AIHE SPLITATTU

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

_____________________________________________________________________________________________________

^^Siis millainen kasvattaja ei tunne muita villakoirien perinnöllisiä sairauksia kuin patella luksaation ja PRA:n Kun rodunomaiset sairaudethan tulisi luetella Kennelliiton sopimuksen mukaan kauppakirjassa tarkkaan ! Esim. Legg Perthes ja epilepsiakin ovat kyllä patella luksaatiota ja PRA:ta huomattavasti yleisempiä sairauksia esim. keskikokoisilla villakoirilla, ja ihan yhtä yleisiä ovat kyllä kääpiölläkin, jolla tosin aiemmin PRA (ennen geenitestejä) ja patellaongelmat ovat keskareita yleisempiä.

Ja joo, koirallehan voi periaatteessa tulla yllättävä perinnöllinen sairaus milloin vain vaikkapa 5 vuotta sen myynnistä. Ajattele nyt, jos kasvattaja koko ajan olisi jokaisesta koirasta, jonka on myynyt, ekonomisesti vastuussa koko sen eliniän. Sehän on järjetöntä! Kasvattajankin taloudellinen tilanne heittelee ja koirien kasvatus on kokonaisuudessaan jo hyväntekeväisyysharrastus. Jokainen pentue vei ainakin meikäläisen budjetin pahasti miinuksille ja jouduin lainaamaan rahaa vanhemmiltani, koska pentuja kasvattaessani olin vielä opiskelija ilman säännöllisiä ansiotuloja eli ei tosiaankaan ole mitään halpaa lystiä kasvattaa ihmisille käytännössä ilmaisia koiria ja jos ne sairastuvat, pitäisi ne sitten vielä korvatakin

Ei herran jumala sentään, ei sellainen kertakaikkiaan vain ole tapana. Kasvattajan vastuulla on kertoa ja kirjata kaikki tuntemansa ja rodussa tavanomaisesti esiintyvät perinnölliset sairaudet kauppakirjaan ostotilanteessa ja kertoa koiran mahdollisuudesta näihin sairastua, senhän velvoittaa jo Kennelliton myyntisopimuskin. On ostajan vastuulla ja harkinnassa sitten se, että haluaako hän ottaa riskin ja panna rahansa eläimeen, joka todella johonkin näistä voi sairastua. Jos hän ei ole valmis ottamaan sitä riskiä, eihän hän ole valmis eläimen omistajaksi ollenkaan! Kaupanteon jälkeen vastuu koirasta ja sen kustannuksista kaiken järjen mukaan siirtyy kasvattajalta uudelle koiran omistajalle. Onhan aivan käsittämättöntä, että kasvattajana esimerkiksi minä olisin omien eläinteni ohella rahallisesti vastuussa vielä muidenkin ihmisten eläimistä . Olen pahoillani, mutta ei minulla ainakaan sellaiseen riitä varaa! Ja itselle kyllä ei omien koirien (koskien nyt lähinnä tätä nuorimmaista, muut kun ovat yli kymmenvuotiaita) osalta tulisi pieneen mieleenikään vaatia kasvattajalta jotain korvausta, jos perinnöllinen sairaus sattuisi puhkeamaan jollain niistä! Jos esim. nyt pian 2-vuotiaalle Elmerille puhkeaisi kohtapuoliin perinnöllinen epilepsia, joka tosiaan tapaa puhjeta alle 6-vuotiaana, en taatusti suostuisi ottamaan, vaikka tyrkytettäisi väkisten, centtiäkään korvausta kasvattajalta tästä! Koiran ottaessanihan olen tiedostanut, että näin voi käydä ja that's it.

