SpeedBumpista mäkään en ennen ole kuullut, joten kerro Riikka ihmeessä mikä tää juttu on !

Käydään treeneissä keskivikkoisin

Kivaa on ja koiruus tykkää.

Viimeksi harjoiteltiin puomia ja se oli aluksi pelottavaa mutta nyt se menee kuin vettä vaan

Meillä oli myös leikkimieliset kisat seurassamme ja meidän Viivi se sitten voitti koko potin
Oli hyvä mieli sitten lähteä kun oli semmoset kehut saatu ja sitten kottiin nukkumaan
seuraavana päivänä treenattiinki kotipihalla pujottelua ja hyvin meni sekin.

Kyllä se villakoira on Agilityssä ykkösluokan menijä (ainakin meijän Viivi)

Uutena esteenä tuli nyt perjantaina A. Lolita harkitsevaisempana otuksena vähän kavahti sitä aluksi. Aluksi yritin houkutella sitä ja koulutusohjaaja laski sen kiipeämään esteen takaa minun luokseni. Lopulta päätin, että mitä sitä nenäänsä tässä kaivelemaan, nappasin karvapeban ja pakotin sen hihnalla suoritukseen. TA-DAA, eipä oo Lolilla mitään ongelmia koko hökötyksessä

Pari estesarjaa meni kuulemma kuin vanhoilta tekijöiltä Ekassa tein itse tosi pahan mokan *hatuttaa vieläkin -_-* ja ohjasin Lolitan takaisin jälkimmäiselle hypylle uudestaan, vaikka se olisi pitänyt ohittaa ja kaartaa takaisin ensimmäiselle. Eikä se ollut edes ohjausmoka (käsimerkki vahingossa tms.), vaan ihan muisti prakasi, sillä joinkkasin kamulle ihan rehellisen hyppykäskyn.

	Empo-94 kirjoitti:
	Kyllä se villakoira on Agilityssä ykkösluokan menijä (ainakin meijän Viivi)

Kolmosluokan menijä olis ainakin meillä tavotteena.

Taas on vierähtänyt pitkän pitkän pätkä kurssia ilman raportointia tänne. Muutama kerta olisi vielä jäljellä, jonka jälkeen jatkamisenhaluiset isketään pienryhmiin kuka minnekin. Kaikki esteet on käyty nyt läpi, joskaan keppejä ei ole käyty kokonaisina ja osalla koirista pussilla kykkii joku pitämässä kangasosaa vähäsen kurkillaan (kuten meillä).

Meillä menee edelleen varsin hienosti. Ok, koira on edelleen epävarma ja siitä syystä vähän hidas, mutta tähänkin on keinot keksitty. Ja kaveri sanoi, ettei koiran tarvitse olla mikään älytön tykki vielä tässä vaiheessa ja vauhti tulee itsevarmuuden myötä. Lolita on muutenkin ennemmin sellainen tekninen suorittaja, ei mikään rakettipeffa. Toisaalta sen ohjautuvuus on erinomainen ja meidän suhde ja kontakti ovat mainoita, joten tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Ja koiran taustat huomioon ottaen se on reipastunut varsin hyvin. Keinun keikkauskaan ei ole enää mikään kammon aihe, kun otin kaverin vinkistä vaarin ja aloin harrastamaan on/off-kontakteja ruokakupilla. Kippotreenillä/eteenmenoilla yritän myös lisätä sitä itsenäisyyttä ja radanlukutaitoa sekä VAUHTIA. Vinkkejä saa antaa! (Liittyen tuohon vauhtiin.)

Se piti vielä sanoa, että yksi koulutusohjaajista oli kiinnittänyt huomiota erityisesti meihin, ja kehunut meitä eräällä seuran aktiiville, jonka satun tuntemaan En koskaan, siis en ikinäkoskaan ole ollut näin ylpeä itsestäni ja tottavie Lolitasta xtsiljoona.

