Villakoira tuli meille täysin luonteensa vuoksi.

Jos ei olisi omia eikä ystävien lapsia, olisi meillä yksi tai useampi basenji.
Olen edelleen täysin rakastunut sen ulkomuotoon, turkkiin, tuoksuun. Tulee ihan kamala ikävä kun ajattelinkin niitä.
Kotona basenji on unelma. Ongelmia tulee kodin ulkopuolella johtuen sen alkukantaisesta luonteesta. Tai todelliselle basenji-ihmisellehän ne ovat vain asioita, jotka pitää vain ottaa huomioon .

Seuraava koira on täysi kysymysmerkki. Kunhan nämä ruuhkavuodet tästä vahän helpottavat...

Mutta basenjiin ja villikseen tottuneena en voisi koskaa ottaa rotua, joka haisee/kuolaa/tuo sisään hiekkaa.
Ja villakoiran tottelevaisuuden ja sosiaalisuuden jälkeen rotuvaihtoehdot ovat muutenkin kortilla.

Jos olisin yksineläjä, asuisin maalla ison basenjilauman kanssa.

Tässä Samu sylissäni :

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Osaisiko kukaan muuten kertoa Pumin luonteesta tai ylipäätänsä millainen on koirana?

	garfield kirjoitti:
	Taidan olla ainut joka ei aijo ottaa rotukoiraa.

Tungen sakkiin Tai siis pitää todeta, että voisin varsin hyvin ottaa seropinkin, jos vain löytäisin miellyttävän ja asiallisen yhdistelmän (pentu) tai etsisin resursseille sopivan löytöeläimen tai kotia muuten etsivän koiran (aikuinen tai pentu). Eräs Suurisydäminen Koira, yksi elämäni koirista, oli ehta seropi, vanhaenglanninlammaskoira-irlanninsusikoira-miksaus. Rauha sille sielulle, missä onkaan, se koira oli kauneinta kultaa, mitä elämä voi kantaa.

Sain uuden "tällaisen voisin ottaa" -rodun, AHT:n (=amerikankarvatonterrieri). Olen aina pitänyt nakuroduista, mutta hylännyt nämä perinteiset perulaiset, meksikolaiset ja kiinanihmeet syystä tai toisesta. Nyt vietin viikonloppua AHT-mukulaa hoitaen ja se pirulainen kyllä sytytti ihan uudenlaisen kipinän. Pidän hirveästi terriereistä, mutta niin monella ärrillä on se rasittava tikkukarvainen turkki...! Ja kun bedlingtoninterrierin terveystilannekin on mitä on :/

Edit: Ninni - Ihana basenji! Meidän naapurissa asuu trikki basuherra ja se jolppi on kyllä niin omalaatuinen tapaus koiraksi, ettei toista Hieno ja jalo olento se kyllä on ja erinomaisen kiehtova. Se on myös valtavan ihastunut Lolitaan ja oli tässä eräänä päivänä suorastaan tyrmistynyt, kun meidän neiti esitti vaikeasti tavoiteltavaa ja purjehti pojan ohi tyylikkäästi edes katsomatta sen suuntaan

Pumista en osaa sanoa muuta kuin että ne näyttää ihan pehmoleluilta

Mä olen villakoirien lisäksi vannoutunut bordercolliefani
Kivoja rotuja on myös lk. collie, belgit (lähinnä grontut), whippet ja niin päin pois...

	hyvääyötä kirjoitti:
	Osaisiko kukaan muuten kertoa Pumin luonteesta tai ylipäätänsä millainen on koirana?

Minun "aisa-parillani" (agilitypuolelta) on 2 pumia (valkoinen uros ja 10-viikkoinen valkoinen urospentu.)
Pumihan on unkarilainen paimenkoira ja luonteeltaan niiden sanotaan olevan vilkkaita ja eloisia sekä hieman epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan.

