Minua niin surettaa, harmittaa ja hävettää!

Kääpiövillakoirani on nyt reilun neljän kuukauden ikäinen. Kun pentu tuli meille, viikon olemisen jälkeen se pestiin, föönattiin ja trimmattiin, pienen kitinän saattelemana. Joka välissä tuputettiin lihaa tai muuta herkkua. Sama otettiin tavaksi joka viikko. Pikkuhiljaa hommat alkoivat sujua ihan ok, föönauksen aikana koira tosin otti tavaksi huutaa välillä, mutta oli se hiljaakin joskus. Nameja ei enää huolinut. Trimmatessa koirasta tuli varsin apaattinen ja joskus se nukahti avustajan tukemisen varaan kesken trimmauksen. Trimmatessakaan eivät namit enää maistuneet, joten pikkuhiljaa niitä ei enää edes otettu esille...

Olin ihan tyytyväinen siihen että hommat saatiin hoidettua varsin nätisti. Eräs tuttu villakoiraihminen olikin jo ennakkoon kertonut, että hänen luonaan pentujen ei ole koskaan annettu olettaa mitään vaan hommat on hoidettu ja that's it. Ei ongelmia. Ajattelin että meillä voisi olla samoin.

Viimeisen ~kuukauden aikana on pentu alkanut pikkuhiljaa hieman vastustelemaan hoitotoimenpiteitä. Muutenkin selkeää rajojen testailua on havaittavissa. Trimmatessakin se kovasti koettaa nyppiä itseään pois juuri kun trimmerin terä koskettaa karvoja jne (tämän seurauksena se sai muutaman haavan poskeensa eräänä kertana, kun siis heilahti rajusti trimmerin terän ollessa poskella). Ajattelin, että eipä tässä mitään, senkun vaan näytän ettei tilanteesta noin vain karata.

Tänään koko homma sai kuitenkin aivan uuden ulottuvuuden, kun kesken kuonon trimmauksen pentu puri minua. Ihan todella. Tai ainakin yritti, eipä tuosta haavaa tullut vaikka hieman kipeää teki. Hoidin trimmauksen loppuun miten taisin ja päästin koiran vasta kun se käyttäytyi ok.

Miten tällaisesta tilanteesta olisi järkevintä jatkaa?

Minusta parasta olisi heti alkuvaiheessa täysin mitätöidä koiran yritykset ja ns ingnorata sen temput, ihan kun sillä ei olisi mitään vaikutusta sinuun vaikka mitä tekee. Pokkana vaan jatkat hommia, niin se voisi tajuta, että ei auta, ja ihan hukkaan menee näykkimiset sun muut.

Ihan on meilläkin homma hoidettu eikä siinä ole leperrelty. Yleensä kyllä hommat on saanut hoidettua ilman kummempia taisteluja. Voisko kone raapia pentua niin että sitä sattuu ja siksi pistää vastaan. Tuossa omassa koneessa on terä niin säädetty vähän pieleen, että nipistää kyllä niin, että jälki jää jos väärässä kulmassa sattuu tökkäsemään. Kyllähän sitä pentu rupeaa vastaan pistämään jos sitä sattuu.

Joo totta pentua kannattaa leikata vähäm pidemmällä terällä, vaikka 1,5mm niin ei tee enää niin helposti haava akun 0,25 !

Jos pennulla on tapana heilua kun trimmaat niin ehkä vois ottaa takapakkia ja ajella niin vähän kerrallaan että jaksaa olla paikallaan? Ja tuo tietysti että lopettaa vasta kun koira on paikallaan eikä silloin kun häseltää omiaan. Jos tuo ei johdu siitä että kone on nippaissut liian monta kertaa niin ehkä se on uhmaa, jos koira kerran muutenkin sitä harrastaa? Siihen auttaa aika ja se että ne hommat tosiaan tehdään loppuun vaikka koira temppuilisi.
Tuo Viljo(6kk kääpiö/keskaripentu) teki samaa, murisi ja näytteli hampaita, koitti näykkiäkin jossakin vaiheessa, mutta kun en siitä välittänyt vaan hoidin homman aina loppuun rauhassa niin luovutti sitten ja nyt trimmaus sujuu hyvin, paitsi jos koira on täynnä virtaa tai pissahätä iskee kesken kaiken. Namia saa homman jälkeen, en anna kesken kaiken antamaan kun mulla ei kädet riitä ja menee sähläykseksi koko touhu.

Meillä Väinö vihaa kuonon ajelua, sitä on kone nippaissut liian monta kertaa nyt kun olen totutellut niin antaa jo nätisti paikallaan ollen ajaa posket ja kaulaa, mutta kuono ja huulet tuottaa ongelmia. Ja kun Väinö on keskari niin puruvoimaa on sen verran että kun se nappaa niin sitten on käsi niin turta ettei jatkaminen onnistu. Ajattelinkin aloittaa totuttelun nyt uusiksi tuon kuonon osalta niin että avustaja syöttää jauhelihaa isosta ruiskusta sen verran että pää pysyy paikallaan. En tiedä tuleeko toimimaan mutta jos näin saisi homman alulle ja Väinölle tulisi kuva että homma on mukavaa eikä satu kun on paikallaan.

