Nyt on hyvää aikaa katsoa tottisvideo loppuun Ei kulu kuin työaikaa

Eteen-käsky on hyvä opettaa myös tokossa. Sitä tarvitaan myöhemmin ruutuun lähetyksessä.

Maahanmenossa teit aivan oikein, eli et antanut koiralle palkkaa vaikka se jojona hyppi edestakaisin Mutta jotta jojoilun mahdollisuudet minimoidaan, kannattaa ensin harjoitella todella lähekkäin. Eli koiran tulisi suoraan sinun jalkojen edessä. Siihen on myös toinenkin syy eli se, ettei koria opi liikkumaan asentojen vaihdoissa. Asentojen vaihtoja tulisi harjoitella ihan erikseen, jotta koira oppisi oikean liikeradan. Ensimmäisissä luokissa ei ole periaatteessa paljon väliä miten koira asentojen vaihdot suorittaa, sillä arvostelun pääpaino ei ole asentojen tarkkuudella vaikka niitäkin seurataan. Vaikeampien luokkien kaukokäskyissä taas jos asentojen vaihdot ovat löysiä, pisteet tippuvat ropisten alas.

Helpoin on aloittaa opettamalla maahanmenon ja istumisen vaihdot. Ensin koira opetetaan istumaan oikein. Yleensä koira opetetaan painamaan peppu maahan etujalkojen jäädessä paikoilleen. Joskus koirat vetävät etujalkojaan hieman itseensä päin. Tärkeintä on ettei koira liiku eteen eikä taaksepäin liikkeen aikana.

Istumasta maahanmenossa koiran tulisi tippua hissin tavoin alas, jottei tulisi turhaa siirtymää. Jos koira pitää istumassa takapään paikallaan, sen tulisi pitää se tässäkin siirtymässä. Voi myös toimia toisin päin, eli opettaa koira pitämään asentojen vaihdoissa etupää paikallaan. Silloin koira painaa etuosalla takapäätä taaksepäin. Mutta niin ei voi tehdä, että istumaan mennessä koira pitää etupään paikallaan ja maahan mennessä takapään. Näissä vaihdoissa koira liikkuu lähes oman mittansa verran, eikä kaukoista ole puoliakaan vielä suoritettu. Ja tokokoiralle en missään nimessä opettaisi ryömimistä mihinkään suuntaan

Sitten seisominen... Kokeile mitä tapahtuu, jos otat koiran istumaan eteen ja heität sen etujalkojen väliin, tai vähän niiden taakse, makupalan. Näin Nala oppi nousemaan seisomaan. Mutta tämä liike vaatii paljon harjoittelua, ettei koira opi seilaamaan liikkeiden vaihdoissa.

Ja kaukkareiden välimatkaa harjoittelette vasta kun olette suorittaneet alokas- ja avoimen luokan koularit Sitä ennen riittää hyvin, että opettelette ilman välimatkaa asentojen vaihtoja.

Eilen tuli semmonen ohjelma kakkoselta kun hienosti hihnassa,jossa koira kouluttaja sanoi että luokse tulon voi opetta esim sillä että pirteästi esim. JEPPE! jolloin koira tulee luokse ((ainakin pitäisi)) eli siis kun koira huomio jotenkin omistajansa,muuttuu omistaja heti aktiiviseksi ja sanoo esim sen JEPPE ja palkitsee koiran ja toistetaan useasti niin useasti että koira alkaa muistamaan asian.

TSEMPPII KAIKILLE KOULUTUKSEEN....!!!

JEPPE OPPI VIHDOIN MAAHAN KÄSKYN (YRITIMME VAIN AKTIIVISESTI JA PALKITSIMME JOPA VÄHÄN SINNE PÄIN TYYLISTÄ ) NYT JO HIENOSTI SUJUU

Ollaan menossa Mussen kanssa TOKO-kurssille elokuussa ja saatiin jo nyt keväällä joitakin ohjeita mitä voitaisiin hrjoitella kotona ennen kurssia. Nämä harjoitukset ovat enimmäkseen kontaktiharjoituksia ja niitä ollaankin nyt sitten päivittäin otettu. Kurssin kouluttaja sanoi, että kontaktin otto kannattaa liittää valmis-käskyyn, koska koirale saa sanoa TOKO-kokeen alussa valmis, mutta ei mitään muuta. Eräs toinen tuttuni, joka treenaa TOKOa dobermannien kanssa sanoi kuitenkin, että koira kannattaa opettaa liittämään kontaktin otto johonkin omistajan päästämään ääneen kuten niiskautukseen, koska TOKO-kokeen aikana ei ole kiellettyä niiskuttaminen tai rykiminen. Mites tuo nyt sitten on? Mikä teillä on ollut kontakti-käskynä/merkkinä?

Meillä ei ole mitään varsinaista kontakti-käskyä. Minusta se on myös turha, koska koiralle voi opettaa suoraan sen, että kontakti kuuluu kaikkiin liikkeisiin. Kun kontaktia ja liikkeitä opetellaan, silloin voi koiralle antaa kontakti-sanan, mutta vähitellen siitä kannattaa päästä eroon. On helpompi keskittyä kisasuoritukseen, kun ei tarvitse muistaa mitä mikäkin ruumiintoiminto koiralle merkkaa Vain palkkausta olen yrittänyt opetella kesken seuraamisen, ja se on meillä pelkkä nopea vilkaisu koiraan. Tämä taas vaatii allekirjoittaneelta hillitöntä panostusta, koska mieluiten tuijottelisin seuraavaa koiraa silmiin herkeämättä, aina ja ikuisesti

Meillä TOKO-käskyjä ei käytetä kuin treeneissä, joten koiralle ei ole epäselvää, täytyykö pitää kontakti vai ei. Se voi käyskennelllä vierellä ja seurata ympäristöä ja kohta seurata käskyn alla, jolloin sille ei tule mieleenkään vilkuilla sivuille tai taakse.