Höh, vitsi kun harmittaa kun ei ole taas tullut pitkään aikaan kirjoiteltua mihinkään ylös, miten treeneissä on mennyt. Olisi niin kiva konkreettisesti huomata, kun (vai jos?) edistystä on tapahtunut...

Noh, muistan kuitenkin kahdet viimetreenit noin suurinpiirtein, joten käyn kirjoittelemassa niistä piakkoin...

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH!!

Viime harkoissa eräs ryhmämme uroskoira, varmaan puolen sataa kiloa painava rhodesiankoira "rakastui" Lolitaan ja karkasi toistuvasti tämän kimppuun. Ensimmäisellä kerralla se pääsi yllättämään, toisella, kolmannella ja neljännellä kerralla karjui kituset punaisina sille p*rkelettä, niin että se lakosi maahan. Ja näin on tapahtunut aiemminkin koulutusohjaajien puuttumatta asiaan, ilman koiran omistajan anteeksipyyntöä (käytöstapoja, eh?). Täksi viimeiseksi kerraksi vaihdoin aikaisemmin alkavaan alkeisryhmään - tosin turhaan, sillä rhodeuros oli siirretty (viimeinkin ) sinne. Meillä oli kolme pientä rataa, ja kolme parasta palkittiin. Yhden yhtäkään ratavirhettä me ei saatu, mutta Lolitapa säikkyi uroksen edelliskertaista hyökkäystä niin pahasti, ettei uskaltanut mennä ensimmäiseen putkeen, eikä tulla ulos toisesta putkesta ja pussista

Sen sijaan se rhode voitti... Kuulin omistajan elvistelevän vielä yhdelle seuraavan ryhmän tätskälle, miten he olivat päässeet hallittavuustestin läpi rimaan hipoen Ugh! Miten voikin elvistellä j*malauta tollasella, kun koira karkailee nartun luokse, joka säikkyy niin tavattomasti, ettei uskalla tulla piilostaan (putkesta) ulos?!! Pitäis kyllä kellojen soida!!

Eli nyt meillä meni voitto sivu suun ja tunneli uuteen opetteluun, itsevarmuus pitää saada takaisin ja kentästä kiva... Eniten hatuttaa kyllä sen omistajan asenne. *piiiiip*

Perjantaina mentiin Vinkun kanssa kaks kertaa puomi. Edelleen _tosi_ hitaasti maistellen joka askelta, mutta kumminkin. Alasmenot sujuu kyllä jo ihan suht nopsaan.

Lisäksi mentiin neljää keppiä ja pituutta (1 kpl levyjä).

Hiano tyttö.

Eilen käytiin taas kentällä. Puomi meni jo huomattavasti reippaammin ja hypättiin kans yhtä pientä ristikkoa. Vinkun hyppytekniikassa on kyllä hieman parantamisen varaa... Lopuksi mentiin yks pituuslevy ja vinokeppejä jonkun verran. Kyllä se tästä lähtee. Vinku jo vallan innostu juoksemaan kovaa esteeltä toiselle.

tulppis, millä kentällä käytte treenailemassa?

Mua ihan hävettää, kun en ole viimeisten treenien (jotka olivat tuossa kesäkuun puolessa välissä) jälkeen käynyt kertaakaan näyttämässä Sanille esteitä... Jotenkin vaan aikataulut on menneet niin onnettomasti, ja silloin kun aikaa olisi ollut, niin ei ole ollut autoa käytössä :/

Nyt olen ollut viikon kuumeessa, ja koiran kanssa puuhailu on ollut vähän niin ja näin. Kovasti kuitenkin harkitaan, uskaltaisiko sitä lähteä HAU Openin mölleihin treenaamaan...

