Nyt tajusin ylläolevaa, viimeistä vastaustani lukiessani, että tässähän se virhe onkin , ainakin Elmerin kohdalla eli VÄÄRIN teen kun otan naksutimen esiin koiran sen samalla tiedostaessa ja istun toimistotuolille odottamaan mahdollisia tarjottavia toimintoja tilanne on muodostunut koiralle sellaiseksi, että se alkaa odottaa kärsivällisesti herkkuja ja hyvähermoisena jaksaa tehdä sitä vaikka maailman tappiin kuin patsaaksi jähmettyneenä omistajalta menee hermot ja se lähtee pitsalle viimeistään parin tunnin kuluessa .

Naksuttimenhan pitäisi tietenkin olla piilossa taskussa aina käytännön elämässä ja voisin naksautuksen ja sheippaamisen aloittaa aivan yllättäen, silloin kun koira sitä vähiten aavistaa....kummallista, että vasta kirjoitettuani ylös tuohon sen mitä teemme, selkeytti ajatukseni ja paljasti aivan ilmeisen tekemäni virheen, jonka olen Elmerin kanssa tehnyt. Taidan olla hieman hidasälyinen ....Oletko samaa mieltä ?

Riikka kirjoitti:

Jotenkin näin etänä kuulostaa helposti vain näsäviisaalta, mutta näkemättä sanoisin että äärimmäisen innokkaan koiran kanssa kannattaa tehdä aluksi kaikki mahdollisimman helpoksi. Valita paikka jossa koira on yleensä rauhallinen, mennä nopeasti asiaan, tehdä niin helppoja asioita, että niistä ehtii palkata ennen kuin koira turhautuu/kuumuu ja lopettaa sessio lyhyeen. Siitä sitten pikkuhiljaa kasvattelemaan/vaikeuttamaan koiran mukaan. Tavoitteena on että treenit loppuu kun on vielä rauhallista, mutta viimeistään ne loppuvat heti kun menee överiksi. Ja seuraavalla kerralla pyritään lopettamaan jo hitunen ennen.

Ja tämän seuraavanhan kirjoitti Johva, joka sekoilee jotain mun tunnareilla

Tässä rulliksen tapauksessa vain on niin hankalasti tämä asia, että koira käy ylikierroksilla jo ennenkuin toiminta tai käsky edes aloitetaan. Se siis kuumenee ja alkaa huutaa jo pelkästään siitä, että näkee minun aikovan aloittaa jotain toimintaa, joka on suunniteltu hänelle. Eli ennenkuin kerkeän sanoa esim. sivulle (vaikka tekisin kuinka ylättäen) koira on kuin tykin kuula siinä vaiheessa jo. Eli reagoi salamannopeasti kaikkeen, mikä aloitetaan ja on todella vaikea saada pysymään edes niillä kierroksilla, missä se ei huuda suoraa huutoa, kun jotain on tarkoitus tehdä. Vaikea koira, hermorakenteessa vikaa, on mun diagnoosi. Mutta samalla ihana ja rakastettava koira, todella tärkeä perheenjäsen meille !

johva kirjoitti:

Naksuttimenhan pitäisi tietenkin olla piilossa taskussa aina käytännön elämässä ja voisin naksautuksen ja sheippaamisen aloittaa aivan yllättäen, silloin kun koira sitä vähiten aavistaa....kummallista, että vasta kirjoitettuani ylös tuohon sen mitä teemme, selkeytti ajatukseni ja paljasti aivan ilmeisen tekemäni virheen, jonka olen Elmerin kanssa tehnyt. Taidan olla hieman hidasälyinen ....Oletko samaa mieltä ?

Oon mä vähän eri mieltä, kun meillä toimii myös ihan selkeät koulutushetket, jotka vielä ikään kuin tulee "vahingossa" merkattua alkupiippauksella, sillä tosiaankin otan aikaa munakellolla...

