tällainen keskustelu voi kyllä jo olla, mut en löytänyt, joten tein.
Eli kumpaa sukupuolta sinun karvakorvasi edustaa/edustavat?Miksi?Kummista pidät enemmän (tämä nyt on tietysti aika koirakohtaista)?Mitä huonoja puolia nartuissa/uroksissa on?Perusteluja?
Itselläni on vielä auki koko koiran osto, mutta myös tämä kysymys, joten olisi kiva kuulla teidän kommentteja

Ja sitten vielä toinen kysymys, kuinka usein nartuilla on juoksut,kuinka pitkään kestävät ja muuttuvatko teidän koiranne "erikoiriksi" juoksujen aikana?

No vieläpä yksi kysymys muistui mieleen, eli tuota Tuire Kaimion Pennun kasvatus kirjaa lukiessani heräsi kysymys, oliko teidän koirilla havaittavissa käytöksenmuutoksia murrosiän aikana?

Äänestyksestä huolimatta toivoisin myös kommentteja

Meillä on tällä hetkellä yksi narttukoira. Aikaisemmat hoidokkini ja ehdottomasti suurin osa kaverikoiristani ovat olleet uroksia, joten jäppisten seassa olen kasvanut koiramaailmaan. Pidän koirasta kuin koirasta sukupuoleen katsomatta, mutta loppujen lopuksi ehkä uroksista enemmän. Ihania putkiaivoisia otuksia. Narttu meillä on ihan siitä syystä, ettei koiran sukupuolella silloin ostohetkellä ollut juuri väliä, kunhan koira tarvitsi uuden kodin ja oli Suuri Persoona (meillä asuu siis kodinvaihtaja).

Uroksien hyviin puoliin kuuluvat tietynlainen tasaisuus; ei ole sitä juoksuaikaa, joten normaalia elämää voi elää jatkuvasti, mitä nyt tyttöjen hajut joskus häiräävät. Moni narttu muuttuu jotenkin juoksuaikana, meillä Lolita masentuu ja mörrää muille koirille ensialkuun, loppujuoksujen ajan suunnilleen peruuttaa uroita päin. Toiset nartut kärsivät valeraskauksista vielä varsinaisen juoksun loputtua, n. kahden kuukauden kuluttua. Valeraskauden oireet ovat aika peruskoirakirjakamaa, eli en lähde niitä erittelemään.

Narttujen juoksutiheys on koirakohtaista, mutta useimmiten koiralla on juoksu kahdesti vuodessa suunnilleen kuuden kuukauden välein, meidän talossa huhti- ja lokakuussa. Kestoaika on sen kolmisen viikkoa, mutta sekin voi vaihdella.

Ja nartut on yleensä uroksia pehmeämpiä, se piti vielä mainita. Pääsyy, miksi pidän uroksista, tulen ehkäpä paremmin toimeen. Onneksi meille osui suht' kova narttu; joskus se otus tuntuu ihan oman sielun jatkeelta, kauan sitten kadonneelta sisarelta. Ja kieroja nartutkin saattaa olla, voi hyvänen aika.

Poikia meillä vain on. En nyt osaa sanoa mitään hyviä ja huonoja puolia.

Kaksi urosta meillä.

Varmastikin suurimpana syynä oli siihen, että meille tuli uroksia, niin oli nuo narttujejen juoksut. Joillain nartuillahan tulee kaikki valeraskaudet sun muut. Eikä juoksuista narttua voi viedä esim. koulutus kentille (vaikka kaikki eivät sitä tajuakkaan )

Mutta kyllä noista uroksistakin menee aina välillä hermot, kun ne haikailee vaikka minkälaisten narttujen perään, oli sitten juoksut tai ei. Noi jalkakarvatkin on tosiaan vähän väliä pissassa. Ja hermot meinaa mennä noita kahta urosta ulkoiluttaessa, kun meinaavat nostaa jalkaa toistensa päälle Ja kun mennään jonnekin kylään ja otetaan koirat mukaan, niin noihan merkkailee aina koko talon. Samoin kun Pate tuli meille niin merkkaili myöskin kaikkialle.

Ehkei narttu olisi sittenkään ollut niin huono vaihtoehto?