Kaverini pumit täyttävät nämä edellämainitut luonteet täysin ja hän ei osannut lainkaan varautua minkä luonteen omaavan koiran hän sai. Hänellä kun oli ennen pumia (ylläri ylläri), valkoinen keskarivillis-uros.

	hyvääyötä kirjoitti:
	Osaisiko kukaan muuten kertoa Pumin luonteesta tai ylipäätänsä millainen on koirana?

Kaksi pumia tunnen lähemmin ja useampia olen nähnyt agility-kentillä. Tutut pumit ovat mukavan täyspäisiä herrasmiehiä, vilkkaita ja aika äänekkäitä. Toinen on selkeästi varautuneempi uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa, toinen on avoin rämäpää. Kummankaan kanssa ei harrasteta mitään kummoista, mutta jätkät saa temuta vapaana ja aktivoida toinen toisiaan sekä noutaa postia, halkoja ja tehdä, höm, puutarhatöitä

Miun makuun pumi on paimenkoiraksi terrierimäisellä tavalla temperamenttisempi kuin esimerkiksi bortsu, se taitaa lukea myös useimmissa rotuesittelyissä, mitä rodusta löytyy. Noista tutuista pumeista se avoimempi varsinkin on terrierimäinen, voimakastahtoinen, kipinät silmissä hommansa hoitava.

Joo! Jos ei pidä siitä että koira haukkuu lähes taukoamatta. Ei kannata ottaa Pumia

	garfield kirjoitti:
	Taidan olla ainut joka ei aijo ottaa rotukoiraa.

Minä juuri kirjoitin tuol

	hyvääyötä kirjoitti:
	Jos muista roduista puhutaan, niin kaikki persoonallisen näköiset sekarotuiset ovat mahtavia. Juuri sellaiset mitä tietää ettei kadulla tule vastaan samanlaista. Meidän seropilta sekä muilta mitä tiedän löytyy luonnetta niin hemmetisti että ei mitään jakoa.

Mun ihan ehdottomat pakko saada joskus rodut villakoirien lisäksi on:

Sileäkarvainen noutaja.. Se luonne on niin ihana häntä heiluu aina
Punainen irlanninsetteri.. Se vaan on NIIN kaunis koira settereistä! Ja aina ollu mielessä

Sitten nää ehkä myöhemmin rodut

Novascotiannoutaja
Cockeri.. Se luonne <33
Walesinspringerspanieli
Belggari Groenedael.. Taas luonteesta: oikea kultakimpale.. tai koirakansan häirikkö. niin
portugalinvesikoira

Tässäpä näitä aikamoinen lista, mutta isovilla on kyllä hankittava ihan HETI kun pääsee omaan kämppään asustamaan
Sitten vasta se flätti ja irlanninsetteri

Mä kyllä ehkä joskus haluaisin Akitan tai Amerikanakitan niiiin ihania ovat.
Tosin taitaa jäädä vain haaveilupuolelle, ja villiksiä tulee lisää..

Kun olen päässyt ripille sain tiibetinspanieli. Meillä oli silloin jo kotona yksi ennestään samalta kasvattajalta. Nykyään tämä uros koira (rasmus on jo koirien taivaassa ja tämä minun saamani narttu (pippuri) viettelee vanhoja päiviään vanhemmillani. Ei olisi ollut sydäntä repiä sitä sieltä mukaan kun itse aikanani muutin kotoa. Eikä olisi ollut viisastakaan. Nykyään pippuri käy silti meillä hoidossa ja välillä siru käy hakemassa koira mummelia kävelylle. Tiibetinspanieli etenkin tämä kirjava siksi lähellä sydäntä.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Nyt se iski -AFGAANIKUUME!!

Kuin salama kirkkaalta taivaalta... Hyvä ettei pala noussut kurkkuun jo pelkästä afgaanittomuudesta, ja päässä melkein humisee kuvia katsellessa. *olenko mä unohtanut jonkun aamulääkityksen tai jotain?!?* Tahtoo oman upean silkkiturkin, joka katselee tietävän näköisenä soffalta, on oikein fiini näyttelyfiffe ja jonka voin viedä vinttikoiraradalle pinkomaan ja hakata päätäni hallin seinään agilitykentällä.

