Tästä on varmaan jo tuhat ja yksi kirjoitusta mutta en löytänyt sopivaa..
Millähän saisi loppumaan tuon haukkumisen tilanteessa jossa Heta kuulee ihmisten puhuvan esim. parvekkeen alla, tai kävelevän tuossa edessä olevalla hiekkapolulla? Kesällä aika ongelma kun on ikkunat ja parvekkeen ovi auki. Ei kuitenkaan hauku muille äänille. Eikä tietääkseni myöskään yksin ollessa. Eikä hauku komentaakseen minua. Tms..
Vasta muutettiin uuteen kotiin ja kauhulla odotan koska naapureilla leikkaa kiinni.

Suihkepulloon (meillä sellainen jota käytetään esim. silittäessä) etikkaa veteen sekoitettuna.

Olen tarvinnut kerran. Oli ihan kuin ei olisi ollut moksiskaan, mutta sen jälkeen on tarvinnut vain näyttää pulloa neidille.

Kyllä Hetakin hiljenee kun sormea näyttää. Alistuu. Mutta ei kiinnosta olla sen sata kertaa päivässä sormi pystyssä. Tarkotus olis saada loppumaan kokonaan. Että ei olis moksiskaan kun joku ulkona tallustaa tai puhuu..

Meillä on nyt tähän aiheeseen liittyen ilmennyt ikävä ongelma.

Tilanteissa, joissa Sani käy ylikierroksilla, se alkaa räykyttämään. Haukkuu siis kimeää, koveäänistä komennusta jatkuvalla syötöllä. Tällä hetkellä sitä esiintyy agilitytreeneissä ja -kisoissa. Keskiviikkoisissa kisoissa Sani räykytti aluksi, mutta jossain vaiheessa se vaan sitten loppui, kun en kiinnittänyt asiaan sen kummemmmin huomiota. Harkittaa vaan tuollainen, kun haukkuminen selvästi kiihdyttää kierroksilla käyvää koiraa entisestään.

Mä kokeilin eilen illalla että en reagoi mitenkään kun alkaa haukkumaan. Haukkuminen monesti sellaista matalaa, joka ei ehkä kuuluu muualle. Haukahti pari kertaa ja tuli mun jalkoihin, ikään kuin turvaan. En edelleekään huomioinut mitenkään. Nukahti. Toki sitten kun räksyttää oikein olan takaa niin koetellaan naapureiden hermoja, mutta katotaan kuinka onnistuu kun ei ota mitään kontaktia koko koiraan kun haukkuu.

Pointtini olikin se, että kun pelkää kielto ei riittänyt, otin pullon avuksi.
Esim. kopassa pitkillä automatkoilla ennen vinkui vaikka ei ollut hätä (ja jos ei kiinnittänyt huomiota, rupesi haukkumaan ja ulvomaan), mutta sitten otin pullon mukaan kopan eteen näkyville, ja nyt viimeksi ei tarvinnut enää sitäkään. Toki ilmaisee hiljaa vinkumalla, jos on hätä, mutta hiljenee kun käsken odottamaan ja sitten pysähdyttäessä se pisu tuleekin heti = on oikeasti ollut hätä.

Pihassa ennen haukkui ohi meneville autoille/ihmisille, tai kun joku tuli pihaan (portin ulkopuolelle), nyt on sekin vähentynyt pullon avulla huomattavasti.

Ja Ninni oppi talvella haukkumaan ovikelloa; nyt se tietää ettei tuulikaapin ovea aukaista ennen kuin neiti istuu hiljaa ja odottaa - ja pysyy siinä vaikka ulko-ovikin aukaistaan. Sitten tulijasta riippuen saa vapaa-käskystä vasta tulla ovelle. Saa nähdä, siirränkö käskytyspaikkaa vielä kauemmaksi ajan mittaan, mutta kokonaisuudessaan tuo etikan käyttöönotto (siis käytännässä sillä uhkaus ) on vaikuttanut moneen asiaan. Tuossa ovellakaan sitä pulloa ei siis näytetä (se tosin yleensä on tuossa oven juuressa näkyvillä), mutta ovikelloonkin liittyi haukkuminen, ja kun haukkuminen on koiran kalloon mentävällä tavalla saatu kiellettyä, tämäkin tilanne on ratkennut.

Alussa muuten pullossa oli sitruunavettä, mutta liekö ollut liian laimeaa, kun sillä ei ollut läheskään näin hyvää tehoa.