Mun mielestä ongelma on enemmän se, että jäät odottelemaan, etkä näin alkuvaiheessa (ymmärsinhän oikein että vasta aloittelette tätä?) tartu helpompiin juttuihin. Myöhemmin jos koira jää nakittamaan, voi sen rikkoa vaikka vaihtamalla paikkaa ja olemalla itse skarpimpi ensi kerralla, jotta saa pelin jollain käyntiin.

Pikkuhiljaa, kyllä siitä hyvä tulee

johva kirjoitti:

Täytyypä kokeilla näitä konsteja vielä Elmeri tosiaan naksuttimen nähdessään naksahtaa kirjaimellisesti paikoilleen eikä tee mitään muuta kuin killittää minua, alussa yritti välillä mennä maahan, nyt vain istuu KIRJAIMELLISESTI kuin KIRKOSSA hankalaa... ja toisaalta myös mielestäni hyvin hyvin merkillistä, sillä muutoin koira EI KOSKAAN istu kuin kirkossa vaan on räjähtävää toimintatarmoa ja uteliaisuutta täynnä koko valveillaoloaikansa.... Ja tätä nuorta koiraani ei ole periaatteessa edes koulutettu tokoon (teetän kyllä seuraamisliikettä kuitenkin monesti agiharjoituksissa, odotellessa, että saan koiran rauhoittumaan), kuten kurssin alkaessa aikanaan jo 6-vuotiasta Ettaa, joka sekin oli sentäs aktiivisempi tarjoamaan toimintoja, muistaakseni se oppi kosketuskepinkin koskettamisen sitten lopulta aika helposti tähän koiraan verrattuna. Enkä mielestäni ole kitkenyt nuoresta koirastani oma-aloitteisuutta pois, normaalistihan se on toisinaan vähän liiankin oma-aloitteinen , mutta ei nähdessään naksuttimen.

Lueskelen näköjään näitä sun vastauksia hieman väärässä järjestyksessä..

Ettet vain olisi ehdollistanut Elmeriä naksuun niin, että se aina istui? Kyllähän siinä fiksu poju yhden pienen pieneksi pilkotun nakkipaketin aikana (aika pirusti toistoja!) oppii että istumalla irtoaa, kun mammalla on loota kädessä. Toistan nyt itseäni (saa ampua ), mutta aloitat nyt vain itse kouluttamisen jostain helposta, niin Elmeri oppii pian, että daa! naksu liittyykin siihen, että pitää tehdä jotain!

ANTEEKSI KAUHEASTI!
Kävin omassa näppäryydessäni tuhoamassa sun viestin tuosta yltä kun oli tarkoitus vain lainata sun tekstiä, nyt meni sun hieno seloste hukkaan . Sorry En osaa näköjään käyttää omaa foorumiani edes....

	johva kirjoitti:
	ANTEEKSI KAUHEASTI! Kävin omassa näppäryydessäni tuhoamassa sun viestin tuosta yltä kun oli tarkoitus vain lainata sun tekstiä, nyt meni sun hieno seloste hukkaan . Sorry En osaa näköjään käyttää omaa foorumiani edes....

Nou hätä. Mun selain muisti sen vielä:

	johva kirjoitti:
	Kaksivuotiaana se pystyi keskittymään pienenpieniä hetkiä liikkeiden suorittamiseen, mutta ongelmana oli, että se innostui tokoliikkeistä niin paljon, että oli kokoajan kuin räksyttävä, äärimmilleen viritetty jousi eikä pystynyt keskittymän oikeanlaiseen suoritukseen vaan sähläsi kuin skitso jatkuvasti, koska veti aivan ylikierroksille

Jotenkin näin etänä kuulostaa helposti vain näsäviisaalta, mutta näkemättä sanoisin että äärimmäisen innokkaan koiran kanssa kannattaa tehdä aluksi kaikki mahdollisimman helpoksi. Valita paikka jossa koira on yleensä rauhallinen, mennä nopeasti asiaan, tehdä niin helppoja asioita, että niistä ehtii palkata ennen kuin koira turhautuu/kuumuu ja lopettaa sessio lyhyeen. Siitä sitten pikkuhiljaa kasvattelemaan/vaikeuttamaan koiran mukaan. Tavoitteena on että treenit loppuu kun on vielä rauhallista, mutta viimeistään ne loppuvat heti kun menee överiksi. Ja seuraavalla kerralla pyritään lopettamaan jo hitunen ennen.