( kuka tulisi potkaisemaan mut takaisin järkiini... )

hasta kirjoitti:

Nyt se iski -AFGAANIKUUME!! Kuin salama kirkkaalta taivaalta... Hyvä ettei pala noussut kurkkuun jo pelkästä afgaanittomuudesta, ja päässä melkein humisee kuvia katsellessa. *olenko mä unohtanut jonkun aamulääkityksen tai jotain?!?* Tahtoo oman upean silkkiturkin, joka katselee tietävän näköisenä soffalta, on oikein fiini näyttelyfiffe ja jonka voin viedä vinttikoiraradalle pinkomaan ja hakata päätäni hallin seinään agilitykentällä. ( kuka tulisi potkaisemaan mut takaisin järkiini... )

Mun ikuin en haaveeni. Mutta en ole uskaltanut ottaa, kun epäilen pärjäänkö turkin kanssa (sanoo se, jolla kaksi näyttelyturkkista isovillakoiraa ja kaksi kiinanharjakoira puuterihuiskua täydessä tuskissa )

Vimmaliini kirjoitti:

hasta kirjoitti: Nyt se iski -AFGAANIKUUME!! Kuin salama kirkkaalta taivaalta... Hyvä ettei pala noussut kurkkuun jo pelkästä afgaanittomuudesta, ja päässä melkein humisee kuvia katsellessa. *olenko mä unohtanut jonkun aamulääkityksen tai jotain?!?* Tahtoo oman upean silkkiturkin, joka katselee tietävän näköisenä soffalta, on oikein fiini näyttelyfiffe ja jonka voin viedä vinttikoiraradalle pinkomaan ja hakata päätäni hallin seinään agilitykentällä. ( kuka tulisi potkaisemaan mut takaisin järkiini... ) Mun ikuin en haaveeni. Mutta en ole uskaltanut ottaa, kun epäilen pärjäänkö turkin kanssa (sanoo se, jolla kaksi näyttelyturkkista isovillakoiraa ja kaksi kiinanharjakoira puuterihuiskua täydessä tuskissa )

afgaani kuumetta liikkeellä näköjään useimmilla
mut eks me Johanna katteltukin jo vähän et mitä otettas..heheh

Valtaosa täällä tuntuu ihailevan ylväitä, näyttäviä koiria. No, mä tykkään sellaisista vähän pöljistä (pilkettä silmäkulmassa tavalla), mutta fiksuista menijöistä. Jos ei saisi ottaa isoa tai keskikokoista villakoiraa (keskarin innolla, ison asenteella ja optimikoko 50cm ), niin sitten mun varmaan ottaisin jonkun vesiäisen. Kun tälläisiä jossitteli muutama vuosi sitten, ajattelin että espanjanvesikoira voisi olla hyvä vaihtoehto -- noh, tutustuin rotuun hitusen ja totesin, että liikaa selkä ja siten luonneongelmia. Portugalin vesikoiriin pitäisi päästä tutustumaan jossittelumielessä. Agilityseurakaverilla on kivoja lagottoja, muuten tosi kivan oloinen rotu, mutta saisi olla vähän villakoiran huumoria

Jos jaksaisin hoitaa turkkia, niin voisin ottaa partacollien. Ihailin niitä taannoin entisessä agilityseurassani ja partiksilla tuntuu olevan just oikea asenne elämään. Ja karvaavaa koiraahan mä en kämppääni halua, nyt kun on tottunut aikalailla karvattomaan eloon. Me ollaan muutenkin laiskoja siivoamaan

Että jos ei saisi ottaa villakoiraa, niin tällä hetkellä ykkösvaihtoehto olisi lagotto.