Voi että miten suloinen pikku pallero! Onnea kovasti.

Oi ihana, paljon onnea

Omituista, miten vähän aikaa siitä on ku itelläki vilisti tuommonen pikku pallero täällä... ja nyt tuntuu että siitä on ikuisuus, kun Turo on tuommonen iso röhvelö ollu jo pitkään Vaan ei se silti ole malttanut äitin sylistä luopua, vaikkei ole aikoihin sinne kunnolla enää mahtunut...

Välillä tuntuu, että kun tuo on tuota kokoluokkaa, niin ihmiset ei ollenkaan tajua että pentuhan se vielä silti on vaikkei kokonsa puolesta siltä ehkä näytäkään. Aina on ulkopuolisilla hirveä ihmettely että 'onpa se villi' jne... vaikka kuin koettaa heille vääntää rautalangasta, että penikkahan tuo vielä on... Tuo ei kuitenkaan sentään hypi vasten tms., muuten vaan riekkuu aina kun innostuu, tosin ei pahemmin onneksi sisällä enää, tai jos aloittaa siellä niin saa mennä pihalle riehumaan pahimman terän pois. Onko muilla vastaavia kokemuksia, että isovillakoiran pennun (no, tuleehan tuollekin jo 8kk ikää) kanssa porukka oottaa sen jo käyttäytyvän kuin aikuinen? Minä en sitä ole halunnut tuolta ruveta vaatimaankaan, musta kun kuuluu ikään tuo hökeltäminen, vaikka onhan se toki välillä vähän rasittavaa...

Voi kuinka kaunis söpöliini Metka-hauveli on Turkki näyttää valkoisella pennulla niin ihanan pumpulimaiselta...Onhan se tuolla meidän mustiaisellakin, mutta valkoisella tulee jotenkin paremmin esille. Onnea kovasti uudesta perheenjäsenestä!

Kiitoksia kaikille onnitteluista.

On se ihana pakkaus tuo meitin Metka. Tänään ollaan oikein urakalla tutustuttu toisiimme puolin että toisin.
Isovillapentu on jotenkin niin erilainen kuin keskaripentu. Kuulostaa ehkä hullulle, mutta näin lyhyen tuttavuuden jälkeen voin sanoa että näin ainakin tuntuu nyt. Keskari on paljon riehakkaampi ja nopealiikkeisempi lähes kaikessa. Ja tuo Metka on kyllä eloisa ja vauhdikas tapaus, mutta jotenkin se vaan tekee kaiken eri tavalla. Vieraita ihmisiä se tervehtii ihanan rauhallisesti tai siis ei hypi vasten...ainakaan vielä. Muutaman viikon/kuukauden kuluttua tilanne on varmaan toinen. Kaikki ihmiset sitä kyllä kiinnostaa ja se tuottaa hieman vaikeuksia tuolla ulkosalla.

Kertokaa ja valaiskaa minua isovillan kanssa elämisestä. Kaikenlaiset kokemukset ovat kivaa luettavaa

Onnea pennun kotiutumisen johosta!! Aivan ihanan näköinen pentu sinulla Tiedän yhden Metka-koiran, joka todellakin on nimensä veroinen. Nomen est omen jne

Se pennun jähmeys ja "hitaus" on todennäköisesti enemmänkin kömpelyyttä. Isovillat ovat pentuna huomattavasti pienempiä serkkujaan kömpelömpiä, mutta tilanne kyllä korjaantuu. Kunhan pennulle kasvaa kokoa vähän lisää, vauhti kompensoi kömpelyyttä

Aivan mielettömän suloinen, paljon onnea uudesta perheenjäsenestä Toivottavasti kaikki menee hyvin, kirjoittelehan kokemuksia

^^ja ^ Kiitos.
Isovillat ovat aivan ihania ja ymmärrän hyvin miksi ihmiset ottavat just ison. Varsinkin siis aikuisena ovat erittäin ihania ja niitähän mä vallan olen nähnyt ja aina ihan aina ihaillut.
Millä olet hillinnyt pentujen hepuleita, pureskeluvimmaa yms. Joo ja leluja ja puruluita on vaikka muille jakaa. Ulkoilut ja aivojumppa, mitä se nyt tuon ikäiselle on mut silti, ovat olleet ne uneen turruttavat keinot. niin ja ruoka...ei voi ymmärtää tuollaista ruokahalua kun on tottunut nirppanokka keskariin tai siis Nanica se nirsoilee ei Demi.

