Väinö täyttää pian 11 kk ja on välillä ihan mahdoton. Ei tottele käskyjä jos ei huvita eikä osaa toisissa tilanteissa rauhoittua. Luoksetulosta ei useimminkaan ole toivoakaan eikä poikaa uskalla pitää enää edes metsässä irti kun lähtee omille teilleen hajujen perään Ja varsinkin jos paikalla on muita koiria, ei Väinö näe mitään muuta. Tästä johtuen muiden ohittaminenkin on vaikeaa kun namit eikä lelut saa voittoa pojan huomiota toisista koirista. Tämän takia en uskalla edes haaveilla esim. agilitystä koska en voi luottaa Väinöön ja sen tottelemiseen. Ja tosiaan jos paikalla on muita koiria/kissoja, niin Väinö yrittää kaikin keinoin päästä toisen luokse ja päästä leikkimään. Ei lopeta vaikka olisi kuinka väsynyt vaan jatkaa aina vaan. Kaverini oli meillä koiransa kanssa kylässä ja Väinö oli pakko laittaa yhdessä vaiheessa kiinni, että toinen koira sai edes hetken rauhaa...

Olen ihan neuvoton näiden asioiden kanssa. Joten jos teillä viisaammilla olisi neuvoja miten saisin itsestäni viisaamman ja Väinölle opetettua, että välillä voi ottaa rennostikin... Täytyykö asioille tehdä nyt jotain, vai kuuluuko vain murrosikään ja menee ajan kanssa ohi? Välillä on vain todella stressaavaa ja turhauttavaa kun on koiran silmissä pelkkä nolla kun muita koiria/eläimiä on paikalla...

Mene vaikka hakemaan vähän tukea ja neuvoja joltain kouluttajalta, löytyy esim.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

, josta itse kovasti pidän. Helsingissä on nykyään monta muutakin hyvää kouluttajaa Itseäni ainakin auttaa, tukee ja motivoi käydä välillä kuukauden ajan kerran viikossa koulutettavana ihan puolen tunnin yksityisopetuksessa.

Jos yhtään lohduttaa niin se on toi ikä. Iiriksestä tuli ihan mahdoton siinä 10kk kieppeillä, ennen kauniisti luokse tullut koira alkoi ihan piruuttaan juoksentelemaan vaan mun lähellä sellanen ilme naamalla "ähäkutti, et saa kiinni". Lisäksi koko ajan testasi kuka on arvojärjestyksessä se pomo. Jääkaudet, ruuan antamiset niin että itse "syö" siitä ensin, ovesta ensin kävelyt yms - kaikkea testasin. KAsvattajalle valitin että koira on mahdoton ja se sano että odota kun se täyttää kaksi, kyllä sille sitten järki tulee päähän. Kuulemma äitinsä oli ihan samanalainen tuon ikäisenä. Ja kappas, näin tapahtui, nyt kyllä innostuessaan esim linnuista tms tekee tota, mutta vinkulelu viimeistään korjaa tilanteen.

Uroksella vielä noi hormonit häiritsee tilannetta, Väinö varmasti on alkanut ymmärtämään hajuistra ja tytöistä nyt liikaakin (itsellä ei ole urosta, mutta olen näin kuullut että pahimmat hormonihyrrät on käynnissä siinä vuoden kieppeillä). Te olette kuitenkin ainakin mitä täältä olen lukenut hienosti kouluttaneet väinöä, tokoilleet yms, eli en usko että itse olet tehnyt mitään väärin. Kun olin villaa ottamassa, olisin halunnut uroksen mutta kasvattaja sanoi että niillä on sen verran hankala murkkuikä, etten tule sellasen kasnsa pärjäämään Tiesi oikein, aika tiukkaa oli ton nartunkin kanssa tuossa iässä, etenkin kun oli ensimmäinen koira ja asiat tuntuivat jotenkin "suuremmilta" kuin nyt toisen koiran kanssa. Välillä uskoin että Iiris on vaan kehitysvammainen, eikä ikinä opi, välillä ajattelin että olen maailman huonoin koiran omistaja yms. Mutta tuon kahden vuoden maagisen rajan täytettyään (aivot ilmeisesti tulee jälkitoimituksessa) toi on kyllä taas niiiin hyvä ja tottelevainen koira, ainostaan jos menee ylikieroksille, tekee edelleen tuota ettei anna kiinni. Sitä onneksi tapahtuu harvoin. Ja voin sanoa että kun ne aivot on tulleet postissa, niin sen jälkeen myös toinen koira on aina helpompi, Sallille ei tulisi mieleenkään kyseinalaistaa auktoriteettiani, sehän on syntynyt tähän "valmiiseen" tilanteeseen, missä minä olen ykkönen, ja Iiris tulee sen jälkeen , ja Salli kaikkein viimeisin.

