Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa trimmeriä pentuni(9vk) kanssa. Hännän tyven sain ajeltua suhtkoht helposti, kun Fanni ei yltänyt työntämään nenäänsä sinne..Mutta etutassujen ja kuonon ajeleminen on täysi mahdottomuus. Fanni rimpuilee ja työntää kielensä aina esiin, kun yritän ajella sen kuonoa. Miten tollasen rimpulan saa pidettyä paikallaan, että se trimmerillä ajeleminen olisi turvallista? Tarvitaanko tässä vaan pitkää pinnaa, ja pentu tottuu aikanaan? Miten teillä on onnistunut?

Nyt se raasu nukahti tohon lattialle, kun äiti rääkkäsi sitä niin kovin..

Ensinnäkin ajelut kannattaa ajottaa siihen hetkeen, kun pentu on aivan väsynyt. Sitten vaan itseltä pitkää pinnaa,kyllä se siitä joskus rauhottuu . Meillä Mellin kanssa kaikki muu jo menee helposti, mutta tassujen kanssa on vielä pientä taistelemista. Samoin kuivaus ei Mellistä ole yhtään mukavaa. Mellillä ikää reilu 4kk.

Minä tein ensin konetyöt sylissäni. Wandan kanssa oli alkuun ihan mahdotonta, mutta odotin aina, että tyttö väsyi ja sitten laitoin makuulteen jalkojeni väliin "puristuksiin". Alkuun yritti rimpuilla ja kone lohmaisi aina vain pienen palan karvaa, mutta tosi nopeasti Wanda lopulta tyytyi kohtaloonsa ja ikään kuin lamaantui Etutassujen ajelu on edelleen Wandasta jotain tosi iljettävää ja vääntää ja kääntää niitä hirmuisesti...
Filonan opetin niin, että (taas pennun ollessa väsynyt) istuin jalat koukussa lattialla ja laitoin selälteen jalkojani vasten silittelin vähän sen poskia ja puhuin rauhottavalla äänellä. Sitten tein konetyöt. Nykyään muut sujuu Filonan kanssa hyvin, mutta kuivaus on neidistä jotain kamalaa ja yrittää päästä pakosalle, rauhoittuu yleensä jossain vaiheessa.
Mutta kovin erilaisia yksilöitä nämä koiruudet ovat, mutta ajan kanssa varmasti sinunkin pentusi tottuu konetöihin yms. Älä anna periksi

Harjakoiran kanssa olen todella joutunut pentuaikana taistelemaan konetöiden kanssa. Koneen ja kuonon välissä oli aina 4 tassua sekä kieli sen lisäksi koira raivokkaasti pyristeli ja kiljui niin paljon kuin lähti. Tästä päästiin todella nopeasti, kun joka päivä konetin koiran naamaa, vaikkei ajeltavaa ollutkaan. Ensin "ajelin"koneella mikä ei ollut päällä, sitten kauempana laitoin päälle ja sitten nipsaisin vähän. Pidin konetta ihoa vasten tai koiran kuonon lähellä, että se lopetti pyristelyn ja lopetin vasta sitten. Eli en koskaan lopettanut pyristely yrityksiin vaan vasta kun koira makasi liikkumatta.

Nyt tuo 11vk isovilla, yritti alussa jotain mutinoita, mutta tiukalla komennuksella ja kaikesta sabotaasiyrityksestä välittämättä, konetyöt onnistuu.

Ajan kanssa Kuten Cicci sanoi, väsynyttä pentua huomattavasti helpompi käsitellä, kuin juuri herännyttä ja juuri virtapiikin saannutta.
Meilläkin alkuun Luigi (keskikok.villakoira) koitti kaikki keinot huutamisesta, kauheaan rimpuiluun päästäkseen pois tilanteesta. Jämäkkä ote vain pennusta, että se ei pääse voittamaan taistelua. Itse en ikinä edes koiralle sano mitään -> ala räyhätä, että "nyt prkl paikallaan!" turhaa mielestäni alkaa räyhäämään pennulle ja tekemään tilanteesta vieläkin epämiellyttävämpi. Kuonon, tassujen, hännän ja mahan alusen väleissä olen aina palkinnut pennun. Kaikki on näin oppineet kauniisti olemaan paikallaan ja jopa edesmennyt isovillakoirani hyppäsi aina trimmipöydälle valmiiksi odottamaan käsittelyä minun otettua konetta esille.
Pennun kanssa olen laittanut trimmipöydän kulmaa vasten minimoidakseni ylimääräiset putoamis kulmat. Yksin, kun tekee joutuu aina kikkailemaan.

Kiitos kokemuksistanne! Pitää sitten vaan jatkaa trimmailuun totuttelua, josko neiti joskus suostuisi yhteistyöhön

meillä on vieläkin aina aluksi tassun trimmaus vähän taistelua vaikka ikää on jo 11kk,mutta sitten kun Hilla tajuaa että ei se pääse mihinkään pöydältä se sitten tottelee.kuonon saan ajella ihan rauhassa,paitsi välillä vähän tassulla yrittää työntää minua pois
tee usein pikku töitä,vaikka ei olisi ajettavaa,niin aja vaikka karvan kasvusuunnan mukaisesti,että pentu tottuisi ääneen ja surinaan.

