´Todella hyvä koira!
Ja nopea..

Jossun koirasta näkee, että sillä on synnynnäisesti hyvä radanlukutaito. Upea ja todella nopea koira! Meidän seurassa on samankokoinen aprikoosi kääpiö, hieman nuorempi, vajaa 2 -vuotias. Menee yhtä kovaa, mutta valitettavasti ei aina sinne minne ohjataan. Koiralla on todellinen sirkuskoiran luonne ja välillä se riistäytyy hallinnasta ja syöksyy putkiin oman päänsä mukaan. Kyse ei ole ohjausvirheistä vaan, että se vain PÄÄTTÄÄ tehdä näin, vastoin ohjaajan toivomuksia. Meidän seurassa on myös X-rotuinen kääpiö/toy Lilo. Se on nopein villakoira mitä tähän asti olen nähnyt Suomessa. Hurjempaa koiraa saa hakea jopa Suomen nopeimpien borderterriereiden joukosta, Sini Kaukisenkin hurja borderi lähes kyllä kalpenee Lilon rinnalla. Valitettavasti ohjaajalla on suuria vaikeuksia pitää tilanne hallinnassa, koska koira on niin suunnattoman nopea. Mutta kyllä aina ihokarvat nousee pystyyn heitä katsoessa ! On aivan käsittämätöntä, että miten niin pieni eläin voi kipittää niin järjetöntä vauhtia. Kun Jossun koira on harvinaisen nopea villakoiraksi, niin voitte kuvitella Lilon vauhdin, jos sanon sen olevan kaksinkertainen Jossun koiraan verraten. Lilolla on myös selvästi lahjakkuus radanlukuun.

MUOKS: Katsoin uudestaan muutamia videota Sonicista. Nyt melkoisesti on jo kulunut aikaa siitä, kun arvioin koiran menoa viimeksi ja kokoajan itselle kehittyy enemmän näkemystä agilitystä. Sanoisimpa, että ohjaajalla on jopa joitakin yksinkertaisia ohjauskuvioita (kuten persjättö, takanaleikkaus ja valssi), mutta hän ei edes yritä kuroa umpeen suuria kaarteita, joita koira järjestään tekee vaan juoksee eteenpäin vain pää viidentenä jalkana ja radat edelleen ovat sikahelpon näköisiä, näyttäviä toki komeine kaarteineen, joita koira tekee ja vauhteineen suorilla. Ilmeisesti koira on alueellaan lyömätön tykki, mutta näin suomalaisittain useita valmennuskursseja käyneenä (huom. en ole hyvä ohjaaja ja liikkuja, mutta tiedän miltä hyvän ohjauksen ja liikkumisen pitäisi näyttää!) vähän silmiäni pyöritellen katson tuota menoa. Ei pärjäisi Suomen radoilla tuo pari ilman kokonaan uudentyyppistä ohjausharjoittelua (koirahan on hyvä, mutta ohjaaja vaan juoksee ja antaa koira lukea helppoa rataa ja kaarrella ja kierrellä). Kolmosen radat ovat nykyään TODELLA teknisiä (ja varsinkin tänä kesänä olen huomannut ratojen voimakkaan vaikeutumisen edellisvuosiin ja olemme Elmerin kanssa ahkeran harjoittelun vuoksi pystyneet pysymään mukana vaikeutumisessa), vaikka sekä ohjaaja että koira ovat ketteriä.

Katsoin ihan silmät pyöreänä varsinkin noita slaideja kaikkein uusimmalla videolla, ohjaaja vaan pyörii ja koiran ohjaus on todella epätaloudellista, heittelee vaan kädellä sitä esteiden yli, aivan järkyttävän näköistä touhua . Videoitten radat vastaavat vaikeustasoltaan helpoimpia ykkösluokan ratoja. Esteet ovat aivan älyttömän harvassa. Koiralla on todella pienet chanssit lukea väärä este. Esteet ovat loogisessa järjestyksessä koiralle ja aikaa valmistautua kuhunkin yksittäiseen esteeseen on paljon välimatkasta johtuen. Ykkösluokkien ratavaikeusaste on tullut siksi tutuksi, kun Signe aloitti keväällä kisaamisen (ylim. huom. Signe on kuin onkin siirtynyt jo kakkosiin ). Radat ykkösissä ovat huomattavasti teknisempiä nyt mitä 3 vuotta sitten Elmerin kanssa kisaamisen aloittaessani.

Mikähän muuten on tuo "World Agility Championchips in Belgium 2008" ? Maailmanmestaruuskisathan pidettiin Suomessa, ei Belgiassa . Aika helpon näköiset radat muuten tuollakin. MM-karsinnoissa oli muuten tänä vuonna Belgialainen tuomari. Sen radat oli yllättävän helppoja (paitsi Maksien eka hyppäri). Meidän menestys ei siitä siis jäänyt kiinni radoista vaan ohjaajan typeryydestä Tosin oli ne radat kuitenkin vaikeampia, mitä noilla videoilla.

