Hei kaikille. Olen ihan uusi villakoirafoorumilainen ja kotoa löytyy reilun vuoden ikäinen aprikoosi keskikokoinen villakoirauros.

Mutta siis asiaan: Mitä tehdä hihnassa vetävälle koiralle? Konstit (ja hermot) alkavat käydä vähiin. Ongelma on ilmennyt vasta muutama kuukausi sitten, ennen tätä lenkkeilimme suht mallikkaasti. Varsinkin lenkin alkupuoliskolla kaiffarin pitäisi nähdä ja nuuskia "kaikki heti mulle" -periaatteella. Koira tulee kyllä kutsuttaessa vierelle, mutta pitkälle hihnalle päästessään alkaa taas vetämään. Ihan kun se ei enää osaisi kävellä nojaamatta hihnaan. Teemme säännöllisesti pitkiäkin lenkkejä ja koiruus pääsee monta kertaa päivässä ulos, joten siitä homman ei pitäisi kiikasta...

Löytyisikö jelppiä?

Ihmiset tulevat aika huomaamattaan vahvistaneeksi hihnassa vetämistä, jos koira vain viitsii yrittää. Jokainen askel jonka otat eteenpäin silloin kun koira vetää, vahvistaa lähes poikkeuksetta vetämistä. Eli älä myötää kun koira vetää.

Hommaa nopeuttaa huomattavasti se, että palkkaat lisäksi halutusta käytöksestä. Eli kun koira kulkee nätisti -> palkka, ja vielä niin että annat sen liikkuessasi eteenpäin ja koiran ollessa siinä kohtaa missä haluat sen kulkevan mukana.

Esim.
Koira pääsee jo vetämään. Pysähdyt tai jopa peruutat, jos vetämisen aiheuttanut häiriö on niin suuri, että koira todennäköisesti keskittyy siihen vielä tovin ja palkkaa siten itse vetämistään vaikka jököttäisit kuin suolapatsas. Peruuttaessa vedetään rauhallisen tasaisesti hihnasta, ei nyitä. Odotat että koira vilkaisee sinuun edes ihan vähän, tartut heti siihen, eli naksautat (jos se on teille tuttu väline ja metodi sen takana) tai kehut innostuneesti. Tarkoituksena on että koira tulee nyt luoksesi ja pääset antamaan itse palkan vierestäsi: voit vaikka namilla pyöräyttää koiran nenä menosuuntaan ja syöttää namin kun kävelette samantien eteenpäin.

Tarkoitus ei ole houkutella koiraa, joka nuuskii innoissaan pää puskassa. Vaan odottaa (sekä ensin tarvittaessa siirtyä riittävän kauas häiriöstä), että koira vilkaisee sinuun ja palkata vilkaisusta, jonka jälkeen vasta kaivetaan nami nopeasti ja sujuvasti esiin

Jos olet johdonmukainen ja vaikeutat hommaa vähitellen (ei yritetä heti ohittaa ihania leikkikavereita tai sisäfilettä metrin päästä), koira alkaa pian suosia paikkaa jossa sen palkkaat. Muista palkata välillä myös (tai siis, pääasiassa..) suoraan nätisti kävelystä, eikä vain silloin kun koira on jo päässyt vetämään. Pääset paljon helpommlla niin. Alussa lyhyellä suorallakin näitä tilanteita tulee paljon, tartu heti ensimmäiseen kontaktin rippeeseen. Tavallista haastavammissa paikoissa palkkaa tiheämpään tahtiin nätisti kävelystä tai koita tehdä homma helpommaksi ottamalla hieman etäisyyttä.

Eikä enää ikinä vetämisen vahvistamista! Jos välillä annat koiran vetää, on sitä hankalampi kitkeä, sillä koira yrittää hanakammin käytöksiä joita on vahvistettu epäsäännöllisesti, sillä ehkä tällä kertaa irtoaisi...

Tsemppiä

(Yritin muuten itse pitää ensin kriteerinä vain löysän hihnan, mutta pentukurssilla huomasin paljon tehokkaammaksi tavaksi odottaa ihan koiran tarjoamaa kontaktia silloin kun se oli jo ehtinyt vetää.)