Luoksetulo-ongelma kun on noista kuvaamistasi se mitä meillä eniten oli, niin siihen osaan kertoa mikä meillä auttoi. Ostin todella pitkän juoksutusliinan (pyykkinaru tms kelpaa kanssa), ja pidin siinä "vapaana", eli koira sai juosta mielin määrin. Jos koira näyttää lähtevän omille teilleen tai ei tule kutsusta luokse, otat kiinni narusta. Pakotteiden käyttöhän tämäkin on, mutta viikon käytön jälkeen meillä ainakaan Iiris ei lähtenyt narun pituutta kauemmaksi, ja antoi paremmin kiinni. Periaatteessa tohon menetelmään kuuluisi että narua aina pätkästään niin että lopulta koira luulee olevansa edelleen sen pitkän narun päässä vaikka pannasta roikkuu sentin naru. Mulla iski piheys enkä leikellyt kallista liinaa, mutta hyvin se toimi noinkin. Jos taas kun narusta oli päässyt eroon, ei antanut kiinni niin muutaman päivän narujakso auttoi. Mutta kuten sanoin, "varmaksi" tuli vasta kun ikää tuli. Ja metsässä toi naru on hankala.


Riikka on oikeassa, kannattaa jos tuntuu ikhan toivottomalta, hakea apua ja henkistä tukea ammattikouluttajalta tai sitten jos tuttavapiirissä on joku aktiiviharrastaja.

Joo, Väinön kanssa on käyty pentukurssi ja toko1-kurssi. Ilman häiriötekijöitä tottelee kyllä, mutta jos on vähänkin jotain, niin käskyt menevät kuuroille korville. Kasvattajan kanssa puhuimme myös, että jos alkaa tuntua kestämättömältä tämä tila, niin sitten käydään hakemassa viisaammilta neuvoja. Tässä tilanteessa minua lohduttaa ainoastaan se seikka, että Väinön veli on aivan samanlainen. Heillä kuitenkin 2 villaa ennestään, ettei kyse ainakaan ole koulutustaitojen puutteesta heidän kohdallaan. Ja tosiaan on alkanut ymmärtää narttujen ja urosten eron ja on hyvin hyvin kiinnostunut kaikista nartuista. Noh, onneksi koirapuistot on keksitty niin saa poika olla edes vähän irti.

Meillä on ollut kanssa tuo toisten koirien ohittaminen hankalaa aina, kyllä pentukurssilla mennään nätisti ohi, mutta annas olla jos lenkillä näkyy vilauskin toisesta koirasta. Hugo on ihan täpinöissään, vinkuu, kiskoo, välillä haukkuu ja hästää. Jos siihen asti on menty hihnassa nätisti, niin sen jälkeen ei toivoakaan ja tätä saattaa kestää ihan hyvin 10-15 minsaa sen näköyhteyden jälkeenkin. Ei auta mitkään superherkulliset namitkaan, vinkulelua voisi testata josko kääntäisi huomion muualle.

Tottelemattomuutta harrastetaan Hugonkin osalta tai tehdään jokin vaihtoehtoinen liike. ISTU! Ja koira menee maahan tai häipyy paikalta tai jää seisomaan ja katsomaan "ai niinku mitä?" tai on kuin ei olisi mitään kuullutkaan. Jos ei viitsitä eteiseen tulla kutsusta luokse (käydään ovella kurkistamassa ja jatketaan matkaa), että lähdetään lenkille, niin sitten jää lenkki ainakin siltä erää käymättä (ja kummasti koira alkaa seurata perässä sen jälkeen) tai odotellaan tai tehdään jotain muuta ko. tilanteeseen sopivaa. Kyllä meillä aikaa on. Irti ei oikein uskalla enää pitää hirveästi, kun riistavietti nosti päätään ja aikaisemmin kiinnostamattomat elukat ovatkin sellaisia joiden perään pitää lähteä. Enkä todellakaan luota siihen, että käskystä tullaan luokse. Jääkausi oli melkein pari viikkoa päällä viime kuussa ja sen jälkeen oltiin hyvin nöyrää ja tottelevaista poikaa, ainakin hetken.