Jossun laittamaan videoon verraten, sanoisimpa, että Jossu ohjaa huomattavasti taitavammin mitä tuo amerikkalainen, videolla näkyi taitavasti tiettyyn kohtaan suunniteltuja vekkejä (sellaisissa kohdissa, joihin minäkään oma-aloitteisesti en olisi niitä osannut laittaa) ja muita kikkoja, joilla Jossu pyrkii kuromaan aikaa kokoon eli todella miettii koiran juoksulinjoja ja sitä lyhintä reittiä. Eli pojot Jossulle ja koiralleen virtuaalisesta maaottelusta

Mulle tuli myös hyvä mieli nyt Sonicin videoista . Valmennuskursseilla ei ole käyty turhaan . Vaikka olen aina ollut kömpelö, lapsesta asti, ja koordinaatio, ketteryys ja motoriikka ei ihan sitä parasta laatua ole eikä tule olemaan, niin teknisesti ollaan koirieni kanssa jo selvästi taitavampia mitä tuo kaksikko. Kovaa ohjaaja ja koira juoksevat, mutta siinä kaikki. Mutta meillä Signe juoksee ainakin yhtä kovaa normaalisti, tosin ehkä hiukan hitaampaa viimeaikoina, kun se tuli kantavaksi. Nyt kyllä agility on jo lopetettu ettei tuleva mamma rasitu liikaa.

^ Sigenen astutus sitten onnistui. Varmaan on jo ultrassa käynyt?

Hei Johanna,

Miksi noin negatiivinen sävy? Se että minusta tämän parin (Suzanne ja Sonic) meno oli ihanaa seurattavaa, ei ole mitenkään poissa suomalaisilta pareilta. En ymmärrä lyttäysmentaliteettia, vaikka täällä teemmekin erilaisia ratoja.

Mitä ohjaukseen tulee, niin Suzanne noudattaa Greg Derrettin ohjausjärjestelmää (Suomessa melko tuntematon, Canis-lehdessä ollut pari artikkelia siitä). Et voi Johanna sanoa, että tiedät miltä ohjauksen ja liikkumisen tulisi näyttää, sillä on olemassa lukuisia eri ohjaustyylejä. Palasiksi pilkkoenhan ohjaus koostuu eri vihjeistä, joilla koiralle kommunikoidaan mahdollisimman johdonmukaisesti, yksiselitteisesti, selkeästi ja ajallaan mitä tältä halutaan. Derrettin systeemissä näitä vihjeitä ovat mm. käden vaihto (joka kääntää koiran uudelle linjalle), ohjaajan kiihdyttäminen/hidastaminen, koiran linjan leikkaaminen takaa (takaaleikkaus) sekä eräs hyvin oleellinen asia: ohjaajan sijoittuminen.

Suzannekin on vain ihminen, niinpä hänenkin videoillaan näkyy virheitä. Parissa kohtaa hän esimerkiksi kiihdyttää päästäkseen valssaamaan oikeaan kohtaan, eli on hieman myöhässä ohjauksensa kanssa (meille kaikillehan sattuu väärinarviointeja koiran tai oman etenemisemme suhteen). Koska ohjaajan vauhdin pieni hidastus ennen valssia kertoo Derrettin systeemissä koiralle tulevasta käännöksestä, ei koira näissä tapauksissa (kun Suzanne oli vasta juoksemassa oikeaan kohtaan) ehtinyt kokoamaan ajoissa, vaan hypyn jälkeisistä kaarteista tuli pitkiä. Karkein ohjausvirhe minkä löysin, oli 30.3.2009 postattu rata, jossa Suzanne käyttää loppusuoralla vastakkaista kättä, mikä on ehdoton nou-nou Derrettin systeemissä, sillä ylös nostettu vastakkainen käsi aloittaa valssin ja sen käyttäminen työntämiseen on ihan turhaa valssin vihjeen vesittämistä (eli vie tehoa valssin välittömältä merkitykseltä). Näin siis Derrettin systeemissä, en ota kantaa sen käyttöön muissa systeemeissä tai perinteisessä suomalaisessa vihjesekamelskassa

Kerro toki miten ohjaus on mielestäsi epätaloudellista? Kiinnostaa Viittaa vaikka joihinkin tiettyihin videoihin ja kohtiin (mikä aika menossa sekunteissa), niin mun on helpompi seurata.

Mitä ihailen Suzannen ja Sonicin radoissa, on tuo tietty sujuvuus ja itsenäisiksi opetetut esteet, jolloin niitä ei tarvitse vahtia vieressä, vaan voi keskittyä oikeaan paikkaan pääsyyn ja nopeaan etenemiseen.

Kyselit, että mitkä oli "World Agility Championchips in Belgium 2008", kun ei eikös MM-kisat olleet Suomessa. Olihan ne FCI:n MM:t Suomessa viime vuonna. Belgiassa oli avoimet MM-kisat. Vastaavista tämän vuotisista on uutisoitu nyt agilityliiton sivuilla, kun Sagi lähetti Suomesta ensimmäistä kertaa keskitetysti valitun joukueen sinne ja heti tuli menestystä


Mitä tulee mainitsemiisi ohjauskuvioihin, niin Derrettin systeemiin ei kuulu persjättö ja katsottuani Sonicin videot huhtikuuhun 2008 en löytänyt yhtään sellaista Suzannen ohjauksesta. Jos tykkäät ohjauskuvioiden luettelusta, niin Derrettin systeemissä yleisempiä ovat valssi, takaaleikkaus, vetäminen, työntäminen, välistäveto ja serpentiini. Oletuksena koiran tulisi jatkaa sillä linjalla, jolla se jo on, niinpä riittää että ohjaaja juoksee mukana ja rintamasuunnallaan tukee linjaa. Se kuinka kaukana ohjaaja voi olla riippuu siitä minkä verran etäisyyttä ohjaaja on saanut treenattua itsenäisiin estesuorituksiin.