Tiedän tapauksen, jossa isovillakoira sairastui munuaissairauteen ja omistaja vaatimalla vaati väen vängällä koko kauppasumman koirasta takaisin. Tämä on kaikkien tiedossa ja eräs arvostettu isovillakoirakasvattaja minulle silloin totesi, että tälle henkilölle X ei varmasti kukaan kasvattaja Suomessa tule enää koiraa myymään, koska tuollainen käyttäytyminen ei kertakaikkiaan ole tapana. Ei kukaan halua ottaa riskiä ja myydä sellaiselle henkilölle pentuaan. Vaikka tässä tapauksessa ilmeisesti kasvattaja oli jollaintapaa sivuuttanut myyntihetkellä tiedon koiran mahdollisuudesta sairastua tällaiseen perinnölliseen tautiin, ei ostajan käytös silti ollut oikeudenmukaista. Vaikka kasvattaja olisikin pimittänyt suvussa esiintyvää sairautta on koirien kaupankäynnissä kuitenkin olemassa tiettyjä ns. kirjoittamattomia hyvän käytöksen sääntöjä, joita ei ole tapana rikkoa vaikka myyjä olisikin mätäpesäke. Sellainen ei yksinkertaisesti vain ole tapana, eli on kirjoittamattomien sääntöjen mukaan sopimatonta, että usean vuoden jälkeen vaaditaan korvausta (osittaistakaan sellaista) sairastuneesta koirasta. Eri asia on luonnollisesti se, että jos pentu on luovutettu sairaana ja sairaus paljastuu viikon parin sisällä ostosta ostajalle. Tällöin myyjä on luonnollisesti täysin korvausvelvollinen koko kauppasummasta. Lisäksi kennelliiton sopimuksen mukaan myyjä on korvausvelvollinen kivesviasta ja napatyrästä tietyin ehdoin (leikkaussumma ja kivestapauksessa kolmasosa kauppasummasta).

En minäkään kuuna päivänä tälle ylläkuvatulle henkilölle X pentua möisi! Jos pentu sattuisi sairastumaan tosiaan vaikka 5 vuoden päästä johonkin perinnölliseen tautiin, joutuisin syytetyksi huijauksesta olinpa sitten huijari tai en, ja joutuisin ehkä silloin mahdollisesti työttömänä ollessa (työtilanne meikäläisen alalla ei ole mikään itsestään selvyys) yllättäen pulittamaan tuhat euroa varoista, joita minulla ei kenties olisi olemassakaan. Joutuisin ottamaan sitä varten pankista mahdollisesti lainan! Mielestäni nimittäin on kohtuutonta vaatia, että kasvattaja panee erilliselle tilille säästöön jokaisesta pennusta saamansa kauppasumman kunkin myymänsä koiran eliniän ajaksi, koska mahdollisesti joutuu maksamaan sen takaisin jos koira todetaankin sairaaksi myöhemmin ...varsinkin kun ne pentujen kauppasummat yleensä menevät niiden hoidosta ja kasvatustapahtumasta yleensä aiheutuneiden velkojen kattamiseen .

Mainitsemassani LP tapauksessa, josta juttelin asianomaisen tytön eli koiran omistajan kanssa oli kyse parinsadan euron korvauksesta. Kasvattaja hyvää hyvyyttään oli antanut korvauksen, mutta se oli siis ihan hänen puoleltaan ja aloitteestaan tullut korvaus. Missään tapauksessahan hän ei edes korvausvelvollinen olisi ollut tuonkaan pienehkön summan osalta. Mielestäni ihan reilu ele kasvattajalta, mutta en itse olisi kasvattajan osassa antanut tuotakaan summaa takaisin. Minulla on yksi LP kasvatti itsellänikin enkä ole korvannut omistajalle penniäkään (silloin elettiin markka-aikaa ), eikä minulla siihen silloin vielä vähävaraisena opiskelijana olisi missään nimessä ollut edes käytännön resurssejakaan. Olisin joutunut lainaamaan nuo pari sataakin euroa pankista tai todennäköisemmin vanhemmiltani , jos olisin halunnut olla reilu. En kuitenkaan ole niin reilu, koska en harrasta ylimääräistä hyväntekeväisyyttä. Mielestäni on tarpeeksi reilua kasvattaa ihmiselle käytännössä omalta puoleltani ilmainen koira. Niin kallista kasvatustoiminta kasvattajalle todellakin on, silloin kun tekee parhaansa! Villakoirankasvatus ei todellakaan ole rahasampo vaan puhdas, erittäin kallis harrastus, kuten Elmerin isukin kasvattaja minulle viime keväänä osuvasti totesi, "ett MYCKET DYRT hobby" ...katsos kun hän on Göteborgissa tehtaassa töissä ja työtoverit ihmettelevät miksi hänen tarvitsee käydä töissä ylipäätään lainkaan kun hänhän myy ihmisille kalliita koiria ...mutta itseasiassa raatamalla osa-aikaiseläkkeellä tehtaassa hän rahoittaa näin itselleen mahdollisuuden kasvattaa ihmisille niitä käytännössä ilmaisia villakoiria, koska hän yksinkertaisesti rakastaa villakoirien kasvattamista !