Mutta muuten on ollut kyllä yllättävän helppo murrosikä, tai sitten se ei ole vielä iskenyt kunnolla päälle. Ulkoillessa merkkaillaan kuin pojat ja välillä kykitään kuin tytöt.

Viime aikoina yhteiselo Väinön kanssa on sujunut hienosti! Välillä mietinkin, että onko tämä varmasti se sama Väinö, joka vielä jokin aika sitten veti epätoivoisesti toisten koirien luokse ja lähti kälppimään tilaisuuden tullen...

Esimerkiksi tällä viikolla olen ollut erityisen ylpeä Väinöstä. Tiistaina olimme ystävämme Anskun ja hänen koiransa Hipsun kanssa Rajasaaressa ulkoilemassa ja vaikka muita koiria tuli ja meni, Väinö kävi haistelemassa niitä, mutta tuli kutsusta luokse/perään! Poika teki myös temppuja vaikka Hipsu oli paikalla, mikä ei olisi kuukausi, kaksi sitten ollut mitenkään mahdollista. Pihalla/lähistöllä kun olemme törmänneet tuttuihin koiriin ja Väinö on niitä hetken haistellut, on se lähtenyt mukaani pyytäessäni sitä, eikä edelliseen tapaansa jäänyt vinkumaan/haukkumaan toisten koirien perään. Myös toisten koirien kanssa lenkkeily onnistuu nyt huomattavasti paremmin kuin ennen. Väinö ei enää koko aikaa roiku toisten niskassa, vaan kävelee nätisti toisen koiran vierellä.


Tänään ajattelin, että voisimme Väinön kanssa käydä kokeilemassa, josko poika osaisi kulkea vapaana metsässä ja hienosti meni! Aina kun Väinö meinasi lähteä omille teilleen (mitä ei tapahtunut niin usein kuin ennen), vaihdoin suuntaa ja Väinö seurasi perässä. Matkalla metsään ja takaisin harjoittelimme toisten koirien ohittamista ja yllätyksekseni Väinön huomio pysyi aika hyvin minussa ja nameissa, kun ennen mikään nami/lelu/yms. ei saanut Väinön huomiota pois toisista koirista. Muutaman kerran meinasi rähjätä kun toinen koira kulki liian läheltä, mutta se loppui lyhyeen kun houkuttelin Väinön huomion namin avulla minuun ja eteenpäin toisen koiran sijasta.

Joten eiköhän tämä tästä! Selkeästi täytyy olla jotain tehnyt oikein kun tällaisia tuloksia alkaa näkyä

^Hienoa, että edistystä on tapahtunut ja paljon

Me aloitimme nyt keväällä Filonan kanssa agilityn ja se jännitti alkuun melkolailla, koska meilläkin luoksetulossa oli vielä hetki sitten paljonkin hiottavaa. Mutta agilityn myötä (ja varmaan tokoilunkin) tytöstä on kehittynyt vallan mallikelpoinen oppilas. Viime kerralla agilitytreeneissä ei edes pyrkinyt muiden koiruuksien luo, vaikka oli vapaana. "Tähän"-käskystä on tullut erittäin tehokas

Mutta meillä on kyllä edelleen ongelmana muiden koirien ohittaminen lenkillä... Filona on niin intoa täynnä kun näkee toisen koiran, että ei kuule eikä näe mitään muuta. Mutta kun ollaan ohitus tehty, niin vouhkaaminen loppuu siihen. Tokossa ei välitä myöskään muista koirista (alkuhäslingin jälkeen) ja keskittyy omaan suoritukseen hienosti. Mutta mikä kumma sitten lenkillä onkaan, että muut koirat ovat niin ihqu ihania Lohduttavaa on, että monen muunkin lenkkeilijän koira käyttäytyy samalla tavoin.

Selkeästi Väinöllä on parempia päiviä ja sitten ei niitä niin hyviä päiviä. Taas viime päivinä on olleet hermot koetuksella kun poika haukkuu, vetää remmissä, karkailee jos päästää irti... Huoh... Noh, kai tämä tästä ajan kanssa helpottaa...