Carloksen kanssa taisteltiin tosissaan pentuna, yritti kaikin mahdollisin tavoin välttää trimmausta. Jämäkällä otteeella ja määrätietoisella toiminnalla se tokeni, vaikka välillä mies joutuikin pitämään kaksin käsin kiinni Ei vieläkään mitenkään tykkää tassujen ajelusta mutta on selvästi alistunut kohtaloonsa villakoirana

Hoh, meillä käytetään Hugolle ihan samaa ilmausta, kun se alkaa väsyä kesken trimmauksen. Mitäs oot villakoiraksi syntynyt, kestä kohtalosi (kyllä me yritetään "lohduttaa" sitä sillä, että on sillä sentään lyhyt kotiturkki, pitemmässä homma kestäisi paaaaaaljon pitempään). Meillä tuottaa naaman ajelu edelleen enemmän tai vähemmän vaikeuksia, sen siitä saa kun sitä ei ole äiti tarpeeksi harjoittanut. Muuten on melko hyvin alkanut alistua kohtaloonsa, että tässä olen enkä muualle pääse. Välillä (tai no joka kerta) sillä kyllä menee hermot jossain vaiheessa homman vaan jatkuessa ja koiran väsyessä. Tassulla pitää kanssa huitoa trimmeriä ja kuivaajaa kauemmas..

Kannattaiskohan se trimmauspöytä sitten ostaa? Maksaako ne ihan hirveesti, ja tuleeko sille joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttöä?
Joku nainen tänään lenkillä kerto, että voisi auttaa trimmauksessa, kun koira olisi pöydällä, eikä pääsisi siitä mihinkään karkuun.. Toisaalta ei se varmaan siihen auta, että Fanni murisee ja yrittää purra sitä trimmeriä

	tiina88 kirjoitti:
	Kannattaiskohan se trimmauspöytä sitten ostaa? Maksaako ne ihan hirveesti, ja tuleeko sille joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttöä? Joku nainen tänään lenkillä kerto, että voisi auttaa trimmauksessa, kun koira olisi pöydällä, eikä pääsisi siitä mihinkään karkuun.. Toisaalta ei se varmaan siihen auta, että Fanni murisee ja yrittää purra sitä trimmeriä

Suosittelen. Itse pärjäsin ilman trimmauspöytää siihen asti, kunnes Heka liittyi perheeseen.
Selkäni ei yksinkertaisesti tykännyt hyvää, kun trimmasin koiria kyyryssä joko keittiönpöydällä tai pesukoneen päällä.

Tilasin oman trimmauspöytäni Peten koiratarvikkeesta. Merkki on PetEasy ja siinä on pyörät alla. Silloin kun minä ko. pöydän ostin, se maksoi 109 e...Nyt näyttää olevan 96,75 e. Jos et pyörällistä pöytää tarvitse, ihan tavallisen saa 80 - 100 eurolla.

Meillä on myös tuo PetEasy pyörättömänä. Siinä oli pitkään voimakas kuminhaju ja pöytä vietti aluksi monta kuukautta ulkona. Minun nenääni se ei enää haise, mutta muiden mielestä kyllä.

Ainakin minua trimmauspöytä auttaa paljon, siinä on helpompi hoitaa turkki ja pukea kurahaalariin tms pienelle koiralle (meillä pöytä on eteisessä).

	Leena kirjoitti:
	Meillä on myös tuo PetEasy pyörättömänä. Siinä oli pitkään voimakas kuminhaju ja pöytä vietti aluksi monta kuukautta ulkona. Minun nenääni se ei enää haise, mutta muiden mielestä kyllä.

Meillä on ihan sama juttu...Pöytä tosin lojuu vieläkin parvekkeella.

	tiina88 kirjoitti:
	Kannattaiskohan se trimmauspöytä sitten ostaa? Maksaako ne ihan hirveesti, ja tuleeko sille joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttöä? Joku nainen tänään lenkillä kerto, että voisi auttaa trimmauksessa, kun koira olisi pöydällä, eikä pääsisi siitä mihinkään karkuun.. Toisaalta ei se varmaan siihen auta, että Fanni murisee ja yrittää purra sitä trimmeriä

Omaan kokemukseen pohjaten sanoisin että kyllä kannattaa. Se kyllä kummasti helpottaa työskentelyä. Mutta tokikin jos hyvän korkuinen pöytä löytyy niin siihen vaan liukuestematto päälle ja toimii se niinkin. Ei sen aina tarvitse olla "aito ja alkuperäinen" Mutta jos sitten näyttelyissä käy niin pyörällinen ja vetoaisallinen trimmipöytä on varsin näppärä keksintö.

Kannattaa muuten seurailla kirpputoripalstoja Ja ei siis pelkästään täällä vaan myös muiden rotujen keskustelupalstoilla, Lemmikkipalstalla yms.

Okei, pöytä pitää siis pistaa hankintalistalle!
Pari kertaa oon jo saanut kuonostakin vähän trimmattua, kun pentu on ollut väsynyt. Fanni näyttää aika tyylikkäältä nyt, kun kuonossa on melkeen karvattomia länttejä Haha, onneksi se ei itse tiedosta sitä