candelifera kirjoitti:
	Kouluttamisessa mun mielestä villurin kanssa täytyy olla johdonmukainen; nämä oppivat tosi nopeasti hyviltä tavoilta huonommille/ pahoille, jos itse lakkaa olemasta johdonmukainen.

	candelifera kirjoitti:
	Oma kokemukseni on siis, että villurin omistajan täytyy olla joko johdonmukainen tai huumorintajuinen selvitäkseen, ja nauttiakseen molempia -Koira kouluttaa mua selkeästi tuohon ensimmäiseen

Minä olen aivan samaa mieltä! Villakoiran omistajan tulee olla varustettu loppumattomalla huumorintajulla Ja kun sörkitään taas minun mieliaihetta eli kouluttamista, on pakko vähän kommentoida täältäkin. Minä en näe mitään eroa siinä, kumpaa olisi palkitsevampaa kouluttaa, villakoiraa vai jotain "vaikeampaa rotua". Niillä on vain erilaiset ongelmat, joihin tulee tarttua.

Ensinnäkin "vaikeammat rodut" eivät varmasti ole villakoiraa tyhmempiä, vaan niiden kouluttamisessa täytyy vain ottaa erilainen alkuasetelma. Nämä koirat ovat yleensä hyvinkin kovia, ehkä dominoivia ja varsinkin niillä EI ole miellyttämishalua. Alkuasetelma ei ole siinä, että miten koira opetetaan tekemään jokin liike, vaan siinä miten koira saadaan palkattua niin että se tahtoo suorittaa liikkeen. Kun löydetään palkkaustapa, sen jälkeen niitä koiria opetetaan ihan samalla tavoin kuin villakoiriakin. Olettaen tietenkin, että koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa. Nimim. Seurannut cane corson taivalta kohti hyväksyttyä BH-koetta

Villakoira on ladattu ylenmäärin miellyttämishalulla ja energialla. Palkkaaminen on suhteellisen helppoa. Sitten se villakoiran (kuten monien muidenkin seurakoirien) "ongelma": Miten saada koira toimimaan pitkäjänteisesti ohjaajan tahtomalla tavalla ilman jatkuvaa kannustusta tai palkkaa? Esimerkiksi seuraaminen on toko-liikkeistä yksi hankalimmista opettaa niin, että koira suorittaa liikettä hyvällä intensiteetillä, tarkasti ja vaadittavan matkan. Tätä liikettä ei voi opettaa muuten kuin niin, että koiraa oppii palkkautumaan liikkeen aikana omistajan eleistä. Suurin osa seurakoirista on kuitenkin enemmän näitä temppu sulle, palkka mulle -tyyppejä. Eli koiran mielenkiinto pysyy tekemisessä tasan niin pitkään kuin palkka on näkyvissä. Kun palkka ei tulekaan välittömästi, koiran mielenkiinto romahtaa välittömästi ja sen jälkeen koira voi vaikka itse viihdyttää itseään.

Ei millään koiralla ole automaattisesti sisäänrakennettuna laatikkoa, joka laittaa sen tekemään tuntitolkulla töitä ihmiselle. Mutta joillakin roduilla vietikkyys on se moottori, joka meille näkyy työskentelyhalukkuutena. Minä olen kuullut NIIN monesta suunnasta sitä, että "on se helppoa kun on villakoira, mutta kun minulla on se ja se koira. Ja se ei tee sitä ja sitä. Ja niin eteenpäin..." Monet eivät ole nähneet miten paljon työtä, vaivannäköä ja epäonnistumisia Nalan tottiskoulutus on vaatinut. Monetko kerrat minulta on noussut höyry korvista, kun puudeli vetää hepulilaukkaa pitkin koulutuskenttää, eikä antaudu kiinni? Monet eivät myöskään käsitä sitä totaalisen turhautumisen tunnetta, kun käännöksiä hiotaan viikko- ja kuukausitolkulla, ja edelleen puudeli vetää joka toisen käännöksen neljä jalkaa ilmassa ja sen jälkeen mahdollisesti vielä palkkaa itsensä peppu pystyssä kiljumisella... Tai mitä tehdä koiralle, joka hyökkii talvella joka välissä syömään lunta maasta, tai seuraa kita auki ja metsästää lumihiutaleita ilmasta? Näin yleistäen: Monet eivät voi käsittää, miten monta kertaa puudeli vetää ohjaajaa kuin pässiä narussa, ennen kuin ohjaaja edes tajuaa olevansa vedettävänä