Mikäs olis mittasuhde? Etikka meinaan aika jytyä kamaa.. Vois kokeilla. Meillä ovikelloa saa haukkua, se kun soi TOOOOSI harvoin. Ja mielestäni koiran haukkumista ei tarttis tukahduttaa kokonaan. "Turha" haukkuminen pois. Toki jokainen määrittää itse sen mikä sitten on turhaa. Tänään vein roskat ja kuljin tuossa hiekkatiellä. Hetan kuulin haukahtavan kerran. Tuskin tiesi sen olevan minä.

Ensin tuli mieleen, ettei mulla oo hajuakaan siitä mittasuhteesta...
Mutta en minä sitä etikkaa sinne desikaupalla lorottanut, pullon pohjat vaan. Olisiko sitä ollut jälkellä sentti (Rajamäen etikkaa säilöntää varten), ei ainakaan yli kahta senttiä.
Ja sitten se sellainen silitys/kukkiensuihkutuspullo täyteen vettä. Ilmeisen tiivis pullo, koska nyt vielä yli kuukauden jälkeen haisee oikein kunnolla etikalle.

Ei mullakaan ole väliä, jos ilmoittaa kerran haukahtamalla vieraista ihmisistä tai eläimistä kuten vanhempieni eurasier, mutta siinä missä Peni haukahtaa kerran, Ninnillä se jäi aina päälle. Ja olen aina inhonnut räksyttäviä pikkukoiria. Isommistakaan turhanhaukkujista en tietenkään tykkää, mutta pienien räksytys on niin kimeää, että korviin sattuu. Siksi olen halunnut opettaa Ninnin pois siitä heti pennusta asti, ja olen suht' tyytyväinen tulokseen, vaikka mikään mykkä se ei todellakaan ole. Laulaa (=ulvoo) hetken ihan kivasti korkealta ja kovaa, jos menen 'hukkaan' .

Mutta onneksi vieraassakin paikassa esim. pelkät mun kengät tai joku takki, tms. riittää estämään sen: tyttö rupeaa onnellisena makaamaan niitten päälle. Samoin allergikkojen luona kylässä se jää eteiseen (jos siis on pakko olla koira mukana (=ollaan kaukana kotoa); ja sitä paitsi nuo allergikot aina itse sanoo, että anna sen vaan tulla tänne kunnolla sisälle(!)), mutta laitan takkini siihen tuulikaapin lattialle, niin siinä se sitten makaa...

Kiitos neuvosta. Täytyy muistaa kauppareissulla ostaa etikkaa. Pelkkää vettä suihkuttelin joskus mutta Hetan mielestä se oli vaan kiva leikki. Vesipeto.

Ja tähän samaan syssyyn sitten paljastan mistä idea etikkan käyttöön tuli.

Kuten jossain jo olen kertonut, jo odotusaikanamme (siis ennen kuin Ninni tuli luovutusikään) naapurissa asuva tyttäremme luokkatoveri perheineen ihastui Ninniin (tai siis kuviin ja kertomuksiin siitä) ja hankki Ninnin kotiuduttua viikkoa myöhemmin Eestistä salakuljetetun pennun. Tästä pennusta ei sen enempää kuin että se - uros kun on - opetteli hyvin pian työntämään porttimme auki päästäkseen Ninnin luo, ja ennen kaikkea merkkaamaan pihapuumme, ulkoportaamme, portin ollessa lukossa kelpasi myös portti ja talomme se _valko_tiilinen ulkonurkka, jossa portti on kiinni. Voitte jo arvata riemumme.

Mies kävi sitten ostamassa jostain jotain KoiraStop-ainetta, jota sitten suihkuttelin varsinkin portaille ja siihen kohta-entiseen-valkoiseen nurkkaan. Tehosi hyvin, mutta äitini ollessa käymässä hän kuuli siitä ja totesi vain, että ai etikkaruisketta sitten ostitte. Vähän oli vain ollut kallis litrahinta etikalle...

Ukkini oli yksi Suomen ensimmäisistä koirapoliiseista (silloin saksanpaimenkoirien käskytkin olivat saksaksi!) ja ongelmakoirakouluttajista. Äitini on kertonut, että heille tuotiin aina käytösongelmaisia poliisikoiria (30-)/40-/(ja 50-)luvulla ukin koulutettavaksi. Sieltä taitaa tuo etikaninhoamistietokin olla peräisin, muistelen.

