KANNUSTATHAN kavereitasi lähettämään lääkärintodistuksen/kuitin Legg-Perthes -leikkauksesta Villakoirakeron sivuilla ja lehdessä julkaistavaksi. Sairaus on todella yleinen, ja siksi niin suuri osa sairastuneista kuin mahdollista, tulisi saada virallisesti yleiseen tietoisuuteen ja rotujärjestön puolesta sukutauluineen julkaistuksi, jotta rodun terveempää kehitystä pystyttäisiin jalostuksessa jotenkin edes ottamaan huomioon ja suunnittelemaan jalostusvalintoja tehdessä. Jokainen LP-sairas koira, joka jää yleisen tietoisuuden kannalta pimentoon, on askel rodun huonompaan kehitykseen terveyden puolesta.

Olen itsekkin huolissani taudin yleisyydestä. Näissä tapauksissa ensimmäisessä on kyseessä koira jonka historiasta ei hirveästi tietoa, paperiton uros kyseessä. Pallit on poistettu ja pidetty huoli ettei sitä kautta ainakaan periytetä.

Toisessa tapauksessa on kyseessä amerikan karvatonterrieri (1v.), terrierin omistajaa kehotin lähettämään tuloksen jenkkeihin jonne koira on rekattukkin. Tuntuu kyseisellä rodulla esiintyvän kanssa aika paljon.

Sairaus on todella yleinen monella rodulla. Myös villakoirilla. Ikävintä on, että lonkkia ei rodulla (toy, kääpiö ja keskikokoinen eli muunnokset joilla tauti on yleinen) kuvata vaan kaikki terveystutkimushuomio tuntuu menevän paljon harvinaisempaan PRA:han (varsinkin keskikokoisilla harvinainen), joka nykyään voidaan lähestulkoon kokonaan välttää pelkästään geenitisestaamalla vaikka vain toinenkin vanhemmista. Legg-Perthes on paljon yleisempi eivätkä kasvattajat tunnu eväänsä väräyttävän taudin kitkemiseksi. Äimistyttävää on, että jopa villakoirakerhon pentuelistalla välitetään lonkkakuvaamattomien vanhempien pentuja, vaikka tauti on niin yleinen.

Kasvattajat mainostavat netissä GEENITESTATTUJEN vanhempien pentuja (lue PRA) ja aloittelijat saavat käsityksen, että nyt kyseessä on todella vastuuntuntoinen ja kunnollinen kasvattaja kun vanhemmat on oikein geenitestattu. Samaan aikaan vanhempien lonkkia ei yleensä ole millään tavoin todennettu terveiksi , vaikka Legg Perthes on se paljon yleisempi ongelma rodulla tällähetkellä kuin PRA.

Olisko syy siinä että LPn perinnöllisyydestä ei voida olla aivan varmoja.
Me pidämme sitä perinnöllisenä, mutta erään tunnetun eläinlääkärin kanssa jutelleena olen itsekkin miettinyt hieman tätä.
ELL kertoi minulle ettei taudin perinnöllisyyttä voida taata koska kyse on verenkiertohäiriöstä lonkissa. Joka taasen voi auheutua ja kuuleman mukaan monessa tapauksessa aiheutuukin pentuajan liiallisella liikunnalla.
Tästä tietenkin voi olla eri eläinlääkäritkin eri mieltä joten...
Tosin itse luotan tähän eläinlääkäriin ja hänen kokemukseensa paljon.

Noh, itse käytän nykyisin vain lonkiltaan (kuten muilta osiltaankin) terveiksi tutkittuja koiria.

Kyllä ympäristötekijöilläkin osuutta pakosti puhkeamisessa on, koska kyseessä on prevalenssiltaan alle 100% tauti. Koeristeyttämällä on saatu aikaan LP:tä sairastavia pentuja (suurin osa pentueesta) silloin kun molemmat vanhemmat ovat sairaita ja tämä todentaa kyllä perinnöllisyysteoriaa vahvasti. Samoin se, että sairaiden koirien sukutauluja tutkimalla voidaan sieltä selkeästi erottaa yhteisiä tekijöitä.

Kortisoni ja autoimmuunisairaudet saattavat puhkaista ihmisellä LP:n. Epäilen, että näin voi käydä koirallakin (varsinkin kun oma kasvattini sairastui sekä autoimmuunitaitiin että sai kortisonia ennen LP:n puhkeamista), mutta vain jos sillä myös on tarvittavat perintötekijät taudille. Liiallisesta liikunnasta en osaa sanoa, voi olal sekin mahdollista. Tosin ne LP-koirat joita tiedän ja tunnen eivät ole saaneet mitenkään liikaa liikunta pentuina. Oma vanhin narttuni, joka on periyttänyt LP:tä sai aivan liikaa liikuntaa pentuna eikä sairastunut, tosin sai rasitusvamman etujalkaansa.

Ihan mielenkiinnosta -- oliko kyseessä ihan tutkimus vai päättikö joku vain ottaa tietoisen riskin risteyttäessään kaksi sairasta koiraa? Mitä pennuille tapahtui?

Kyseessä on tieteellinen artikkeli joka on julkaistu risteytyksen pohjalta. Mielestäni löytyy vieläkin netistä. Luin sen silloin kun olin yo:lla töissä. Se oli tutkimusta varten tehty koeristeytys manchesterinterriereillä. Molemmat vanhemmat olivat sairaita muistaakseni 90% pennuista oli sairaita myös. Olikon yksi pentu joka säilyi terveenä eli resessiivisesti suoraan periytyväksi epäillyn taudin prevalenssi eli esiintyvyys sairaat geenit omaavalla ksilöllä on alle 100%. Tämän vuoksi tauti onkin niin hankala. Aivan terve koira siis voi olla ei vaan piilevä taudin kantaja vaan geneettisesti sairas koira, joka jostain syystä ei kuitenkaan sairastunut itse.

MUOKS: Joo, muistini pätki tiettyjen seikkojen osalta eli 2 pennuista oli terveitä. Tässä lyhennelmä artikkeliin:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Kasvattajien kannattaisi kiinnittää huomiota lyhennelmän viimeiseen lauseeseen " Analysis of the related pedigrees and of the results of the test mating indicated that PD is an inherited condition with high heritability.
" ja lonkkakuvata jalostuskoiransa. Minusta on reilua ostajia kohtaan jotka maksavat pennusta yli tuhat euroa, että he saavat mustaa valkoisella todistetta siitä, ettei kummankaan koiran lonkkaa ole leikattu. Valitettavasti lonkkaleikattuja koiria on käytetty jalostukseen. Yksi tapaus on esillä jopa SVK:n terveyssivuilla vuosia jalostuskäytön loputtua julkaistuna.