Nyt käytiin Vantaan Koivukylässä mölleilemässä. Mennään jo maxi-luokkiin möllikisoissa kun näköjään estekorkeus ei paha ole tuolle minun n.58cm korkealle koiralleni. Komeasti loikkii yli, eikä rimat tipu, vaikkakin viime treeneissä tippui, mutta luultavasti huudahdin TÄSSÄ just sillä hetkellä kun koira oli riman päällä ja siitähän seuraa hyvin helposti tiputtelua...
Koivukylässä oli mukavan haastava rata, ainakin 1-luokan tasoa, että sai jopa oikein ohjata. Välillä olen vaan niin unessa ja myöhässä että koiran pitäisi lukea ajatukseni jotta se toimisi radalla oikein. Lupaan kunnostautua!! Alan aukomaan suutani enempi ja aikaisemmin enkä kuvittele koiraani ajatusten lukijaksi.
Tuloksia ei nyt jääty odottamaan, luultavasti yhdestä pienestä hepulista vitosen kielto napsahti. Muuten taisi olla puhdas rata. Otin kyllä kontaktit ihan liian itsevarmasti, mutta sekin vain siitä syystä että mielessäni käskytin koiraa kontakteilla, se käsky ei vaan ihan tullut suustani ulos milloinkaan

Nyt tavoitteena on opiskella keinu radalla (senhän opetin jo pentuna Selestelle ennen puomia kyllä, muttei se koskaan vielä ole radalla ollut, mahtaisi mennä lentokeinuna, jarrut on Selestellä niin huonot...) ja kepit kunnolla eri sisäänmenokulmista ja pussiakaan ei olla aikoihin treenailtu, sitten voitaisiinkin lähteä virallisiin elil tavoite olisi kisata virallisissa heti ensi vuoden alussa! Ainakin helmikuun kisoja näkyi mielenkiintoisia. Pitää alkaa kohta väsäämään agikalenteria etten täytä viikonloppuja näyttelyillä pelkästään.
Kisakuume on siis kovana!

Hämeenlinnassa on ens viikolla tiistaina möllikset. Sinne lähdetään, oli sää mikä hyvänsä!! Tulkaahan muutkin puudelistit mukaan!

Seleste oli kyllä ihana radalla! Se hyppäs se esteet niin reilusti yli

Mä onnistuin taas sähläämään mölliradalla, kun unohdin miten se rata menikään Fido oli niin hyvällä päällä et päätettiin mennä kokeilemaan kilpailevienkin radalle. Alussa oli melko vaikea keppikulma mut selvittiin siitä ja ohjasin koiraa tarkasti koko radan, ja 0-rata saatiin mentyä ja sijoituttiin 2.

En olisi itsekään uskonut että itsetunto kestää lähteä nolaamaan itsensä ja koiransa möllikisaan vajaan kymmenen harjoittelukerran jälkeen.

Kakkis on ilmiömäinen . Se ei ole ikinä nähnytkään oikeita agiesteitä, eli se joutui irtoamaan normaalia kauemmaksi vierestäni hypyillä. Puomi oli täysin vieras mutta pienen varovaisuuden jälkeen siitä selvittiin hyvin. Putket olivatkin mutkalla eikä niihin olisi ollut ollenkaan kiva mennä, mutta sinnepähän upposi pienen suostuttelun jälkeen. A-este oli järkyttävän kokoinen ja jyrkkä omissa silmissäni, mutta Kakkis kiipesi kuin pieni orava. Suoritimme radan kahteen otteeseen kahdella jumboajalla, mutta jokaikinen este tuli suoritettua ja minä olin pakahtua ylpeydestä .

Tunnustetaan nyt omia virheitäni: eka rata hylättiin koska juoksin radalla Kakkiksen hihna kädessäni (tuomari ei nähnyt villojen alta että koiralla oli panta kaulassaan).
Vaikka kävin tutustumassa rataan, epäröin esteissä ja UNOHDIN NIIDEN NIMET jännittäessäni - huono on koiran tietää mitä minä haluan jos edessä on aita ja minä komennan putkeen...
Jalassani olevat kengät halusivat jäädä matkalle koko ajan, seuraavalla yrityksellä laitan jalkaani kunnon jalkineet.
En innostanut koiraani matkalla tarpeeksi, joten Kakkis kiinnostui kuvaajasta ja hänen upeasta kamerastaan (linssilude?).
Tästä on emännän hyvä jatkaa - alemmaksi en pääse enää vajoamaan.