Naksutikoulutuksen periaatteet on tuttuja, joten ei siis muuta kun kaivelemaan naksutin taas esiin. Harmittaa vaan, ettei tähän ongelmaan tajunnut käydä käsiksi jo aikaisemmin... Nyt vaikuttaa homma hirveältä suolta. Noh, jospa tästä selvitään.

Jos jollakulla on vastaavia kokemuksia, niin kuulisin kyllä mielelläni!

Njää, ei se ole niin kauhea suo. Ensimmäinen viikko voi olla työläs, mutta jos jatkat johdonmukaisesti etkä tee enää poikkeuksia, helpottuu homma pian Koirasi kuitenkin vain vetää, eikä ole esim. agressiivinen muita kohtaan.

Mua kiinnostaa kuulla jatkossa miten edistytte

Mä vaihdoin valjaista pantaan niin helpotti. Eikä hillu enää niiku ennen.

Hain ja sain koulutusta aiheeseen koiran dominointi sekä elekieli. Eli opettelin lukemaan ja puhumaan koiraa.

Sitten opetin koiralleni ei-sanan merkityksen.

Opetin koiralleni, mikä on hihnassa sallittua käytöstä, mikä ei. Aluksi käytin apuna kuristavaa ketjupantaa. Opetin sille, että ihmisille, koirille, autoille ja lastenrattaille vöyhöttäminen on kiellettyä. Ennen kaikkea opetin sen, ettei se saa itse kiristää hihnaa, vaan on sen homma pysytellä sellaisella etäisyydellä ettei hihna kiristy. Jos se yrittää vetää, se saa ensin varoituksen joko sanallisessa ("ei!") tai kiristyvän ketjupannan raks-raks-raks-äänen muodossa. Jos varoitus ei mene perille, tulee rangaistus eli nyppäys ketjusta. Koira ei kuristu tai lennä ympäri (tekniikkalaji tämäkin), mutta saa muistutuksen että ei näin.

Koira voi nyt myös luottaa, että se mikä on kiellettyä nyt, on aina kiellettyä. Eli minä seuraan aina sivusilmällä sitä, meinaako koira hotkaista maassa lojuvan purkkamössön tai vastata juuri tänään naapurin pumin rähinään. Rangaistus on aina ikävä, ja sitä edeltää aina varoitus.

Opettelin itse aika tarkaksi hihnakäytöksen suhteen, eli osaan aika hyvin lukea nyt mitä koira miettii. Jos se harkitsee toiselle koiralle pörhentelyä, osaan kieltää ajoissa. Ei ole mitään mieltä koittaa kieltää enää siinä vaiheessa kun koiralla on jo mökki tulessa. Eikä ole reilua sekään, että johdatan koirani jonkin pelottavan asian eteen ja sitten torun kun koira kokee että sen tulee reagoida. Eli minä otan kantaa kaikkiin koiran mielestä pelottaviin tai uhkaaviin asioihin, ja varmistan että pikkupuudeli pysyy turvassa.

Näin meillä. Koira siis suojeleva, dominoiva luupää.

Oon yrittänyt jo pitkään opettaa just tolla pysähtymisellä tytön olemaan vetämättä. Sitten kyllästyin itse... Meillä oli aika pitkä tauko harjottelussa, ja nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni. Täytyy heti hehkuttaa kun tuntuu että viimeinkin likka on tajunnut idean!!! Koko lenkki mentiin vetämättä! Tauko tuntui tehneenkin sille ihan hyvää vai onko vain sattumaa? Ainakin nyt nautin hienosti kulkevasta villiksestä

meillä kans on ollut tuo samainen ongelma. hienosti on edistystä tullut! olen opettanut sen seuraamaan lenkillä jolloin se on tässä vaiheessa osaa jo melko hyvin ohittaa ihmisiä ilman että vetäsee niitä kohti. samoin onnistunut lasten ja useimpien koirien kohdalla! ole jämpti ja selkeä. nyt selvitään lenkistäki hieman nopea tempoisempana kuin alussa. sekä koira että sinä nautitte lenkistä kun koira ei vedä.