Ongelma hyppy esteen kanssa
Krista tulee innokaasti rinnalle ja kun sanoo hyppy niin hyppää hienosti mutta ei pysähdy. Olemme kokeilleet nami alustaa ja kaikkea jota minä nyt olen suinkin keksinyt mutta ei se silti onnistu. Ehkä se lisä harjoitus voisi auttaa muttamitä te ollette tehneet tässä tilanteessa.
Koira siis osaa pysähtyä kaikissa muissa tilanteissa mutta ei juuri tuossa...

Voi miksi, MIKSI, kaikki käskyt pitää suorittaa kamalien pomppujen kera? Onko tämä villakoirille tyypillinen tapa ja miten siitä pääsee eroon? Onhan se ihanaa että koira on innostunut tekemään, mutta eikö silti voisi ottaa hieman rauhallisemmin?

Toinen ongelma meillä on se että Musse ei malta millään istua kun tokokurssin ohjaaja tulee luokse. Eli Mussenhan pitäisi istua nätisti minun vieressäni ja odottaa että ohjaaja tulee viereen ja kyykistyy. Tämä ei kuitenkaan onnistu vielä monen kuukauden harjoittelujenkaan jälkeen, koska Mussen mielestä on NIIIN ihanaa, kun joku ihminen tulee lähelle ja on sitä mieltä että niitä pitää pussata iloisten pomppujen kera Huoh.

Kohtalotovereita?

Moni olisi kateellinen tuosta Pitkäjänteisyys tekemiseen tulee satojen ja satojen toistojen jälkeen. Jatka lyhyillä pätkillä vaan ja ole onnellinen iloisesta ja energisestä suorittajasta!

Juu, onhan tuota iloa ja riemua ihana katsella Mutta saisi tuo penikka jo vähän rauhoittua.. Toko-ohjaamamme on kyllä sanonut että Musselta löytyisi kyllä potentiaalia pitkälle kun tekee niin innokkaasti ja jaksaa keskittyä, vaikka kova työsarka meillä on kuulemma edessä, jotta tuon pomppijan kanssa päästään joku päivä kokeisiin asti, mistä mie haaveilen. Tosin voipi olla ettei ikuna sinne asti päästä ku omistaja on niin tohelo

Hyvä että virtaa ja intoa löytyy! Jos liikkeitä ei saa suoritettua lainkaan hyppimisen vuoksi, teidän kannattaa miettiä silloin palkkauksen suuntaa. Jos olet tähän saakka pitänyt nameja taskussa ja palkannut kädestä, kokeile palkata esimerkiksi taakse. Nami jää kuppiin tai alustalle, jota joku vartioi ja vapautuksesta Musse pääsee namille. Koiralla menee hetki ennen kuin se tottuu siihen, että nami on muualla kuin ohjaajan kädessä, mutta usein se rauhoittaa tekemistä hieman. Minusta se on hyvä opettaa muutenkin kauempaa palkkaus, koska monille kynnys kisaamiseen nousee suhteettomasti jo sen vuoksi, ettei kisatilanteessa taskussa saa pitää nameja tai lelua.

Kiitos Elina vinkistä! Tuota voisi tosiaan kokeilla, sillä minusta tuo nami kädessä pistää Mussen yrittämään vähän turhan innokkaastikin

Minun mielestä tokossa on tärkeintä ensin opettaa, että tokoilu on huippukivaa ja liikkeitten opettelu tulee vasta sen jälkeen. Eli teillä on varmasti siltä osin hyvällä mallilla! Toisaalta en ole paras neuvoja, kun meillä tokoilu on ollut nyt tauolla, eikä olla kokeissakaan vielä käyty . Mutta kyllä me joskus taas jatketaan!

^Just niin. Mekin ollaan vaan tuon nuoremman kaa suurinpiirtein leikitty vaan kentällä ja tosiaan välissä vaan joku tyyliin istuminen otettu. Vaikka ollaan kotona näitä perusasentoja ja kontaktiharjotuksia otettu ihan kivasti.

Minustakin edelliset kirjoittajat ovat aivan oikeassa että ensin tulee tekemisen ilo ja sitten itse tekeminen. Mutta tarkennan vielä, että kannattaa miettiä tarkasti että miten siellä kentällä pidetään kivaa. Koiran omaehtoinen hauskanpito ei ole toivottavaa, vaan leikin pitäisi olla yhteistä hauskaa. Liikkeet hiotaan rauhallisessa ympäristössä ja vasta kun koira varmuudella suorittaa annetut tehtävät, niitä voi alkaa pikkuhiljaa treenaamaan myös kentällä korkeassa viretilassa. Alkaen muutaman sekunnin kestoisesta harjoituksesta ja pikkuhiljaa pidentäen. Tavoite on tietysti saada koira pitämään saavutettu viretila ilman erillisiä tsemppauksia.

On myös koiria, joille sopii lähes päinvastainen metodi. Nala esimerkiksi on opetettu matalassa vireessä kotona ja leikitetty kentällä. Kun liikkeet on siirretty kentälle, koiran viretilaa on yritetty pitää mahdollisimman matalana, jotta se saatiin toimimaan. Vasta kun liikkeet (siis seuraaminen) sujui ongelmitta, koiran viretilaa nostettiin. Täytyy tuntea oma koira ja tietää kuinka nopeasti se paineistuu/kyllästyy (eli siis tiputtaa vireen) tai joillakin kun on ongelmana ylikuumuminen, silloin on opittava tunnistamaan milloin koiralla keittää yli ja liikkeet täytyy päättää ennen sitä.