Hyvin kirjoitettu Elina, sinulla tuntuu olevan hyvällä tavalla sana hallussa
Niin oli hyvin kirjoitettu että en samaan pysty joten komppaan täysillä.

Ja minunkin lempiaiheita on tuo kouluttaminen. Ja rohkenen väittää että kun koiran kouluttaa johdonmukaisesti ja päämäärätietoisesti niin koira kuin koira toimii toivotulla tavalla ainakin suurimmaksi osaksi. Ja voi hitsi kun sitä silmä ja mieli lepää kun näkee hyvin koulutettuja koiria. Ja nyt en siis tarkoita alistettuja koiria Vaan koira joka innolla tekee omistajansa kanssa yhteistyötä vaikka remmilenkillä tai tokokentällä tai ihan vaan vaikka puistoillessa. Hyvä esimerkki tähän on Elinan tokovideo, siinä on _iloa yhteistyössä_ ja tuollaista on mielestäni kiva katsella.

Ja kouluttamisen suhteen on oleellista myös se, että koirat ovat erilaisia. Se mikä on toiminut joskus 10-20 vuotta sitten jollain koiralla ei pakosti tarkoita että toimii myös nykyisellä koiralla Hyvä koiranomistaja ja kouluttaja osaa ottaa myös tämän huomioon.
Tuleekin aina mieleen edellinen työkaverini joka sanoi " näin olen tehnyt 30 vuotta ja näin teen jatkossakin" joo-o sanon minä ja sitten ihmetellään kun homma ei oikein pelitä Mutta tokikin kukin tavallaan, mutta sitten ei pidä väittää etteikö koulutuksella olisi jotain merkitystä

Mutta siis se koulutus on yksi tärkeimpiä juttuja olipa koira minkä rotuinen/kokoinen tahansa. Tosin tämä ei aina ole itsestään selvä asia kaikille. se että koira kulkee kehässä nätisti ei vielä pakosti tarkoita sitä että koira on hyvin koulutettu tai siis ei ainakaan minun mielestäni. Sillä usein näkee kehässä hyvin toimineet koirat aivan sekopäisenä hihnalenkillä yms tilanteissa. Mutta tämä siis yleisellä tasolla ja ei kohdistu nyt mihinkään tiettyyn rotuun eikä myöskään kokoon.

Sen lisäksi että villurin omistaja tarvitsee rutkasti huumorintajua niin myöskin mielikuvitusta on hyvä omata. Villakoirat viisaina koirina ovat varsin kekseliäitä ja silloin koetellaan myös omistajan kekseliäisyyttä ja hermojakin joten syytä olisi olla askeleen edellä koiraa.
Myös viitseliäisyys olisi hyvä tai siis erittäin tarpeellinen juttu villurin omistajalla ja ihan vaan turkkijuttuja ajatellen. Mutta ei jaksa tästä nyt tämän enempää selitellä eiköhän me kaikki tämä jo tiedetä