Me ollaan päästy taas tuskailemaan Huippiksen kanssa hihnakäyttäytymistä ja olen muuttanut (ylläkin mainittua..) suunnitelmaani jo moneen otteeseen. Kaksi asiaa nousee pintaan, jotka voisi mainita täälläkin:

1) Palkkaamalla edistyy parhaiten. Tiedosta mitkä asiat koirasi kokee palkkioina -- testaa, älä oleta! (itse olisin kuvitellut että keitetty sydän on Huimasta tosi jees, mutta se onkin ihan pläääh) Vaikka tämä on ihan perusasiaa, niin kannattaa pitää mielessä myös että eri tilanteissa palkkioina koetaan eri asiat. Älä juutu makupaloihin (paitsi tietenkin jos ne toimivat), vaan kokeile myös erilaisia leikkejä (veto, saalis, erilaiset äänet, oma liikkuminen) ja käytä ympäristöä hyväksesi parhaasi mukaan. Jälkimmäinen on haastavaa, sillä se edellyttää ympäristön hallintaa jossain määrin tai edes mielikuvitusta ja ennakointikykyä, mutta hajut (se että antaa koiran haistella) ja toiset koirat ovat yllättävän tehokkaita palkkioita.

2) Ja sitten uudelleen: tiedosta mitkä asiat koirasi kokee palkkioina. Paikoillaan seisoskeleminen ei auta, jos koirasta on palkitsevampaa tuijottaa 200 metrin päässä menevää kaveria kuin tarjota katsekontaktia taluttajalle. Jne.

Eli ts. jos treeni ei edisty, niin mieti mitä tapahtui, sillä sitä saa mitä vahvistaa ja koira myös päättää minkä se kokee vahvistavana.

terkuin Riikka, joka välillä kävi epätoivon partaalla

Sama ongelma meillä, koira vetää varsinkin päivällä, kun on muita ihmisiä liikkeellä. Meidän pian 1v poika on sitä mieltä, että kaikki ohi kulkevat ihmiset ja koirat on meidän tuttuja ja niitä pitää käydä tervehtimässä. tosi noloa, kun välillä puolet lenkistä kävellään kahdella tassulla.
pitäisi nyt oikein perehtiä asiaan, että pojan kanssa olisi hauskempi lenkkeillä.

Toinen nolo tapa pojalla on nylpyttäminen. Ainoa vain vain, että halut iskee pojalle vain ja ainoastaa silloin kun puhun puhelimessa.

Minä pysähdyn myös, jos hihna kiristyy mielestäni liiaksi, eli koira vetää. Eli pysähdyn, odotan, että koira hellittää hihnaa peruuttamalla tai muuten. Jos se palaa varsin luokseni, saa palkan namin muodossa. Heti kun hihna löystyy se pääsee taas liikkeelle. Tämä todella vaatii hyviä hermoja omistajalta. Enpä olisi uskonut itsestäni että jaksan, mutta kun tuo hihnasta nyppääminen ei meillä auttanut. Kun ryhtyi vetämään hihnassa aina kun tuli koiria vastaan, minä nyppäsin jotta ei vedä. Tästä yhtenä seurauksena meillä alkoi toisille koirille räyhääminen. Eli aiheutin itse koiralle nyppäsemällä tukalan olon ja koira kun ei ajattele asioita samalla lailla kuin ihminen, se koki, että tukala olo johtui siitä vastaantulevasta koirasta, joten rähjäsi sille sitten.

Eli pieni räyhähenki asuu täällä. Meillä on edistystä tapahtunut koirien kohtaamisessa seuraavasti: Kun koirani bongasi vastaantulevan koiran naksautin naksutinta (koira on tietysti ehdollisettu naksuttimeen), se katsoo minuun että mitä mitä, palkkaa!! ja tulee tietty palkituksi. Jokaisen koiran kohdalla sama juttu, koira huomaa, vastaantulevan koiran, naks ja palkka. Hyvin nopeasti koira oppi, että kun bongaa koiran, katsoo minuun naksun äänen toivossa. Ryhdyin tietty vahvistamaan tätä katsekontaktia. Alussa toki naksautan ja palkkaan joka kontaktista. Pikkuhiljaa palkkaamista voi käyttää satunnaisemmin, mikä optimitilanteessa tarkoittaa sitä, että koira ottaa omistajan kontaktin halukkaasti aina, kun se ei varsin tiedä, milloin se saa palkan kontaktista. Olen myös käyttänyt joissakin kohdin myös ihan sanallista hyvä -kehua. Opettaminen kestää jonkin aikaa, mutta tuo kyllä tulostakin kun jaksaa olla kärsivällinen ja muistaa pitää nameja ja naksun lenkillä mukana . Myös pallo on joskus taskussa palkkiona, tuo kun tykkää myös kanniskella omaansa ylpeänä sen heittämisen ja noutamisen lisäksi. Lisäksi pallo suussa on hyvä äänenvaimennin