Väinön kanssa on nyt tänä kesänä aloitettu agility. Viime torstaina alkoi alkeiskurssi ja hieman aiemmin saimme myös jäsenyyden yhteen seuraan, joten pääsemme sen kentille harjoittelemaan kun ovat vapaita. Intoa Väinöllä riittää ja näyttää nauttivan ihan älyttömästi! On myös todella fiksu, on oppinut todella nopeasti perusesteet, tietysti vielä on hiomisen varaa paljonkin, mutta kuitenkin. On jotenkin vaan niin ylpeä olo omasta pienestä miehestä <3 Tänään kävimme n. puoli tuntia harjoittelemassa ja jäi todella hyvä mieli. Huomasin myös miten oma ohjaaminen on tärkeä osa suoritusta, sillä heti kun itse herpaannuin tai unohdin mitä tehdä, teki Väinökin virheitä. Mutta eiköhän tässä harjoittelulla saada jonkunlaista jälkeä aikaiseksi

Kiran kanssa oltiin kisoissa viikonloppuna yli puolentoista vuoden tauon jälkeen, tuloksena luokkavoitto parin sekunnin yliajalla, hylly, nollavoitto ja vimppana pelkkää pelleilyä oleva rata josta ois pitäny ottaa mieluummin hylly kuin ne montakymmentä virhepistettä Et ihan tyytyväinen oon, vielä kun sen vimpan nousunollan saan kakkosista, saan keskittyä Indyyn kokonaan.

Ihanaa Kiran! Hienoja tuloksia!!! Kohta ne viillättää jo kolmosissa, huh!

^Tiäkkö mä en meinaa startata Koikan kanssa kolmosissa, sillä ei vauhti riitä ensinnäkään ylläpitämään mun motivaatiota edes treenata sen kanssa saati kolmosten radoilla menestymiseen. Sillä on sellainen reipas onnellinen hännänheilutustyyli, joka vaan latistuu toistoista ja prässäämisestä, ja se ei vaan riitä mulle. Kiran rykkää mennä suoria pätkiä ja tehdä korkeita loikkia ja pitkiä kaarroksia. Tämän lisäksi juoksut sekottaa arvon rouvan pään aina siten, että pari kuukautta juoksujen tienoilla ollaan niin mukavuuden haluisia, ettei agikentällä oikeesti saa mitään mainittavaa aikaseksi. Eli kyl mä keskityn nyt Indyyn, jolla taas riittää tuota mun kaipaamaa intensiteettiä, se kuumenee tässätyksistä ja jalkojen välistä pujottelusta, ja vikisee innosta kun sille heittää pallon tms. palkaksi

^ Tiedän tunteen... Meikäläisellä on näissä pikkukoirissa ollut useampikin niitä jotka ei kestä toistoja ja pitävät agilityä hauskana lajina mikäli touhu ei vaan mene liian vakavaksi, pitää olla rentoa ja mukavaa eikä pilkun tarkkaa...
Seleste on lähempänä sitten sitä kuumakalle versiota. Saa nähdä mihin minusta sitten riittää, koirasta jos vaikka tällä kertaa riittäisi pitkällekin.

Ootko miettiny Kiranin kohdunpoistoa? Jos se tasottas touhua? Tosin ensin pitää toki tehdä vielä pennut!
Minä uskon että teistä on kyllä vähintään sinne kolmosiin, matkakin on enää niin pienestä kiinni!

^ Juu kyl mä uskon että kohtu pian lähtee, en tosin usko että se tekis koirasta yhtäkkiä semmoisen, kun haluan kisakoirani olevan. Kyllä Kiran on jo saanut treenata usean vuoden, mulla ei oo mahista monen koiran kanssa tavoitteelliseen treenaamiseen, ja muutenkin haluan keskittyä yhteen kerrallaan. Pikkuvilla on tuossa vielä oppimestarina, sen kanssa osallistun vielä syksyllä valmennuksiin yms, se on kyl opettanu mulle paljon (on todella nopea ja sähäkkä, mutta valitettavasti paperiton), ja nyt sitten Indyn kanssa toivottavasti tie vie pitemmälle!

	Qluwa kirjoitti:
	^ Tiedän tunteen... Meikäläisellä on näissä pikkukoirissa ollut useampikin niitä jotka ei kestä toistoja ja pitävät agilityä hauskana lajina mikäli touhu ei vaan mene liian vakavaksi, pitää olla rentoa ja mukavaa eikä pilkun tarkkaa... Seleste on lähempänä sitten sitä kuumakalle versiota. Saa nähdä mihin minusta sitten riittää, koirasta jos vaikka tällä kertaa riittäisi pitkällekin.

Ja minulla taas kokemusta siitä, että nimenomaan pienemmät kestävät toistoa kun taas iso kyllästyi heti jos yrität jankata jotain asiaa enemmän. Eli aina pitäisi keksiä jotain uutta, on kyse sitten agista tai tokosta. Palkkaukseksi ei käynyt kuin herkut ja niistäkin jotkin harvat jotka oikeasti jotenkin innostaisi ja muutenkin palkkauksen täytyi olla hillittyä. Jos oikeasti yritit iloisesti kannustaa niin koira vain katsoi kieroon vähän malliin, että mitä ihmettä sä teet, sä nolaat mut
Vanhin koira keskari olisi mennyt radalla 24/7 ja tämä nuorin koira näyttäisi vähän samoja piirteitä, tosin ei ehkä ihan niin innokas ja motivoitunut, mutta vetoan siihen, että on nuori uros
Siksi ihan mielenkiinnolla odotan, että joskus on toinenkin iso jonka kanssa voi kokeille agia ja katsoa, että onko niistäkin nopeiksi ja motivoituneiksi agikoiriksi.
Veikkaan, että on vain niin paljon yksilöstä kiinni.