Kiitos, että sain purkautua , ja chic, tämä purkaus ei mitenkään erikoisesti kohdistunut sinuun, kirjoituksesi ainoastaan laukaisi sen ...sain vain sätkyn tuosta jo ajatuksenakin, että kasvattajan pitäisi korvata sairauksista aiheutuvia kuluja. Jotenkin itse pentuja kasvattaneena, tietäen miten rankkaa ja kallista duunia se on valvottuine öineen ja eläinlääkärilaskuineen, saan ihan tosiaan sähköiskun, aina kun kuulen, että joku olettaa, että kasvattajan pitää maksaa sitä ja tätä tai "joutuu korvaamaan" tuota ja tätä. Kun se koirien kasvattaminen todellakin on kasvattajan puolelta todella epäitsekästä ja kallista huvia, usein ainoana tarkoituksena tarjota ostajalle itse kallisti maksettu paketti iloa ja vastuuta pelkästään antamisen ilosta ja siitä, että rakastaa villakoiria kerrassaan niin paljon, että on valmis jonkun toisen vuoksi näkemään kaiken sen suuren huolen ja vaivan ja rahallisen menetyksen, että kasvattaa tälle pennun! Ja sitten ollaan vain vaatimassa lisää, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan, kynimässä kasvattajalta viimeisetkin höyhenet pyrstöstä...

Tais muuten mennä täysin eli pahoitteluni tästä

JOhva, en yhtään ihmettele purkaustasi Itsekään en ymmärrä, miksi ihmeessä KASVATTAJA Olisi maksuvelvollinen, jos koira sairastuu perinnölliseen sairauteen (jos siis on tehnyt tarvittavat kartoitukset, ja yrittänyt parhaan mahdollisen tiedon ja taidon valissa jalostaa terveitä pentuja, tätä tietenkään kukaan ei voi todistaa, mutta haluan uskoa että suurin osa kasvattajista näin ajattelee)... Omasta mielestäni pennun ostajankin pitää perehtyä valitsemaansa rotuun sen verran, että tietää rodulle tyypillisten perinnöllisten sairauksien mahdollisuuden. Itse en ainakaan luota niin 100%sti geenitutkimuksiin ja sukutaulun virheettömyyteen, että uskoisin ettei eim. oma koirani vielä voisi jossain vaiheessa sairastua esim. perinnöllisiin sairauksiin. Puhumattakaan muista sairauksista, täytyyhän ostajan niihenkin henkisesti + taloudellisesti valmistautua. Valitettavasti kun elämä ei mene aina niin ruusuisesti ettei kukaan sairastuisi/loukkaantuisi

En voi ymmärtää kuka kehtaa vaatia kasvattaajlta rahat takaisin, jos koira vanhemmiten sairastuu. LÄhinnä siinä vaan mielestäni tuo julki oman perehtymättömyyden rotuun ja sen, ettei elämän realiteetit ole ihan täysillä hallussa JOtenkin tuntuu samalta, kuin että vaatisi terveydenhuollolta rahat takaisin lapsesta, joltaa kaikesta raskausajan ultraäänistä, lapsivesinäytteistä ja neuvolakäynneistä huolimatta havaitaan myöhemmin jokin piilevä sairaus

joo, hivenen ot, mun verenpaineet vaan nousi tota ajatellessa

Anteeksi nyt taas mitä sanoin! (ei kyllä ollut ensimmäinen kerta kun tällä palstalla räjähdetään toisten mielipiteistä...)

Sanoinko ettei koirani kasvattaja tunne muita perinnöllisiä sairauksia kuin nämä kaksi? Siitä ei toki ole kyse. Pahoitan mieleni aika helposti tommosista hallitsemattomista hyökkäyksistä , ja tulinkin vaan kasvattajan "maineen" korjaamaan. Tästä syystä en ole ikinä tällä palstalla koirieni kasvattajia nimeltä edes maininnut, vaikkei kyse olekaan mistään peräkammarikasvattajista, vaan ihan siksi että näyttelyihmisten piirit on hyvin sisäänpäin sulkeutuneita ja ainoastaan opitut mielipiteet hyväksytään enkä halua koirieni kasvattajia sotkea omiin mielipiteisiini ja mahdollisesti "saamiini" vihamiehiin.

ja HERRANJUMALA (johvaa siteeratakseni) sentään,
sanoinko että 5-vuotiaan koiran sairastumisesta pitäis kauppahinta palauttaa?!
Ihmettelin vaan sitä, että mielestäni systeemi bugittaa aika lailla jos voin pistää sairaita koiria yhteen ja myydä kaikki pennut ilman vastuuta niiden sairauksista vaan laittamalla kauppakirjaan ylös että tämmönen mahdollisuus on.