	Emilia kirjoitti:
	Varmastikin suurimpana syynä oli siihen, että meille tuli uroksia, niin oli nuo narttujejen juoksut. Joillain nartuillahan tulee kaikki valeraskaudet sun muut. Eikä juoksuista narttua voi viedä esim. koulutus kentille (vaikka kaikki eivät sitä tajuakkaan )

Nartunhan voi aina leikkauttaa ja päästä juoksuista sun muista eroon, eikä se estä nartun kanssa näyttelyissä käymistäkään, päin vastoin kuin leikatun uroksen kanssa.

Meidän perheessä harrastetaan agilitya kolmen nartun kanssa ja koskaan ei ole juoksusta johtuvista treenitauoista ollut mitään harmia, vaan itse asiassa on vaan hyvä, että väkisinkin tulee annettua koiralle muutaman viikon tauko harjoittelusta.

Juoksuaikaisenhan muuten saa viedä näyttelyyn ja ilmesisesti mm. agilityn arvokisoihin (mutta ei ns. tavallallisiin kisoihin), joten ei mielestäni nartun kanssa nuo juoksut paljon harrastamista/kilpailemista haittaa.

	Khenya kirjoitti:
	Nartunhan voi aina leikkauttaa ja päästä juoksuista sun muista eroon, eikä se estä nartun kanssa näyttelyissä käymistäkään, päin vastoin kuin leikatun uroksen kanssa.

Olenkin aina vähän ihmetellyt, miksi leikattua urosta ei saa viedä näyttelyyn, toisin kun leikatun nartun saa? Mikäköhän syy siihen on?

	Emilia kirjoitti:
	Khenya kirjoitti: Nartunhan voi aina leikkauttaa ja päästä juoksuista sun muista eroon, eikä se estä nartun kanssa näyttelyissä käymistäkään, päin vastoin kuin leikatun uroksen kanssa. Olenkin aina vähän ihmetellyt, miksi leikattua urosta ei saa viedä näyttelyyn, toisin kun leikatun nartun saa? Mikäköhän syy siihen on?

Vaikea sanoa... ehkä pelkona on urosten kohdalla, että jos leikatun uroksen saisi esittää näyttelyssä esim. sellaisen todistuksen kanssa, että sillä on ollut normaalit kivekset, olisi vaarana, että joku voisi maksua vastaan alkaa järjestää tällaisia todistuksia myös alkujaan kivesvikaisille uroksille. Who knows... Nartustahan on paha mennä päältä päin sanomaan, onko se leikattu vai ei. Karkeasti yleistäen luulisin, että urokset leikataan yleisimmin kivesvian takia ja nartut terveydellisistä syistä (esim. kohtutulehdus). Olisi tavallaan aika ikävää (vaikka näyttelyiden onkin tarkoitus palvella jalostusta... show'ksi ja harratukseksi ne ovat muuttuneet), jos hienoja pentuja aikasemmin tehnyt upea näyttelynarttu menettäisi näyttelyissä käymisen oikeuden siksi, että sillä olisi esim. huonoa onnea ja se saisi pahan kohtutulehduksen ja olisi pakko leikata.
Uroksista taas ymmärrettävästi kivesvikainen nyt vaan yksinkertaisesti on kivesvikainen eikä sitä tulisi käyttää jalostukseen, vaikka muuten miten hieno olisikin, ja käsittääkseni kivesvikaiset tulisikin jo viasta mahdollisesti tulevaisuudessa aiheutuvien terveydellisten ongelmien takia leikata. Jos näyttelyitä haluaa harrastaa, on vain yksinkertaisesti oltava uros, jolla ei ole synnynnäistä vikaa, ja ellei kivesvikaa ole, pitää olla sen verran taitoa laittaa uroskoiransa järjestykseen, ettei urosta tarvitse esim. käytössyistä leikata.

Mitään virallista selitystä asialle tuskin on koskaan mistään korkeammalta taholta annettu tai ainakaan en sellaista ole koskaan kuullut. Mutta omasta mielestäni järjestely on suhteellisen looginen.