Tänään meni Danaan luottamus täysin!
Olin tänään sen kanssa lenkillä, ja päästin sen irti rauhaisella hiekkatiellä, se on ollut hieman tottelematon, ja kun olen kotona agilityä yrittänyt niin karannut yms.yms. Nyt kuitenkin olen ruvennut luottamaan enemmän kun ei ole karkaillut, ja on voinut pihassa päästää irti, ja harrastaa agilityä. Lenkillä sitten ajattelin että voisi päästää, päästin irti.
Pian tien vieressä pellolla oli pari lehmää, muut kauempana. Dana haukkui, murisi ja juoksi tietäpitkin niiden "perässä". Niiden juostua kauemmas Dana hyppäsi ojaa, siitä pellolle, ja lähti täysiä juoksemaan perään!

Kutsuin sitä tomerasti,kiltisti, ja yritin vinguttaa vinkulelua, tarjota herkkua, lähteä, ja houkutella kaikin keinoin. Dana vain juoksi peltoa ympäri, välillä näkyi hännänpää, kohta ei mitään. Dana ei tullut pois.
No piti mennä pellolle ja makkaralla sen sai sieltä sitten napattua..

Mitä oikein voisin tehdä, että saisin tottelevaisemman yms. ja että omistaja olisi kiinnostavampi kuin eläimet/kiinnostuksen kohde. Dana on muutenkin TODELLA riistaviettinen, verrattuna muihin kuten esim. Hemiin. Hemi ei välitä mitään. Danan voisi saman tien viedä metsälle.

Eli?!?

Sori, tää pitkä huono ja sekava sepustus...Toivottavasti tajuaa edes jotain. Ja Dana siis on 14kk.

Jos sulla on aidattu piha tai koirapuisto lähellä, niin voit siellä "harjotella".
Teet silleen että aina kun kutsut koiraa ja se tulee luokse niin annat namin ja kehut paaljon.
Muuta en keksi..

Meillä ei ole aidattua pihaa, mutta pieni aitaus kyllä. Koirapuistoja täällä ei ikävä kyllä ole Tuota olenkin tehnyt, mutta kun näkee jotain kiinnostavaa, Danalle ei ole korvia...

Meillä kanssa Väinöllä ongelmia juuri tuon luoksetulon kanssa. Väinöstä kun kaikki muu paitsi omistaja on kiinnostavampia. Eikä mitään väliä onko kädessä leluja tai herkkuja... Kutsut menevät kuin kuuroille korville. Muutenkin Väinöllä on vaikeuksia keskittymisessä ja tottelemisessa. Eka koira kun on kyseessä niin ei oikein tiedä mikä johtuu luonteesta, mikä rodusta, iästä, omasta osaamattomuudesta jne. Siksi olenkin tässä miettinyt josko kävisin kerran ongelmakoirakouluttajan luona hakemassa neuvoja juuri meidän tilanteeseen. Kun ei siitä ainakaan haittaa voi olla. Tosin Väinön velipoika on ihan samanlainen ja heillä kuitenkin kaksi aikaisempaa koiraa nyt kotona ja sitä ennenkin ollut koiria, niin ehkä osa käytöksestä selittyy perimällä. Haluaisin kuitenkin löytää keinoja, joilla motivoida ja hallita koiraa. Mutta ehkä ne ammattilaiset sitten osaavat auttaa

Vilmallakin on ollut ongelmia luoksetulon kanssa ja silläkin on riistaviettiä. Pariin otteeseen se on lähtenyt jäniksen perään ja kerran metsälenkillä karkotti teeren lentoon ja lähti vielä etsimään sitä.. Nyt on pysyihin nyt hyvin irti niin metsässä kuin pihallakin. Vilman kanssa harrastetaan agilityä ja tokoa ja se motivoituu hyvin herkuilla. Toivosin kyllä että innostuisi leluihin enemmän ja agiin pitäisi löytyä jokin supermotivaattori, vähän hidas nimitäin tuppaa tuo Vilma olemaan.

Meiltäkin puuttuu kunnon motivaattori edelleen, ei kiinnosta lelut eikä ruokakaan silloin, kun on jotain kiinnostavampaa näköpiirissä. Saisi olla pirulainen ahneempi.

Mitenköhän saisin motivoituneemmaksi? Että olisin kiinnostavin asia maanpäällä?!?