Itse sanoisin että MINKÄLAINEN KASVATTAJA EI KORVAISI mitään jos pentu sairastuisi?
Ja tarvitseeko kasvattajaksi edes ryhtyä jos ei ole riittävästi rahaa? Tuntuu näitä wannabe-kasvattajia olevan koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Siinä koko jalostus "kärsii" kun sitä ei edes tapahdu, lätkitään vaan koiria yhteen ja ollaan marttyyreita kun pentueen kasvattaminen viekin budjetin miinukselle... Mielestäni kasvattajalla pitäisi olla jotain annettavaa rodulle, hyväntekeväisyyttä se ei ole.

Kiitos ja kuittaan.
(meni

nenään)

Pyydän anteeksi , ei ollut tosiaan tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Asia on vain niin, että jos joku aihe on itselle kovin tunnepitoisesti latautunut aihe (kuten tämä minulle sattuu olemaan, jollekin se voi olla trimmaus tms...) tulee helposti vaahdottua paatoksella ja innostuttua rajumpiin sanankäänteisiin

Ja kysymykseesi siitä, millainen kasvattaja ei halua korvata mitään koiran sairastuessa perinnölliseen sairauteen: sellainen kasvattaja esimerkiksi, kuin minä . Sellainen joka on tehnyt parhaansa saadakseen pentueen maailmaan terveenä, perehtynyt huolella kaikkiin asioihin, mutta jolla on pieni liikevaihto syystä että, on pienimuotoinen kasvattaja, ei kylmäverinen näyttelytähtitehtaaja, jolla on rahaa ostaa kasvattien omistajat hiljaisiksi korvaamalla legg perthekset sun muut taudit, jotta omistaja ei sitten puhua pukahtaisi koiransa sairaudesta kenellekään ja homma saataisi lakaistua maton alle (huom. ei missään nimessä julkaistua kerhon sivuilla), että ne tunnolliset pienkasvattajat eivät saisi tärkeää tietoa, jonka avulla voisivat tehdä entistä viisaampia ja terveempiä jalostusvalintoja, joka on heille puolestaan on lähellä sydäntä...

Ja ei ole marttyriksi heittäytymistä sanoa, että pentueesta usein jää miinuksille koska se on tosiasia. Jos pennuista jotain käteen sattuu jäämään on se joko moukan tuuria tai sitten todennäköisimmin joissakin seikoissa, joissa ei olisi pitänyt säästää, on säästelty . Kirjoituksesi Chic voisi olla hyvin erilainen, jos olisit itse teettänyt yhdenkin pentueen. Ilman mitään kokemusta pentujen teetämisestä harvoin ihmiset ymmärtävät katsoa asioita kasvattajan kannalta.

Kuten sanoin, minulla on pian 2 vuotias nuori koira. Olettakaamme, että hän sairastuu ensiviikolla epilepsiaan ja soittelen kasvattajalle kyselläkseni millainen korvaus sairastuneesta koirasta on mahdollisuus antaa. Voin muuten siinävaiheessa olla 100%:n varma, että tämä tunnollinen ja nöyrä, kaikkensa pentujen eteen yrittänyt pienkasvattaja tulee pahoittamaan mielensä sydänjuuriaan myöten ja haluaa mitä todennäköisemmin katkaista välit kanssani. Mikäli näin ei kuitenkaan kävisi, olisi kyllä kyseessä mielestäni täysin epänormaali reaktio kasvattajan puolelta minua kohtaan .