Suosittelen sinulle(kin..) Johva Susan Garrettin kirjaa

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

, jossa Susan kertoo Buzz-nimisen yli-innokkaan bordercolliensa koulutuksen etenemisestä. Yhtenä kriteerinä on koko ajan mukana kontrolli.

Haukkuminen on muuten itseään vahvistavaa, joten kannattaa pyrkiä rauhoittamaan tilanne samantien vaikka siirtymällä sivummalle / toiseen tilaan.

Ehkä nämä eivät ole enää teille kuitenkaan ajankohtaisia vinkkejä ja Rullis on sittemmin seestynyt

johva kirjoitti:

Elmeristä tuli yhtäkkiä maailman kiltein koirapoika. Kun se tiesi naksutinhommelin olevan aluillaan, se istuutui kuuliaisesti eteeni ja minä istuin muina miehinä odottamaan että se tekisi jonkin aloitteen, siis pieneenkin toiminnan elkeen tapaiseen suuntaan, johon tavoitteeni oli se sheipata. Ei mitään tapahdu. Tunti tai kaksikin meni odotellessa ja koira vaan istua nakottaa kiltisti paikoillaan, korkeintaan välillä maahanmenoa (joka ei ollut ennalta päätetty ja sheipattava toiminto) tarjoten , ei mitään muuta. Kosketuskeppiä sain lopulta heilutella koiran nenän edessä turhautuneena ja se kosketti sitä hyvin satunnaisesti, mutta ei tavoitteellisesti, vaikka sai heti naksun ja palkan edes yrittäessään. Se vain tuntui odottavan toimintakäskyjä minulta, eikä kosketuskepin koskettaminen onnistu vieläkään vaikka monena iltana jo ollaan harjoiteltu. Rullis, tämä ns. "tyhmä" koirani oppi sen muutamassa minuutissa aikanaan. Eli mikä vialla?

Ohjaajan tavoitteet Toki niitä voi tavoitella hieman myöhemmin. Mutta opeta pelinhenki jollain helpolla, jossa tiedät Elmerin varmasti onnistuvan. Väitätkö ettei Elmeri liikahda kepin suuntaan, jos laitat sen 5-10 sentin päähän sen nenästä? Naks vain heti ja palkkaa perään. Palkitsemisen ajaksi kepin pään voi sujauttaa "kainaloon" (täytyisi varmaan demonstroida videolla, mutta missä on laturi..) tai selän taakse. Kannattaa treenata mekaaniset taidot ensin kuntoon ilman koiraa, jos tuntuu yhtään että voisi olla tarpeen. Vaikka ihan testimielessä.

Etäisyyttä kasvatetaan sitten kun suoritus on lähellä haluamasilainen (ei mainittavasti latenssia, noin 80% onnistuineita toistoja). Tai vaihtoehtoisesti alat vaihdella paikkaa. Ensin saattaa olla tarpeen tehdä useampi toisto samassa paikassa, myöhemmin voit vaihtaa paikkaa jokaisen toiston jälkeen.

	johva kirjoitti:
	mutta nämä mustat koirani vain killittävät ja istuvat kuin tatit paikoillaan, rauhallisina ja kärsivällisinä, siis vaikka pari tuntia, korkeintaan silloin tällöin maahanmenoa ehdottaen. Mitäs Riikka, itse menestyksekkäästi naksua käyttävänä tähän sanot? Olisi mielenkiintoista kuulla mietteitäsi