On pitänyt jo monet kerrat kertoa niistä muutamista vikoista treeneistä, mutta kerrompa vain tuosta viimeisestä kerrasta, koska muut ovat jo painuneet jonnekin unholaan. Eli siis, tässä tarinaa vikoista ERTTIn agitreeneistä ennen kesätaukoa:

Vikojen treenien kunniaksi meillä oli kaksi pientä radan pätkää, jotka sitten suoritettiin "kisamaisesti". Tarkkaan en ratoja enää muista, mutta ensimmäisessä taisi olla muutama hyppy, sitten putki, rengas ja ehkä vielä hyppy. Sani meni tuon radan
huippu hyvin! Painalsi kuin aropupu esteeltä toiselle, ja kuunteli muakin hyvin. Mä olin vähän liian hidas ja jäin jälkeen, mutta Sani meni nätisti. Odottelin vähän, että putken jälkeen tulevalle renkaalle olisi tullut kielto, mutta onneksi kerkisin putken suulle ottamaan Sania vastaan, ja se meni renkaasta läpi tosi reippaasti. Aikakin oli hyvä, joten olin tyytyväinen.

Näiden kahden radan välissä siis pidettiin tauko, ja tauon aikana Sani jostain syystä naulitsi silmänsä kentän laidalla touhuavaan noutajaan. Tuolla on hassu tapa poimia silmätikuksi jokin tietty koira (en ole huomannut ko. koirien välillä muuta yhteyttä, kun ovat yleensä keskikokoisia tai suuria, rodusta ja väristä riippumatta...) ja alkaa räykyttää sille . Tosi inhottava tapa, josta pyritään eroon koko ajan. Nyt siis huomasin, että Sani oli tämän toisen koiran bongannut, ja kiinnitin sen huomion itseeni leluilla yms. Toisen radan jälkeen sitten huomasinkin, ettei Sani ihan 100% unohtanut tätä toista rekkua .

Toinen rata oli muistaakseni suoralla linjalla, ainakin suurinpiirtein. Siinä oli ainakin hyppy, puomi ja hyppy, en muista muuta. Se meinasi mennä penkin alle, koska Sani ennakoi lähdössä, ja jäin taas hirveästi jälkeen. Sain kuitenkin Sanin huudattua puomille, josta se meinasi porhaltaa iloisesti ohi. Viimeisen hypyn jälkeen Sani otti minuun sekunnin sadasosan kontaktin, ja lähti sitten laukkaamaan tämän noutajan luokse!!
Siitäkös riemu repesi, tuo vallaton kakara vain juoksi toisen koiran ympärillä innosta puhkuen. Koulutusohjaajat yrittivät huudella koiran omistajalle, että ajaisi Sanin pois, mutta ei ajanut Hetken aikaa huhuiltuani, ja poispäin hölkättyäni Sani kuitenkin onneksi tuli luokse oikein onnelisena. Mikäs siinä muu auttoi, kuin kehua koiraa, kun niin hienosti totteli

Harmitti vietävästi, kun tuo sillä lailla remusi, mutta ohjaaja sekä seuramme "koirakuiskaaja" sanoi, ettei kannata ottaa liian vakavasti, jos nuori koira sillä lailla innostuu, ja kadottaa korvansa. Nyt treenataankin sitä luoksetuloa ihan urakalla.

Mutta, takaisin itse kisaan. Kun saimme tulokset, olin melkoisen yllättynyt, kun oltiin Sanin kanssa ykkösiä välikohtauksesta huolimatta. Sanihan oli liuennut paikalta vasta maalilinjan jälkeen, joten vahinkoa ei kisan kannalta tapahtunut. Hyvä mieli jäi kuitenki sekä kevään treeneistä, että itse "kisasta", ja olin oikein tyytyväinen omaan villakerään.

	Xanta kirjoitti:
	tulppis, millä kentällä käytte treenailemassa? Mua ihan hävettää, kun en ole viimeisten treenien (jotka olivat tuossa kesäkuun puolessa välissä) jälkeen käynyt kertaakaan näyttämässä Sanille esteitä... Kovasti kuitenkin harkitaan, uskaltaisiko sitä lähteä HAU Openin mölleihin treenaamaan...