Olen itse tykästynyt Derrettin systeemiin, opettanut sitä 2,5 vuotta ryhmäläisilleni (parat poloiset ovat koekaniinejani, mutta ilmeisesti ihan tyytyväisiä sellaisia) ja nyt jo hieman Huimalle. Hiilen kanssa treenataan vasta tasaisella juoksemista (shadow handling / circle work, jos joku haluaa googlettaa). Tykkään Derrettin systeemistä, sillä minulle on koiran kanssa kommunikoinnissa tärkeää johdonmukaisuus. Se että joku on miettinyt puolestani agilityohjaukseen liittyviä vihjeitä vapauttaa minut aloittelijana miettimästä itse kehitettyjen vihjeiden toimivuutta (onko päällekkäisyyksiä jne). Derrett on myös miettinyt ohjaajan liikkumisen niin, että se olisi mahdollisimman tehokasta ja kropalle turvallista. Jos joku muu käyttää Derrettin systeemiä, niin huikatakaa, olisi kiva nähdä treenejänne/ratojanne ja vaihtaa ajatuksia. Tähän mennessä tiedän Suomesta vain Caniksen päätoimittajan ja Mia Laamasen hanskaavan sen ainakin jossain määrin, joskin en tiedä käyttääkö Mia sitä omia koiriaan ohjatessaan. Niinpä menenkin joulukuussa Malmöön Derrettin seminaariin oppimaan lisää, tähän asti olen ollut hänen videoidensa, Clean Runin artikkeleiden ja sähköpostilistojen varassa.


Ja kyllä se Johannasta niin simppeli ohjaustyyli toimi Helsingin MM-kisoissakin. Valitettavasti mulla ei ole antaa villakoiraesimerkkejä , joten joudutte tyytymään Susan Garrettiin. Garrett on mun agilityidoli ja mahtava kouluttaja, joka ohjaa myös Derrettin systeemillä. Susan on kömpelö juoksija, mutta se ei haittaa näissä:
Yksilö hyppyrata:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Saviojan putkipuomi-rata:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Joukkuerata:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Sitten Derrettin vaimo Laura. Kisat ilmeisesti briteissä:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Ruotsalainen Fanny Gott (asuu Norjassa):

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Ja Derrett itse, joskin tosi huono laatuinen video:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Jos heräsi kysymyksiä, niin voin yrittää vastata

- Riikka -

johva kirjoitti:

MUOKS: Katsoin uudestaan muutamia videota Sonicista. Nyt melkoisesti on jo kulunut aikaa siitä, kun arvioin koiran menoa viimeksi ja kokoajan itselle kehittyy enemmän näkemystä agilitystä. Sanoisimpa, että ohjaajalla on jopa joitakin yksinkertaisia ohjauskuvioita (kuten persjättö, takanaleikkaus ja valssi), mutta hän ei edes yritä kuroa umpeen suuria kaarteita, joita koira järjestään tekee vaan juoksee eteenpäin vain pää viidentenä jalkana ja radat edelleen ovat sikahelpon näköisiä, näyttäviä toki komeine kaarteineen, joita koira tekee ja vauhteineen suorilla. Ilmeisesti koira on alueellaan lyömätön tykki, mutta näin suomalaisittain useita valmennuskursseja käyneenä (huom. en ole hyvä ohjaaja ja liikkuja, mutta tiedän miltä hyvän ohjauksen ja liikkumisen pitäisi näyttää!) vähän silmiäni pyöritellen katson tuota menoa. Ei pärjäisi Suomen radoilla tuo pari ilman kokonaan uudentyyppistä ohjausharjoittelua (koirahan on hyvä, mutta ohjaaja vaan juoksee ja antaa koira lukea helppoa rataa ja kaarrella ja kierrellä). Kolmosen radat ovat nykyään TODELLA teknisiä (ja varsinkin tänä kesänä olen huomannut ratojen voimakkaan vaikeutumisen edellisvuosiin ja olemme Elmerin kanssa ahkeran harjoittelun vuoksi pystyneet pysymään mukana vaikeutumisessa), vaikka sekä ohjaaja että koira ovat ketteriä. Katsoin ihan silmät pyöreänä varsinkin noita slaideja kaikkein uusimmalla videolla, ohjaaja vaan pyörii ja koiran ohjaus on todella epätaloudellista, heittelee vaan kädellä sitä esteiden yli, aivan järkyttävän näköistä touhua . Videoitten radat vastaavat vaikeustasoltaan helpoimpia ykkösluokan ratoja. Esteet ovat aivan älyttömän harvassa. Koiralla on todella pienet chanssit lukea väärä este. Esteet ovat loogisessa järjestyksessä koiralle ja aikaa valmistautua kuhunkin yksittäiseen esteeseen on paljon välimatkasta johtuen. Ykkösluokkien ratavaikeusaste on tullut siksi tutuksi, kun Signe aloitti keväällä kisaamisen (ylim. huom. Signe on kuin onkin siirtynyt jo kakkosiin ). Radat ykkösissä ovat huomattavasti teknisempiä nyt mitä 3 vuotta sitten Elmerin kanssa kisaamisen aloittaessani. Mikähän muuten on tuo "World Agility Championchips in Belgium 2008" ? Maailmanmestaruuskisathan pidettiin Suomessa, ei Belgiassa . Aika helpon näköiset radat muuten tuollakin. MM-karsinnoissa oli muuten tänä vuonna Belgialainen tuomari. Sen radat oli yllättävän helppoja (paitsi Maksien eka hyppäri). Meidän menestys ei siitä siis jäänyt kiinni radoista vaan ohjaajan typeryydestä Tosin oli ne radat kuitenkin vaikeampia, mitä noilla videoilla.

^kuulostaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta. Itse olen täysin aloitteleva ohjaaja, jolla on omaankin korvaan järkyttävä "huuto-ohjaus" tapa, ihan vaan sen takia että itse on vielä niin tumpelo etten tajua mitä viestejä kroppani sanoo.
Salli ainakin irtoaa niin hyvin, että voisin kuvitella tollasen ohjauksen toimivankin sille, muutenkin se lukee mua huomattavasti herkemmin kuin Iiris. Toisaalta sitäkin tuossa menetelmässä pohdin, että kun molemmat koirani selvästi ovat riippuvaisia omasta vauhdistani, eli jos itse en juokse täysillä, eivät hekään, niin miten saisi kaarroksiin yms (mihin käsitin että pitää itse hidastaa vauhtia, jolloin koirakin hidastaa ja tietää että esim mutka on tulossa???) saa kuitenkin tarpeeksi vauhtia? Onko tosta mitään for dummies- sivustoa mistä vois lueskella alkeita?

	tmaatta kirjoitti:
	^kuulostaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta. Itse olen täysin aloitteleva ohjaaja, jolla on omaankin korvaan järkyttävä "huuto-ohjaus" tapa, ihan vaan sen takia että itse on vielä niin tumpelo etten tajua mitä viestejä kroppani sanoo. ... Onko tosta mitään for dummies- sivustoa mistä vois lueskella alkeita?

Ei "huuto-ohjauksessa", eli siinä että sanallisesti ohjaat koiraa ole mitään vikaa, jos se vain toimii Sanalliset vihjeethän ovat jossain tilanteissa lyömätön apu, jos vaikka koiran pitää erotella kaksi putken päätä emmekä ehdi paikalle näyttämään sitä kropallamme/sijoittautumisellamme. Sanalliset vihjeet ovat vain työläitä! Eli useimmilla koirilla, jos niitä haluaa käyttää, kannattaa ne opettaa ensin ja opettaa hyvin vahvoiksi. Jos koira saa valita, niin väittäisin että se muuten valitsee sen mitä kroppamme kertoo. Ellei sitten oikeasti treenaa niitä sanallisia vihjeitä. Monilla vain huomaa, että on ihan sama mitä ohjaaja huhuaa, kunhan kroppa vain näyttää oikeaan suuntaan. Itselleni se oli taannoin Hepun kanssa kisatessa pelastus, sillä saatoin sotkea esteiden nimet

En ole Derrettin systeemin (jatkossa GD) suuri asiantuntija, vaan opiskelen sitä vielä itsekin. Joten suosittelen parhaimmaksi lähteeksi

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

, joista kolmas on suosikkini, mutta jotka suosittelen katsomaan julkaisujärjestyksessä, sillä kukin rakentaa edellisen päälle. Kaikki agility-DVD:t maksavat maltaita, mutta toisaalta olen itse katsonut näitä kyseisiä DVD:eitä lukuisia kertoja läpi ja tulen katsomaan jatkossakin, joten rahoilleen saa vastinetta. Näiden ainoa huono puoli on se, että Derrett palkkaa niissä (muuten hän kyllä käyttää ruokaakin) vain lelupalkalla, joten namipalkalla treenaavat joutuvat soveltamaan ihan itse (namejakin voi heittää -- itselläni on heitettävä namitasku).

tmaatta kirjoitti:

Salli ainakin irtoaa niin hyvin, että voisin kuvitella tollasen ohjauksen toimivankin sille, muutenkin se lukee mua huomattavasti herkemmin kuin Iiris. Toisaalta sitäkin tuossa menetelmässä pohdin, että kun molemmat koirani selvästi ovat riippuvaisia omasta vauhdistani, eli jos itse en juokse täysillä, eivät hekään, niin miten saisi kaarroksiin yms (mihin käsitin että pitää itse hidastaa vauhtia, jolloin koirakin hidastaa ja tietää että esim mutka on tulossa???) saa kuitenkin tarpeeksi vauhtia?