Pakko on myöntää, että on tuosta jo löytynyt se "hurjempikin puoli" ja ihan selvästi se on nyt kotiutunut, huoh. Tai sitten mä olen vaan unohtanut ne vaaleanpunaiset lasit jonnekin.
Mikään ei tunnu olevan turvassa sen hampailta. Ja ei paljoa komenteluista piitta. Kun mä murahdan sille niin se on aika toimiva keino, mutta käytän sitä säästeliäästi ettei se kulu Vaihtokauppaa olen koiraanut, mut eihän tuo siihen halua suostua. Tuo on ihana pentu.

Hitto vie jos nimi onkin enne, sillä mulla on jo yksi vilpertti
Mut eikö se jotenkin niin mene että sellainen koira millainen emäntä tai jotain sinne päin

Ai niin, kerrankin koira joka tykkää suihkusta...ainakin vielä. Metka oli hiljaa ja varsin tyytyväinen suihkussa. Mutta harjaus ei sitten enää ollutkaan sen mieleen. en ihan vielä ole rohjennut Libertyä käyttää vaan kuivailen käsiföönillä. Käsittelyt eivät noin muutenkaan ole sen mielestä kivoja, joten niitä treenataan nyt paljon ja sen jälkeen taas nukuttaa hyvän tovin.
En mä muuten olisi pentua vielä pessyt kun vastahan kasvattaja sen pesi, mut kun neiti päätti "lenkillä" mennä eri suuntaan ja sitten pyllähti mutaan.

Laittakaa vaan hyviä niksejä mitkä helpottaa arkisia askareita

Tosi hienoa jos tykkää suihkusta Tämä meidän keskaripoika hurjassa 10 viikon iässään huutaa suihkussa surkeasti, kuivatessa jo vähän äänekkäämmin ja varsinkin nenua trimmatessa huutaa kuin hyeena. Hoen koko ajan itselleni "kyllä se siitä ajan kanssa.."

Carlos väsähtää yleensä parhaiten nenätöillä, varsinkin vessapaperirulliin piilotetut herkut ovat sen suosikkeja. Puuhapallon se ratkaisi ensimmäisenä päivänä, pentukongi on nyt ollut tuon korvikkeena. Carlos on kyllä siitä hyvä että se jaksaa leikkiä itsekseen, välillä tosin lietsoo itsensä vain entistä hullummaksi. Nyt esim. uutena harrastuksena iltasiivous omassa kopassa ja kopan kääntäminen itsensä päälle sekä lelujen haaliminen sen alle Ja tämä väsyttää kun temuaa itsekseen. Olisikohan niin että tuossa "itsensä lietsomisessa" isovillurit olisivat hieman rauhallisempia (?)

Carlos myöskin puree kaiken mihin vain yltää, suosikki on varsinkin mun kädet. Olen kieltänyt sitä kiljahtamalla ja jollei se ole tepsinyt olen murahtanut. Välillä hepulissa innostuu tuosta vielä enemmän ja silloin otetaan ipana syliin rauhoittumaan hetkeksi. Jos se osoittaa kiinnostusta johtoihin tai sohvaan, läpsäytän käsillä yhteen jolloin sen huomio kiinnittyy muualle. Eli aika perinteisiä keinoja.

Yksinolon tuo on oppinut (*kop, kop, koputtaa puuta*) yllättävän hyvin, aloitin opettamisen heti ensimmäisellä viikolla saapumisesta. Oppinut hyvin rytmin että ennen töihin menoa saa riekkua ja neljän jälkeen kun tullaan kotiin saa taas alkaa riekkumaan, päivät nukutaan.