mekin muutettiin talvella tähän ja jestas mitä meteliä tico piti kun joku naapureista käveli ohi tai lapset leikkivät etupihalla, ennen ei ikkunoista näkynyt kun ruis peltoa ja olohuonekin oli kakkoskerroksessa, mutta nyt on yksi kerroksinen koti, yritin kieltää, ei mitään vaikutusta, koira hyökkäsi keittiöön päin ja raivosasti haukkui, sitten kyllästyin ainaseen komenteluun ja laitoin pikku kalja tölkkiin herneitä ja teippasin kiinni, ja kun seuraavan kerran ryntäsi haukkuen, minä salaamaakin nopeammin heitin räminäpurkin sen jalkoihin, tico pysähtyi kun seinään, ja hiljeni myös. jäi paikalleen jähmettyneenä tuijottamaan purkkia ja mua vuorotellen, selkä oli kaarella ja häntä koipien välissä, kiitin sitä kovasti kun hiljeni ja hain samalla purkin pois, piti jonkun aikaa houkutella koira liikkumaan keittiöstä olohuoneeseen, ja se neiti oli hiljasta tyttöä pitkän ajan, kainalossa lökötti ja mietti että hyväjumala mitä se oli, ilmeestä päätellen. eipä oo senjälkeen tarvinnut sanoa että naapuri se vaan on, jos pikkusen kuuluu uhhuhh kun joku menee ohi eikä se näe menijää kunnolla. kokoileppa tätä, varmasti tehoaa, tarkoitus on säikäyttää koira ei heittää purkilla koiraa, jalkojen lähelle kun tähtää niin kyllä rämisee,se rämisee vielä kun pyörii. vähän aikaa pidin pöydällä sitä purkkia mutta eipä sitä enään tarvittu!!

Olen netistä lukenut paljon tuosta purkista ja monet kirjottaa että ei pidä suinpäin vaan askarrella purkkia ja alkaa käyttää sitä.. "Tunne koirasi" ja muuta löpinää kirjoitetaan.. Taidanpas käydä ostamassa limukkaa kaupasta, herneitä löytyykin.
Eli testaamaan siis. Koira on kohta ihan sekaisin kun sataa eri metodia kokeilen täällä päivässä..
Kiitos taas vinkistä.

koirani haukkui aia sisällä ikkunasta nähtyään jonkun vain liikkuvan. Aina ennen olin komentanut koiraa olemaan hiljaa ja olihan se sillä hetkellä tehonnut, mutta se ei vaikkuttanut seuraavaan kertaan. Nykyään olen opettanut, että kun koira haukkuu en kiinnitä siihen mitään huomiota kun hän lopettaa painan naksuttimesta (on jo aikaisemmin oppinut, että on tehnyt oikein kun painaa siitä) ja annoin makupalan. Se on jo tuottanut toivottua tulosta vaikka tätä ei hirveän kauaa ole vielä harjoiteltu. Ainakin olin huomioinut, että koira haukkui jotta olisi saanut minun huomion joten huomiotta haukkuessa huomiotta jättäminen oli todella hyvä keino ja kun hän lopetti haukkumisen sai hän huomioni. Tietysti voi olla esim. kerrostaloissa vaikee antaa koiran haukkua, kun ei halua antaa huomiota tälle mutta siihen varmaan tepsise kun tekisi itse jonkun kovan äänen jolloin koira lopettaisi haukkumisen ja voisi taas kehua.

Heppulin metodiin sen verran, että koirat ovat hyviä ketjuttamaan, joten saatat saada aikaiseksi haukahtavan koiran aina kun jotain liikkuu ohitse. Onhan se toki parempi kuin haukkuva koira Kokonaan hiljaisen voisit saada, kun palkitset jo ennen kuin koira alkaa haukkumaan, kun jengiä liikkuu lähistöllä. Lisäksi on hankala haukkua ja syödä samaan aikaan. Koska nami on aika nopeasti nielaistu, niin palkkaisin hetken (tätä hetkeä voi alkaa myös pidentämään kunnes lopulta ollaan päästy siihen asti, että ihmiset ehtivät poiskin näköpiiristä tms) päästä uudelleen nätistä käytöksestä. Pikkuhiljaa ekankin namin antoaikaa voi viivyttää.

Juu, meillä ketjutti ainakin tosi nopeesti... Yritin opettaa, että ovikelloa ei haukuta kun vieraita tulee ja annoin namia heti kun oli hiljaa. Jonkun aikaa kesti, ennen kuin hölmöllä omistajalla välähti, että sehän haukkuessaan katsoo vaan sivusilmällä koska sitä namia tulisi... Nyt on kyllä siirrytty siihen, että vain silloin, kun ovelle päästään haukkumatta, tulee namia, muuten en huomioi ollenkaan. Tää oli taas klassinen koira kouluttaa omistajaa -tapaus meillä