahtitaipumusta ja se pääsee puhkeamisvaiheessaan vielä jollaintavalla vahvistumaan ollaan heikommilla. Näin kävi meillä. On nimittäin olemassa tilanteita, jolloin ei olekaan väärin, että koira vahtii ja silloin ei tule mieleen koiran rauhoittelu tai kieltäminen ensimmäisenä. Kuten uudella kämpällämme, vielä vanhoihin tapoihini urautuneena olin unohtanut lukita yöksi ulko-oven (aiempiin naapureihini luotin täysin ja annoin siihenaikaan avaimenikin roikkua ovessa ). No, herättiin siihen, että kello kaksi yöllä joku tuli (ilmeisesti pitkäkyntinen tai muu hämärätyyppi) asuntooni. Havahduin siihen että ulko-ovi aukesi ja valoa alkoi kajastaa sisään. Onneksi pentu heti ymmärsi, että kyseessä ei olekaan ihan tavanomainen vierailija joka otetaan riemulla hyppien vastaan ilopissiä mausteeksi kengille tiputellen vaan hirmustui hurjaan hyökkäykseen muorin ja siinä tilanteessa tuon toisenkin nartun säestämänä, kohti tunkeilijaa. Pimeässä varmaan rosvo sai paskahalvauksen , koska koirista lähtenyt meteli-- ylinnä juuri haukkumaan oppinut möreä-ääninen nuorukainen --vaikutti kaikkea muuta kuin puudelien aikaansaamalta. Eli rosvo häipyi sen siliän tien ja ei ole takaisin tullut , jo jos uskallan arvata, niin ei myöskään tule

Siinä vaiheessa kun olin ehtinyt kömpiä vuoteesta ovelle, oli tunkeilija jo ajettu pakosalle ja sain rauhassa jatkaa uniani jälleen , tälläkertaa ovi lukittuna. Enkä muista komentaneeni koiria hiljaiseksi, koska mielestäni se ei oikein sopinut kuvioon. Eli voi hyvinkin olla, että pentu sai tästä ehkä kimmoketta lisää, eli että vahtiminen on jees täällä uudella kämpällä just .


Toivottavasti muutkin innostuvat vastaamaan kysymykseesi ja heittävät niksejä ketjuun. Eivät ne olisi pahitteeksi meillekään !

Ainoa niksi mikä mieleen tulee on sitruunapanta. Koira ei edes yhdistä komennuksen tulevan sinulta. Meillä tuo villakoira ei kyllä kovinkaan hauku, mutta tuo x-rotuinen kyllä. Ei tosin kotona liiemmin, eikä niin haittaisi kun emme kerrostalossa asu, mutta olen kuullut monen löytäneen pannasta avun. Toiset koirat vaan on taipuvaisempia haukkumaan, eikä meille tälle x:lle auta kyllä oikea-aikaiset kehut, eikä kyllä mitkään komennuksetkaan, aina se viimeinen sana on sanottava. Meillä kyllä tämä malli räksyttää ulkona kävelyllä, eikä se ole kovin mukavaa. Ajattelin kokeilla kyseistä vempelettä kävelyreissulla, mutta täytyy odottaa kesää, ei taida tuo panta pakkasella toimia.

Meillä ei ainakaan komentelulla koirat hiljene. Kolinat ja ovikellon soitot haukutaan. Varsinkin kun ei olla kotona voi koirat innostua haukkumaan. Alkuun meillä oli tietokoneella ohjelma mikä äänitti koiran haukkumiset ja sen avulla saatiin selville kuka koirista haukku ja mihin aikaan.Yksi suurin haukkumisen laukasia oli postinkantaja. Meidän ongelmassa apu löytyi sitruunapannasta.

Johanna: Olisihan ollut aika hyvä jos Elmeri olisi käynyt pissaamassa voron jaloille. :-)

Koiralle pitäisi yrittää opettaa vaihtoehtoinen käytöstapa. Tämä on toki paljon helpompi sanottu kuin tehty...