Mun mielestä olennaista tässä touhussa onkin nimenomaan se, että kasvattaja on vastuullisesti tehnyt tarvittavat selvitykset emän ja isän ja niiden suvun osalta ja minimoinut pentujen riskit sairastua perinnöllisiin sairauksiin. Ja pennun ostajalle on tärkeä välittää tieto villakoirilla esiintyvistä sairauksista ja kertoa, että omalta osaltaan on tehnyt tehnyt kaikkensa minimoidakseen riskit (ja näin ollen pitää parhaansa mukaan huolen siitä, että villakoirien kasvatus ei kärsi). Ja kun sairauskartoituksen lisäksi ottaa huomioon emän ja isän luonteet, niin voiko enempää edes vaatia? Edellä kuvatussa tapauksessa ei mielestäni ole tarpeen, eikä oikein, mennä kasvattajalta vaatimaan korvausta, jos pentu kaikesta huolimatta sairastuu perinnölliseen sairaukseen. Tärkeää olisi kuitenkin välittää tieto siitä kasvattajalle, jotta se voidaan ottaa huomioon tulevaisuuden pentueita suunniteltaessa.

Eri asia ovat kasvattajat, jotka eivät vastuuntuntoisesti ole selvittäneet em. asioita, eivätkä välitä pennun ostajalle tarpeeksi tietoa/välittävät väärää tietoa. Tässä tilanteessa myös ostajalla on suuri vastuu. Kaikki eivät vaan tiedä/osaa vaatia terveystuloksia. En sitten osaa sanoa, olisiko tässä tilanteessa oikeutta mennä vaatimaan korvauksia jos ei itsekään ole ostajana osannut valita pentuetta,jolla selvitykset on kunnossa.

Joo, no mäpä hiljenen nyt, kun en oikeasti ole pennuttamiseen perehtynyt

Mulla ei tulisi mieleenkään mennä pyytelemään kasvattajalta korvauksia jos koirani nyt sairastuisi. Eri asia jos alle vuoden ikäsellä koiralla ilmenisi jokin synnynnäinen vika joka on ollut jo ostohetkellä. En kyllä sillonkaan kysellyt korvauksia kun hommasimme saksanpaimenkoiran jolle tuli alapurenta ja loppujen lopuksi jouduttiin lopettamaan lonkkavian takia.

^Mun mielestä sellainen ei vain jotenkin kuulu tapoihin, ihan yhtä vähän kuin kuuluu tapoihin mennä ravintolassa tilaamaan ruokaa ja samalla kaivaa nenäänsä ja pyyhkiä ulos kuokittu räkäklöntti ruokalistaan, josta on juuri valitsemassa sapuskaa. Eihän se toki kiellettyä ole, mutta niin vain ei tehdä, siis "normaalisti", ja piste.

Yhtä vähän mun mielestä arvostaa jo ostetun ja maksetun koiransa sairastuessa korvausta kasvattajalta odottava ihminen sitä vaivaa, jonka kasvattaja on hänen vuokseen nähnyt kasvattaen juuri hänelle alunperin terveen ja upean pennun monet yöt valvoen, lukemattomat huolet läpi käyden ja kalliisti pennun kasvatuskulut maksaen. Eikö sekään enää nykyään ihmiselle riitä? Mikä ylipäätään riittää ?

minun tarkoitukseni ei ollut ampua herneitä kenenkään sieraimiin Pahoitteluni jos jotain sellaista aiheutin, en omasta mielestäni kohdistanuit mitenkään sanallista raivoani Chiciä enkä ketään muutakaan kohtaan (paitsi niitä jotka rahojaan takaisin vaatii perusteettomasti).

Kyllä tuo chic taisi ihan minulle suuttua , eikä sinulle tmaatta , enkä ihmettelekään, kun vauhkoonnuin aikamoiseen tunnepitoiseen tilitykseen asian tiimoilta vastakaikuna hänen laittamalleen viestille . Tosin tämä hänen alkuperäinen viestinsä oli vain inspiraation lähde, kuten yllä jo kerroin, avautumiselleni, ja pahoittelen sitä, jos joku siitä loukkaantui . Tämä nyt vain on sellainen vähän "kuuma" aihe just mulle ...

Hei,

Keskustelu on käynyt kuumana, mutta tässä yksi mielipide eli kuluttajaneuvojan mielipide. Tässä ko. tapauksessa koiralla on vaarana sokeutua:

Jos kasvattaja on rekisteröinyt kolmen tai useamman vuoden aikana vuosittain yhden pentueen tai kuluvana ja/tai edellisenä kaksi tai useamman pentueen, sovelletaan tapaukseen kuluttajasuojalakia, muuten kauppalakia.