Koiralle pitää naksun avulla selittää (oikeaan suuntaan meneviä asioita merkkaamalla tai jos mäihä käy, niin suoraan oikean poimimalla) mitä halutaan. Se ei tiedä mitä ajetaan takaan, joten on naksuttelijan tehtävä saada koira ensin mukaan peliin. Ei osaavampi koirakaan enää hetken (sanotaan nyt vaikka puolen minuutin, mikä on täysin ilmasta vedetty luku) päästä yrittää, jos kukaan ei välillä huikkaa että polttaa. Aloitteleva koira tarvitsee vahvisteita jopa parin sekunnin välein! Ympäristön muokkaaminen (erit. alkuasetelma) ja palkan suunta ovat tehokkaimmat työkalut oikeaa ajoistusta helpottavan naksuttimen lisäksi (ja kun tekee jotain suurpiirteisempää ei naksutinta välttämättä edes tarvitse, mutta samat oppimisen periaatteet pätevät koko ajan).

johva kirjoitti:

ja jos osaisit neuvoa ja hjelpata minua hieman, sillä haluaisin ehdollistaa naksuttimen avulla koirani koskettamaan hiirimattoa ja sitä kun ei hiirimatto kiinnosta pätkän vertaa, ei edes katso sinne päin (mistä voisi naksauttaa) vaan istua nakottaa puuduttavasti vain paikoillaan pää kallellaan. Ja jos naksautan ja palkitsen hyvinkin satunnaisesta katseesta hiirimattoon päin, se muuttuu tämän jälkeen vain entistä kärsivällisemmäksi ja kiltimmäksi, ei siis ala modifioida käytöstään kuten kaiken järjen mukaan pitäisi tapahtua. Mikä nyt neuvoksi?

Opettaa naksuttimen avulla

Sama juttu kuin kosketuskepissä. Ota matto käteen ja pidä sitä paikoillaan koiran nenän edessä. Toistojen välillä selän taakse. Sitten vähitellen aletaan laskea mattoa maahan. Ja kun se on maassa, viedään kättä vähitellen kauemmas (eikä enää laiteta välillä selän taakse, kun kävisi liian hankalaksi) ja lopulta aletaan kasvattaa koirankin etäisyyttä kohteeseen. Tietysti pitää sitten yleistää eri paikkoihin ja siedättää häiriöille. Käydään Huiman kanssa parhaillaan Cyber Agility yhteistyö -kurssia jossa on opeteltu perusasioita alustan koskettamisesta eri tapoihin palkata niin, että sitä saadaan liikettä eteen jne. Ja siellä asioita yleistettiin lyhyesti jo keskeneräisinä eri paikkoihin, eli kun jokin vaihe on ollut hanskassa keittiössä on sitä tehty vielä vaikka olkkarissa, rappukäytävässä, lähipuistikossa ja puistossa, jossa liikkuu muitakin. Mikä on ihan fiksun tuntuista touhua, sillä uuteen paikkaan mennessähän joutuu aina hieman laskemaan muita kriteereitä hetkeksi ja on kiva aloittaa yleistäminen aikaisemmin, ikään kuin varkain, kuin opettaa valmis liike vielä kerran "kokonaan uudelleen" uusissa paikoissa.

Lopuksi vielä loistavat

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

, joita tosin tuntuu riittävän enemmänkin..

- Riikka
joka varaa oikeuden muuttaa mielipiteitään heti kun oppii lisää. Suosittelen sitä teillekin, ettei tarvitse luottaa mun tulkintaani asiasta.

