Onko täällä ketään joka on verijälkeä testannut puudelinsa kanssa? Miten on toiminut?

Omieni kanssa olen koittanut. Lähinnä innostus lähti, kun jokunen aika sitten koiramme lehdessä oli kirjoitus noista jälkijutuista. Päätin sitten testata koirilleni verijälkeä ja yllätykseksi veljeni kääpiövillis "Essi" ja isovillis "Castro" teki jäljen todella hienosti Mutta nuo kaksi ovatkin koiristamme kaikista riistaviettisimmät.
Mutta toistaiseksi ainakin aiomme jatkossakin käydä metsissä tekemässä ihan harjoitus mielellä tuota. (Nyt vain odottelen, että lumet vähän lähtisi) Sen verta kivaa oli ja suositella voin muillekin!

Onko kenelläkään varmaa tietoa, että tuleeko verijälki avoimeksi Suomeen ensikesänä kaikille roduille?

Verijälkeä ei olla kokeiltu, mutta meidän Nirppu ajaa ihmisten jälkiä . Pelastuskoiraliiton kokeissa on käyty ja pimeän loppukoetta vaille hälytyskelpoinen jälkikoira Nirppu on. Kovasti tykkää jäljestämisestä ja nenätyöskentelystä.
Kiva kun muitakin villoja jäljestelee!

No juu. Aika alkutekijöissä tässä ollaan, mutta hitsin kivaa se on! Ihmisjälkeä en olekaan koittanut. Verijälki on kaiketi helpompi koiralle. Kuhan ekana tuo opitaan (sekä minä, että koirat ) perusteellisesti niin sitten voisikin koittaa niitä ihmisjälkiäkin (:

Lolita on tuleva ihmisjälikipuudeli Aloitin syksyllä makkararuutujen tekemisen, talvi harjoiteltiin keppien ilmaisua ja nyt keväällä päästään jo baanalle lyhyin jäljin. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös MEJÄn parissa hilluminen; ehkä eksymme kokeisiinkin joskus...

Olisko jollakulla enempikin tietoa noista jäljestysjutuista? Missä voisi treenata täällä pääkaupunkiseudulla ja sillai. Aidan kanssa on koitettu verijälkeä, mutta se ei syttynyt siitä yhtään vaikka viehejuoksua rakastaakin. Tosin veri oli kuulemma huonosti laitettu ja liian voimakas arahkolle aloittelijalle. Ihmisjälki mua kiinnostais kuitenkin enemmän.

Palveluskoiraliitolta voi tilata Jälkikoira-kirjan. Olen tutustunut kahteen muuhun saman "sarjaan" teokseen (viesti ja haku) ja jos se on yhtään samanlainen, pitäisi alkuun päästä.

Treenipaikat voivat olla kiven alla ainakin pk-seudulla, jos käteen on sattunut ei-pk-rotuinen koira, sillä niillekään ei ole takuita ryhmiin pääsystä. Jälki on kuitenkin siitä muksa laji, että siihen ei tarvitse treeniporukkaa (paitsi ehkä myöhemmin, kun harjoitellaan muiden ihmisten jäljen seuraamista) kuten vaikka hakuun.

Alkuun ei tarvita oikeastaan kuin pläntti maata ja nakkia tms. herkkua. Hieman kosteassa maassa haju säilyy paremmin ja on siten helpommin "hyödynnettävissä" koiran näkökulmasta. Itse aloitin niin, että talloin n. 50 cm x 50 cm ruohikkolaikun maata ja kylvin sen "täyteen" nakkia (tarkkana, ettei tule heitelleeksi nameja ruudun ulkopuolelle!!). Kannoin Lolitan keskelle ruutua. Äkkiähän neiti hoksasi, että kun nyt tässä tätä tallottua maata nuuskin, napsin samalla hyvää! Suorastaan lamppu syttyi nupin yläpuolella.

Pääsin syksyllä siihen pisteeseen, että saatoin kaventaa ruutua jo hyvän verran. Pikkuhiljaa ruudusta tulee pitkulaisempi ja pitkulaisempi... Keväällä voin toivottavasti siirtyä siihen, että kävelen jäljen "askeleet kiinni toisissaan" jemmaten samalla joka jäljelle herkkua. Lopulta ollaan toivottavasti siinä pisteessä, että voidaan siirtyä rauhalliseen metsikköön ja etsimään keppejä jäljen varrelta.

Jotain tollaista omalla (vähäisellä) jälkikokemuksella.

	tulppis kirjoitti:
	Missä voisi treenata täällä pääkaupunkiseudulla ja sillai.