Koiran sokeutuminen on lähtökohtaisesti virhe, josta olette oikeutettu vahingonkorvaukseen tai hinnanalennukseen. Hoitokulut on myös mahdollista saada kasvattajalle, jos ne on välttämättömiä sairauden hoitoon. Pääsääntöisesti maksimi korvaus on koirasta maksettu hinta. Jos olette maksaneet koirasta 1000 e niin vaikka hoitokulunne olisivat 1500 e niin kasvattaja korvaa 1000 e, missä on hinnanalennus, vahingonkorvaus ja hoitokulut. Tämä pätee, jos sokeutuminen on nopea prosessi, jos se vie vuosia niin vahingonkorvausta on mahdollisuus saada vasta kun sokeutuminen on tapahtunut.

Jos hoitokulut ovat vähäiset niin silloin tulee harkittavaksi se, mikä on hinnanalennus sokeasta koirasta. Teidän kannattaa arvioida kuinka suuri tekijä sokeus on ja vaatia
sen mukaista alennusta.

***

Jokainen kasvattajakurssin käynyt tietää kasvattajan vastuun, joka on melko laaja. Epäselvissä tapauksissa kannattaa kysyä kuluttajaneuvojan mielipidettä, sekä kasvattajan että koiran omistajan.

Mirja

Nyt tulee mieleen se, että ruotsissa kaikki koiranpennut myydään agrian vakuuttamina piilevien vikojen ja sairauksien varalle kolmeksi vuodeksi. Käsittääkseni tämä on kasvattajalle takuu siitä että jos koira sairastuu, kuten sinun koirasi Mirja, vakuutus korvaa kaiken, sillä onhan kaihi ollut tavallaan piilevänä jo koiran geeneissä ostohetkellä. Mutta suomessa ei tällaista järjestelmää ole eli omistaja itse ottaa vakuutuksen koiralleen, joka ei sitten korvaa perinnöllisiä juttuja.

On kyllä todella huono tuuri sinulla nyt ollut tuon koiran silmäsairauden kanssa . Toivottavasti koiran vanhempia ei käytetä enää jalostukseen. Jalostusnetin mukaanhan koirasi isä on oikea siitosmatadori. Eli mitä tästä opimme....maltti olisi valttia urosten jalostuskäytössä, koska koira voi kantaa geeneissään sairauksia ja paljon käytetty uros levittää nämä vialliset geenit laajalle populaatiossa. En ymmärrä miksi näitä näyttelytähtiä käytetään niin hillittömästi, kun muitakin uroksia olisi tarjolla pilvin pimein, jos niitä vain ymmärrettäisi sisällyttä jalostukseen mukaan. meni hiukan OT ...

Minulla on itsellänikin kasvattajanimi ja tämä oli surullista minulle ja kasvattajalle. Itselläni on myös nuoremman koiran täti, joka on nuoremman koirani äidin täyssisko. Sillä on ollut pentuja ja voisin hyvin itsekin olla tilanteessa, että olisin myynyt pennun, jolla ilmenee perinnöllinen sairaus.

Kaihi on siinä mielessä kavala juttu, että sille ei ole genettistä testiä. Otan osaa nyt tutkimukseen, joka yrittää kehitellä geneettistä testiä perinnölliseen kaihiin. Silloin kantajat saataisiin selville ja sairailta koirilta voitaisiin välttyä, kuten on jo tilanne PRA:n osalta.

Koirani kasvattaja, kuten minä itsekin, olemme käyttäneet koiria geneetisissä testeissä (PRA) ja tehneet kaikki rotujärjestön vaatimat terveystarkastukset (polvi, silmä). Toivoisin, että kaikki koirilla pentujaan teettävät tekisivät terveystarkastukset koirillaan. Rescuetoiminnan kautta näen turhan usein innostuneita koirien omistajia, jotka haluavat teettää rekisteröimättömiä pentuja omalla ja naapurin koirallaan. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta toivon, että sekä uroksella että nartulla on tehty ennen pennutusta kaikki mahdolliset terveystarkastukset.

Toivoisin myös, että vaikka Suomessa on vahva kuluttajansuojalaki, ostaja vaatisi nähdä terveystarkastuksen tulokset ennen pennun ostoa. Kasvattaja pääsääntöisesti joutuu korvaamaan koiran hoitokulut koiran ostohintaan asti sekä antamaan alennusta koirasta, joka ei vastaa myyntihetkellä olevaa laatua. Näin siis vaikka kasvattaja listaisi koirassa piilevänä olevat mahdolliset viat, lista lähinnä turvaa kasvattajan oikeudet korvausvaatimuksilta ostajan harhauttamisesta aiheutuneesta vahingosta.