No, kerta kokemuksia halusit kuulla.. välillä Turo muistuttaa enempi Hessu hopoa kuin villakoiraa. Se ei vieläkään tajua esimerkiksi omia mittasuhteitaan, varsinkiaan kuonon pituutta, vaan paukkoo sitä päätä käännellessään millon mihinkin- pöytiin, tuoleihin ym. pahki. Moksaus vaan aina kuuluu. Lisäksi jos mennään vieraisille, niin tyyppi ei tajua ollenkaan jos on liukkaampi lattia eikä mattoja joka paikassa niinku meillä, vaan samanlaisia spurtteja koettaa vedellä ku joskus kotonakin, ihmettelee vaan sitten että miksei siitä luistavalta lattialta pääse kunnolla liikkeelle vaan jää sutimaan paikoilleen, eikä pysähdykään sillon ku haluaa vaan seinä ottaa vastaan

Ai niin, pienempänä Turo oli tosi kovapäinen, sitä oli pakko välillä ottaa niskasta kiinni kun ei muuten mennyt kiellot perille (onneksi tuo aika on takanapäin). Yleensä aina ne tilanteet sattumoisin oli juuri sillon, kun meillä oli vieraita, tai ite oltiin vieraisilla. Siis koetti käyttää tilannetta sumeilematta hyväkseen, etten muka viitsisi komentaa kun on vieraita paikalla. Kyllä mä silti joka kerta komensin kun aihetta oli, en ole niin vieraskorea etten kehtaisi tapakasvattaa vieraiden läsnäollessa. Sen huomattuaan se keksi ruveta kiljumaan kuin pistettävä sika, vaikkei siihen tasan tarkkaan sattunut ikinä. Kiljuminen alkoi jo silloin kun ojensin kättäni, eli melkoisen teatraalinen tyyppi! Sekin tapa jäi pois kun se huomasi, että ei se kiljuminen saa minua irrottamaan tai heittämään komentamasta; päinvastoin, pidin sitä niin kauan kiinni että kiljuminen loppui. Kyllä siinä sai aina vieraille selitellä, että ei nää villurit ihan tyhmiä ole

Ota Demi kunnon fööni alusta lähtien käyttöön. Helpompi on totuttaa pentu tuossa iässä Libertyyn kuin kaksi kuukautta myöhemmin, kun pentu on jo melkein keskarin kokoinen... Ja kun tuo pentukarva ei juurikaan takkua (onneksi), ei jokaisen suihkureissun jälkeen tarvitse (eikä ehkä kannatakaan) föönailla vaan kuivaa pyyhkeellä ja nauttii ajasta, kun se vielä mahtuu hyvin syliin Näin pyritään ettei suihkusta ikinä tulekaan ikävää paikkaa. Ettei pentu heti yhdistä suihkua ja sen jälkeistä ikävää föönausta toisiinsa. Föönausta kun voi ja kannattaa harjoitella ihan kuiviltaankin.

Minä en ole kyllä ikinä joutunut hillitsemään tuhoamisvimmaa. Meillä oli paljon leluja ja luita esillä, eikä tuhoja jostain syystä vain tullut. Tiedän ettei kaikilla käy näin hyvää tuuria Raivaa vaan kaikki ylimääräinen, koiran ulottuvilla oleva roina pois että mahdollisuudet tuhoihin olisi minimoitu. Esim. minulla ei ollut edellisessä asunnossa pikkueteistä, joten kaikki kengät oleskeli saunan lauteilla. Ainoastaan huonommat lenkkarit oli vähän myöhemmin "syöttinä", mutta ehjinä ne säilyi. Yhdet niru-naru -sandaalit Nala söi pentuna. (Olen saattanut joskus asiasta mainita, mutta hyvä vaan kun söi! Sandaalit oli ostettu serkun häihin, ne maksoi aivan liikaa eli yli 80 euroa ja sen ainoan kerran ehdin niitä pitää jalassa. Muistona häistä oli sairaan kipeät jalat ja mielettömät vesikellorakot, mutta jos ne sandaalit olisi jäänyt käyttökelpoisiksi, olisin varmasti kiduttanut itseäni pitämällä niitä joskus muulloinkin. Nala ratkaisi ongelman minun puolesta!! Ja kun toinen kenkä jäi ehjäksi, se koristaa edelleen minun kirjahyllyä...) Asiaan vielä, tietenkin kehu pentua hirveästi kun se leikkii omilla leluilla. Kun tarjoat sille luuta, pitele välillä kiinni luusta, kun pentu sitä pureskelee. Samalla totutat sitä läheisyyteen ja toisaalta siihen, että sinulla on oikeus koskea sen aarteisiin.

