Nyt kun Signe on ollut kantavana on tullut kyselyjä pelkästään narttupennuista. Onko muilla kasvattajillla sama tilanne? Miksi urospennuista ei kukaan ole ensisijaisesti kiinnostunut? Harmillista jos tuleekin vain uroksia .

Kun etsin villakoiraa halusin myös nartun koska pelkäsin että uros olisi jotenkin vaikeampi kouluttaa..tai luonteeltaan vaativampi. No tutun poikakoiraa katsellessa huomaan että narttu dominoi yhtälailla ja yrittaa alkuun katsoa kuinka korkealle hänen asemansa sijoittuu tässä perheessä. Tutun poika ehkä vähän rohkeampi ja impulsiivisempi, mutta tämä enemmänkin etu kuin haitta kouluttamista ja sosiaalistamista ajatellen. Meidän neiti kun haukkuu ja pelkää kaikkea uutta ainakin vartin ennen kuin saan sen rohkaistumaan ja väen paljoudessa hyppii vielläkin alkuun pitkin seiniä. Seuraavan koiran sukupuolella ei ole enää niin paljon väliä. Voi nyt taas alkoi vähän lämmittään..täytyy varmaan mitata toi pentukuume

Kun mä etsin omaa pentua ja juttelin eri kasvattajien kanssa, niin melki poikkeuksetta kaikilla oli jo pitkät jonotuslistat narttujen osalta, jos niillä siis jonotuslistoja oli.. Itselleni ei ollut suurta väliä otanko nartun vai uroksen, mutta kun sain valita uroksen ja nartun väliltä, päädyin kuitenkin narttuun. Ja ihan vain sen mielikuvan takia, että nartut ovat jollain tapaa "helpompi luonteisia" ja helppoja kouluttaa. Nyt tiedän ettei se välttämättä ole niin itsestään selvää..

Mocan pennuistakin tuli enemmän kyselyjä nartuista..ja sit kun loppujen lopuks pennut syntyi 4 narttua ja 1 uros >olisi urokselle ollut montakin ottajaa
*älä huoli ei ne yleensä käsiin jää tulee sit uroksia tai narttuja

Minusta nuo luonne-erot ovat villakoirarodulla enemmän yksilökohtaisia kuin sukupuoleen sitoutuneita. Uros voi olla aivan hyvin kiltti nössö ja narttu pirun dominoiva ja vahvatahtoinen.

Meillä ainakin oltaisiin helisemässä tämän tytön kanssa jos alussa ei oltaisi otettu luuloja pois. Toisten koirien kanssa piitkän tutustumisen jälkeen lähes aina koittaa kumpi onkaan pomo. Voin kuvitella että seuraavan koiran tullessa täytyy kiinnittää paljon huomiota siihen miten siru sen ottaa. Ei sillä aivan ihana koira siru on ja niinkuin sanoin dominoimis ongelmat jäivät siihen alun paikan hakuun...kai.

Mä halusin nartun alkujaan siksi, että kotona oli jo uros joka ei toisia uroksia hyvällä katsonut. Nyt kun on näitä villis uroksiakin on tässä tullut kokeiltua,pysyn kyllä ennemmin nartuissa. Mulla on ihan eri käsitys uroksen ja nartun luonne eroista. Urokset on nössömpiä .

Meillä Elmeri ei ole nössö vain kaikkein voimakasluontoisin koiristani, mutta meidän ekassa villispentueessa oli sellainen nössö Ransu-poika . Se tarkasteli muiden pentujen leikkimistä lähinnä sohvan alta kun ne riehaantuivat raisummiksi. Kun kaksi dominoivinta pentua (uros ja narttu) lähtivät 7,5 viikon iässä uuteen kotiin Ransu yritti kokeilla saako johtaja-aseman kahden jäljelle jääneen pennun (myös uros ja narttu, ei mitenkään dominoivia nämä) osalta. Nämä kaksi pistivät Ransun järjestykseen heti. Ransu sai tyytyä olemaan alimmaisena pentulaumassa ja se oli sellainen super kiltti mamman mussupallero siihen asti kun muutti uuteen kotiin 18-viikon iässä. Kiltti ja nössö. Siis oli se oikein rohkea ja ryhdikäs pentu (käytin sitä pentukoulutuksissakin autohallissa muutaman kerran), ei arkajalka, mutta sellainen äärettömän kiltti ja hellyttävä poika, joka nyt ei pistä vastaan yhtään missään tilanteessa.