Jeps, näin olen aina hommat hoitanut, että teen vain enkä välitä koiran mahdollisista temppuiluista. Jos se yrittää karata tilanteesta niin ennakoin pienempäänkin liikkeeseen, nostaen koiran takaisin sille tarkoitettuun kohtaan. Koskaan se ei ole millään tempulla päässyt trimmauspaikalta poistumaan.

Varovainen koetan kyllä olla tuon trimmauksen kanssa. Meillä on joku tuommoinen normaaliterä, jota en ole koskaan käyttänyt. Lisäksi meillä on 5/8 tassuterä jolla ajan mitä olen ajaakseni (peppu, takajalkojen väli, tassut, kuono). En tiedä kuinka pitkä terä tuossa sitten on? Se isompi terä tuntuu auttamattoman suurelta kun tämän pientä kuonoa ajelee.

Haavoja ei nähdäkseni ole ollut muutoin kun tuo poskihaava kerran, mutta sekin johtui koiran omasta nyppimisestä... luulisi lopettavan kun huomaa että nyppiessä sattuu.

Terä myös kuumenee kovin herkästi, joskus koetan pitää vähän taukoa ajelusta ja esim. leikata kynsiä välissä, sitten jatkaa taas.

Plaah... toivoin niin että olisin saanut helpon trimmattavan. Harmittaa kun tämä on niin tappelua nykyiseltään :/ Ehkä se tästä...

*muoks
VV> Mukavaa kuulla että jollakin tällainen on ollut uhoamista vain. Toivottavasti tälläkin! Tosiaan muutamissa muissakin tilanteissa on nyt huomannut että tuo vähän testailee ja on ruvennut mm. pikkuhiljaa komentamaan käytävän ääniä ja jopa vastaantulijoita (tähän puutuin heti ja tilanne on tasoittunut). Joskus se haastaa minullekin riitaa haukkumalla, liekkö leikkimielessä vain.

Täytynee sitten sitä takapakkia koettaa ottaa ja ajella vain vähän ja heti kiittää kun menee hyvin. Se onkin inhottavin tilanne kun koira on jo ihan hermona ja itselläkin meinaa hermo mennä ja eihän siitä muuta tule kuin sähläystä! :P

Mietin myös, pitäisikö tuo viedä jollekulle muulle trimmattavaksi / kutsua joku trimmaamaan se meille, jotta näkisi, toimiiko se jollain muulla paremmin...

Meillä aloitetaan trimmiharjoitukset heti, kun pentu kotiutuu 7-viikoisena, ja kasvattajahan on jo tuohon ikään pessyt ja trimmannut pennun pari kertaa. Harjoitukset tehdään ihan päivittäin johdottomalla trimmelillä siten, että trimmeri on käynnissä, mutta teräpuoli on pois päin pennusta. Siten päryytellään pentua ympäriinsä - kuono, varpaat, hännäntyvi ja maha. Vaikka pentu tempoilisikin ei satu vahinkoja. 8-viikoisena pentu pestään ja trimmataan oikeasti. Samoin viikon välein ainakin vuoden ikään. Meillä tuo on toiminut hyvin. Pentu on ottanut oikean trimmaamisen rauhallisesti kuiva harjoittelun käytyään. Rauhattomammalla trimmattavalla voi harjoittelua jatkaa useammankin viikon päivittäin.

Puriko pentu sinua dominanssieleenä vai oliko se pelästyksissään? Jos yritti dominoida niin kunnon pölistys vain pennulle eli niskasta ote ja kellistät selälleen ja rähiset takaisin niin, että tietää, että uskalsi viimeisen kerran puraista sinua. Odotat että alistuu ja sitten palkitset esim. herkulla. Itse en sietäisi yhtään sekuntia purevaa pentua.

Selälleen tuo joutuikin juu ja tuota tehdään arkena muutenkin kun näykkii kohti, etenkin jos näykkimiset suuntautuvat naamaan. Varmaan naapurit kuuntelee kummissaan kun täältä kuuluu murinaa ja haukkumista kun annan pennulle samalla mitalla takaisin. Ei vaan meinaa luovuttaa... joskus puren pentua korvasta kun se koettaa näykkiä kovemmin, eikä tottele kun kiellän (/vingahdan kivun merkiksi). Kyllä se huutaa itsekin pienestäkin hampaan kosketuksesta, mutta uhoaa sitten kahta kovemmin takaisin.

En sitten tiedä oliko tuossa trimmaustilanteessa kumpaa plaatua se puraisuyritys. Ensin pentu nyppi kun koetin kuonoa ajella ja yhtäkkiä ärähti kovaan ääneen ja nappasi sormille (enkä tässä kohtaa ollut vielä edes koskenut trimmerillä kuonoon, kun pentu aina nyppäisi itseään poispäin kun koetin trimmata ja itse varovaisuudessani otan trimmerin kauemmas jos pentu heiluu, ettei sattuisi).