Isovilloilla taitaa olla lähes poikkeuksetta tarvetta kantaa aina jotain suussa. Ja sitä ominaisuuutta kannattaa vahvistaa, vahvistaa ja vahvistaa! Mitä enemmän pentu tarjoaa lelua sinulle, sitä enemmän sitä pitää kehua. Nala on jo ihan muutaman kuukauden ikäisestä asti osannut "esitellä" lelujaan eli se kiertää ja kyöhnää ihmisissä kiinni lelu suussaan, tökkii kuonollaan ja yrittää tuoda lelua lähelle naamaa. Meillä on ratkaistu useita ongelmia leluilla: Minun kotiintulo saatiin rauhoitettua puoleen siitä sirkuksesta mitä se oli alunperin, ihan vain antamalla aina pennulle lelu suuhun heti oven raosta. Nykyään Nala käy katsomassa kuka tulee ja ryntää jo heti ennen tervehtimistä hakemaan itselleen "äänenvaimentimen". Yöllä vapaana ulkoilu tapahtuu hiljaa, kun koiralla on jotakin suussa. Silloin ei voi edes siskon kanssa alkaa leikkimään, ettei lelu tai pallo vain satu tippumaan. Autolle meno on meillä hurjan näköistä, mutta kun laittaa toiselle lelun suuhun, vain yksi enää riuhtoo Jos olisi tarpeeksi mielikuvitusta, leluilla saisi todennäköisesti Nalan kiipeämään puuhun perä edellä Vickaninkin tapauksessa ollaan treeneissä jo melko pitkällä. Onneksi silläkin oli jo meille tullessa kova tarve kantaa jatkuvasti palloa tai lelua suussa. Makupaloista ei olisi näissä tilanteissa meillä ainakaan mitään hyötyä, koska makupala rauhoittaa tasan siksi pieneksi hetkeksi kun sitä mupelletaan.

Kiitos kertomuksista ja lisääkin saa laittaa. Saan niistä hyviä vinkkejä Nää isot vaan ovat jotenkin erilaisia kuin keskarit ja tunnen itseni nyt ihan höperöksi ja maalaisjärki on jossain en tiedä missä
Miten sitä muka onkaan niin käsi ihan kuin olis eka pentu kyseessä.

Joo, täytyy ottaa Liberty vaan käyttöön...tottahan se on et eihän se muuten siihen opi. Ja lauantaina tuo tapahtuu sillä kasvattaja aikoo hieman trimmata ja lupasin pestä ja föönata itse. Heh, tässä vaiheessa tuo pesu ja föönaus on ihan helppo juttu. Hyvä että kerkii puhaltaa Libertylla kun koko koira on jo kuiva
Ja nautin todella nyt jo siitä ettei tarvitse joka pesun jäljiltä föönata, sillä tuo tulee muuttumaan eikä mene aikaakaan kun föönaaminen on pakollista.
Ja tuo kuivaföönaus oli niin hyvä vinkki, että sitä pitää treenata jokaiselle koiralle, kiitos

Tuo suussa kantaminen oli hyvä vinkki eli sitä alamme treenaamaan. Ulkona tuo jo poimii innolla puiden lehtiä/papereita/pusseja...suuhunsa ja tykkää kannella niitä. Kotona tuo lähinnä nappaa lelun ja juoksee sen kanssa omalle pedille, hakee toisen lelun ja menee omalle pedille,...
Joo ja namiautomaattia itsestäni en halua tehdä eli siksikin tuo kantamisjuttu on hyvä idea. Iso kiitos

Niin ei tuo vielä ole tuhonnut mitään, mutta elkeitä on jo hieman näyttänyt. Meillä on leluja ja puruluita yms. hirmuinen määrä ja kyllä se niilläkin puuhastelee, mutta sängyn reunaa ja sohvaa on myös kokeiltu. Ei tositarkoituksella mutta kuitenkin. Parempi vaan tarttua asiaan nyt heti eikä sitten kun se on jo myöhästä.

Kong-leluja on valmiina eli ne ja wc- ja talouspaperitötsät käyttöön...niitä käytin jo Demillä ja Nanicallakin. Ovat varsinaisia hittijuttuja olleet.