Jarruttamisen/pysähtymisen merkitys opetetaan koiralle niin kuin kaikki muukin. Eli jos GD:n periaatteiden mukaan mennään, niin esim.
- jätetään koira vähän matkan päähän, käännytään kutsumaan koira jommankumman olan yli (rintamasuunta menosuuntaan). Palkataan kun koira tulee luokse. Vastaavaa voi tehdä lentävällä lähdöllä.
- vastaava kuin yllä mutta lähdetään kutsuttaessa liikkumaan, mutta hidastetaan samantien ja palkataan kun koira tulee luokse. Voi tehdä myös lentävällä lähdöllä.
- jätetään koira taas vähän matkan päähän, käännytään kutsumaan koira jommankumman olan yli ja juostaan eteenpäin tasaista vauhtia tai jos haluaa niin saa kiihdyttääkin, palkataan lelulla tms. eteenpäin, eli koira irtoaa. Vastaavaa voi tehdä lentävällä.

Kun koira oppii (eli opetetaan ) suorittamaan esteet itsenäisesti ja lisätään vähitellen etäisyyttä, oppii koira irtoamista myös sitä kautta. Itse opetan koiralle ensin miten joku este suoritetaan ja sitten kuvittelen ympyrän sen ympärille. Ensin hyvin pienen säteeltään, sitten yhä suuremman. Ympyrällä sitten harjoitellaan eri lähetys- ja kutsukulmia -- ensin helppoja ja sitten yhä vaikeampia. Minusta on hyvä työstää vähintään 5m etäisyyttä yksittäisillä esteillä. Toki erikseen voi rinnalla treenata myös hyppytekniikkaa ja vaikka ohjausta jo hallituilla esteillä. Huima tuntuu saavan vauhtia ja itsevarmuutta vauhtisuorista ja -ympyröistä, joten teemme myös niitä emmekä vain hinkkaa yksittäisiä esteitä. Mutta ensin täytyy aina opettaa palasina oikea suoritustekniikka kullekin esteelle ennen kuin siihen saa lisättyä etäisyyttä.

Kaikkiin kaarroksiinhan ei Derrettin systeemissä tarvitse hidastaa, vaan riittää että pääse liikkumaan ajoissa oikeaan kohtaan, jolloin koira tietää sijoittumisemme/jotain kohti tapahtuvan liikkeemme perusteella minne ollaan seuraavaksi menossa. Hidastaminen liittyy koiran linjan muuttumiseen (kun se käännetään logiiselta linjalta jollekin toiselle esteelle tai este on sellaisessa kulmassa, että koira ottaisi sen väärältä puolelta, jos sen annettaisiin jatkaa linjaansa pitkin, jota minun on kauhean vaikea selittää ilman että piirtelen hieman viivoja ja avaan kaksi käsitettä (reinforcement zone ja blind cross body line), joilla Derrett perustelee useita ohjausvalintoja. Näistä oli Caniksessa muutaman sivun artikkeli tänä vuonna, mutta en valitettavasti muista lehden numeroa. Asia on selitetty erittäin selkeästi myös Derrettin kolmannella DVD:llä.

Jahka saan tmaatta ryhmäläisilleni hieman kirjallistamatskua valmiiksi, voin laittaa sen myös sinulle. Matsku on katsaus Derrettin systeemiin ihan alusta alkaen ja käsitteet avaten, sekä esimerkkejä perusteiden opettamisesta ja ohjausvalintojen päätöksentekoperiaatteista. Mutta se on vähän sellainen ikuisuusprojekti, joten ei kannata pidättää hengitystään


Jos sinulla on ongelmia kaarrosten tai niiden vauhdin kanssa, niin vaikket nyt syöksyisikään opettelemaan Derrettin systeemiä, niin voit parantaa niitä
a) opettamalla esteet koiralle itsenäisiksi ja irtoamaan niille. Opettamalla tuttuja ohjauskuvioita sujuvaksi, esim. 270 asteen käännös, itsenäinen pin wheel (en tiedä mitä se on suomeksi, joten

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

).
b) miettimällä mikä toimii koiralle vihjeenä kääntyä ja mihin suuntaan -- tarkoittaako sama vihje useaa asiaa (usea vihje taas saa tarkoittaa samaa asiaa, mutta toisaalta se on turhaa tuplatyötä), eli joutuuko koira arvaamaan mitä tarkoitat vai odottamaan sinulta lisäinformaatiota ennen kuin se tietää mitä tarkoitat? Esim. näyttääkö valssisi/takaaleikkauksesi alku samalta? Entä jotkut muut ohjausliikkeet?
c) ajoitus?
d) palkka. pileet pystyyn ja vahvistetiheyskorkealla

Riikka: minäkin mietin jälkeenpäin, että miksi näin negatiivinen sävy. Ei pitäisi ruveta kirjoittelemaan nettiin mielipiteitään varsinkaan huonotuulisena. Mietin että vaikuttiko ajamani ylinopeussakko + autoni perän ryttääntyminen eilen siihen, että olin ihan pirun huonolla tullella koko päivän enkä saanut edes unta. Ja sitten kun rupean kirjoittamaan jotain saan aikaan tosi negatiivisen kuvan kaikesta mitä yritän tuoda ilmi, jopa tahallani (???) . Positiivisempi sävy siis on tosiaan paikallaan.