Juu, luulen tuon kommenttisi luettuani, että tosiaan tein pahan virheen. Ajattelin yhtenä iltana vain asetua konelle surffaamaan ja samalla vaivihkaa satunnaisesti naksutellen ehdollistaa koiran naksuttimeen kätevästi . Eihän tuollainen älykäs Elmersson (älykkäin koirani tähän mennessä) tosiaan tarvitse kuin muutaman toiston oppiakseen asian kuin asian.... Ja mää idiootti ahkerasti naksutan koko illan ja Elmeri oppii, että ämmä löhöää pallilla läppärinsä ääressä, välillä kivasti naksahtaa ja kun hän tässä kärsivällisesti istuu tosiaan kuin mummo kirkossa tunnista toiseen, niin kyllä sitten aina taas tosiaan välillä naksahtaa . Ääliö minä

	johva kirjoitti:
	Juu, luulen tuon kommenttisi luettuani, että tosiaan tein pahan virheen.

Onneksi se ei ole niin vakavaa Kyllä se siitä varmaan nopeasti oikeaan suuntaan lähtee! Menen nyt raportteja odotellessani nukkumaan..

Ja pakkohan se oli vielä kokeilla tälle illalle/yölle

Ja nyt lopulta onnistui

Otin hiirimaton sijasta esille Crunchy Snowball's (eli koirien joulunamiherkkuaskin) kannen hiirimaton sijasta ja silloin alkoi lyyti kirjoittaa . Haju ilmeisesti houkutteli hänet alkuun ja koira spontaanisti kävi sitä kantta nuuskimassa. Alussa tökki, kun luonnollisesti kuuli ja huomasi naksuttimen ekan nuuhkaisun jälkeen, mutta aika-ajoin kävi monta kerta silti (lähes 20 kertaa) oikeaoppisesti kantta nuuhkaisemassa ja lopulta raapi sitä tassullaan (mikä siis oli tavoite...myöhemmin otan tavoitteeksi kannen koskemisen molemmilla tassuilla yhtä aikaa). Ainut vaan, että se vieläkin jäi minua toiminnan ja palkitsemisen tapahduttua, siis ennen seuraavaa aloitettua toimintatapahtumaansa, siinä välillä minuuteiksi tuijottelemaan eteerisesti (kai taas olin liikaa paikoillaan). Tuo eteerisyys on ihan kummallista tosiaan tähän naksutinhommaan liittyen (siis täysin päinvastainen reaktio mitä Rulliksella naksuteluun eli hänhän räyhäsi/räyhää suu vaahdossa innostuksesta kun älysi/älyää sheippaustilanteen alkaneeksi), kun muuten poika ei ole ollenkaan eteerinen ja rauhallinen luonteeltaan vaan tarmokas ja toiminnallinen, ulospäin suuntautuva kaikin puolin. No, hyvä, että tämä kärsivällinenkin puoli on vihdoin tullut esille, ilman naksutinta en tietäisi sitä olevan olemassakaan

Harjoittelimme hetken, ja koira kosketti kantta lopulta muutaman kerran siis tassulla, kuten oli tarkoitus ja lopetimme siihen. Mutta sen jälkeen kun näytin, että kansi pannaan pois ja myös naksutin, se ei ole luovuttanut vaan on tuijottanut minua sen jälkeen iät ja ajat välillä hieman pyytävästi äännähtäen ja käy raapimassa minua tassullaan olkapäästä välillä siinä, että lisää mamma lisää...

Taitaa olla kyllä jo molempien nukkumaanmenoaika ollut ohi kauan sitten... väsyttää pirusti

	Riikka kirjoitti:
	Haukkuminen on muuten itseään vahvistavaa, joten kannattaa pyrkiä rauhoittamaan tilanne samantien vaikka siirtymällä sivummalle / toiseen tilaan.

Näin on. Rulliksen räkyttäessä yleensä ryhdyn tekemättömäksi, yritän hillitä itseni flegmaatikoksi, katselen toiseen suuntaan ja viestitän kaikin tavoin, että mitään ei tapahdu niin kauan kuin koira haukkuu. Ei ole ollut apua, kuin sillä hetkellä aina, eli koira vähän laantuu yleensä

	Riikka kirjoitti:
	Ehkä nämä eivät ole enää teille kuitenkaan ajankohtaisia vinkkejä ja Rullis on sittemmin seestynyt .