Koljakov, ihanaa! Juuri noin

Mitään nyppimistä ja nameilla saat juuri ne oikeat assosiaatiota sekä varmasti nopeammin tuloksia.

No siitä nopeudesta en tiedä .. mutta kyllä toi näyttäs toimivan meillä ainakin. Takapakkiakin joudutaan ottamaan välillä, varsin jos jää vaikka namit kotiin. Sitten sovelletaan, tai ainakin yritetään, leikitään hihnalla tai jotain muuta. Katsotaan sit ajan kanssa miten toimii.

Meillä oli kanssa ongelmaa ton vetämisen kanssa, kun molemmat olivat samaan aikaan lenkillä. Kenkku halusi aina olla puffaloa edempänä ja puf tietenkin koitti kiriä välimatkaa. Järki meinasi lähteä. Samoin piti koirille haukkua kun vastaantulivat. Sitten loppui oma kärsivällisyyteni ja päätin, että nyt on tultava muutos. Meni vajaa viikko opetellessa ja nyt koirat kulkevat ihan rinnallani. Kenkku minun vieressä ja puf sen vieressä. Kulkevat justiinsa itseni kohdalla, eivät yhtään edempänä tai taaempana. Samalla loppui täysin toisille koirille haukkuminen.

Opettelussa pitää vain olla tiukkana. Heti pysähdys ja nykäisy kun koira vetää. Samalla sanoin, ei vedä. Tosi nopeasti oppivat kun sen opetti kunnolla. Nyt on niin ihana kävellä noiden kanssa, kun ei tarvitse kestää sitä vetämistä.

Meilläkin ongelmana tuo vetäminen. Välillä poika kävelee ihan nätisti kunhan on saanut enimpiä höyryjään päästellä. Alkumatkasta kuitenkin vetää kuin höyryveturi, eikä kuule käskyjä tai muuta. Pieni nykäisy on meillä auttanut parhaiten, muitakin konsteja kokeiltu, mutta itsellä mennyt vain hermot kun ei tunnu menevän viesti perille.

Isoin ongelma on ehkä se, että vähänkään uudemmassa ympäristössä lenkkeily on aivan mahdotonta. Koira vetää minkä jaksaa, ja on hajujen perään, joka paikka pitäisi keretä haistella ja merkkailla, ei tunnu edes omaa nimeään tunnistavan vaikka sitä kuinka huutaisi. Olen yrittänyt pysähdellä kun vetää ja kääntyä toiseen suunta, ei auta, eikä koira tunnu tajuavan mikä on ideana, sekä palkita kun kävelee hyvin, yleensä ei namut kiinnosta kun ympärillä on niin paljon kaikkea uutta. Tuntuu ettei poika osaa ollenkaa rentoutua lenkillä vaan kokoajan on kauhea stressi päällä. Miten koiran saisi rentoutumaan, ja kuuntelmaan ohjeita. Omalla pihalla kyllä osaa kävellä nätisti ja katsoa silmiin pyydettäessä.

Toinen ongelma on takana tulevat ihmiset/pyörät/koirat, niitä pitää jäädä töllöttämään ja odottaa että menevät ohi, miten tästä voisi päästä eroon?

Koira on 1,4 vuotias kääpiövillakoira uros, pentuna käytettiin fleksiä lenkittäessä, mutta nyt käytetään lyhyttä hihnaa. Osa syy on varmaan tuo fleksi kun sillon sai kulkea omaan tahtiin ja nyt taas ei saa poukkoilla minne sattuu.