Meillä on parivuotias kääpiövilla, tyttö. Sillä on tapana haukkua kun meille tulee vieraita, tai sitten jos se näkee omalta pihalta että kadun varteen joku pysäköi auton jne. Ja ihan oudoillekin haukkuu kun tulee vastaan, mutta vain meidän pihalla. Jos kadulla taas tulee joku vastaan niin ei silloin hauku. Sitten haukkuu myös niin kauan sisällä, että ulkoa tulee vieraat sisälle ja pääsee tutustumaan vieraisiin.. (voiko johtua siitä, että koira yrittää liikaa puolustaa reviiriään, siis tuo pihalla haukkuminen?)
Tää haukkuminen on ruvennut vähän häiritsemään ja olisi mukava tietää, että voiko sitä kitkeä jollakin tavalla pois? Olisiko hyviä neuvoja tällä palstalla nimenomaan villakoiraille...

Kaikenlaisia neuvoja olen saanut haukkumisen vähentämiseksi, mutta en vielä ole ruvennut kokeilemaan mitään, kun haluan vielä varmistaa jos saisin parempia neuvoja täältä...

[/quote]

Jos sinulla on ain yksi koira laita sille sitruunapanta. Haukkuminen loppuu siihen. Muulla konstilla tuskin haukkumista saa vähennettyä, oma kokemukseni on se.

Tuo voisi olla tietenkin hyvä idea.... Mutta pääseekö siitä pannasta koskaan eroon, oppiiko koira sen avulla sitten lopettaa haukkumisen?? Täytyy kyllä kokeilla...

Sitruunapanta ei toimi villiksellä muuten kuin silloin, jos silloinkaan, kun se on koiralla kaulassa. Sen verran älykkäitä villikset ovat!

Lisäksi koulutuksen pitäisi olla positiivinen, palkataan koiraa hiljaisuudesta ja ollaan huomioimatta koiraa silloin kun se haukkuu. Kaikenlainen rangaistukseen perustuva koulutus on minusta vanhanaikaista! Suosittelen naksutinkoulutusta!

entä kun on kaksi koiraa?!? Pienempi on nyt oppinut isommalta...

Meillä tuota vahtihaukkumista on saatu kuriin namilla ja rangaistuksella (päätyy putkaan niin pitkäksi aikaa että on hiljaa, hiljenee aika äkkiä). Torut ja kehut toimivat vielä siinä vaiheessa, kun haukku ei ole jatkuvaa, jos se on tuohon pisteeseen päässyt, niin silloin ei toimi muu kuin koiran pistäminen putkaan (jonne se menee nykyään itse, kunhan oven aukaisee ja koiran nokan kääntää oikeaan suuntaan, edelleen haukkuen), siihen ei saa oikein kontaktia. Mahdollisimman paljon kehuja ja nameja yritetään antaa aina silloin, kun se on hiljaa ja kun haukkuu, niin sitten toruja. Tuo on vielä sellainen, että sen pitäisi aina päästä itsellä ensimmäiseksi niiden ihmisten/eläinten luo ja jos se ei pääse, niin sitten vaan haukku kovenee.. Mutta pikkuhiljaa tuo edistyy, on tilanne jo paljon parempi mitä se oli yhdessä vaiheessa. Kolinapurkkiakin on kokeiltu, mutta ei sillä ole paljon mitään vaikutusta, saattaa jatkuva haukku loppua kun purkin kanssa ilmestyy näkyviin ja siirtyy yksittäisiin haukahduksiin, pitäen välillä hieman taukoa, taitaa tietää että silloin rämähtää kun hän haukkuu, joten haukkuu, mutta haukkuu niin että siihen ei oikein ehdi puuttua, joten purkki on jäänyt.

Onneksi Hugo on muuten melko vähähaukkuinen kotona tai muuallakin, ainoastaan tuota vahtimista ja on ihan hyväkin, että se ilmoittaa jos liikkuu vieraita, kunhan vain oppisi hiljenemään käskystä. Pitäisi saada vielä kuriin tuo etenkin toisille koirille haukkuminen, ensiksi tuo vinkuu, sitten haukkuu ja taas vinkuu kun toinen katoaa. Hugon viehtymys ihmisiin ja toisiin koiriin on niin kova, että kaikki muu katoaa, omistajan nameilla ei ole mitään väliä siinä vaiheessa, vaikka olisi mitä herkkua ja sitä tunkisi nenään eteen tai suuhun, saattaa vaan suusta tipahtaa nami tai hotkaisee sen juuri huomiota kiinnittämättä.

En tiedä miten oikea meidän tekniikka on, kun ei ole kokemusta asiasta ennestään. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

	marina kirjoitti:
	Lisäksi koulutuksen pitäisi olla positiivinen, palkataan koiraa hiljaisuudesta ja ollaan huomioimatta koiraa silloin kun se haukkuu. Kaikenlainen rangaistukseen perustuva koulutus on minusta vanhanaikaista! Suosittelen naksutinkoulutusta!