Espoon koirakerho ainakin kyselee kiinnostusta (pk-)metsälajeihin parhaillaan. Palveluskoiraklubi treenaa kys. lajeja paljon, mutta villiksellä vaikee (mahdotonta) päästä ryhmiin, kun ei ole palveluskoira. Muitakin seuroja löytyy ja silloin tällöin muilla lemmikkiaiheisilla foorumeilla haeskellaan jälki-/hakuharrastajia.

Nyt piti tulla kehumaan, kun justiinsa ollaan metsästä, villakoirakerhon paikallisosastomme järjestämältä toimintapäivältä palattu. Meidän Mortti ajoi tänään elämänsä ensimmäisen oikean jäljen (ei kylläkään kyse verijäljestä, vaan ihmisjäljestä, mutta en viitsinyt uutta otsikkoa tehdä) ja tosi hienosti ajoikin! Olin toki tiennyt, että se on perinyt hyvän nenänkäytön emältään em Nirpulta, mutta silti en voinut olla hämmästelemättä sitä, että se heti jäljen löydettyään tajus mitä pitää tehdä! Ilman makkararuutuja tai -rinkejä. Hessukin suoritui varsin kelvollisesti hausta. Voi kun olisi aikaa, niin minähän alkaisin treenata koiria näissäkin lajeissa. Vaikka voihan niitä pienimuotoisesti treenata myös normaalien lenkkien yhteydessä...

Kiitokset vielä Marikalle ja Raijalle tämänpäiväisestä!

Me tahdotaan myös kokeilemaan jälkeä ja hakua Nalan kanssa!! Nalan kanssa olen ottanut ihan perinteistä makkararuutua pennusta pitäen, edelleenkin se on tottistreenien jälkeen paras "maanpinnalle palauttava harjoitus" Nala kun tuppaa hieman kuumenemaan harkoissa... Esineruutua on myös ollut hauska kokeilla! Synnynnäisenä noutajana, isovillakoiralla harvoin on ongelmaa löytää esineitä ja kantaa niitä ohjaajalle. Nuuskujen noutoharjoituksissakin ollaan vierailtu, ja hauskaa oli!! Kyllä tämä puudeli kuulemma toimi siinä missä mikä tahansa noutajanuorukainenkin! Vaikka kieltämättä hieman epäileviä naamoja näkyi, kun autosta kimposikin noutajan sijaan JÄTTIKOKOINEN PUUDELI leijonaturkkeineen Mutta jälki ja haku on meille vielä melko tuntemattomia lajeja, kiinnostusta on kyllä reilusti! Mutta kertokaapa vähän millaista on harrastaa pelastuspuolella villakoiran kanssa? Vähän kun sekin kiinnostaisi

Olen toiminut Palveluskoiraliiton ja suomen hovawart yhdistyksessä koulutusohjaajana niin tottis kuin jälkipuolella. Samoin on haku, esineruutu ja pelastuspuolella pk- rotuisia treenattu. Nyt on sohvalla isovillis jonka kanssa olen päättänyt kokeilla PK -lajeja. Jälki on koiralle kuin koiralle aika helppo opettaa ja niiden hajuaistille ihmisjäljen seuraaminen on ihan pala kakkua. meidän neiti viedään makkararuutuun ensi viikolla ekan kerran ja syksyyn mennessä on tavoitteena päästä läpi muutaman kymmenen metrin pituinen normaalisti kävelty jälki ilman makkaroita. Ei pitäisi olla mahdotonta! Kannattaa muuten ekat treenit vielä tehdä tuulettomalla kelillä, pitkässä heinässä tai sammalikolla. Kokeilkaa eri maastoja (kallio, kuiva maa, suopohjainen, hiekkatie, nurmikko risukkoista jne), eri kelejä (sateella, kuivalla kelillä, helle jne), ja aika nopeasti kannattaa vaikeuttaa, jos koira ei selviä niin varmistuksena helppo pikainen makkarajälki perään. Ei kannata junnata makkarajälkeä kovin kauaa. Vedin treenejä ympäri pk-seutua ja kyllä niitä maastoja löytyy.sitten kun pitäisi olla kilsa tolkulla puhdasta maata niin sitten on hankalaa.

Hei Eppu!

Kiinnostaisiko sinua ohjastaa meitä muita? Asun myös Helsingissä ja olisin kovasti kiinnostunut. Jos sinulla ei riitä aikaa muille kuin omalle koiralle, niin saisiko tulla seuraamaan kun opetat pentuasi? Siis ihan alkeista lähtien. Jäljestäminen on minulle ihan uusi asia, jota en ole koskaan päässyt käytännössä seuraamaan, joten en haluaisi lähteä yksin soveltamaan.