Myös ulkoilu ja siitä jollain tapaa nauttiminen olisi villurin omistajelle suotava asia tai siis ainakin minun niin edesmenneet kuin nykyisetkin nauttivat ulkoilusta eli meillä ulkoillaan oli keli mikä tahansa. Ja ulkoilulla tarkoitan nyt useampaa tuntia/päivä. Ja näillä lumikeleillä kun tuo lumi tuppaa tarttumaan koiriin mukavasti lumipalloiksi niin taas on omistajan viitseliäisyys koetuksella. Vastapestyt ja puunatut villurini kävivät tutustumassa talven ensilumeen niin arvaatte varmaan miltä näyttivät. Oli hippasen kiirus töihin ja piti viedä koira toisensa jälkeen lämpimään suihkuun ja kuivatella, huoh jäi muuten föönailut väliin ja pistin vaan koirat vällyjen väliin ja sanoin paikka ja nyt tytöt odotellaan. Siinä ne sitten pötköttelivät ja nauttivat aamiaista vällyjen välissä ja meikäläinen lähti töihin
Mutta sitä siis tarkoitan että pitänee aina olla varautunut erilaisiin asioihin ja muuttuviin tilanteisiin.

Muistinkohan nyt kaiken oleellisen, ehkä tai ehkä en. Mutta muut täydentäkööt

Turkinhoidosta!!
Minun eräällä ystävällä on kääpiö-villakoira. Hän sanoi, että hän trimmaa koiran kerran 3-4kk:ssa. Hän myös sanoi, että se on silloin tosi työläs. Vaikuttaako se paljon siihen että turkki on kerennyt kasvaa. ( pitää turkkia noin.1 cm pituisena) Eli olisiko turkki paljon helpompi hoitaa jos sen leikkaisi vaikka kerran kuussa?( niin se ei ole kerennyt kasvaa niin pitkäksi)
Osaisiko joku sanoa miten opetella trimmausta ja leikkausta??
Voiko villiksen leikata ihan tavallisilla saksilla? (ei näyttely koira)

Odotan todella paljon vastauksia!!!

daim kirjoitti:

Turkinhoidosta!! Minun eräällä ystävällä on kääpiö-villakoira. Hän sanoi, että hän trimmaa koiran kerran 3-4kk:ssa. Hän myös sanoi, että se on silloin tosi työläs. Vaikuttaako se paljon siihen että turkki on kerennyt kasvaa. ( pitää turkkia noin.1 cm pituisena) Eli olisiko turkki paljon helpompi hoitaa jos sen leikkaisi vaikka kerran kuussa?( niin se ei ole kerennyt kasvaa niin pitkäksi) Osaisiko joku sanoa miten opetella trimmausta ja leikkausta?? Voiko villiksen leikata ihan tavallisilla saksilla? (ei näyttely koira) Odotan todella paljon vastauksia!!!

3-4kk turkki ehtii kasvaa todella paljon, ja tietysti on silloin työläämpää (sekä pesu, föönaus että saksiminen). Itse saksin tuon terrierissä olevan 2-3 viikon välein, silloin ei tarvi kuin pintoja siistiä ja tietysti vähän yrittää parannella edellisen kerran virheitä Kerta kuussa varmaan riittääisi, mutta itse pesen tuon vanhemman 3 vko välein (jos pitkitän kuukauteen niin koira näyttää niin rähjäiseltä etten kehtaa sen kanssa julkisilla paikoilla liikkuakkaan ). Nuorempi näyttelyturkissa oleva on saksittu yleensä kanssa sen 2-3 viikon välein, vähän miten näyttelyitä sattuu olemaan.

Trimmausta oppii vaan tekemällä. Melkein kaikilla paikallisjaostoilla on trimmauskursseja aika ajoin, sieltä usein saa vinkkejä ja hyviä neuvoja.

Tavallisilla saksilla tietysti voi leikata, mutta aika epäsiistiä jälkeä saa. Lisäksi jollain Fiskarsseilla voi olla hankalaa leikata lyhyttä ilman huolta ettei osu nahkaan (ainakin voisin näin kuvitella, kun kyseessä on sivusuunnassa leveät sakset)

Kiitos vastauksista!!