Meillä on 3 kuukauden ikäinen kääpiövillis. Muuten on mennyt hyvin, mutta koiran ja 9-vuotiaan tytön suhde alkaa olla ongelmallinen. Tyttö nimenomaan toivoi koiraa, iloitsi meistä eniten sen saamisesta, touhusi ja leikki meistä eniten sen kanssa, mutta on nyt alkanut pelätä sitä. Koira kun murisee tytölle hyvin usein ja on jo purrut useamman kerran tyttöä käsiin. Ongelma taisi alkaa siitä, että tyttö ei millään meinannut uskoa, että koiranpennun tulee antaa olla välillä rauhassa. Kun koiranpentu lepää sen luokse ei saa mennä ja kaapata syliinsä ja alkaa leikkiä sen kanssa. Vaikka kuinka yritin asiasta sanoa ja tyttöä vahtia, näin tapahtui yhtenään. Nyt sitten pentu antaa muiden perheenjäsenten silitellä itseään, mutta kun tyttö yrittää silitellä sitä, se saattaa näykkäistä salamannopeasti. Pentu alkaa myös helposti murista ja haukkua tyttölle, mitä se ei tee muille perheenjäsenille. Mahtaakohan pentu pitää tyttöä joko kanssaan samanarvoisena tai jopa alempiarvoisena lauman jäsenenä? Onko muilla ollut tällaisia 'hierarkiaongelmia' ja jos, niin miten olette ne ratkaisseet? Ongelma tuntuu pahenevan päivä päivältä.

Pentua on tainnut sattua leikeissä lapsenne kanssa kun noin uhittelee.Seuraavan kerran kun huomaatte pennun ärisevän lapselle napatkaa pentua kunnolla niskanahasta kiinni.Niin että pentu tosissaan pelästyy tilannetta(älkää pennun huudosta välittäkö).Vaikka koira on pieni ja lutunen se osaa olla myös jääräpäinen,varsinkin jos se haluaa olla rauhassa. Koittakaa saada lapsenne ymmärtämään kun pentu haluaa olla rauhassa niin sitä ei mennä häiritsemään.
Pentua ei saa pelätä ja joka ärhentelyyn on puututtava ja komennettava. Jopa 9 vuotias siihen pystyy jos vaan on tottunut olemaan koirien kanssa.
Antakaa lapsenne antaa pennulle päivän ruoka ja muutenkin touhuta jokapäiväisiä asioita valvonnan alla.

Kyllä valitettavasti teille on käynyt juuri niin,mitä olen yrittänyt tässä oppaassani:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

olevin neuvoin ehkäistä . Lukekaa opas läpi ja miettikää siltä pohjalta mitä voisitte muuttaa kotielämässä pennun kannalta edullisemmaksi.

Jos lapsi saa leikittää varsinkin vilkasta ja dominoivaa pentua on vaarana se, että pentu kokee lapsen olevan hänen kanssaan samalla viivalla ja ottaa hänestä helposti yliotteen, koska lapsella, joka aiemmin ei ole koiriin tottunut, ei ole tuntumaa siihen miten pennun kanssa tulisi toimia järkevästi. Lisäksi uskon, että pentu on kerrassaan vetänyt johtopäätöksen tyttärestänne kiusallisena häirikkönä ja siksi murisee ja puree, koska tytär on häirinnyt sen unta. Pennulle on erityisen tärkeä, että sitä ei mitenkään häiritä sen nukkuessa. Järjestäkää nyt pennulle rauhallinen nukkumis- ja ruokailutila ja tehkää tytölle ehdottomasti selväksi ettei pentuun kosketa ilman valvontaanne. Lisäksi, älkää antako lapsen leikittää pentua vaan järjestäkää yhteinen puuhailu teidän vanhempien ohjauksen alaisena toteutettavaksi. Opettakaa pennulle ensin istumista ja maahanmenoa ja antakaa sitten tytön kouluttaa pentua valvottuna niin, että esim.hän ojentaa pennulle lelun (huom. ei riehuta pentua lelulla vaan antaa sen sille omia aikojaan leikittäväksi) tai ruokakupin palkkioksi siitä kun pentu istuu/menee maahan ensin käskystä. Jos pentu murisee/näykkii lasta, alistakaa te vanhemmat pentu välittömästi tantereeseen ja irvistäkää ja muriskaa sille niin, että pennulle tulee selväksi ettei tämä ole salittua. Myöhemmin voitte myös lapsen kanssa yhdessä alistaa pennun niin, että lapsi saa komentaa koiraa teidän ohjeidenne mukaan. Strukturoikaa pentuun liittyvät toimet niin, että kaikki tapahtuu teidän valvonnassa ja ohjeidenne mukaan, ettei pennun käytös tyttöä kohtaan pääse enää ainakaan pahenemaan.