Hyst hyst, Vekoran kentällä Veikkolassa. Se on lähes matkan varrella kun olen käynyt ratsastamassa kaverin hevosta niin on ollu kovin suuri houkutus. Tosin mun mielestä se ei ole kovin väärin, kun mä en tietenkään riko mitään ja kenttä on avoin, ilman mitään kummosempia aitoja.

Älä huoli, ei mekään olla kuin tuolla Veikkolassa, jossa on siis ollut vain pituus, puomi ja kämäset 4 kpl keppejä. Viime kerralla niilläkin oli vissiin kausi avattu ja kaik esteet esillä, mutta Aida ei tietty ollu mukana.

Tietenkin tulette kun mekin mennään!

Tänään käytiin vähän treenailemassa molempien koirien kanssa.

Linus tosin tippui puomilta ja sai pienen kammon, mutta vähän ajan päästä meni jo ihan hyvin uudelleen.
Limpun kanssa otettiin lähinnä puomia, hyppyjä, keppejä ja putkea ratana.
Fannyn kanssa tehtiin ratoja ja oli niillä molemmilla kyllä aika hyvä vauhtikin päällä.


Fannyn kanssa ollaan varmaan tulossa tonne HAU Openiin, kilpaileviin siis jokupäivä kun päästään.
Limppu nyt ei vielä pääse kun on vasta 10 kk.

	tulppis kirjoitti:
	Älä huoli, ei mekään olla kuin tuolla Veikkolassa, jossa on siis ollut vain pituus, puomi ja kämäset 4 kpl keppejä. Viime kerralla niilläkin oli vissiin kausi avattu ja kaik esteet esillä, mutta Aida ei tietty ollu mukana. Tietenkin tulette kun mekin mennään!

Hei, Aida on "vähän" rutinoituneempi ja kokeneempi kuin Sani ja minä! Mähän oon suorastaan ohjaamisen irvikuva, kun en yhtään tiedä miten päin pitäisi heilua

Viime kerralla treenailtiin valssia (jo toistamiseen, nyt vaan "vakavammin"), takaaleikkausta ja persjättöä. Ja voi jörgen, mikä keli siellä reeneissä oli. Kävin jemmaamassa puolenvälin jälkeen Loltsin estekonttiin, kun se oli kastua ihan litimäräksi. Nyt olisi tarjolla taas nätimpää säätä.

Kaikki kiemurat onnistuivat varsin mallikkaasti! Ja ne oli sitä paitsi hauskoja tehdä. Takaaleikkaus tehtiin A:lla, ja pelkäsin etukäteen, että Lolita jättää esteen sikseen, kun se huomaan meikäläisen liitävän jonnekin kuuseen ja sen pitäisi *oumaigaad* irrota. Mutta eikös mitä, tyttö paineli esteelle ihan riemuissaan ja minä pääsin toiselle puolelle tosi hienosti. Tää on itsetuntoa kohottavaa vatkata jalkoja näin, kun en ole mikään synnynnäinen oman kropan tuntija tai atleetti (pikemminkin kotleri).

Lolitan vauhti alkaa palailla. Liekö sitten lihasmassan kohentumista vai rhodesialaisen häviämistä kentältä, mutta viime reeneissä se laukkasi kaikki radat, eikä jäänyt edes pelko persiissä putkeen (lyhyt ja mutkalla, mut' kuitenkin). Laukka oli tosin sellaista lyhyttä töpölaukkaa, mutta suunta on ainakin positiivinen. Eipä sillä ole vielä sellaista älytöntä paloa lajiin, mutta minähän kaivan sen siltä esiin...

Voi vitsi, vaikuttaa silti että ootte Lolitan kanssa kehittyneet ihan hirveetä kyytiä! Hyvä, hyvä! Koskas teidät nähdään kisoissa?