Leevin kaula on tosiaan liikkuva, se mm. kääntyy 180 astetta, se siis pystyy katsomaan suoraan kohti häntäänsä ... Onko näillä "jumittavilla" yksilöillä ns. etuasentoiset lavat, kuten joskus näyttelyarvosteluissa mainitaan? Ainakin minun käsitykseni mukaan sellainen koira näyttää ryhdikkäältä, mutta lavat on itseasiassa väärässä asennossa. Jos nyt olen asian lainkaan oikein ymmärtänyt.

Sari

Iiriksellä on etuasentoiset lavat (ihan tuomarien mainitsemana sekä kyllä sen tuntee itsekin kun lapoja kopeloi), ja no ryhdikkyys ei ehkä ole sana millä sitä kuvaisi Eli Iiris ei juostessa edes pääse juoksemaan niin ryhdikkäästi kuten joku jolla olisi paremmat lavat... seisottaessa ja vapaasti seisoessakin (jos näkee jotain riistaa ) seisoo kyllä ryhdikkäästi, mutta pää ei sitten juostessa edes pääse tarpeeksi ylös. Näillä penskoilla (ainakin niihin mitä olen vanhempana nähnyt eli Salli, Elle ja Carlos) taas on etuosa tullut selvästi isukilta, sillä kaikki ovat selvästi äitiään ryhdikkäämpiä.

Niinhän sillä on. Elmerilläkin on hiukan samaa vikaa, ja Sulolla ja Almalla. Mutta Signellä on hyvät lavat mutta liian suora olkavarsi, tämä tuntuu ärsyttävän enemmän tuomareita mitä nuo lavat, sillä hyvä olkavarsi korjaa etukulmaa enemmän vaikka lavoissa olisi suoruutta, suora olkavarsi taas pilaa etukulmausta vaikka lavat olisivat hyvät...ja tämänhän piti olla agilitygetju. Mutta etuasentoiset lavat yleensä huonontavat ryhtiä eivät paranna.

joo, no Iiris ainakin on nopea, olenkin aina sanonut että siitä tulis hyvä agikoira jos sillä ois hyvä ohjaaja. se vaan turhautui aina harjotuksissa kun ei kokenut aina yhden esteen suorittamista (alkeiskurssi siis) tarpeeksi haastavana, samoin jos rataa mennessä ohjasin puuttellisesti niin se lähti suorittelemaan omia ratojaan. Ja niitä puutteellisesti ohjaamisia tuli hyvin usein Mutta siis kyllä ainakin Iiriksellä atuasentoisista lavoista ja huonosta ryhdistä on hyötyä vauhdissa, liikekin on eteenpäin suuntaavaa eikä ylöspäin. (vaikka liikkeet onkin oikeat villakoiran kauniit liikkeet kun menee ravia)

Aiot kai kuitenkin jatkaa agilityä sen kanssa?

joo tottakai, meidän seuralla vaan on vain kesäisin harkkkoja, ja kai pitää uudestaa alkeiskurssi käydä. Houkuttais kyllä ostaa omat esteet niin vos talvella harjotella

Mielenkiintoinen aihe käsittelyssä.. Itse en ole paljon agilitykisoja ollut katsomassa. En oikeastaan yhtäkään kunnolla ja ajan kanssa, mutta sitä vastoin pikkusiskoni oli töissä juuri agirodussa ja hän näki kisoissa monen monta villakoiraa ja oli sitä mieltä että ne ovat tosi nopeita. Sen verran kun itsekkin olen nähnyt niin ovat mielestäni tosi nopeita. Tuo ryhdikkyys on varmasti ihan totta. Ainakin itse näkemäni villlakoirat ( itsellä ei ihan vielä sellaista ole ) tuntuvat olevan koko ajan valppaina ja ryhdikkäinä. Jos nyt omaa mielipidettäni tuon vielä esille niin uskon villakoirien menestymiseen kun ohjaaja osaa asiansa ja koirayksilö on innokas, energinen ja vauhdikas. Ja onhan villakoira ollut Suomen maajoukkueessakin joskus?? Eikös ole? Mineissä muistaakseni.. Vai olenko aivan väärässä?