Luonne ei välttämättä suoraan periydy. Meillä Etta on tuollainen samanlainen kovaluonteinen ollut pienestä asti mitä Elmeri, mutta yksikään sen pennuista ei ollut emonsa kaltainen, ei yhtä räyhäkkää pentua kymmenen sakkiin sukeutunut kuin emonsa, vaikka osa oli jonkinverran voimakastahtoisempia. Varsinkin Etan urospennuista suuri osa oli kilttejä ja leppoisia hessukoita. Vilkkaita ja reippaita, mutta tosi kilttejä ja helpoja käsitellä uusillekin omistajille. Elmeri on ollut aivan aivan erilainen, jo pentulaatikkovaiheestaan asti.

Uroksella on kiima joka päivä, koko ajan, niin kauan kunnes pallit poistetaan, siihenpä loppuu sitten näyttelyharrastuskin...
Nartulla on kiima normaalisti kahdesti vuodessa ja vaikka kohdunkin poistaisi voi nartun kanssa harrastaa vanhaan malliin.

Itse olen ottanut ensimmäiseksi koiraksi uroksen ja sitten vielä toisenkin.. Sen jälkeen otin nartun ja enää meille ei IKINÄ tule urosta, nartut on NIIN paljon helpompia.

Hoitokoiria miettiessä, urokset merkkailevat toisten kotia helposti, joten nartulle on mahdollisesti helpompi saada myös hoitopaikka, ellei kyseessä ole joku protestoiva sänkyyn lirittävä narttu

Nyt oli ihan pakko kommentoida Qluwan kommenttia uroksen kiimasta. Meillä on kolme urosta, joista kahdella on jo perillisiäkin. Ja naapurissa koiria, pääasiassa narttuja, melkein joka talossa. Eikä ole meidän pojilla kiimaa joka päivä, enkä millään jaksa uskoa, että nämä yksilöt olisivat jotenkin poikkeuksellisia.

Kouluttaminen on ollut ihan kohtuullisen helppoa. Toisin kuin nartulla, joka nyt on meillä hoidossa. Meillä ei urokset merkkaa sisälle, ei kotona eikä kylässä. Nartulla on merkkausaika käsillä, nähtävästi ovat pian juoksut alkamassa.

Meille ei siis ikinä tule muita kuin uroskoiria ja nekin villakoiria.

Itselläni oli Carlosta hankkiessa selvää että uros se pitää olla koska aikaisempi koira oli ollut uros ja olin tykännyt tällaisesta mutkattomasta villurista Urokset on kyllä kokemukseni mukaan enemmän putkiaivoja, suoran toiminnan kavereita kun taas nartut osaavat olla, no aika narttuja Ehkäpä moni pennunottaja miettii että nartut ovat helpompia ja pehmeämpiä, varsinkin ensikoiraksi. Nyt kun pentukuume taas alkanut nostamaan päätään, en kyllä tiedä kumman ottaisin.

Mutta ihan varmasti Signen pennut löytävät hyvät kodit, oli ne sitten narttuja tai uroksia

Qluwa, ei todella ole kiima uroksella joka päivä ja jos joku merkkailee sisälle niin nämä nartut, Elmeri on ainoa joka on 100% sisäsiisti. Nartut pissivät heti sisään kun rytmi muuttuu yms. Elmeri ei ole kiinnostunut vieraista nartuista (jos juoksuinen narttu tuodaan suoraan nenän eteen niin sitten tietysti innostuu) ja omistakin vain juoksun aikana. Jos narttu on toisessa huoneessa vaikka olisi juoksuaika ei Elmeri itke eikä uikuta vaan on ihan rauhassa jne.