Meillä haukutaan ovikelloa (vaihtelevasti) ja aina kun joku meistä tulee kotiin. Ovikellon haukkumista olemme saaneet vähennettyä vaatimalla koiraa tulemaan sivulle jotta sitten käymme yhdessä avaamassa oven. Eli koira juoksee ensin haukkuen ovelle, seisoo siinnä hetken (totee kai että ei se ovi näköjään aukea?) ja tulee sitten minun tai vaimoni sivulle. Sitten mennään seuraten eteiseen, jossa se istahtaa matolle ja odottaa että avaamme oven ja annamme vapaa käskyn. Toki se joskus innostuu niin että ei haluaisi jättää ovea, kun on tuttu toisella puolella.

Meidän koira ei onneksi hauku muita rappukäytävässä liikkujoita. Kai siinnäkin voisi opettaa että koira tulee omistajan luokse ja saa palkan. Toisaalta se saattaa johtaa siihen että koira vahtii vielä enemmän?

Meidän koira ei hauku (vahdi) kun se on yksin kotona. Olen ymmärtänyt että aika monet koirat ovat sitä mieltä että on turha haukkua kun ei ole laumaa jota varoittaa.

"Meidän koira ei hauku (vahdi) kun se on yksin kotona. Olen ymmärtänyt että aika monet koirat ovat sitä mieltä että on turha haukkua kun ei ole laumaa jota varoittaa"

Tuotapa en ole tullut ajatelleeksi. No, meillähän on aina jonkinlainen lauma vaikka itse en olisi kotona kun koiria on useampi. Enkä viitsi edes kokeilla kun tiedän,jos jätän vaan yhden koiran kotiin niin ulvomiseksi menee. Sillon ei enää vahdita vaan koitetaan saada lauma kokoon.

Tuo jonten väite siitä että yksin ollessaan tai pikemminkin silloin kun kotona ei ole lauman ylempiä ihmisjäseniä, koira ei niinkään vahdi, pätee myös minun villiksiini. Siis vaikka niitä on ollut pitkän aikaa sentään keskenään kaksi ja nyt peräti kolme. Nimittäin entisiltä kämppiksiltä olen kuullut että Etta, joka on siis se haukkuja ollut meillä aina,pysyy hiirenhiljaa siloin kun minä olen poissa eli vahtii (vaikka kämpiksiäkin olisi ollut samoissa tiloissa koirien kanssa) vain ja ainoastaan silloin kun minä, lauman pää olen paikalla.

Kuinka alkuperäisen kysyjän kohdalla on? Haukkuuko pentusi myös silloin asunnossa kun ketään ei ole paikalla?

En tiedä haukkuuko pentu silloin kun olen töissä. Naapureilta olen kysellyt ja heidän mukaansa mitään ei ainakaan heidän asuntoihinsa kuulunut. Tässä talossa on tosin aika paksut seinät. Ihan viime aikoina en ole käynyt naapureilta kyselemässä, mutta pyysin heitä ilmoittamaan mikäli täältä haukkumista kuuluu.

Olen huomannut että pennun vahtiminen riippuu aika paljon myös siitä, miten paljon tekemistä pennulla on ollut ko. päivänä. Jos esim. sattuu satamaan kaatamalla koko päivän niin pentu vahtii pieniäkin ääniä. Jos se on päässyt leikkimään koirakaverinsa kanssa ja on ihan uuvuksissa niin naapuri saa hakata keskellä yötä seiniä ja pentu vain maiskuttelee makeita unia

Meillä ongelmana lähinnä se, että pentu haukkuu kaikki vieraat äänet rappukäytävässä silloin kun olemme kotona. Vahtimista esiintyy myös matkalla ulos (kerrostalon ylimmästä kerroksesta pihalle) ja kerrostalon pihalla.

tämä ei ehkä liity mitenkään tähän aiheeseen,mutta sanonpa kuitenkin. eli kääpiövillakoira ja keskikokoinen villakoira on tutkimusten mukaan 8 hanakin vahtimaan kotiaan.