Mutta mikään ei korvaa sitä vaivaa mikä aiheutuu sairaan koiran hoidosta, huolesta ja mielipahasta. Koiran kärsimästä tuskasta ja kivusta sekä elämänlaadun huononemisesta. Tähtitieteellisistä eläinlääkärilaskuista koiran elinkaaren ajalta. Niihin on jokaisen koiran ostajan varauduttava, sillä kenelläkään meistä ei ole kristallipalloa, joka takaisi juuri sen oman pennun terveyden ostohetkellä.

En ole kuullutkaan Ruotsin vakuutuksista, olisipa sellaisia täällä Suomessakin...

No vaikka keskustelu (tai väittely) kuumana kävikin, en minä nyt kenellekään ole suuttunut
Nämä on niitä mielipidesioita ja ehkä minut on kasvatettu kotona niin että kaikesta tekemästään pitää ottaa vastuu. Jokaiselle sattuu epäonnistumisia, mutta jos on riskin ottanut niin vastuu on kannettava, oli se kuinka raskas tahansa. Oma äitini on aina hosunut, että tee nyt ihmeessä pentuja niille koirillesi, kun ne on niin hyväluonteisia ja hyvistä suvuista. Mutta vaikka hommaan jaksaisinkin lähteä, en yksinkertaisesti uskaltaisi. Ja (vaikka se toki on helppo sanoa kun minulta ei pentuja ole lähtenyt) jos minun kasvattini sairastuisi, niin aivan taatusti kysyisin omistajalta, mikä olisi sopiva korvaus. Aivan taatusti.

Tähän samaan asiaan sopii tapaus, joka vastikään sattui lähistöllä. Mies oli lainannut ralliautoaan (arvoltaan tuo auto oli varmaan 60 000€) kaverille joka oli ajanut sen ojaan ja lunastuskuntoon. Vakuutuksesta ei saanut penniäkään sillä autoon oli viritetty rutkasti lisätehoja eikä sitä oltu tyypitetty noille tehoille. Aika ikävä tapaus. Mutta herrasmies kuski, joka auton ojaan ajoi, oli lupautunut korvaamaan auton hinnan, sillä hän oli virheen tehnyt. Vaikka tässäkin voitaisiin olla että omistajan oma vastuu kun autossa liikaa tehoja tai antaa muille ajettavaksi. Juuri noin herrasmiesmäisesti pyrin itsekin aina toimimaan jos olen mokaillut.

^^Jatkan hieman OT linjalla, mutta koeta ihmeessä kannustaa myös koirasi vanhempien sekä sisarusten omistajia tähän geenitutkimukseen mukaan koiriensa kanssa . Vanhemmathan ovat varmoja kantajia ja varmasti myös osa sisaruksista. Tutkimuksen sivuilla toivottiin nimittäin näytteitä myös lähisukulaisista.

Heitänpä tähän sellaisen kysymyksen, että jos saisitte ihmislapsen joka ei olekaan sitä mitä tilasitte – terve, niin keneltä vaatisitte korvauksia? Itseltänne, puolisoltanne? Itse olen ottanut molemmat koirat sillä periaatteella, että tulevaisuudesta ei voi tietää ja jos jotain sattuu, niin sitten koetetaan luovia parhaamme mukaan. Koirilla kuten ihmisilläkin saattaa paljastua elämänkaaren aikana sairauksia joita ei ole voinut tietää olevan. Pääosa kasvattajista on varmasti sydämellään mukana toiminnassa ja haluavatkin pitää villakoirakannan terveenä joten olisi aika tylyä vaatia heitä korvaamaan ajan myötä paljastuvia ongelmia. Etenkin jos he ovat terveet ja tutkitut vanhemmat pentueelle hoitaneet.

Aina ei voi tietää etukäteen millaiset kortit käteen tulevat. Itselläni on siis suomalainen rekisteröity keskariuros jolla on nyt pienen ajan sisällä havaittu sekä sydämen sivuääni että löysät lonkat. Ja villinä korttina Virosta adoptoitu kääpiö/keskari jonka perimästä ei ole mitään tietoa...