Samaa mieltä. Koulutuksen pitää perustua koiran miellyttämishaluisuuden palkitsemiseen.
Kun koira ei hauku, sitä palkitaan: koira huomaa että hiljaa olemisella saadaan nami, ei räksyttämisellä.
Koulutus voi kestää jos tapa on ollut jo kauan, mutta se toimii kun vain jaksaa olla kärsivällinen ja johdonmukainen.

Eli joku rimputtaa ovikelloa vähän väliä ja aluksi koira varmaan rähjääkin, mutta ei sekään sitä ikuisesti jaksa. Huomio kiinnitetään muualle pimputuksesta ja sitten palkataan nameilla ja kehuilla kun koira sulkee suunsa. Samaa jatketaan niin kauan kunnes koira ei enää reagoi pahemmin räkyttämällä vieraiden tuloon.
Sama juttu pihalla: pyydetään toista ihmistä kävelemään ohi pihan ja kun koiran huomio on taas nameissa eikä se jaksa haukkua, niin ai että, kun annetaan kehuja ja nameja, turhahan toisille on haukkua

Meidänkin on täytynyt jo vaikka kuinka kauan alkaa totuttaa Väinöä ensin avaimilla tuloon (haukkuu niin kauan että näkee kuka tulee, eikä ole kiva tapa kun mies tulee joskus töistä yöllä kotiin, herää koko talo siihen) ja sitten ovikelloon. Ja tarkoituksena juuri siedättää olemaan hiljaa, että toistetaan usein ja palkataan kun hiljenee. Ainakin LIV:ltä tulevassa Isännän ja koiran käytöskoulu -ohjelmassa neuvottiin tekemään näin ja vaikutti tosiaan koiraystävälliseltä keinolta opettaa hiljaiseksi Noh, loma alkaa 2 viikon päästä, silloin on sitten aikaa!

Meillä ei toimi tuo, että ovikelloa vaan pimputetaan ilman että ketään ei tule ja palkataan kun ei hauku. Hugo pirulainen tuntuu liki aina tajuavan, että ei sieltä ketään vierasta ole tulossa, vaan joku perheenjäsen, ei juuri auta edes se, että olisi ollut jonkin aikaa poissa. Ei jaksa aina edes siihen mitenkään reagoida tai menee ovelle, muhkuttaa tai pari kertaa haukkuu.. Annas olla kun on joku vieras soittamassa, asia on ihan eri. Ihmisiä se sentään pystyy katsomaan pihalla haukkumatta, jos sitä on aikansa kehunut hiljaa olemisesta, ei hauku niitä ketkä pihalla on, mutta voi sitten haukkua jotakuta uutta tyyppiä ja sitten taas kehutaan kun on hiljaa ja toistetaan x kertaa.

Hugo tuntuu osaavan lukea meidän ruumiinkieltä todella hyvin ja valpastuu heti kun ihmiset valpastuvat, sanovat jonkun tietyn sanan tmv. tai muuten kun käytös vähänkin eroaa normaalista (meillä on tosiaan firman toimisto kotitalon yhteydessä ja vieraita ihmisiä kulkee sisällä usein) ja koira suuntaa heti ovelle/ikkunaan katsomaan. Onneksi ei kuitenkaan hirveämmin hauku vieraita, kun joku tulee ovikelloa soittamatta sisälle, se ovikello on avainsana ja sen treenaaminen vaikeaa, kun tuo ei mene siihen lankaan.

Sama juttu, naksutinkoulutusta vaan molemmille. Markkinoilla on erilaisia naksuttimia, joista lähtee erilaisia ääniä. Voi halutessa käyttää kahta eri ääntä, eli opettaa koiralle A toista ääntä ja koiralle B toista ääntä. JA PALJON KÄRSIVÄLLISYYTTÄ JA OVELUUTTA PELIIN

	Dana kirjoitti:
	entä kun on kaksi koiraa?!? Pienempi on nyt oppinut isommalta...

Miten voin opettaa naksulla?!?

	Dana kirjoitti:
	Miten voin opettaa naksulla?!?

Auttaisin niin mielelläni, mutta homma pitäisi opettaa toiselle ihmiselle "kädestä pitäen", voisin kirjoittaa asiasta metrin pituisen viestin sinulle! Katsopas nettisivuiltani kirjallisuusluettelosta naksutinkoulutusta käsitteleviä kirjoja! Naksutinhomma on niin hyödyllinen KAIKESSA KOIRAKOULUTUKSESSA, että kannattaisi hakeutua jollekin kurssille, niitä järjestetään kyllä ympäri Suomea.