Aijon teettää pennut kääpiövillakoirallani, jolla ei ole papereita. Haluan pentueesta kaverin koiralleni, joka ei pidä muista koirista kovinkaan paljon, mutta selvästi haluaisi leikkikaverin. Haluaisinkin nyt tietää mitä minun täytyy tehdä ennen kun on turvallista astuttaa....? (lonkat yms) Ja tiedustelisin myös onko foorumilaisilla isäehdokkaita pääkaupunkiseudulta....??

Paperittoman ja muista koirista pitämättömän astutuksesta voi olla mitä mieltä vaan, mutta empä ala tässä saarnaamaan vaan kysyn miksi? Jos koirasi on tosiaan syntynyt 2/07 ja nyt on PAKKO astuttaa niin alaikänähän villiksillä(kin) pidetään 1,5 vuoden rajaa. POlvet, silmät (ja PRA geenitesti etenkin jos koirasi vanhemmilta ei ole tätä katsottu, molemmilla pitää olla a että itse voi testin jättää hyvällä omalla tunnolla väliin) ja lonkkien katsomistakaan ei haittaa ole.

Hei Ninski!

Ei koirakaverin saamiseksi tarvitse omaa koiraansa astuttaa, löytyy niitä koiria muiltakin Pentuja tuppaa tulemaan vielä useampi kerrallaan, joten muillekin pitäisi löytää hyvät kodit ja pystyä vielä auttamaan uusia omistajia uuden koiransa kanssa. Se on hyvin vastuullista hommaa ja vaatii paljon tietoa ja taitoa. Lisäksi tulee tosiaankin nämä luonne- ja terveysasiat mitkä pitäisi olla kunnossa, jotta voi hyvällä omatunnolla astuttaa.

Lisäksi ihmettelen sitä, että miksi ottaa / teettää "rotukoiria", jos ei halua tukea rodun jalostusta, eli mm. terveystarkastuttaa ja rekisteröidä, jotta saadaan geenipoolille hyvää, käytettävissä olevaa jatkoa.

Eikös noin nuori ole liian nuori emoksi? Pentu itekkin. Ylensä suositellaan 3v ikää ekoille pennuille että ehtii ite aikuistua ja osaa hoitaa pentunsa hyvin. Ja mistäs sitä tietää sietääkö se tosiaan edes omaa pentuaan kunhan pentu kasvaa riiviöksi, jos ei kerta tule toimeen muiden kanssa?? Olis ehkä helpompi tutustua johonkin pentuun ja katsoa tulevatko toimeen, tai vaikka vanhempaankin koiraan joka olis sopiva kaveri. Me kun mentiin käymään emon luona myöhemmin niin emo meni tuolin alle piiloon ja mulkoili kasvattajaa että:" eikait se vaan tule takaisin tänne,?" ja hammasta vaan näytti ja murisi piilosta, sitten kävi muiluttamassakin vähän, tico kyllä heti alistui emollensa, meni selälleen. no, meni asian vierestä mutta menköön.... ja tosiaan olishan se helpompi ottaa valmis pentu kun käydä koko ruljanssia läpi, se on tosiaan kovaa hommaa ja tarvii tietämystä ja taitoa.

En missään vaiheessa sanonut, että aijon teettää pennut nyt! Ajattelin vaan alkaa ajoissa tutkimaan asiaa, että olen sitten ajan myötä valmis.. Varsinaisen pennutuksen hoitaisi äitini, jolla on vuosien kokemukset koirien hoidosta ja pennuttamisesta... Koirani ei pidä muista koirista, koska se pelkää niitä, mutta ei muuten ole arka... Se on koirapuistossa pienenpänä saanut huonoa kohtelua muilta koirilta... (jäänyt jalkoihin)

Riikkaa kompatakseni, koirasi varmasti hyväksyy myös jonkun muun koiran pennun kaverikseen. Täten sinun ei tarvitse rasittaa koiraasi (ja samalla riskeerata sen terveyttä, synnytykseen voi kuolla) pennutuksella ja pentujen hoidolla.

Ei kyllä missään nimessä kannattaisi pennuttaa paperitonta koiraa. Sieltähän todennäköisesti syntyy muitakin kuin sille emäkoiralle kaveri. Minne sitten loput pennut? Paperittomia ja sekarotuisia on tässä maassa jo enemmän kuin tarpeeksi. Miten ajattelit tuon astutuksen hoitaa jos koirasi pelkää toisia koiria? Onko sen luonne siis jalostuskelponen jne.jne. Järki käteen!

	ninski88 kirjoitti:
	Aijon teettää pennut kääpiövillakoirallani, jolla ei ole papereita. Haluan pentueesta kaverin koiralleni, joka ei pidä muista koirista kovinkaan paljon, mutta selvästi haluaisi leikkikaverin. Haluaisinkin nyt tietää mitä minun täytyy tehdä ennen kun on turvallista astuttaa....? (lonkat yms) Ja tiedustelisin myös onko foorumilaisilla isäehdokkaita pääkaupunkiseudulta....??

Saat siitä pisteet kotiin, että mietit terveyspuolta. Moni paperitonta koiraansa emäksi tai isäksi halajava ei puntaroi lonkkakuvauksia ja DNA-testejä. Harmi vaan, että emän terveys ei tosiaankaan kerro koko totuutta.

Koirallasi on takanaan täyslaidallinen nelijalkaisia, villaisia koiria, mutta rekisteripaperin puuttuessa sinun on mahdoton todistaa, millainen suku on. Ikävintä tämä on, kun on kyse terveydestä. Vaikka oma koirasi osoittautuisi terveeksi kuin pukki, sen taustalla voi olla patella-polvia tai epileptikkoja. Mitä, jos villasi pennulle periytyykin jokin perinnöllinen, elämää haittaava ja mahdollisesti kuolemaan johtava sairaus?

Kasvattajan (tässä tapauksessa pikemminkin pennuttajan) vastuu ei minusta lopu pentujen syntymään tai luovutukseen. Jalostusvalinnat vaikuttavat pentujen loppuelämään erittäin leimallisesti. Aran, kenties jopa hermoiltaan heikon koiran astuttaminen voi tuottaa pahimmassa tapauksessa kahta pelokkaampia pentuja, jotka emän omistajan kuuluu luonnollisesti myydä asiantunteviin koteihin. Arkuus on koirien käytösongelmista mahdollisesti vaikeimpia ja synnynnäisenä jopa mahdoton poistaa pysyvästi.

Muista myös, että synnytys on riski, ei ehkä valtava, mutta riski kuitenkin. Vaikka äitisi kokemuksellaan hoitaisi sen, luonto voi tehdä tepposet pahimmillaan koirasi kustannuksella.

Uroksen omistajana minua arveluttaisi antaa koira "jalostus"käyttöön, jos olisi olemassa riski, että lajitovereitaan pelkäävä narttu paniikissa tokkaisi urokselta silmän puhki tai vahingoittaisi sitä muulla tavalla vakavasti.