- Riikka
riikka.naumanen (ät) helsinki.fi

Kyllä voin lähteä opastamaan, jälkitreenit on hyvää puuhaa kaikille koirille, jotkut sen tajuaa heti joillekin menee hetki. Aluksi kannattaa tarkkailla pentua/koiraa, onko n.s. ilma- vai maavainuinen. Etsiikö siis hajuja enemmän kuono pystyssä tuulesta haistellen vai nuuskiiko tehokkaasti maata? Jos on kovin ilmavainuinen on alku hankalampaa mutta ei missään nimessä mahdotonta. Mitä villimpi koira sen vaikeampi saada rauhoittumaan jälkityöskentelyyn mutta se on auttaa koiraa keskittymään muihinkin juttuihin. Olen heinäkuussa pk-seudulla ja voisin sopia esim. viikolle 30 tai 31 treenit. Ennen ensimmäisiä treenejä kannattaa tehdä päivittäin makkararuutu harjoitus(eli etsii mahdollisimman puhtaan alueen jossa suht pitkä ruoho/sammal; talloo noin 1mx1m kokoisen alueen täysin ja tiputtelee esim 10 pientä nakinpalaa alueelle. Koira ohjataan ruutuun, kehutaan varovasti kun pysyy alueella ja kuono maassa, jos lähtee ruudusta, ohjataan sinne takaisin. Noin 5-10 kerran jälkeen yleensä hoksaavat idean. Kun ruutu sujuu niin päästään eteenpäin.

Jes. Viikko 30 tai 31 se sitten on. Tai molemmat Jos jompikumpi pitää valita, niin itselläni on jälkimmäisellä enemmän aikaa, kun viikolla 30 on vielä erästä kurssia jäljellä ja keskitytään siihen Huiman kanssa. Mutta kyllä sitä tarpeen tullen yhden illan siltäkin viikolta löytää.

Minkä verran arvioisit olevan hyvä varata aikaa? Ts. voidaan varmaan harjoitella normaalin työpäivän jälkeen? Itselleni käy kaikki illat ja viikonlopulta myös päivät seuraavin poikkeuksin: maanantaisin vedän agilitytreenejä ja pe 27.7 ajattelin viedä Huiman elämänsä ensimmäiseen Match Showhun, jollainen olisi tarjolla myös lauantaina 4.8.

Mites sinä Eppu ja onko muita kiinnostuneita?

Huima haistelee nenä maassa tuhisten. Olen ollut autuaan tietämätön makkararuuduista, mutta heitellyt pieniä juuston paloja tai ihan vain kuivia nappuloita 5-10 kpl maahan ruohon sekaan ulkoillessamme ja osoittanut sormella alaspäin alkuun. Hyvin on namit nuuskuttanut. Etäisyys on kyllä varmaan ollut vain puoli metriä. Mutta täytyy nyt etsiä sopiva paikka, talloa ja tehdä homma oikeaoppisemmin.

Mä tulen! viikko 31 sopii paremmin, kun 30 saatan olla reissussa.

sovitaanko sitten alustavasti 30.7 Maanantaina illalla esim viiden/kuuden aikaan? jos meitä on kolme ja koirat kaikki aloittelijoita niin tunnissa ollaan valmiita.
Vaiheet:
1. Makkararuutu (niin kauan että pysyy oma-aloitteisesti tallatulla alueella ja on ohjattavissa, esim menee käden osoittamaan suuntaan)
2. Makkararuutu kavennetaan "poluksi", vaikka 5m, tarkoitus saada koira hakemaan tallottua aluetta järjestelmällisesti edestäpäin(ei siis pyöriä väkkärää joka suuntaan), makupaloja harvakseltaan, ja lopuksi ne jätetään vain jäljen loppuun. tallataan edelleen polku kokonaan, ei siis erillisiä askeleita vielä.
3. jos ei toimi niin voi kokeilla myös sitä että koiran emäntä/isäntä piiloutuu niin että koira näkee, noin 10 m päähän pusikkoon ja koira päästetään perään, sitten näytetään että oma ihminen lähtee karkuun, mutta käännetään koira pois ja se joutuu nenäänsä käyttäen etsimään ihmisen. Tätä ei pidä käyttää kovin pitkään, koira oppii helposti rynnimään mutta voidaan käyttää n.s. motivaatiojälkenä.
Mutta käydään näitä läpi sitten vaikka treenien merkeissä!