^^tmaatta: Etkös vois tehdä treffit Sari T:n ja Leevin (Elmerssonin upea isoeno, W B's Dream Weaver ) kanssa Tampereella ja liittyä heidän seuraan mukaan harjoittelemaan? Sari on tosi hauska tyyppi eli tulisitte varmasti mainiosti toimeen ja hän osaisi opastaa sinua ja Iiristä kunnolla alkuun, toisin kuin ne merkilliset villiksiä ymmärtämättömät ohjaajat siellä teidän seurassa joista joskus kerroit jo tällä palstalla .

Tänään on muuten Signen ensimmäinen synttäripäivä ja sen kunniaksi Signe "oppi" suorat pujottelukepit Rakensin eilen seuran kentälle verkotetun pujottelun ja VIHDOIN Signe tajusi mistä on kyse. Nyt hakee jo pujottelun alkua tosi kaukaa ja pujottelee melkein kuin vanha tekijä tuolla verkotetulla pujottelulla, eipä uskoisi miten äkkiä kaikki loksahti kohdalleen. Koko kesä on yritetty vinokepeillä, mutta ne ei ole käyneet Signelle. Se ei tajua keppien nostamista pystyyn eikä aloituskohtaa, toisin kuin Elmersson, joka oppi vinoilla varmaksi pujottelijaksi. Aiomme harjoitella verkoilla nyt muutaman viikon ja sitten kokeillaan vähin erin siirtymistä verkottamattomiiin ottamalla osia verkoista pois pikkuhiljaa.

Myöhäiset onnittelut Signelle ! Kyllä ne vaan nopeasti kasvavat.

Meillä on ollut juoksutaukoa nyt 3vkoa ja vielä yksi pitäisi odotella.. Kini ihmettelee aina kun kävellään sen tien ohi josta yleensä lähdetään kohti agilityä menemään että miksei mennäkkään . Odotan melkein kauhulla millaista ääntä koirasta lähtee ensimmäisten treenien aikana .

Tuli muuten mieleen, että mitä mieltä olette esteiden opettamisnopeudesta? Kuinka nopeasti olette opettaneet kaikki esteet? Kinillä on vielä keinu, pussi ja uusi iso rengas opettamatta. Tutustuttu ollaan kaikkiin kyllä, muttei siitä edemmäs vielä menty sen kummemmin. Rengas kyllä osattiin jo muunneltuna versiona, helpompana, mutta virallinen rengas on Kinin mielestä epäilyttävä häkkyrä.

^Mä olen sitä mieltä, että opetustahti on hyvä olla koiranomistajan mutu-tuntumalla, eli etenette siihen tahtiin, mikä vain tuntuu hyvälle, ei sen kummempaa!

Mitä tuohon aiemmin keskusteltuun villakoiran liikehtimistyyliin agilityradalla tulee, niin nyt on pakko paukaista tähän väliin yksi omakohtainen havainto. Jatkoryhmästä äskettäin siirtyi kisavalmiisiin, missä Signe treenaa, noin 29 cm korkea pieni punainen kääpiövillakoira. Villakoira, joka on vähintään yhtä nopea kuin Signe (ja siis jolla on 11 cm pidemmät jalat), siis se pikkuotus painaa aivan järjetöntä vauhtia kun vain tietää mihin mennä. Syttyy mahdottomasti vinkuleluista yms. Ohjaaja monimutkaisemmissa harjoituksissa usein unohtaa palkita edes herkulla koiransa ja ohjaajalla aloittelijana on muutenkin vaikeaa hahmottaa yksinkertaisiakaan ohjauskuvioita/ratakuvioita. Silloin tämä supernopea villis menee ns. "pompahteluvaihteelle" eli tosiaankin liikkuu epävarmana hitaammin (erittän luonnollista, miksi sinkoilla tuhatta ja sataa, jos ohjaaja on hukassa kuvoiden kanssa eikä palkitse, vaikka koira teki oikein...ja ohjaaja väärin). Eli se liikkuu niin sanotusti hieman selkä köyryssä "pompahdellen", juuri sillä tyyillä, mitä jotkin ns. "agilitykeistä" haaveilevat harrastajat kammoavat/pelkäävät. Tyylillä, mitä nähdään aivan hirmuisen paljon villisten keskuudessa agi-kisoissa ympäri maan.