Elmeri ei ole putkiaivo
Elmeri on ensimmäinen urokseni ja monin tavoin erilainen kuin narttukoirani. Epäilen tämän johtuvan yksinkertaisesti ennemminkin koirani erikoisesta persoonasta kuin siitä, että se on juuri uros. Mun nartut ovat melko suoraviivaisia (nekin tosin keskenään hyvin erilaisia, toinen on/off otus, hieman tyhmempi, alistuva narttu, toinen dominoiva, älykäs ja joustavampi hermorakenteeltaan) ja niiden käyttäytyminen on helposti ennustettavissa eri tilanteissa. Näin on aina ollut pennusta asti. Ne yksinkertaisesti ovat jotenkin enemmän tietyn kaavan mukaan, joka on ominainen kullekin koiruudelle, toimivia. Herkkiä ja sielukkaita koiria molemmat, mutta niiden persoonassa on vähemmän ulottuvuuksia kuin Elmerin.

Elmeri on puolestaan hyvin vaihteleva otus. Esimerkiksi näyttelyssä sen käyttäytyminen voi vaihdella pojusen mielentilan mukaan aivan laidasta laitaan, se on nyt huomattu . Milloin räyhää viereisen kehän bulldogeille, milloin pomppii ja riekkuu hervottomana kuin kenguru, milloin ei liiku minnekään (tyyliin nyt riitti ) ja lyö jarrut pälle kesken esiintymisen . Huh, jännitystä ei ainakaan kuvioista puutu, tuskin uskallan odottaa mitä seuraavalla kerralla löytyy pojusen takataskusta

Elmeri tuntuu tavattoman älykkäältä ja loukkaantuu hyvin herkästi, vaikka on luonteeltaan dominoiva. Se liikuttuessaan ja innostuessaan uusista ihmisistä helposti päästää vieläkin pissit alleen. Se lisäksi lukee omaa ihmistään eli minua kuin avointa kirjaa ja ottaa uudet tilanteet haasteena kokeilla rajojensa joustavuutta (tämä on onneksi iän myötä vähentynyt ) uudessa ympäristössä tai omistajan keskityessä muihin asioihin. Elmeri innostuu monista uusista asioista tavattoman paljon, mutta ei kuitenkaan hyökkää koskaan lukkarina sotaan vaan yleensä harkitsee ensin tarkkaan viisaan oloisesti kannattaako innostua vai ei. Ei siis säntää suin päin vaarallisiin tilanteisiin. Esim. agilityyn syttyminen on tapahtunut vähitellen. Nartut syttyivät heti ekasta kerrasta ja meno jatkui sen mukaisena. Elmeri osaa hidastaa tahtia ja säädellä käyttäytymistään tunetilojensa ja lämpötilojen mukaan erittäin paljon, mitä nartut eivät, varsinkaan Rullis, niinkään osaa tehdä. Elmeri myös ottaa rauhassa tutustumiset uusiin koiriin (ei pienenäkään syöksynyt riekkumaan uusien koirien kaulaan suin päin), tunnustelee varovasti ensin ja innostuu riehumaan vasta kun on varmistettu molemminpuolinen hyväksyminen. Lisäksi se osaa suhtautua varovaisemmin hyvin pieniin koiriin ja pentuihin kuin itsensä kokoisiin. Sama pätee lapsiin. Se arvioi ihmiset pituden mukaan hyvin tarkasti.

Mutta totta, kyllä Elmerikin pisuttelee ihan miten sattuu eli jalkakarvat haisevat aina kuselle ja näyttelyyn puunattu turkki on hetkessä kusessa

Elmeri tuli minulle ainokaiseksi urokseksi. Jo tätä pentua ottaessa päätin, että seuraava koirani on taasen narttu. Eli seuraavaksi meille tulee narttu. Elmeri on muutenkin sen verran dominoiva, että en uskaltaisi toista urosta ottaa meille. Tappeluita on ollut aivan tarpeeksi jo Elmerin ja Etan välillä. Molemmat ovat erittäin dominoivia. Elmeri kyseenalaistaa Etan johtoaseman jatkuvasti. Toki sitä rankaistaan aina ankarasti jos se käy Etan päälle, mutta silti noita tappeluita sattuu silloin tällöin . Rullis ei osallistu tappeluihin ja pitää Elmerin irvistyksillään kurissa.