Minä väitän että yksilöstä kiinni olipa koko mikä hyvänsä

Meillä tunnetusti isoilla tulee höyry korvista ulos kun jotain tehdään, miniatyyriä taas käynnisteltiin vartti puolen minuutin suoritusta varten.

Käytiin Kikan kanssa epävirallisissa kisoissa ottamassa voitto kotiin "start"-luokasta. Se on siis vielä helpompi kuin "aloittelija", ja rata oli tosiaan helpompi kuin varmaan koskaan edes harjoituksissa ja mineissä oli kokonaista kaksi osanottajaa Mutta silti, nollatulos ja ihanneaika alitettiin kirkkaasti Kokeiltiin myös aloittelija-rataa ylimääräisenä koirakkona, sekin meni vain yhdellä kieltäytymisellä ja ihanneaikakin alittui. Jopa pujottelu meni hyvin Mutta siinä luokassa oltaisiin kyllä hävitty kun ne kaksi virallista osanottajaa olivat nopeampia

	Elina Intke kirjoitti:
	Minä väitän että yksilöstä kiinni olipa koko mikä hyvänsä Meillä tunnetusti isoilla tulee höyry korvista ulos kun jotain tehdään, miniatyyriä taas käynnisteltiin vartti puolen minuutin suoritusta varten.

Sulla onkin juuri sellaiset motivoituneet isot joita ihailen ja jonkalaisen itsekin toivoisin seuraavaksi omistavani

Mutta motivoituneisuus saattaa riippua myös lajista. Tytti joka on ollut suht vaikea motivoida agiin ja tokoon niin oli kuin luotu jäljestykseen. Varmaan olen samaa hokenut aiemminkin, mutta oli vain niin hämmästyttävää huomata, että oli laji johon sitä ei tarvitse motivoida. Kunhan vain vie jäljelle niin se on totaalisen onnessaan ja suorittaa tehtävät itsenäisesti ja nauttii täydestä sydämestään maalin palkinnosta.
Nyt kun landella asustellaan niin ajattelin, että voisi kokeilla verijälkeäkin. Siitäkin varmasti nauttii.
Tosin ollaan pidetty todella pitkää agitaukoa ihan senkin takia, että Tytti on oikeastaan jo eläkkeellä siitä.
Muuton yhteydessä löytyi kaksi ikean leikkiputkea ja virittelin ne pihalle muiden esteiden kanssa. Tytti seuraili touhua kiinnostuneena ja menin ensin Zimin kanssa putkitreeniä. Tytti vaikutti erityisen innokkaalta joten otin senkin ja kas kummaa se oli aivan mielettömän onnessaan kun pääsi tekemään putkia!! Siis koira joka normaalisti lähes koko elämänsä on vihannut kyseistä estettä niin nyt sitten vanhalla iällä on niistäkin innostunut
Hieman outoa. Ja meni vieläpä sellaisesta todella pienestä putkesta joka nyt lähinnä soveltuu vain näille pienemmille koirille. Niin se vanhaneitikin vielä taipuu niinkin kasaan, että pääsi läpi ja vieläpä kamalalla vauhdilla
Tytin paras motivointikeino agiin onkin varmaan aina ollut tauot

Tauko tekee hyvää mille koiralle vain. Ja tauolla voi aina treenata jotain muuta lajia

Kiva että Tytti-vanhuskin pääsee toteuttamaan itseään muutenkin kuin näytelmäareenoilla! Jälki ja haku on yllättävän tykättyjä lajeja, kun vaan malttaa antaa koiralle reilusti aikaa hokasta mistä missäkin on kyse. Pelkkä vähän-jos-sinne-päin-nuuskiminen ja säntäily ei avaa lajien tarkoitusta koiralle. Kun meillä ei ollut vielä itsehillintää tai pitkäjänteisyyttä vielä lainkaan, Nala treenasi näitä ominaisuuksia makkarajäljellä tai makkararuudulla. Hauskaa oli, ja avautui yllättävän helposti puudelille näiden helppojen treenien ansiosta myös esineruutu! Tietysti tässä lajissa esineiden kanto- ja noutohalukkuus helpottaa opettelua vielä enemmän kuin pelkkä nenän käyttö.

Tässä pari meidän lempitreeniä Indyn kanssa, näistä on ollut hyötyä agilityn alkeita opiskellessa!

Kierrättämistä

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Pujottelua

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Naurattaa nuo omat kähinät ja ähinät videoilla