Mutta mikä hämmästyttävää, tuo pompahteleva stereotyyppinen kääpiövillisliikkumistyyli katoaa sillä siunaamalla hetkellä, kun koira tietää mitä tehdä ja sitä palkitaan. Koira on oikeasti tuhottomasti nopeampi ja lahjakkaampi, kuin yksikään tän vuoden MM-karsintoihin tai SM-kisoihin osallistunut kääpiövillakoira. Se on SUPERNOPEA. Ja sen liikkuminen on taloudellista kunhan se tietää minne mennä, ei "pomppivaa liikuntaa" silloin. Hitto soikoon. Jännä nähdä miten epätaloudelliseksi kuvattu ja pelätty liikkumistyyli voi salamana muuttua aivan toiseksi kun koira on motivoitunut ja innostunut...Ehkäpä se ei olekaan aina kiinteä yksilö-/rakenneominaisuus, vaan riippuukin joillain koirilla yksinomaan ohjaajasta ja koiran motivaatiosta...? Sitä vain mietin, että saadaanko tästäkin kääpiöstä sellainen tyypillinen tylsä keinuhevosmaisesti radalla etenevä hitaasti pompahteleva otus, jos tässä vaiheessa sen potentiaalia ei pystytä tukemaan tarpeeksi. Pelkään niin. Ohjaajakin oli sitä mieltä, että kivempaa kun koira menee hitaasti, kun hän ei muuten pysy mukana, ja että kun agiharrastus ei ole heille niin vakavaa...eikä ole järkevää siksi kiihdyttää koiraa leluilla turhaan...(juuri päinvastainen ajattelumalli mitä mulla siis).

Ehkä mä sit otan tän harrastuksen jotenkin liian vakavasti, kun haluan koiran etenevän vauhdissa potentiaalinsa äärirajoilla alusta asti, pysyin perässä tai en (se on mun oma moka ja ongelma jos en pysy, koira palkitaan kaikesta huolimatta )....Mut siis se jos mikä, siis että koira opetetaan alusta asti nauttimaan maksimaalisen vauhdin hurmasta meni syteen tai saveen, on mulle tärkeää, ei se, että tuleeko sillä menestystä, tai että pysynkö mä mukana Tän moton tuloksethan nähtiin sekä SM-issä että MM-karsinnoissa taas tänä kesänä...pelkkää hyllyä kaikki tyynni Jos Elmersson olisi rauhallinen ja perässävedettävä olento, oltais me oltu nollilla taatusti kaikissa kisoissa . Mut minkäs teet, jos ohjaaja on kömpelö, mun mielestä koiran intoa ja vauhtia siitä ei saa sakottaa. Sen täytyy saada nauttia ja antaa mennä.

Suurin syy tässä lienee nyt se, että sulla ei ole eka agilitykoira joten sulla on jo aika paljon ohjauskokemusta, aloitteliville ohjaajaille hyvin tavallista, että haluaisivat koiran liikkuvan hitaammin, että pysyisivät itse mukana . itse joskus treenejä pitäessä en meinannut tajuta mitä pitäisi sanoa, kun ohjaaja huutaa koiralle kesken radan, että ODOTA, ODOTA... ja vain siksi, että on itse vähän jäljessä . Lienee kuitenkin aika luontainen reaktio ja vaatii kyllä tosi paljon kouluttajalta opettaa aloitteleva ohjaaja ohjaamaan tosi nopeaa koiraa. Harjoitukset pitäisi olla aika yksilöllisesti suunniteltuja jne. Koska tarvitseehan se ohjaajakin niitä onnistuminen elämämyksiä, ettei into lopahda.

Sari T

Niin, tämä ohjaaja melkein varmaan loukkaantui, kun sanoin, että hänen pitäisi palkita ja kannustaa koiraa silloinkin kun itse tekee virheen, ja lisätä vielä entisestäänkin intoa riepuleluin ja vinkuleluin ettei todella lupaava koira lannistu (siis se on SUPERlupaava). Sain vastaukseksi, että tässä vaiheessa se ei ole järkevää, kun ei itse osaa ohjata vielä, ja on parempi, että koira ei ole niin innostunut, leluista se menisi vain kierroksille jne....ja mun logiikan mukaan taas nimenomaan ideana on, että koiraan tulee lisätä kierroksia lelujen avulla niin, että se etenee hurjaa vauhtia , sehän kai (???) on agilityn idea, eli kehittää mahdollisimman nopea, motivoitunut ja taitava koira alusta alkaen ja itse sitten vaan yrittää oppia ohjaamaan sitä, ei suinkaan opettaa/mukauttaa koiraa alistumaan oman ohjauksensa rajoitteisiin