Hapsu on "vaihteleva" haukkuja, ja kerrostalossa asutaan. Eli valilla nuorempana saattoi jaada haukkumaan minun lahtiessa ulos, jos lahdin hataisesti ulos, esim. nopeasti, kiireisena jne. Tama laukaisi peraanhaukkumisen. Mutta tata haukkumista ei aina ilmennyt, aina silloin talloin. Meille apu loytyi harjoittelusta ja itse yritin aina lahtea rauhallisen oloisena ulos. Apuna uuteen asuntoon muuttaessa meilla oli sitruunapanta ja jo muutaman haukun jalkeen poika ymmarsi jutun juonen ja sen jalkeen pantaa ei tarvinnut enaa liiemmin kayttaa. Jatin valilla varmuuden vuoksi pannan roikkumaan ovenkahvaan, yleensa viela ilman patteria. kyselin naapureilta onko kuulunut mitaan, ja he olivat ihan ymmallaan "etta mita? Asuuko tassa rapussa koira?" Eli haukkumista ei enaa ilmennyt, tosin pojan aikuistuminen vaikutti asiaan paljon. Mutta itse olin kauhuissani ajatuksesta, etta koira haukkuisi ja naapurit valittaisivat..

Meilla kylla edelleen harjoittelusta huolimatta haukutaan imuri pystyyn jo silloin, kun poika kuulee etta nyt kolisee siihen malliin siivouskomerossa. Jo pelkka imurin kolina laukaisee haukkumisen, silla imuria poika pelkaa. Ollaankin suosiolla lahdetty imuroinnin ajaksi lenkille. Ja ovikelloa haukutaan niin raivokkaasti etta tarykalvot paukkuu!

Villakoirilla todella on taipumusta tuohon haukkumiseen, mutta tatakaan ei voi yleistaa, silla meidankin poika on vahan sellainen on-off -tyyppi, eli valilla haukutaan niin etta koko koira pomppii ja valilla saisi vaikka tykilla ampua ja herra ei korvaansa lotkauta! Meilla on aika tilannesidonnaista tuo haukkuminen, mutta kylla tastakin herrasta aanta lahtee...

Meidän villis aloitti sellaiset pienet vaimeat murahtelut siinä neljän kuukauden ikäisenä. eli kun kuuli ääniä, niin murahti. Kielsin tämän heti ja se jäi pois. Haukkumista ei ole vielä kertaakaan pitänyt, joskus on äänen kuullessaan päästänyt surkean hau-äänen, mutta olen senkin kieltänyt, ettei ota tavaksi ja ala nostaa voluumia. Nyt villis on 7kk ikäinen, eikä hauku tai kiinnitä mitään huomiota ääniin. Tosin, en tiedä mitä tapahtuu kun ikää tulee lisää, mutta olen ainakin pienestä asti kieltänyt vahvasti sellaisen vahtimisen ja niin teen jatkossakin jos sellaista meinaa ilmetä.

meillä tepsi räminäpurkki, loppui kerrasta haukut, pikku kaljatölkkiin herneitä ja heitin se nopeasti koiran jalkoihin kun tici ryntäsi haukkuen keittiöön kun naapuri meni ohi, hiljeni kerrasta ja selkä kaarella ja häntä koipien välissä tuijotti mua ja purkkia vuorotellen, kehuin ja hain purkin pois, ja ticoa piti kyllä maanitella olohuoneeseen, hiljanen oli pitkään, mietti kait mitä tapahtui, pidin sen jälkeen purkkia vielä pöydällä mutta eipä sitä tarvittu, purkki ei siis osu koiraan vaan rämähtää lattiaan ja kun se pyörii niin se rämisee vieläkin. kannattaa kokeilla! nyt jos tico vahtii ja sanoo vaisusti uhhuh niin kyllä hiljenee kun sanon että naapuri se vain on.

Itselläni on kohta 5kk vanha kääpiövillakoira uros, ja kerrostalo yksiössä asustelen.
Alkuun kaikki meni hyvin kun poika tänne muutti, ei pitänyt meteliä kun lähdin, mutta nykyään saatta ulista oven takana kun lähden. Useimmiten melu on kyllä loppunut aika nopeaan (ainakin jos olen hetken alhaalla kuunnellut )

Muuten ei kyllä pahemmin hauku, ainoastaan kun on leikkimässä tai muuta vastaavaa muiden koirien kanssa niin jotain pientä meteliä yrittää pitää, ei siis kovin korkealta tämä poika huuda, ainakaan vielä