Meillä asustelee herkkä ja hellä uros Sulo ei ole dominoiva, vaan aika arka, mutta aina ystävällinen toisille koirille. Tykkää enemmän rauhallisista ja pienistä koirista, jotka eivät innostuksissaan käy päälle vaan tutustuvat rauhallisesti. Meidän edellinen koira oli myös uros ja Suloa ottaessa emme edes miettineet nartun ottamista (ellei olisi käynyt niin, että pentueeseen olisi syntynyt vain narttuja). Edellinen koira jouduttiin kastroimaan huomattavan korkean vietin takia, Sulon kanssa sellaisia ongelmia ei ainakaan vielä ole ollut. Sulo on nyt 1v3kk. Sulo viihtyy sylissä ja tykkää tuhista hellästi korvaan Sulo ei harrasta kauheasti merkkailua, ei tarvitse ihan joka länttiin kusta, mutta etutassut tosiaan ovat täälläkin vaaravyöhykkeellä ja niitä joutuu pesemään useastikin..en kestä yhtään jos se haisee pissalle..onneksi on kääpiö, niin pinta-alaa ei ole niin paljon ja sulo on myös kotitrimmissä, joten kuivuukin nopeasti. Enpä käy jalkapesun jälkeen edes föönillä kuivaamaan. Olen tyytyväinen uros-valintaan, vaikkei narttuja vastaan olekaan mitään..uros vaan jotenkin on enempi meidän juttu

Tästä Elmeristä unohtui sanoa, että sillä on käsittämättömän hyvä huumorintaju . Nuo nartut ovat jotenkin suorasukaisempia ja tylsempiä tässä suhteessa ja niillä on jotenkin lyhempi pinna eli vähemmän huumorintajua. Elmerin kasvattaja on huomannut koirisaan saman nartut vs. urokset vertailussa. Elmerin isä on kuulemma ihan samanlainen humoristinen seuramies kuin poikansakin. Sitten kun Elmeri loukkaantuu, se tosiaan loukkaantuu, mutta sen pinna kestää pitkään ja normaalisti se on aina hyvällä tuulella ja suorastaan yltiöpositiivinen. Elmerin seurassa on mahdoton olla surullinen tai pahalla tuulella. Se on kaikenkaikkiaan sydämellisin ja iloa pursuavin otus mitä olen koskaan tavannut. Olen siis todella tyytyväinen urokseeni .

itselläni on siis narttu villis ja kaks uros shelttiä.Taidan tykätä nartuista enemmän sillä aika paljolti tuo mitä Khenya sanoit aiemmin uroksista on täyttä totta ainaki meidän kohdalla.Paitsi toinen shelteistäni on kyllä semmonen lepsukka että todella harvoin murisee ja rähisee muille koirille.
Sitten tuosta huumorin tajusta.Oen huomannut että vanhin shelttini on aika tosikko.Ottaa kaiken niin tosissaan eikä sen kanssa voi pelleillä Mutta heti tuo nuorempi on sellainen höppänä että sen pinna kestää.Se on sitä paitsi niin kiltti että lapset sitä aina retuuttaa ja silti se vaan kiltisti on ja katsoo mua silleen anovasti että ihan kuin sanois "sanoisit nuille penskoille jotain että ne ei repis mua niin lujaa."
Sitten Ada taas on sellainen että se ymmärtää kyllä mun pikku höpötykset mitä hassutellaan sen kanssa mutta sitten muiden juttuja se ei tajua.Sillon se on tosikko oikea mamman pikku vauva.

Meillä on 2 urosta,mutta mieluummin ottaisin nartun,koska uroksilla tulee noita tappeluita useammin... toki koirakohtaistahan tämä on,mutta kuitenkin..

Meillä on kaksi urosta. Valintaan vaikutti yleisin syy; nartun juoksut. Oli myös toinen syy, nimittäin se, että kaikki meidän aiemmat koirat oli ollut narttuja. En koe kumpiakaan paremmaksi tai huonommaksi. Meidän Robinin murrosiän aikana katsottiin kuka on pomo. Kaikkea piti hiukan uhitella mutta pianpa huomasi ettei tässä asunnossa villakoirat hypi seinille.