Ohjaajakin pitää saada oppia, eli miten olisi jos pilkkoisit ohjauksen opettelun niin pieniksi palasiksi, että ohjaaja voi onnistua? Kun on palaset kunnossa, niitä voi sitten ohjaajakin ketjuttaa Näin voidaan pitää vauhti alusta alkaen. Kannattaa myös miettiä miten kauko-ohjausta voi hyödyntää, miten se opetellaan sekä tavallisesti ohjatessa miten ohjaaja voi liikkua helpommin. Pikkuaskelia kaikille aloittelijoille, oli kyseessä koira, ohjaaja tai molemmat.

Tuo kävisikin helposti, jos olisin ko. ryhmän ohjaaja, mutta olen itseasiassa itse ryhmässä jäsenenä ja ohjattavana, koska halusin Signen kanssa harjoittelemaan mukaan ohjattuun ryhmään (kyllästyin yksin treenailuun)...mutta ns. kanssaryhmäläisenä minulla ei ole oikein "auktoriteettia" antaa neuvoja samaan tapaan, kuin jos sattuisin olemaan juuri ohjaajana. Sen huomasin nopeasti.

Pitää täällä vähän leuhkia kun käytiin treenailemassa tuon minun 8kk vanhan isovillan kanssa vähän enempikin agiliitelyä...

Ollaan yksittäisiä esteitä otettu vain aiemmin (opetan siis itsenäisesti koiraani vailla ryhmäpaikkaa, seuramme esteitä kuitenkin käyttäen. Itselläni on n.12 vuoden agikokemus, mutta lähinnä pikkukoirien kanssa) ja nyt sitten laitoin useamman esteen radan kentälle.
Hypyt ovat vielä kovin matalia, ihan muutamia senttejä poissa maasta vasta. Rengas on mini-renkaana.
Tältä "radaltamme" nyt sitten löytyi hyppyjä, lyhyt pujottelu, putki U:na ja mini-muuri.
Etevä villakoirani kirmasi esteeltä toiselle kovaa vauhtia ja joitakin virheitä toki tehtiin (lähinnä seurasi herkkukättäni ja juostiinkin esteen ohi), mutta treenien määrän huomioon ottaen olen erittäin ylpeä "pikkuisestani"!

Rata sujui ihan hienosti niin päätin sitten kokeilla sivummalla A-estettä, keinua ja rengasta yksittäin. Puomillekaan en ole vielä uskaltanut tuota hurjaa menijää viedä kun pelkään että astuisi ohi ja tipahtaisi sieltä. Keinu alkoi sujumaan aika mukavasti kuitenkin! Hieman oli ongelmaa että kun keinu laskeutuu niin meinaa hypätä puudelinikin alas esteeltä, mutta herkkua vaan nassuun keinun pinnalla niin pysyttiinhän siellä häntä heiluen sitten! Rengas oli mini-korkeudessa ja upeastihan siitä sukellettiin.
A:lla olin kontakteissa todella tarkka. Äkkiä tuo oppikin että alastulolla istutaan ja odotetaan lupaa jatkaa.

Kertokaa nyt niistä yleisistä virheistä mitä isovillakoiran ohjaamisessa voi tehdä?! Miten olisi hyvä opetella nyt heti alkuun jotkin tietyt esteet tai asiat ettei ongelmia tulisi?

Rupeamme nyt käymään vähän aktiivisemmin treenailemassa. Aiemmin on käyty vaan muutaman kerran aina minun pikkukoirien treenejen yhteydessä joitain esteitä kokeilemassa.

Valssaus oli tuskasen vaikeaa, koira on liian nopea Takaaleikkaus putkeen alkoi sujumaan jo ihan ongelmitta, sen verran lempparieste tuo putki. Muilla esteillä en uskaltanut vielä liioin leikkailla. Mitäs seuraavaksi?? Valssitreeniä menen tekemään ainakin ensi viikolla ja eteenlähetystä. Nyt väsynyt mutta onnellinen villakoira makaa pestynä pyyhkeissä fööniä odottamassa, sen verran kurasta hommaa oli tänään tuo harrastus, mutta niin ihanaa!