Sanotaanko näin, että tuon tasoinen eli erittäin koordinaatiokykyinen ja jaloistaan NOPEA ohjaaja, jolla on hyvin koulutettu ja todella nopea koira pystyisivät PALJON parempaan ja lyhyen aikavälin treenauksella tehokkaassa opissa (esim. Janita Leinonen). Ihmettelin, että vuoden aikana ei ole tullut yhtään edistystä heidän ratoihinsa muuten kuin, että koira suorittaa kontaktiesteet selvästi turvallisemmin ja hieman rauhallisemman (ei esim. lennä A:n harjan yli sinkona alastulolle jne.).

Jos ruvetaan pilkkomaan palasiin näitä videoita, niin otetaan esimerkiksi se, kun viimeisimmällä eli ylimpänä näkyvällä videolla (hybrid course AKC Nationals) kohdassa 0:23/0:50 pari saapuu kolmen esteen linjalle jossa esteet ovat vierekkäin. Hän ei millään tapaa yritä pienentää koiran kaarteita ja minimoida aikaa joka kuluu esteeltä toiseen kääntymiselle. Hän vain heittelee koiraa aika puolihuolimattoman näköisesti esteeltä toiselle ja HIRRRMUISET kaarteet tuloksena. Tuntuisi, että pidempään harrastanut ihminen jo osaisi enemmän, mutta voi olla että nopeudessa heille ei ole kilpailijoita ko. alueella, eli hänen ei ole edes tarvinnut miettiä taloudellisempaa ohjaustyyliä. Koira toki voittaa ajoissa paljon kun juoksee kontaktien läpi suunnatonta vauhtia verrattuna pysäystyskontaktikoiriin.

Mitä muita blogin osia katselin niin pidän Suzannen koulutustyylistä. Hänellä oli oma bloginsa nuoremmalle koiralleen ja nimenomaan koiran motivointi ja vauhdin maksimointi ovat sitä, mitä arvostan ja mikä sai aikaan hyvän mielen kun videoita nuoren koiran koulutuksen osalta katselin. Eli tämän osalta Suzanne tekee loistavaa työtä. Mutta koska radat ovat ilmeisen helppoja Amerikoissa hän ei tarvitse kisoissa muuta kuin nopeat jalat ja nopean koiran. Taloudellista ohjaamista ei tarvitse miettiä noilla radoilla. Uskon että Suzanne nopeasti oppisi ketteränä ihmisenä uudet ohjaustekniikat, jos muuttaisi suomeen ja silloin hänen koiransa olisivat oikeasti lyömättömiä! Koirat ovat upeita villakoiria, ihmettelen vain ratojen yksinkertaisuutta ja sitä miten paljon jäljessä tekniikan osalta ollaan Amerikoissa Suomeen verrattuna. Jos koirat ja ohjaajat ovat tuon tasoisia vauhdin ja ketteryyden suhteen, niin miksi IHMEESSÄ heitä juoksutetaan viikonlopusta toiseen ykkösluokantasoisten ratojen läpi . Esteet ovat toisiinsa nähden 90%:sti loogisessa linjassa, peräkkäisenä jatkumona. Eihän tuossa ole mitään haastetta! Siis ohjaajille ja koirille. Nuo ovat melkein kuin jotain pikajuoksukilpailuja (vrt. aitajuoksu yleisurheilussa, aidat suorassa linjassa ja nopein aituri voittaa). Mietin myös sitä miten ohjaajalla riittää mielenkiinto vuodesta toiseen juoksuttaa koiraa läpi noin yksinkertaisten ratojen? Itselläni ainakin on jo mitta täynnä ykkösluokan ratoja...meillä on Signen kanssa takana 12 ykkösluokan starttia ja mieli halajaa jo todella kohti haastavampia kiemuroita, kun koiran taidot ovat kehittyneet. Meidän ekat 6 rataa olivat hylkyjä. Seitsemäs rata tuotti "vain" 10 virhepistettä. Sitten taas yksi hylly ja loput kolme rataa nollavoittoja .

^^^Nereid: Kyllä Signe ainakin eläinlääkärin mukaan on kantavana . Meille luvattiin jopa neljä pentua Itse odottelen maltillisesti vain kolmea, jotka omin silmin näin ultraäänikuvassa.