Toivottavasti muillakin on mielipiteitä ja vinkkejä asiaan . Toivottavasti kaikki järjestyy vielä!

Kiitos kovasti vastauksista!

Viikon verran on nyt yritetty pitää kurissa sekä lasta että koiraa ja tilanne on rauhoittunut. Tytölle on yritetty takoa päähän, että pentua EI SAA häiritä kun se lepää ja se viesti tuntuu menneen melko hyvin perille. Alussa sen sai kyllä toistaa viidentoista minuutin välein... Tuo leikittäminen on vielä työn alla. Kun sen villakerän kanssa olisi niin hauska leikkiä eikä sivusta seuraaminen tahdo lapselle riittää.

Johva: olin lukenut oppaasi jo ennen pennun kotiintuloa (tosi hieno opas, kiitos kun olet viitsinyt sen laatia), mutta kantapään kautta se oppi näköjään vasta kunnolla menee perille! Kiinnitin kyllä huomiota jo silloin siihen, että pentua ei varsinaisesti kannataisi leikittää vaan antaa sen touhuta itsekseen lelujensa kanssa. Tuli se selväksi hyvin pian myös pennun tultua taloon, että leikittämisellä saa helposti aikaan vain ylikierroksilla käyvän villiksen! Kyllä lapsikin melko hyvin uskoi, että pentu saa touhuta leluillaan omia aikojaan, mutta omia käsiään ja jalkojaan hän työnsi koko ajan pennun kuonon eteen. Ilmankos tuo lopulta päätteli, että kai ne sitten ovat puremista varten. Siihen kun lisäsi pennun ärtymyksen jatkuvasta häirinnästä, niin soppa oli valmis.

Koko jupakka on tietysti omaa syytäni. Arvioin väärin 9-vuotiaan kyvyn ymmärtää koiran tarpeita, enkä ollut tarpeeksi tiukkana. Itse olen kasvanut maalaistalossa eläinten ympäröimänä ja oppinut käsittelemään eläimiä ihan huomaamatta. Lapsellani ei ole samanlaista taustaa, joten minun olisi pitänyt tehdä enemmän työtä saadakseni tyttäreni ymmärtämään, että elävä eläin ei ole pehmolelu, jonka voi siepata kainaloonsa koska vain ja jonka kanssa voi leikkiä vaikka koko ajan sen uupumatta. Olkoon tämä tapaus varoittavana esimerkkinä jollekin muulle siitä miten ei kannata toimia. Onneksi tilanne on selvästi korjaantumassa. Mielelläni otan kuitenkin edelleen vastaan neuvoja ja muiden kokemuksia!

Lopuksi sanon vaan, että kyllä villikset on ihania! Olen todella tyytyväinen rotuvalintaamme.

minun pikkusisko on kiusannut Ressua kun se oli pentu ja nyt Ressu murisee sille kun se vaan yrittää silittää sitä! tämä on ihan hyvä esimerkki siitä mitä voi käydä..

Meillä ei ole ikinä koirat uhitelleet lapsille, enemmänkin koirat on meidän perheessä parhaita kavereita lapsille ja aikuisille.

