Anoppikokelaani aikoo ilmeisesti hankkia koiran. Lähtökohdat eivät mielestäni ole mitä parhaat, appiukko vastustaa ja on sitä mieltä että siitä koirasta on ihan älytöntä ainakaan maksaa paljoa. Ja rotukoirat maksaa ja sekarotuiset ovat kuullemma terveempiä ja parempia. Ja "meidän äidin sekarotuinen Janne oli ihan terve ja tosi rauhallinen". (He eivät ylipäätään tunnu tajuavan koirista yhtään mitään ) Mutta anoppi on varmaan siinä määrin itsepäinen, että hankkii sen koiran joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Koiran pitäisi olla pieni ja rauhallinen, viihtyä sylissä eikä vaatia turkinhoitoa, mutta samanlainen kuin Kikka olisi tosi kiva Toivoakseni onnistuin selittämään, ettei kääpiövillakoira todellakaan sovi näihin kriteereihin muuten kuin kokonsa puolesta. Yritin myös selittää, ettei sellaista koirarotua ole kuin "pieni ja rauhallinen" Lisäksi paasasin sekarotuisen koiranpennun ottamista vastaan (siis ei sinänsä mitään vikaa sekarotuisissa mutta kun he takuuvarmasti ottaisivat sen joltain virolaiselta koiratrokarilta kun oli söpö ja halpa, ja sitten kun se onkin sairas tai ei yhtä rauhallinen kuin "Janne" niin ollaan ihan pulassa...).

Aikuisen koiran ottamisesta ei oikein innostunut kun koira hänen mukaansa kärsii kun joutuu vaihtamaan kotia, mutta sen suhteen on varmaan ylipuhumismahdollisuus. Appiukkokin ehkä lämpenisi paremmin aikuiseen koiraan kuin pentuun.

Mielestäni heille sopisi parhaiten pienikokoinen aikuinen koira, joka tyytyy olemaan vanhusten seuralainen. Koira saa takuuvarmasti ruokaa, seuraa ja pääsee lyhyille lenkeille ja mökille tms, mutta siihenpä se sitten varmaan jääkin ja mistään kouluttamisesta tai koiraharrastuksista tuskin kannattaa edes haaveilla. Eli "valmis" perus sohvakoira.

Mistäs sellaisen sitten hankkisi?