Miten olette opastaneet lapsianne koiran käsittelyssä ja saaneet opit myös perille (siis lapselle). Lapselle kun tuo johdonmukaisuus on tuntematon käsite, eikä sitä oikein voi vaatiakkaan lapselta.

[img]

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

[/img]

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Heta ja Siru parhaat kaverit!

Ihana tuo teidän villakoira, hauska väri!

Meille tuli eka koira kun lapset olivat 6- ja 8-vuotiaat. Ohjeistin lapsia, että koiraa on pidettävä hellästi eikä koskaan saa ottaa syliin niin että pentu putoaa, vaan istutaan lattialla ja pentu saa kömpiä itse syliin. Hyvin meni, kumpikin lapsi totteli nätisti, jopa poikani, tosin pienen uhkauksen voimalla: koira viedään takaisin kasvattajalle, jos lapset eivät osaa olla nätisti koiran kanssa. Nyt meillä on 7 koiraa ja lapset jo 17- ja 19-vuotiaat

Heta tyttäreni kanssa lähinnä on saanut kerrata vielläkin lkähes päivittäin koiran liittyviä sääntöjä. Vauvan pentu jättää hienosti huomiotta mutta riehakkaampi 5 vuotias saa pennun usein riehaantumaan eikä useinkaan anna pennun leikkiä yksin omilla leluillaan vaan menee aina leikkiin väliin. En kyllä koskaan jättäisi pentua ja lasta ilman valvovaa silmääni joten pystyn nopeasti puuttumaan. Onneksi Siru on jo sen verran "vanha juttu" 5 vuotiaan mielestä että nut on jo alkanut helpottaan.

Istekkin pidän tästä väristä ja jos toinen koiruus taloon viellä tulee sekin on luultavasti bläkkäri tai sitten ruskea tai harmaa...no joka tapauksessa villakoira

Vaikka lapsi ei ole vielä moneen vuoteen ajan kohtainen meillä niin. jännittää kamalasti tuon meidän keskari uroksen(leikattu) luonne. kun aikuinen ihminen saa tehdä mitä vain hänellä. ottaa luun suusta ja lelun ja vaikka nakin. yms.. mutta toisen koiran ollessa läsnä vahtii leluja ja sama on pienten lasten kanssa sanotaan noin alle 7- vuotiaiden kohdalla. siskolla on yksi vuotias tyttö ja koiraa täytyy koko ajan vahtia kun jos tyttö vahingossa menee koiran luo niin koira voi näykätä. siis näyttää siltä että pelkää pieniä lapsia. ja sehän ei ole mitenkään kummallista. mutta jännittää vaan näin jo etukäteen kun koira aika varmasti on kuitenkin vielä elossa kun lapsia tulee, että mitä se sit on kun jo nyt on aika huonolla mallilla. voiko asialle tehdä jotain? koira tarvitsisi varmaankin itsevarmuutta kun pelkää mielestäni toisia koiria esim. koska on ainakin uros koiria kohtaan "agressiivinen".

Ollaan saatu luiden ja muidenkin vahtiminen nyt pois sillain että jo koiran alkaessa murisemaan torun koiraa (kun aiemmin sanoin lapselle että väistä tai älä mene lähelle) ja jos vaan murisee olen yhdessä lapseni kanssa ottanut luun pois. Siru on aina saanut luunsa takaisin kun on luopunut siittä suosiolla. Ikinä en vielläkään anna lapseni yksin mennä koiran lähelle saati orttamaan mitään pois koska eläin on aina eläin. Ja ainakin omasta koirastani kun olen nähnyt sen murisevan ja irvistävän ja näykkäävänkin version niin en en 100% luota.Toisen koiran ei anna mennä luihinsa kajoamaan, mutta sellaisessa tilanteessa mielestäni siru saa omiaan puolustaa.

Emmu[/b] Onko koirasi akressiivinen toista koiraa kohtaan kun on hetken saanut tutustua. Tuttavallani on pinseri joka ärisee kaikille muille koirille, mutta jos on pidemmän aikaa samassa tilassa rentoutuu ja loppujenlopuksi tulee hyvin toimeen.

Kyllä se sitten loppujen lopuksi rauhottuu ja tottuu toisiin koiriin ja haluaisi jopa leikkiä, mutta on ollut niin ilkeä toiselle koiralle että toinen koira ei "uskalla" leikkiin ryhtyä. tyttöihin siis ainakin tottuu. poika koiria ei nyt tutuilla ole joten ei ole joutunut tottumaan, muutakun vanhempien koiriin, mutta ei uusiin tuttuihin.

En todellakaan halua maalata mitään synkkyyksiä seinälle, mutta minulla on myös tiibetinspanieli joka jäi vanhemmilleni minun muuttaessa asumaan toiselle paikkakunnalle ja tipsulla jonka nimi on pippuri oli meillä kaverina toinen tipsu rasmus. Rasmus oli hyvin dominoiva ja reviiriään vartioiva ja osoitti useasti närkästymisen juuri näykkäämällä tai haukahtamalla ja jopa hyökkäämällä. 2004 sain ensimmäisen tyttäreni ja pian sen jälkeen täytyi tämä rasmus päästää koirien taivaaseen sillä tämä kävi lattialla ryömivän vauvan päälle vaikka oli keittiössä ja vauvva olohuoneessa.

Tästä syystä olen itse pitänyt huolta että lapseni ovat myös koiran mielestä koiraa ylempänä ja ei missään tilanteessa saa murista lapsille. Täydellisesti en siltikään koiraani luota niin kuin jo aikaisemmin sanoin olen omastani tuon hirviöpuolen nähnyt. Samoin en luota siihen että voin jättää koiraa ja lasta samaan tilaan yksin vaikka tämä villakoirani on kiltti.

Eipä sitä etukäteen oikein näe miten koirasi reagoi teidän lapsiinne, mutta ainakin tiedostat koiasi luonteen niin osaat varautua. Toivottavasti kaikki sujuu sitten hyvin.