Ei ole, ikää on 10,5 vee ja yhtä seko on edelleenkin, tosin yksivuotiaaksi asti esiintynyt hihaan kiinni käyminen jäi yllättäen nopeasti pois. Muuten tuntuu, että kierrokset ja väärin räjähtävä energia vain lisääntyvät vuosi vuodelta, kiihtynyt räkytys toimintatilanteissa on lisääntynyt asteittain sitten ensimmäisen ikävuoden kun hihaan hyökkääminen jäi pois

Mielenkiintoisinta on, että koira on pelkkä on/off koira. Kun se on kotona, se on rauhallisempi kuin normaali huonekalu , lähinnä mieleen tulee ylensyöneen näköiseksi masun kohdalta topattu, sohvalle heitetty aprikoosi karvalelu. Mutta heti kun tapahtuu toimintaa, johon hän itse sisältyy jotenkin (esim. ruokinta/ulos lähteminen hihnassa) koira räjähtää pahimmassa tapauksessa käsiin. Säälin naapureitani toisinaan kun Rullis innostuu räkyttämään ulos lähtiessä (räkytys ulos lähtiessä alkoi kun koirani oli yhden talven vanhempieni hoidossa itse silloin opiskellessani vaihdossa ulkomailla, talvella jolloin se täytti 3 v.). Tähän olen sittemmin kehittänyt hillintäkeinoja, jotka toimivat silloin, kun minulla on aikaa hallita tilanne, mutta jos minulla itsellä on kiire johonkin ja äkkiä/yllättäen pitää mennä ulos ja käyttää koirat nopeasti ulkona pisulla eikä ole aikaa säätää koiran kanssa, niin silloin melutaso on stressaava.

Jälkikäteen on hyvä olla viisas. Rulliksen ollessa pentu, en ymmärtänyt hermorakenteen puutteita. Jos olisin tiennyt ja tuntenut koirastani lähtöpeleissä sen mitä tiedän ja tunnen nyt, olisin ehkä voinut suunnitella koiran kasvattamisen ja siedättämisen eri tilanteisiin (mm. siirtymätilanteet, toiminnan aloitus jne.), hermoston vielä ollessa kehitysvaiheessa, pennusta pitäen toisella tavalla. Mutta koiran nuoruudessa suhtauduin siihen kuin taviskoiraan ja se oli virhe.

Kaikkein harmillisinta on, että väkisinkin Rulliksen levottomuus ulos lähtiessä on tarttunut nuoreen Elmeriin. Tätä efektiä on ollut mielestäni mahdoton välttää. Se on kerrassaan harmi.

	johva kirjoitti:
	Harjoittelimme hetken, ja koira kosketti kantta lopulta muutaman kerran siis tassulla, kuten oli tarkoitus ja lopetimme siihen.

Ah, jotenkin onnistuin missaamaan, että haluat opettaa nimenomaan tassukosketuksen, sori! Syytän kellon aikaa. Arvaa ottiko koville tulla aamuvuoroon kasiksi, kun sänky oli ihanan pehmeä ja kaikki muut vielä nukkuivat.. Mä koulutan kontakteja ajatellen nenäkosketuksen ja painonsiirron taakse, joten perusoletus taisi viedä metsään

Mutta hienoa että lähti rullaamaan!

Meilläkin harrastetaan nykyisin enenevässä määrin tätä operanttia puolta, tosin naksu putosi jossain välissä kelkasta Lolita jotenkin karsasti sitä ääntä, joten rupesin itse hihkumaan "JES"siä ja nyt siltä on ruvennut löytymään enemmän oma-aloitteisuutta. Sille on kuitenkin niin tärkeää se palautteen tuleminen suoraan minulta. Loltsi on pelaillut jo kosketusalustan- ja kepinkin kanssa.