Piakaarin kirjoitti:

Ongelma taisi alkaa siitä, että tyttö ei millään meinannut uskoa, että koiranpennun tulee antaa olla välillä rauhassa. Kun koiranpentu lepää sen luokse ei saa mennä ja kaapata syliinsä ja alkaa leikkiä sen kanssa. Vaikka kuinka yritin asiasta sanoa ja tyttöä vahtia, näin tapahtui yhtenään. Nyt sitten pentu antaa muiden perheenjäsenten silitellä itseään, mutta kun tyttö yrittää silitellä sitä, se saattaa näykkäistä salamannopeasti.

Hei Piakaarin,

Olen muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että koiralle on taattava leporauha ja ettei sitä muutenkaan tule yllättäen halia tms. Hierarkiaongelmiin en minä usko, vaan yksinkertaisesti siihen, että pentunne on huomannut, että ärisemällä (tai jos se ei toimi, niin puremalla) pääsee tungettelijasta eroon. Joka kerta kun tungettelu pääsee tuohon asti, vahvistuu koiran käytös, sillä tytön poisvetäytyminen on sille hyvin palkitsevaa (negatiivinen vahviste = ikävä asia poistuu -> juuri tapahtunut asia lisääntyy jatkossa).

	Piakaarin kirjoitti:
	Mahtaakohan pentu pitää tyttöä joko kanssaan samanarvoisena tai jopa alempiarvoisena lauman jäsenenä? Onko muilla ollut tällaisia 'hierarkiaongelmia' ja jos, niin miten olette ne ratkaisseet? Ongelma tuntuu pahenevan päivä päivältä.

En usko. Ei koirilla oikeasti ole niin tiukkaa arvojärjestystä kuin on perinteisesti vangittuja susia tarkkailemalla ajeteltu. Eikä "johtajuus" perustus muiden koirien pahoinpitelyyn tai lytistämiseen, vaan osaamiseen ja resursseihin. Lue vaikka

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

lisää. Myös Caniksen sivuilta löytyy hyvä suomenkielinen

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

aiheesta.

Vaikka selitykseni on erilainen, on ratkaisuehdotukseni suht samanlainen, sillä merkittävällä erotuksella, että koiraa ei tule perinteisessä mielessä (fyysisesti tai vaikka huutaen) rankaista. Sellainen tekee tyttärestänne vain entistä ikävämmän asian koiralle ja rankaisu saattaa liittyä koiran päässä tyttäreenne, eikä suinkaan siihen, ettei olisi tullut murista. Sitä tuskin haluatte? Eskaloitunut tilanne tulee toki katkaista, mutta jatkossa on mietittävä, miten pitää huoli siitä, ettei jouduta noin pitkälle. Oma ehdotukseni on se, että koiralle taataan rauha lepohetkinä ja yhdessä alatte luomaan sen pirteinä hetkinä pennun ja tyttären suhdetta uudelleen niin, että pentu vapaaehtoisesti tulee vaikka syömään tyttären läheltä tai jopa kädestä. Vaikeusastetta (läheisyyttä tyttäreen, kumartumisen määrää koiran ylle, lopulta fyysisen kontaktin määrää, erilaista koskettelua, kiinnipitoaikaa jne) nostetaan vähitellen ja samalla koiraa tulee aivopestyä siihen, että tyttö onkin kiva juttu. Sinun tehtäväsi on miettiä miten tehdä tästä kiva, mutta hallittu leikki molemmille pikkuisille

Tarkempaa ohjeistusta kehotan hakemaan koirankouluttajalta, jolla on kokemusta käytöksen muokkaamisesta positiivisen vahvistamisen keinoin. Se tarkoittaa sitä, ettei koiraa pidellä pahoin, vaan että oikeanlainen käyttäytyminen tuo hyviä asioita koiran elämään ja muuten tilannetta hallitaan (aita, aikuisen seura, mikä ikinä joka ei tuota ahdistusta koiralle) niin, ettei epätoivottu käytös pääse vahvistumaan. Itse en pysty sinua tämän syvemmin neuvomaan, sillä minulla ei ole riittävää kokemusta haastavammista tilanteista

Positive is not permissive