^^tmaatalle suosittelen Jaakko Suoknuutin ja Janita Leinosen agilitykursseja. Niitä voi ottaa Turussa/Liedossa. Janita on tiukempi, mutta ammattitaitoinen, Jaakko leppoisampi, mutta ihan yhtä hyvä kuin Janitakin, ja parempikin sillä jaksaa tsempata enemmän tumpeloakin . Kunhan pääsette ensin kisakuntoon kannattaa ottaa muutamia oppitunteja. Itse olen tykännyt kovasti. Muita hyviä valmentajia joihin olemme Elmerin kanssa kovasti tykästyneet ovat Mari Kaplas ja Mikko Aaltonen (Oulussa) ja Petteri Huotari (Lahdessa). Ilman näitä kouluttajia meillä ei olisi mitään mahiksia kisoissa. Muita hyviä koulareita mitä ollaan kokeiltu ovat myös Juha Orenius ja Harri Sepponen. Juha on näistä kahdesta selkeästi kuitenkin parempi. Harri on kiva persoonana, mutta valitettavasti hänen opetukset eivät istuneet Elmerin tyyliin edetä, mutta seurakaverini kääpiövillakoiralle ne sopivat oikein hyvin. Harrilla on vain yksi tyyli kouluttaa ja siksi hänen opit eivät sovi kaikille. Mukavaa oli myös Miia Laamasen kurssilla. Mutta hänen kurssilla olen ollut vain kerran. Myös Miia on positiivinen. Hän sanoi, että ei ole koskaan ollut innostunut villakoirista, mutta että ihastui Elmeriin ihan tavattomasti. Hän sanoi, että jos kyllästyn siihen voin mikä päivä tahansa lähettää sen hänelle .

Kannattaa kokeilla useampia valmentajia ja poimia kunkin opeista päältä parhaat ideat juuri omalle koiralle sopiviksi.

EDIT: typoja

En Johanna osaa sanoa miksi monet jenkkien radat ovat noin suoraviivaisia. Eurooppalaisten ratoja katsoessa ainakin puudelilistalaiset ihailevat ihmisten kaikkensa antavaa juoksemista, haastavampia ratoja ja nopeuteen tähtäämistä. Itse arvelevat että jälkimmäiseen vaikuttaa se, että meillä edellytään voittoa (sijoittumista) ja heillä MACH-pisteiden keruuseen tärkeintä on puhtaat radat. Omasta vinkkelistäni myös vaikuttaa siltä, että titteleitä on enemmän jaossa ja myös kisoja & luokkia enemmän. Ihailivat myös nuorten miesohjaajien määrää Euroopan avoimissa Ilmeisesti jenkeissä on aika mammavoittoista ja polvien korjausleikkaukset ovatkin yleinen keskustelun aihe Mutta mammat osaavat kouluttaa koiriaan ja ovat tosi positiivisia. On nopeita, mutta myös hitaita. Oma mielikuvani on hyvin rajoittunut ja suodattunut, joten en oikeasti tiedä millainen meininki siellä oikeasti on. Ainakin jenkeillä ja kanadalaisilla on Clean Run (lehti ja muu tuotettu agilitymatsku) ja jo se on iso askel jäsentyneempään koulutustietoon kuin täällä.

johva kirjoitti:

Jos ruvetaan pilkkomaan palasiin näitä videoita, niin otetaan esimerkiksi se, kun viimeisimmällä eli ylimpänä näkyvällä videolla (hybrid course AKC Nationals) kohdassa 0:23/0:50 pari saapuu kolmen esteen linjalle jossa esteet ovat vierekkäin. Hän ei millään tapaa yritä pienentää koiran kaarteita ja minimoida aikaa joka kuluu esteeltä toiseen kääntymiselle. Hän vain heittelee koiraa aika puolihuolimattoman näköisesti esteeltä toiselle ja HIRRRMUISET kaarteet tuloksena. Tuntuisi, että pidempään harrastanut ihminen jo osaisi enemmän, mutta voi olla että nopeudessa heille ei ole kilpailijoita ko. alueella, eli hänen ei ole edes tarvinnut miettiä taloudellisempaa ohjaustyyliä. Koira toki voittaa ajoissa paljon kun juoksee kontaktien läpi suunnatonta vauhtia verrattuna pysäystyskontaktikoiriin.

Tuo kohta, jonka mainitset, menee ajoituksen puolesta pipariksi ja siksi tuloksena on laaja kaarros. Ei siinä vaiheessa voi oikein enää muuttaa tapahtunutta, kun huomaa, että koira laskeutuu kauas esteestä, vaan todeta tappionsa ja tsempata täysi loppurata + ottaa opikseen jatkoa varten. Eli tuossa olisi joko pitänyt ehtiä keskimmäisen esteen kohdalle aiemmin tai ohjata serpentiini alunperinkin putken puolelta, mutta koska se ei olisi ollut nopein vaihtoehto ja vaikuttanut serpentiiniltä keinulle vientiin, ymmärrän Suzannen ratkaisun yrittää ohjata se laskeutumispuolelta. Harmi vain, että hän oli vielä juoksemassa koiran vierellä, kun koira lukitsi putken jälkeisen hypyn, eli koira ei saanut ajoissa infoa, että ollaankin kääntymässä tiukasti vasemmalle ja ehti ottaa hypätä pitkälle eteen & laukka-askeleen ennen kääntymistä. Myös serpentiinin toinen kaarros on tarpeettoman laaja, mutta enpä spekuloi toisen puolesta syitä, kun se näyttää yhtä turhaa ohjaajan askelta lukuunottamatta ihan kivasti ohjatulta.