Samaa mieltä mäkin, heti vaan oikeat välineet käyttöön, nyt se on avoin uusille asioille, paljon hankalampaa myöhemmin/aikuisena. Meilläkin hyvä etteivät seisaalleen nukahtaneet vaikka Vivogilla päästeli menemään

Ison koiran kanssa mä oon opetellu aika alusta asti esim kynnet leikkaamaan niin, että koira seisoo mun jalkojen välissä pää taakse päin, ja sit nostelen ikäänkuin hevosen jalkoja, meillä urospennut varsinkin pistivät tosissaan hanttiin tuon kynsien leikkuun kanssa, mutta kun saivat seistä omilla jaloillaan, hyväksyivät paremmin tuon viikottaisen operaation. Näin mä oon ruvennu leikkaamaan muidenkin (pienempienkin) kynnet, just oikeassa kulmassa saa tassun eteensäkin.

Sit suosittelen ruokakupin korkeuden säätämistä riittävälle korkeudelle, ostin just Indylle uuden telineen, mutta vielä on liian korkea, aikuisena just sopiva! Siihen asti väliaikaisratkaisut / Kiran teline lainassa.

^ Hyvä vinkki tuo kynsien leikkaus seisten jalkojen välissä. Tuollaista ei tule ajatelleksi kun on keskareita, niin ja minulla ajoittain vihotteleva selkä, ja nuo on opetettu ojentelemaan tassunsa kynsien leikkaamista varten ja trimmipöydällä olen tehnyt. Leikkasin muuten just Metkan kynnet ja ei tuo ollut moksiskaan toimenpiteestä. Korvakarvoja nypin, tyyliin parit per korva, muodon vuoksi ja pennulla vaan lähti "jopo käyntiin."

Joo kyllä mä alan oikeilla vermeillä puuhastelemaan ei se pentu siitä rikki mene eli Liberty päälle huomenna tai lauantaina.
Mutta ihanaa on se että tykkää suihkusta. Nanica huusi kuin lokinpoika ja siis tuota huutoa kesti tosi pitkään. Ja pesut olen tehnyt parhaimmillaan vähintään kerran viikossa. Nyt on hiljaa, mutta voi niitä ilmeitä. Sitä kyllä osaa arvostaa suihkussa viihtyvää koiraa

Tuo ruokakuppien korotus on käynyt itselläkin mielessä ja olen saanut siitä puolesta ja vastaan mietteitä. Mutta vaikuttaa mielestäni hyvälle idealle. Kiitos vinkistä. Ja aluksi voi laittaa vaikka kirjoja/puhelinluetteloita yms.

Sopiiko muuten kysyä, mistä olet korotetut kipot löytänyt ja onko vinkkejä mistä etsiä vai tilaanko suosiolla netin kautta.

Hienoa tämä palstailu ja hienoa tämä palsta. Iso kiitos kaikille hyvistä vinkeistä.
Ja lisääkin saa laittaa.

Itse olen Turon kynsiä leikellyt ihan trimmauspöydällä, se on käynyt kaikista kätevimmin ja ollut helppo opettaa. Samoin siinä tehdään kaikki mahdollinen muukin; takkujen aukominen, korvien nyppiminen ym. Itselläni on myös sellainen selkä, etten halua kasata sen päälle yhtään enempäää kyykkimistä kuin pakko.

Minullakin on ollut tuuria; Turo myös on tykännyt alusta asti pesemisestä ja nykyään huomaan sen salaa nauttivan föönaamisestakin

^^ Mulla on noita Tholon ruokatelineitä, Kiranin teline on 30cm, eli kupin pohja killuu siellä 22cm paikkeilla. Urokselle otin hiukan korkeamman, muttei taida olla Tholon kuppi, ostin sen Oulun näyttelystä jostain kojusta. Nää pienemmät syö Tholon 15cm telineestä. Kuppi on hyvä korkeudella, jossa koira syödessään laskee hiukan päätä eikä tarvi kyykkiä etujaloilla.

Mä leikkaan aina kynnet tuossa omassa pihassa, ei tartte siivoilla nurkkiin lennelleitä kynsipaloja Ja kun leikkaan kynnet joka viikko, ei se osu kuitenkaan trimmipöytäilyn kanssa samaan hetkeen, pöytä on taiteltuna kun ei ole käytössä. Ja aluksi kun pennut osoittivat mieltään, näin turvallisemmaksi pysyä maan kamaralla. Se on semmonen "varikkokäynti"-leikki, koirat yleensä tietää mistä kyse, ovat jonossa omalla vuorollaan parkkeeraamassa jalkojen väliin

Niin ja onnea tuosta uudesta perheenjäsenestä, ihan syötävän suloinen penikka