Itse olin aluksi kiinnostuneempi narttukoirasta, koska arvelin niiden olevan helpompia. Kasvattaja sanoi, ettei nartut ole välttämättä yhtään helpompia. Pentueeseen syntyikin vain uroksia, joten ei tarvinnut enää narttua harkita. Aivan ihana uros sitten saatiinkin.

Eikä Sulola ainakaan ole kiima joka päivä. Olin myös aivan varma, ettei se merkkaa sisälle, kunnes se oli hoidossa useamman koiran perheessä ja oli mokoma nostanut jalkaansa sisällä

Nartulla on juoksut vain kahdesti vuodessa, kahdella nartulla neljästi, kolmella kuudesti... Olen miettinyt, onko useamman nartun omistaminen työlästä, varsinkin, jos ovat taipuvaisia valeraskauksiin.

Itselläni on kokemusta vain yhden uroskoiran omistamisesta. Joskus olisi kiva omistaa myös narttu.

Meillä Elmeri on pissinyt sisälle vain silloin kun tuli eturauhastulehdus. Siitä huomasinkin, että koira on sairas. Se laski alleen unnissaan ja "merkkasi" eläinkaupassa käydessämme lattian verisellä pissalla . Mentiin viivana eläinlääkäriin ja eläinlääkäriasemalla se pissi taas sisälle odotushuonetilaan. Aivan ennenkuulumatonta käytöstä meidän pojalta ja sairashan se olikin sitten ja sai tujut lääkkeet. "Merkkaaminen" loppui siihen kun lääkitys alkoi.

Nartut protestoivat pissimällä sisälle heti, jos vähänkään vetävät hernettä nokkaansa mm. nyt kun joutuvat nukkumaan olohuoneessa (yritän totuttaa niitä siihen, että sitten kun Signe synnyttää ei makuuhuoneeseen ole asiaa). Signe puolestaan on heittäytynyt raskauden myötä aivan avuttomaksi. Se ei jaksa taapertaa aamulla/silloin kun hätä yllättää päivälläkin edes ovelle asti vaan pissii keskelle lattiaa. Ja jos pääsee ovelle laskee suoraan kivetykselle oven eteen, ei jaksa odottaa kolmen askelen päässä olevaa nurmikkoa Pissirakko on vissiin painunut pentujen takia liian pieneksi.

Itse taas olisin halunnut uroksen, mutta kun oli vaan narttu vapaana niin tässä tulos Talo täynnä hankalia naisia

Nartut on kyllä aika narttumaisia. Koko ajan testataan että päteekö aiemmat säännöt vai ei, lisäksi suurin osa asioista pitää hoitaa lahjonnalla ja kieroilulla (omistjan taholta siis) ja siltikin narttu miettii kannattaakohan sen nyt tehdä asiat näin vai ei... En tiedä onko urokset kovapäisempiä, tuskin, sillä kyllä Iiriksen kanssa edelleenkin pitää näitä johtajuusasioita aina aika ajoin tahkota, kun taas Iiriksen urospennut eivät ainakaan tietääkseni ole olleet lainkaan näin kovapäisiä kuin äitinsä.

Ja nartut tosiaan taitaa lirautella enemmän sisään, nytkin muutama päivä sitten oltiin kaverilla kylässä (omistaa kaksi narttua) omien koirieni kanssa, niin eiköhän molemmat heti merkanneet uudet alueet omikseen Ja kyse siis ihan perinteisistä merkkauspissauksista, sillä molemmat oli juuri pissanneet kunnolla ulos.

Agilityäkin ajatellen uros on kätevämpi, sillä ainakin meidän nartuilla on kahdesti vuodessa juoksut, jolloin treenitaukoa on 1kk ajan, ja Iiris ainakin on vielä 1kk juoksujenkin jälkeen sellanen maailman murjoma flegmaatikko mitä ei kiinnosta lainkaan kirmailla saati totella...

Nartuilla tosin on yksi etu minkä takia en uroksiin vaihda : niillä on kohtu