Emira kirjoitti:

Selälleen tuo joutuikin juu ja tuota tehdään arkena muutenkin kun näykkii kohti, etenkin jos näykkimiset suuntautuvat naamaan. Varmaan naapurit kuuntelee kummissaan kun täältä kuuluu murinaa ja haukkumista kun annan pennulle samalla mitalla takaisin. Ei vaan meinaa luovuttaa... joskus puren pentua korvasta kun se koettaa näykkiä kovemmin, eikä tottele kun kiellän (/vingahdan kivun merkiksi). Kyllä se huutaa itsekin pienestäkin hampaan kosketuksesta, mutta uhoaa sitten kahta kovemmin takaisin.

Tässä kohtaa menee pieleen ja pahasti...

Mä lähtisin mieluummin toisesta suuntaa liikkeelle. Eli siitä koiran ja omistajan suhteen vahvistamisesta, ja unohtasin koko "kouluttamisen". Keskittysin siihen että mitä tahansa sä teetkin niin pentu _haluaa_ olla sun mukana ja tehdä niinkuin sä haluat sen tekevän.

Joo kyllä minunkin mielestä keino on tuossa tapauksessa ollut väärä, varsinkin kun tuntuu koira olevan jo ihan ullalla, eikä ole lopettanut näykkimistä. Minusta joo kyllä luottamuksen rakentamiselle, plus sille että aina kannattaa totella. Lisäksi selvennän aikaisempaa kpommenttiani, minutsa ei kannata vingahdella tms. kun pentu puree, vaan olla kuin ei olisi osunutkaan. Muutenhan sille tuodaan ilmi, että sen tekemiset vaikuttaa ihmiskaveriin. Jos ollaan välittämättä ja täysin hätkähtämättä vaikka kuinka sattuu, koira luultavasti lopettaa ja kokeilee jotain muuta taktiikkaa, jan kun se joskus sattuu kokeilemaan olla nätisti, niin kehutaan kovasti.
Ehkä tuollanen raju keino, kuten selättäminen toimii, mutta vain sillon, kun henkilö tuntee koiran elekieltä ja osaa lukea sitä sekä ilmiasta sille selvästi asiansa. peruskoiran omistaja on vaan enemmän pulassa, kun lähtee tuollaiseen.

Mä lisään vielä sen verran että jos koira on selkeästi dominoiva, niin saattaa tulla loputon tahtojen taistelu siitä että kilpaa muristaan ja sekä koira että omistaja uhittelee. Noidankehä.
Mulla tuo pappa on hyvinkin dominoiva, mutta jos sen kanssa alkaa rähisemään niin se alkaa myös rähinän, eikä siitä tule loppua millään. Mä kyllä murahdan matalasti sille jos se alkaa muksuille murisemaan, ja Väinö kyllä silloin perääntyy. Mutta että tähän on päästy on tehty niin paljon muutakin, yksi nimenomaan tuo koiran ja ihmisen suhteen vahvistus.

Niin...

Minulle on monet sanoneet, että pennut keskenään leikkiessäänkin vingahtavat toisilleen jos sattuu ja että tämä tehoaa myös ihmisen ja koiran välillä. Ja jos ei tehoa niin sitten voi murista takaisin ja joskus ns. viimeisenä keinona purra takaisin kun toinen ei lopeta (tässä kohtaa ilmeisesti verrattu emokoiran käyttäytymiseen).

Mutta on se tosiaan niin ettei loppua meinaa tulla. Aluksi tuo aika herkästikin alistui ja perääntyi tilanteesta, mutta nykyään se uhoaa aina vain kovemmin.

*huoh* Ja minä kun luulin osaavani kouluttaa tästä koirasta yhteiskuntakelpoisen :/ Harmittaa niin paljon! Ei kai se muu auta kuin yrittää kovemmin ja vaihtaa keinoja.

muoks*
Niin ja kyllähän tämä kaikessa tahtoo olla mukanani muutoin, ei päästä minua kotona silmistään (vert. pentu nukkuu & miesosapuoli menee keittiöön > ei mitään. Mutta kun minä menen keittiöön tai mihin nyt sitten menenkin niin pentu lähtee heti perään). Ja tottelevaisuutta on harjoiteltu, se sujuu hienosti ja pentu ymmärtää mitä siltä pyydän. Aina on häntä vispaten menossa mukana

Mua mietityttää tuossa selättämisessa ja takaisin murisemisessa, että näkeekö kokematon omistaja, koska pentu yrittää uhitella ja koska se yrittää rimpuilla pelosta. Esimerkiksi juuri tässä tapauksessa, kun se trimmeri on pentua vahingossa satuttanut.

^ Niinpä! Aralle koiralle vallan eri meininki kuin dominoivalle! Siinä pitää tietää miksi koira käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miten toimia että koiraan saadaan luottamus ja tietenkään koira ei saa tahtia määrätä.