Se että tekee ohjausmokan ei tarkoita, että pitäisi heti heittäytyä Leinosen oppin ja hylätä tyyli, jota on työstänyt jo pidemmän aikaa

Muuten rata vaikuttaa mielestäni oikein hyvältä, enkä ymmärrä mitä tarkoitat koiran puolihuolimattomalla heittelyllä. Nautin ohjaustyylistä jossa koiraa ei tarvitse koko ajan häiritä ja hetsata vieressä. Eihän sitä niin ehtisi oikeaan paikkaankaan ja vauhti & sujuvuus kärsisi. Koska ratavirheitäkään ei tule niin mikä sen huolimattomuuden mittaa? Vai mitä tarkoitat?



tmaatta, Minä pidän myös kovasti Laamasesta kouluttajana. Paneutuva, soveltaa tietojaan kullekin koirakolle (ei tuputa yhtä totuutta), positiivinen ja vaikuttaa kehittävänsä itseään jatkuvasti.

^Tuota kohtaa, jota analysoin; Riikka, ei siinä ole mitään ohjausmokaa. Siinä on vain yksi esimerkki yleisestä Susannen ohjaustyylistä. Jos siinä olisi moka kyseessä luulisi ohjaajan edes yrittävän hillitä käännöksiä jotenkin, edes viimeiselle esteelle, mutta ei. Ei edes yritystä. Näitä osia voisi ottaa useammaltakin videolta (tosin suurin osa videoista sisältää vain eteenpäin juoksua esteeltä toiselle, tuo viimeisimmällä videolla näkyvä "kengännauhakuvio" on haastavin ohjauskuvio mitä videoilta bongasin, Suomessa tuo on jatko 1-kurssilaisten perussettiä - ainakin meidän seuran kurssimateriaalissa). Ne eivät ole mitään mokia, voihan siinä olla jotain virhettäkin pelissä, mutta se ei kerro koko totuutta.

Siis onhan rata kivan näköinen. Ohjaaja ja koira juoksevat kovaa, silti rennon näköistä menoa, en minä sitä kiellä. Mutta tuossa ei oikeasti ole muuta kuin nopea, helppoja ratoja hyvin lukeva ja irtoava villakoira ja jaloistaan ketterä ohjaaja, jotka saavat menon näyttämään varsin näyttävältä ilman mitään todellisia haasteita tai yritystä tiivistää rataa. Loppujen lopuksi.

Minä haluaisin nähdä nämä kaverukset Suomessa. Suomalaisilla radoilla. Ei tosin ihan heti taida toteutua

Miia Laamasessa on se haittapuoli, että hän käyttää liikaa aikaa puhumiseen ja suorittamiseen jää vähemmän aikaa, mikä voi tuntua ahdistavalta. Muut mainitut kouluttajat jättävät paljon aikaa suoritusten hiomiselle ja osaavat esittää sanottavansa tiiviimmin radan/harjoituksen esittelyvaiheessa. On vielä yksi koulari jonka nimeä en mainitse, koska mulla meni hänen kurssilla tosiaan päreet ihan palasiksi. Selitettiin jokainen käden asentokin este esteeltä miljoonaan kertaan ennen suorituksia ja teoriaan kulutettiin käytännössä koko harjoittelutunti ja varsinaiselle suoritukselle jäi aikaa tyyliin 5 minuuttia, jos sitäkään. Olin kurssilla Signen kanssa ja itku meinasi tulla. Harjoitukseen ja sen hiomiseen ei jäänyt yhtään aikaa ja silti kurssi maksoi ihan riittävän paljon Kommenttina oli sitten, tehdään äkkiä näin ja kokeilette sitten omalla ajalla....argh, toi kurssi ei ollut tarkoitettu ollenkaan mun hermoilleni eikä vastannut ollenkaan odotuksia. Koulareissa siis on eroja. Mutta ainakin kaikki nämä mitä yllä nimeltä mainitsin ovat hyviä. Ei pahaa sanottavaa kenestäkään, vaikkakaan Harri Sepposen kuviot ei istuneet mulle ja Elmerille sitten lainkaan.

MUOKS: Tämä erityisesti Riikalle...joo, onhan se niin näppärää tosiaan arvostella ja tuomita sivusta . Tässä katselin aamutuimaan muutaman radan viime keväältä 'ala Signe & Johanna ja voisi kai todeta että meno on sen verran sekavan näköistä , että puolestaan Amerikkalaiset nauraisivat tälle ihan kippurassa. Ja ihan ykkösluokan radoilla . Meillä kun alkoi tämä kisaura vähän vähemmän loistokkaissa merkeissä .

Mä en noista eri tyyleistä juurikaan tiedä, tällä hetkellä me vielä saadaan kaikki oppi meidän kouluttajalta, mutta tarkoitus on mennä valmennuksiinkin joskus, esim. Janitalle tai Suoknuutille tai oikeastaan ihan kenelle vaan nopeita koiria ohjanneelle. Uskon, että kyllä sitä annettavaa löytyy meille aikas monelta. Tiätty tuleehan sitä juteltua monien menestyneidenkin agility-ihmisten kanssa, joten heiltä saa hyviä vinkkejä myös. Ei tää niin vakavaa ole, tosissaanhan sitä treenataan tietty, mutta ei liian vakavissaan eikä varsinkaan liikaa. Meillä panostetaan laatuun, ei määrään. Koiraa ei ole tarkoitus rikkoa fyysisesti eikä henkisestikään polttaa loppuun.